Vesihahmo

Mitä lie, tulenhenkiä, ja kaikenmoisia. Kyllä niitä riittää, mutta vesihenki on ehkä harvinaisin.

hmm..se ei vaikuta miltään aaveelta.Minusta se kuulostaa pikemminkin luonnohenkien touhuilta tai voihan siihen olla ihan puhdas selityskin.mutta minulle tulee siitä jotenkin mieleen elementit..

Muutama kesä sitten olimme keski-suomessa mökillämme viettämässä aurinkoista kesäviikonloppua uiden ja kalastellen. Silloin nelivuotias tyttäreni, joka ei vielä osannut kunnolla uida oli vähällä hukkua pudotessaan rannassamme olevalta laakealta kiveltä veteen, jota on parisen metriä heti kiven 'alla'.

Olin varoittanut tytärtäni moneen otteeseen menemästä liian lähelle kiven reunaa, ettei hän putoaisi järveen. Hän kuitenkin leikki iloisesti kivellä ja kurkki kiven reunalta veteen aivan kuin olisi ollut piilosilla jonkun kanssa. Kun korotin ääntäni komentaakseni hänet rannalle, turvallisempaan leikkiympäristöön, hän sanoi veteen katsellen, "minä haluan leikkiä vesienkelin kanssa, en tule sinne vielä". Seurasin tytön puuhia vähän aikaa ja varoitin vielä menemästä liian reunalle, ettei hän horjahtaisi ja putoaisi kiveltä.

Menin lisäämään rantasaunan kiukaaseen puita ja kuulin kun jokin molskahti veteen kuuluvasti. Tajusin heti että tyttäreni oli pudonnut kiveltä, katsoin äkkiä saunan ikkunasta kivelle eikä tytärtäni näkynyt missään. Juoksin saunasta niin äkkiä kuin vain jaloistani pääsin ulos ja hämmästykseni oli suuri, kun kiven reunalla seisoi litimärkä tyttäreni itkua tihraten ja kylkiään pidellen.

Juoksin kivelle, koppasin tytön syliini ja aioin kysyä onko kaikki hyvin, kun silmiini osui jotain hopeanhohtoista vedessä vähän matkan päässä kivestä. Salamannopeasti tämä, voisin kutsua sitä olennoksi, pyrähti järvenselällepäin jättäen mahtavat pyörteet veteen. Olin vielä järkyttynyt tyttäreni tipahtamisesta kiveltä, mutta voin vannoa että olin hetken näkevinäni vedessä naismaiset kasvot, juuri ennen kuin tämä 'olento' hävisi syvemmälle veteen.

Kiikutin tyättäreni pois kiveltä ja toruin ettei hän ollut uskonut minua ja että hänelle olisi voinut käydä huonosti. Tyttö sanoi ettei vesi ollut kylmää ja että vesienkeli oli hänet nostanut heti pois vedestä kun hän oli siihen pudonnut. "Äiti, eihän minun tukkanikaan kastunut yhtään". Ällistyin nyt todella, tytön hiukset olivat aivan latvoja lukuun ottamatta ihan kuivat. Miten tyättäreni hiukset olisivat olleet kuivat kun hän juuri äsken putosi veteen ja miten hän pääsi kivelle uimataidottomana ja vielä yli metrin korkealle kivelle veden pinnasta. Vettähän oli melkein kaksi metriä heti kiven alla.

Kuivailin tyttäreni ja katsoin oliko hän satuttanut itseään mitenkään, ei naarmuakaan, paitsi molemmissa kyljissä oli punaiset painanteet joita oli neljä alekkain, kuin pitkien sormien aiheuttamat painumat. Ihokarvani nousuvat pystyyn kun muistin äsken näkemäni oudon ilmestyksen vedessä. Sekava tilani joka aiheutui järkytyksestä ja tämän oudon tapauksen näkemisestä. Sai minut kysymään tyttäreltäni, "kuka sinut nosti vedestä pois?", "vesienkeli", vastasi tyttäreni, "johan minä sanoin sen äsken".

Vein tyttäreni saunaan ja sanoin että pysyt täällä kunnes palaan. Menin kivelle ja katselin veteen jonkin aikaa, mitään ei näkynyt.

Illemmalla kerroin tapauksen miehelleni joka oli ollut perhosia haavimassa läheisellä niityllä, hän ei tietenkään uskonut että jokin olisi nostanut tytön vedestä, itsekin mietin sekavin tuntein miten tämä asia oikein meni, olinko saanut auringonpistoksen vai mitä tämä oli. Painumat, jotka vieläkin näkyivät heikosti tyttäreni kyljissä, saivat mieheni sanomaan, "missäs sinun peukalosi olivat kun nostit Heidin vedestä? Ei tässä näy kuin neljän sormen paikat". Laitoin käteni jäljille ja huomasimme että jäljet olivat huomattavasti pidemmät kuin oman käteni sormien jäljet, peukaloiden jättämiä jälkiä ei näkynyt missään.

Illalla tyttäreni piirteli pöydän ääressä ja satuin kurkkaamaan mitä hän oli piirtänyt. Piiroksessa oli naismainen hyvin pitkillä hiuksilla, varustettu hahmo jolla oli luonnottoman suuret, lähes mustat silmät... ja neljä pitkää sormea joiden väleissä oli selvästikin ihopoimut. Järkytyin piiroksen nähdessäni ja kysyin tyttäreltäni mikä kuvassa oli. "Vesienkeli", hän sanoi hymyillen.

Tänä päivänä kun tapausta muistelee, olen kiitollinen siitä ettei tyttäreni hukkunut ja poden vieläkin vähän huonoa omaatuntoa kun en hakenut tyttöä pois kiveltä heti alkuunsa. Mysteeriksi on kuitenkin jäänyt se, miten tyttö pääsi pois vedestä.

-Thankful Mother