Satuin katsomaan eilisen ohjelman puolella silmällä. Olen aikoinani lukenut ison palan sekä Agatha Christien että Georges Simenonin dekkareita plus epälukuisan määrän sekä koti- että ulkomaista tuotantoa. Besserwisser Pakkaselta olen lukenut yhden läpyskän, josta en muista mitään.
Pitäisi tietysti olla kiitollinen siitäkin vähästä, kun telkkarissa ylipäänsä muistetaan sellainen laji kuin kirjallisuus. Sitä paitsi kevyempi dekkarityyppinen on tyypillistä kesälukemista.
Ohjelma oli kuitenkin minun pirtaani äärimmäisen ärsyttävä. Kirjailija Pakkanen nipotti tohtorisnaiselle ja esitteli lähes päälle puhuen omia ekstrafiilattuja havaintojaan.
Kaikkein ärsyttävintä oli kuitenkin taustalukijan uskomattoman kurja ja huolimaton ääntämys. Korvani värisivät ärtymyksestä tällaisten kukkasten kohdalla: diapeettes, kreihämi, ägätä, vrost, paarnapi jne.
Dekkarit jäävät syrjemmälle kun kirjallinen maku muuttuu (= kehittyy?). Parhaimpina dekkarikirjallisuuden helminä pidän edelleenkin Raymond Chandlerin tuotoksia, kuten Syvä uni ja Pitkät jäähyväiset.
Pitäisi tietysti olla kiitollinen siitäkin vähästä, kun telkkarissa ylipäänsä muistetaan sellainen laji kuin kirjallisuus. Sitä paitsi kevyempi dekkarityyppinen on tyypillistä kesälukemista.
Ohjelma oli kuitenkin minun pirtaani äärimmäisen ärsyttävä. Kirjailija Pakkanen nipotti tohtorisnaiselle ja esitteli lähes päälle puhuen omia ekstrafiilattuja havaintojaan.
Kaikkein ärsyttävintä oli kuitenkin taustalukijan uskomattoman kurja ja huolimaton ääntämys. Korvani värisivät ärtymyksestä tällaisten kukkasten kohdalla: diapeettes, kreihämi, ägätä, vrost, paarnapi jne.
Dekkarit jäävät syrjemmälle kun kirjallinen maku muuttuu (= kehittyy?). Parhaimpina dekkarikirjallisuuden helminä pidän edelleenkin Raymond Chandlerin tuotoksia, kuten Syvä uni ja Pitkät jäähyväiset.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet oikeassa ohjelma on todella surkea.En tiedä keille se on tarkoitettu, ei ainakaan tälle palstalle kirjoittaville.
Minä taas pidän Chandlerin Tappaja Sateessa ja Hammetin Kymmenes Johtolanka kokoelmista ja luen niitä aina vähän väliä ,novellin sieltä täältä.
Chandlerin Tappaja sateesta on hyvä kokoelma. Sarjakuvien ystävänä huomioni kiinnittyi erityisesti novelliin Bay City blues.
Uskoisin kyseisen novellin olevan Frank Millerin lempitarinoita, sillä hänen Sin city-sarjakuvansa toistaa tuon novellin tunnelmat täydellisesti.
Mahtaakohan muuten Starskyn ja Hutchin Bay Cityllä olla jotain tekemistä Chandlerin Bay Cityn kanssa?
mutta kun äsken pengoin nettiä sain sen käsityksen,että Chandlerin Bay City olisi Santa Monica Losissa ja Starskyn ja Hutchin Bay City olisi San Fransiscossa.
...mutta kyllä ainakin tv-sarjan perusteella Starskyn ja Hutchin Bay City näyttää enemmän Los Angelesilta kuin San Franciscolta.
Ajattelin vain, että olisiko tv-sarjan luoja ottanut kaupungin nimen Chandlerin tarinoista jonkinlaisena kunnianosoituksena. Starsky ja Hutch on kuitenkin jonkinlaista sukua kovaksikeitetylle dekkarigenrelle.
Joka tapauksessa kumpikin Bay City tuntuu kovalta ja kyyniseltä kaupungilta, jossa erilainen rikollisuus rehottaa ja korruptio jyllää taustalla.
Chandlerin Bay City on kuitenkin se synkempi ja kyynisempi kaupunki, sillä siinä toisessa Bay Cityssä on ainakin kolme tinkimättömän rehellistä ja aikaansaavaa jeparia... :-)