Okei.... viime vuonna kun olin kasilla, tapasin tosi ihana pojan ja ihastuttiin ja rakastuttin ja oltiin opuol vuotta yhessä. Vähän meiän puolvuotis päivän jälkeen alettiin kasvaa erilleen ja viettää vähemmän aikaa yhessä. sovittiin sitten että oltais vaan kavereita tästä eteenpäin.
Eipä ehdi kulua kuin viikko kun poika tekstaa että sitä kaduttaa että me erottiin ja et haluis mut takas. Minä fiksuna tyttönä sanoin ei. Tämä oli tähän mennessä elämäni pahin virhe. kului pari viikkoa kun tajusin kuinka paljon häntä rakastin. Mutta olin sanonut ei. Itkin seuraavat puoli vuotta pojan perään. En voinut nukkua, syödä tai tehdä ylipäätänsä mitään ilman että hän ei olisi kummitellut mielessäni.
Syksyllä pääsin hänestä vihdoin yli(onnen päivä).
Hänellä kun oli uusi tyttöystävä ja mulla "juttua" erään ihanan pojan kanssa.
No päädyttiin tämän uuden pojan kanssa yhteen. Kaikki oli niin täydellistä. Olin aivan rakastunut häneen. Sitten, kuukauden yhdessäolon jälkeen poika ilmoittaa mulle että jätetäänks tää juttu tähän.
Tuli muuten tosi hyvä olo. Poika ei sanonut mitään syytä, ei mitään. Myöhemmin hän sanoi että me nähtiin liian usein ja että hän halusi olla enemmän kavereidensa kanssa.
Kertokaapas nyt jätkät että mikä ihme teitä vaivaa kun mikään ei kelpaa? Toisen kanssa homma tyssäs kun ei oltu tarpeeks yhessä, toisen kanssa liika. Ajattelin vaan kysellä että jos täältä löytyis kohtalotovereita???
Eipä ehdi kulua kuin viikko kun poika tekstaa että sitä kaduttaa että me erottiin ja et haluis mut takas. Minä fiksuna tyttönä sanoin ei. Tämä oli tähän mennessä elämäni pahin virhe. kului pari viikkoa kun tajusin kuinka paljon häntä rakastin. Mutta olin sanonut ei. Itkin seuraavat puoli vuotta pojan perään. En voinut nukkua, syödä tai tehdä ylipäätänsä mitään ilman että hän ei olisi kummitellut mielessäni.
Syksyllä pääsin hänestä vihdoin yli(onnen päivä).
Hänellä kun oli uusi tyttöystävä ja mulla "juttua" erään ihanan pojan kanssa.
No päädyttiin tämän uuden pojan kanssa yhteen. Kaikki oli niin täydellistä. Olin aivan rakastunut häneen. Sitten, kuukauden yhdessäolon jälkeen poika ilmoittaa mulle että jätetäänks tää juttu tähän.
Tuli muuten tosi hyvä olo. Poika ei sanonut mitään syytä, ei mitään. Myöhemmin hän sanoi että me nähtiin liian usein ja että hän halusi olla enemmän kavereidensa kanssa.
Kertokaapas nyt jätkät että mikä ihme teitä vaivaa kun mikään ei kelpaa? Toisen kanssa homma tyssäs kun ei oltu tarpeeks yhessä, toisen kanssa liika. Ajattelin vaan kysellä että jos täältä löytyis kohtalotovereita???
Vastaukset 6
Vanhimmat
on PAHASTI jokin vialla. Ota mut, mulle käy kaikki!
Hehee. Eipä taida käydä päihinsä kun vieläkin rakastan vanhaa.
*hakkaa Gimmeliä soittavan radion tohjoksi*
mäkin seurustelin n. kuukauden yhden jätkän kanssa,eikä oo edelleenkään sanonu syytä eroon!et olisko ruvennut vakiutuminen ahdistamaan,en tiedä...ei oo siltikään sanonu etteikö sitä kiinnoistais enää.kun miehiltä ei sais ensinnäkään kysellä liikoja ja jos vaikka kysyiskin jotai niin ei saa selvää vastausta...tai sit sanoo pahasti ja rupeaa vasta myöhemmin miettii et mitä tuli todella sanottua!noh poikkeuksiaki tietysti löytyy...mut otapa noista miehistä selvää!!
Jos tajuaa, ettei aijo viettää loppuelämäänsä seurustelukumppaninsa kanssa, ei kannata enää jatkaa, koska mitä kauemmin ootte yhdessä, sitä enemmän ero sattuu.
Mä oon löytäny sen, jota oon ettiny ja jonka kanssa aijon mennä joku päivä naimisiin ja perustaa perheen. Kyllä sen tietää aika pian jo seurustelun alottamisen jälkeen, jos siitä ei tule mitään, eikä suhteella ole mitään mahdollisuutta toimia.
viimeisin poikaystäväni oli juuri sellainen jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin ja saada lapsia. Mutta kaikki ei aina mene niinkuin toivoisi...
Senkin tunteen täytyy olla molemminpuoleinen.