Mulla on löysät nivelet. Lonkat ja polvet särkevät usein, nilkat pettävät alta. Liikkuessa nivelet rutisee ja paukkuu. Kuinka te muut saman vaivan kanssa eläjät olette selvinneet?
Urheileminen on mulle aika mahdotonta, lyhyenkin juoksupyrähdyksen jälkeen alkaa särky tai koipi pettää. Se on suuri harmi, sillä liikkumatta en ikänä pääse ylipainosta (joka ei sekään ihan takuulla auta niveliäni, mutta ei ole syy oireisiini). Olen huomannut, että metsässä käveleminen on vahvistanut nilkkojani. Pehmeällä alustalla on jotenkin helpompi liikkua, nyt vahvemmat nilkkani eivät enää mene sijoiltaan niin helposti. Miten muita lihaksia vahvistetaan ilman että nivelongelmat estää harjoittelun? Järvessä käyn pari kertaa viikossa vesihölkkäämässä. Kovat tärähdykset ja liian suuri vastus ovat myrkkyä kropalleni!
Olikos se niin, että tämän vaivan pitäisi helpottaa iän myötä? Toivottavasti, sillä mitään lääkkeellistä apua en halua, joskaan ei kipulääke tahdo edes auttaa. Liikkuminen ja kunnon ylläpitäminen on ainoa hyödyttävä hoito.
Kokemuksista olisi mukava kuulla.
Elämää yliliikkuvien nivelten kanssa
12
8557
Vastaukset
- Eve 38
Uinti ja pyöräily varmaan sopeis sulle parhaiten. Ite harrastan näitä ku on tässä siunaantunut kaikenlaista krämppää ja kroonisia kipuja on.
- Lihasreuma
..minullakin.Notkea on kroppa 57v:n ikään nähden.Kävekyn aiheuttamaan "tärähdykseen"huomasin hyväksi joustavat pohjalliset kenkiin ja varomisen kovilla pinnoilla.Uinti,kuntosali,pyöräily sopivimmat liikuntamuodot.Lihaskunnon ylläpito tärkeä.Hyvää vointia!
- mullaki
noin et pystyis tekee kaikkee.
Pyöräilyy on ihan turha kokeilla koska toinen polvi ei kestä puolta kilometriä pidempään.
kaikkee phjallisii on kenkiin kokeiltu mut ei auttanu. Punttisalilla tulee toi viheliäinen polvi esteeksi sekä kolmanneksi ylin selkänikama ja kaks muuta, toinen lapaluiden välissä ja toinen ala selässä. Jumppaamalla yritän pitää nikamien viereiset lihakset joten kuten kunnossa että ne vähä tukis nikamia. Että voiki toi jumppaaminenki olla vaikeeta kun pitää yrittää just oikeeta lihasta koittaa harjottaa. Tahtoo välillä mennä ohi ja sit taas särkee. Pakko kuitenki mennä lihas kerrallaan, muuten tulee helposti virheliikkeitä.
Mutta mutta... Onneks tajusin kerran kesälomalla kun hienoilla uusilla korkkareilla kävelin ettei tullutkaan selkä eikä polvi kipeeks... Kyllähän ne tuolla kylillä katselee pitkään kun mää verkkarit ja korkkarit yhdistelmällä painan hitaasti mutta varmasti menemään. Mokoma johtuu kuulemma siitä että korkkareilla kävellessä polvi on jotenki "hyvässä" asennossa mulle eikä kipeytä polvea ja selkää.
- *milla
yliliikkuvat nivelet. Eilen kävin lääkärissä kovan lonkka kivun takia. Syy oli et ilmeisesti maanantaina uidessa oli lonkka napsahtanut sijoiltaan ja jumitti nyt sen takia. Nilkat pyörii minnepäin vaan. ties miten monta kertaa ovat nyrjähtäneet varsinkin oikea. Oikea polvi on leikattu jo kaksi kertaa, liikkuvuuden takia kerran ja toisen kerrran kierukan takia. polvet, ranteet eniten häirii mut kyl tää tästä. apinan raivolla eteenpäin. Ikää on nyt 21 ja paikat tuntuu hajoovan tasaiseen tahtiin. Ite käyn uimassa ja puntilla vähitään kolmasti viikossa, fillaroimassa vähintään viidesti viikossa ja ratsastamassa kahdesti tai kolmesti. Et joo juoksemaan en tod pysty mut ei voi mitään. Kivunkin kanssa oppii elään. helppoa ja järkevää se ei oo mut jos muuta ei voi niin sit on pakko. Mut hei tsemppii sulle
- Nimetön
Olisin erittäin kiinnostunut tietämään, onko tosiaan leikkauksesta apua löysiin niveliin. Polveni tähystettiin noin vuosi sitten, koska lääkäri oli varma, että kierukka on mennyt, diagnoosina yliliikkuvat nivelet. Minulle lääkäri sanoi, että ei voi tehdä mitään muuta kuin opetella elämään vaivan kanssa. Alkaa vain pikkuhiljaa v..ttuttaa ainainen sairaslomalla olo. Polveni menee lukkoon todella helposti.
Lihasten vahvistamista olen kokeillut pyöräilemällä, tuloksena polven lukkiutuminen. Salilla ei pysty enään tekemään kaikkea ja istuakkaan ei voi liian kauaa. Lenkkareita ei voi käyttää, polvi pettää heti alta, johtuu varmaan muotoillusta pohjasta, joka ohjaa polven eri asentoon.
Joku kirjoittikin korkokantakengistä, olen itse huomannut saman, että niistä polvi tykkää...kyllä saa myös ihmiset ihmettelemään miten polvikivuista kärsivä kipittää korkkareilla, yritä siinä sitten selitellä;)!
- aleksi-78
Terve vaan Mulskis, sama ongelma tässäkin osoitteessa.
Rutinaa ja pauketta on kuulunut jo niin pitkään, että olen tottunut siihen. Etköhän sinäkin ajan myötä turru. Nivelsiteet siellä vain rullaavat, joten kyse ei ole edes mistään vaarallisesta. Epämiellyttävää toki.
Toinen kysymyksesi meni asian ytimeen eli LIHASTEN VAHVISTAMINEN. Erityisen tärkeää, mikäli haluaa välttää jatkossa ylimääräiset sijoiltaanmenot. Tällä siis tarkoitetaan niveliä ympäröiviä lihaksia ja etenkin niitä, jotka ovat vaaran vyöhykkeellä. Esim. penkkipunnerrus auttaa varsin vähän niveltesi kasassa pysymiseen.
Punttisali on muutoin hyvin suositeltavaa. Siellä voit tehdä kontrolloituja, lihaksia voimistavia liikkeitä. Pyöräily on myös oivallinen harjoitusmuoto - ehkäiseen hyvin polvien sijoiltaanmenoja. Nilkkojen vahvistamisesta: varpaillenousu on tehokas treeni sekä yhdellä jalalla tasapainoilu. (pitkään samassa asennossa tai vartalon keinutus samalla puolelta toiselle) Vahvistaa todella mainiosti nilkan nivelsiteitä! Uinti, kuten joku jo mainitsikin, on myös suositeltavaa. Sitä nivelystävällisempää liikuntamuotoa saa kyllä hakea!!
Tähän ikään mennessä en ole vielä huomannut vaivan helpottavan iän myötä, pikemminkin päinvastoin! Olen tosin kuulopuheissa huomannut vastaavaa väitettä esiintyvän. Toivotaan sen olevan totta! =)
Olen nyt syönyt hieman yli vuoden verran omega-3 -kapseleita ja olen huomannut niiden auttavan. Suosittelisin sinuakin kokeilemaan. Nivelet kaipaavat voiteluainetta ja nuo omega-rasvahapot ovat siihen täydellistä tavaraa. Ja eron huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun lopettaa niiden syömisen pitkän käytön jälkeen. Itselleni riitti 5 päivän tauko.
Ja aivan totta, kipulääkkeitä on turha syödä tähän vaivaan, edes suruun.
Koska tästä vaivasta on käytännössä mahdoton päästä eroon, neuvon sinua vain sopeutumaan tilanteeseen ja löytämään ne mekanismit, joiden avulla vähennät tämän vaivan tuomia lieveilmiöitä. Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että välillä sitä unohtaa koko vaivan, kun on oikein kunnossa. - oisko...
kenelläkään teistä. Olen 29-vuotias nainen ja minulla on aina rutissut ja paukkunut kaikki paikat; nilkat, polvet, olkapäät, kyynärtaipeet, ranteet...
En ole ottanut asiaa vakavasti, kunnes viime lääkärikäynnillä sain lähetteen sairaalaan tutkimuksiin marfanin-oireyhtymä epäilyn vuoksi, jonka yksi oire on yliliikkuvat nivelet.
Marfan saattaa olla hengenvaarallinen! Se on sidekudossairaus joka saattaa sokeuttaa ja tuhota luuston ennen nuorella iällä tapahtuvaa aortan repeämisestä johtuvaa äkkikuolemaa. Että näin.- Marfania sairastava
Omakohtaisesti marfan ei minulta ole tuhonnut luustoa vielä yhtään. Murtumiakaan ei ole ollut ikinä. En ole myöskään täysin sokea, vaikka huono näkökyky onkin. Suhtkoht pitkä olen mutta en häiritsevästi. Sydämessäkin on varmaan vikaa mutta nyt sitäkin on alettu epäilemään ettei siellä mitään olisikaan. Kyllä, marfanin oireyhtymään voi kuolla aortan dissekoitumisen vuoksi. Äkkikuolema. Sanottakoon kuitenkin että nykyinen marfaanikkojen odotettu elinikä ei poikkea paljoakaan terveiden ihmisten eliniästä. Huolellisella hoidolla ja seurannalla marfaanikko voi hyvin. En ole kuullut että marfaanikko voisi täysin sokeutua, näkö voi heikentyä paljonkin johtuen linssiluksaatioista. Olen nyt 24-vuotias enkä ole vielä siinä kunnossa että hautaan meno olisi lähellä vuosikausiin.
- kekekke
itselläni kans tuo marfan syndroma ja olen vasta 14vuotias miehenalku, olen masentunut taudistani, ulkoapäin olen suhtkoht hyvännäköinen joskin todella laiha, olen yli 185cm pitkä ja painoa 55-60kg eli erittäin alipainonen, syön lääkkeitä ja harrastan salibandya kaveripiirissä sekä jääkiekkoa, jalkapalloa jne, tunnen olevani suhtkoht hyvässä kunnossa vaikka selkä onkin mitä on... itsemurha on hyvinkin mahdollinen lähiaikoina..
- Marfaanikko
kekekke kirjoitti:
itselläni kans tuo marfan syndroma ja olen vasta 14vuotias miehenalku, olen masentunut taudistani, ulkoapäin olen suhtkoht hyvännäköinen joskin todella laiha, olen yli 185cm pitkä ja painoa 55-60kg eli erittäin alipainonen, syön lääkkeitä ja harrastan salibandya kaveripiirissä sekä jääkiekkoa, jalkapalloa jne, tunnen olevani suhtkoht hyvässä kunnossa vaikka selkä onkin mitä on... itsemurha on hyvinkin mahdollinen lähiaikoina..
Koska harvinaiset kohtalontoverit ovat äänessä. Kerron minäkin omista kokemuksistani.
Olen päälle neljänkymmenen. Marfan oireyhtymän vaikeusaste on persoonakohtaista. Jotkut potevat jo pienestä pitäenn ja jotkut eivät tunne sitä koskaan sairastavansa. Itselläni aorta on leikattu, olen työkyvyttömyyseläkkeellä verenkieto häiriöiden takia, sokeutuminen oli lähellä kun verkkokalvot irtosivat.Nivelet ovat kivuliaita ja selkää jumppaan fysiatrin ja fysioterapeutin hyvässä hoidossa.
MUTTA koska lääketiede on melkoisen kehittynyttä kirurgia antaa mahdollisuuksia! Käykää hyvät ihmiset seurannassa ja muistakaa että siitäkin huolimatta että toimenpiteitä kertyisi matkan varrella on mahdollista elää oikeaa kunnon elämää! Ajanmittaan rajoitukset, luopumiset ja lääkkeiden syöminen alkavat tuntua normaalilta elämältä. Uskokaa pois.
Tiedän marfanihmisiä jotka ovat eläneet kahdeksankymppisiksi - joten diagnoosi on jäänyt maininnaksi paperille sekä kimppuksi persoonallisia piirteitä.
Se että elämä kulkee eri rataa kuin muilla on pelottavaa. Minäkin pelkään jokaista kontrolliani edelleen. Ihminen oppii elämään pelon kanssa ja kehkeytyy mestari tsemppaajaksi. Jos et jaksa yksin ota yhteyttä potilasyhditykseen. Siellä kuuntelevat toiset marfaanikot ja tietävät että välillä on kausia jolloin "se mikä ei tapa, vituttaa".(www.marfan.fi)
Marfanilla on hyvät puolensä - vaikkapa naisihmisillä huikaisevan pitkät ja upeat sääret! ja pitkät miehet! Tässä nyky menossa laihuutta taidetaan edelleen ihailla, vai oletteko nähneet keväisiä "lihota itsesi rantakuntoon" artikkeleja. Niin ja by the way - saksalaiset saivat aikaiseksi tutkimuksen jossa todettiin marfaanikkojen olevan keskimääräistä älykkäämpiä. Olivatko tutkijat itse meitä marfaanikkoja - tiedä häntä..fiksu tutkimus. - mouglimougli
Marfaanikko kirjoitti:
Koska harvinaiset kohtalontoverit ovat äänessä. Kerron minäkin omista kokemuksistani.
Olen päälle neljänkymmenen. Marfan oireyhtymän vaikeusaste on persoonakohtaista. Jotkut potevat jo pienestä pitäenn ja jotkut eivät tunne sitä koskaan sairastavansa. Itselläni aorta on leikattu, olen työkyvyttömyyseläkkeellä verenkieto häiriöiden takia, sokeutuminen oli lähellä kun verkkokalvot irtosivat.Nivelet ovat kivuliaita ja selkää jumppaan fysiatrin ja fysioterapeutin hyvässä hoidossa.
MUTTA koska lääketiede on melkoisen kehittynyttä kirurgia antaa mahdollisuuksia! Käykää hyvät ihmiset seurannassa ja muistakaa että siitäkin huolimatta että toimenpiteitä kertyisi matkan varrella on mahdollista elää oikeaa kunnon elämää! Ajanmittaan rajoitukset, luopumiset ja lääkkeiden syöminen alkavat tuntua normaalilta elämältä. Uskokaa pois.
Tiedän marfanihmisiä jotka ovat eläneet kahdeksankymppisiksi - joten diagnoosi on jäänyt maininnaksi paperille sekä kimppuksi persoonallisia piirteitä.
Se että elämä kulkee eri rataa kuin muilla on pelottavaa. Minäkin pelkään jokaista kontrolliani edelleen. Ihminen oppii elämään pelon kanssa ja kehkeytyy mestari tsemppaajaksi. Jos et jaksa yksin ota yhteyttä potilasyhditykseen. Siellä kuuntelevat toiset marfaanikot ja tietävät että välillä on kausia jolloin "se mikä ei tapa, vituttaa".(www.marfan.fi)
Marfanilla on hyvät puolensä - vaikkapa naisihmisillä huikaisevan pitkät ja upeat sääret! ja pitkät miehet! Tässä nyky menossa laihuutta taidetaan edelleen ihailla, vai oletteko nähneet keväisiä "lihota itsesi rantakuntoon" artikkeleja. Niin ja by the way - saksalaiset saivat aikaiseksi tutkimuksen jossa todettiin marfaanikkojen olevan keskimääräistä älykkäämpiä. Olivatko tutkijat itse meitä marfaanikkoja - tiedä häntä..fiksu tutkimus.Olen 19 vuotias marfanikko,diaknoosin sain 6 vuotiaana.Lääkkeet väsyttävät ja palelen usein.Kontrollissa käyn puolen vuoden välein.Voin kuitenkin hyvin ja näköni on erinomainen.
Nuorempana yritin kieltää sairauteni.Jätin lääkkeitä syömättä ja vihasin kontrolli käyntejä.Vanhempani halusivat että elän normaalia elämää.Kavereita aina ollut paljon.Harrastin ratsastusta ja painon soittoa.Koulussa oli väsyttävää selitellä miksei voinut punnertaa eikä jaksanut samalla tavalla kuin muut.En ole koskaan käynyt leireillä,ollut marfanin kotisivuilla tms.Isäni on kuitenkin vaikeasti sairas.Aortta häneltä repesi 30 vuotiaana ja on nyt 20 vuotta sinnitellyt.Vaikeita leikkauksia paljon ja jo nuorena miehenä sairaseläkkeelle.Isäni vahvuus ja elämän ilo on opettanut paljon.Isäni on lääketieteellinen ihme,mies joka elää vieläkin.
Nyt 19 vuotiaana olen avoliitossa,opiskelen kotitalousyrittäjäksi,näen kavereita ja lenkkeilen.Pidän huolta itsestäni.Käyn baareissa ja nautin elämästä. Kuitenkin mielessä pyörii ajatuksia onko marfanikon oikeus haluta lapsia? Kuinka pitkään elän?
- Raikas
Moikka ite huomasin noin puol vuotta sitten että polveni ei kestä kun poksahti nivelsiteet. Lääkäri sano et on ylitaipusat nivelet harrastin potkunyrkkeilyä ja se on saanut jalkani vielä huonompaan kuntoon. Nyt ottaa itsetunnon päällä kun polveni kääntyy sisäänpäin eikä kävely ole suoraa vaan kiertää oikealta vasemmalle onko kenelläkään muulla kävelyn kanssa ulkoisia vaivoja ???
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 962625
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012223- 841947
- 111675
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441671- 781626
- 361606
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?911553Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1201415Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411274