En saanut kirjoitettua omalla rekatulla nimimerkillä jostain syystä. Jotain häikkää taas! No joka tapauksessa hereillä olen tähän aikaan yöstä ja pitkään pitkään aikaan en ole ehtinyt kirjoitella pulinoihin, kun olen tuolla pihamaalla kuokkinut uusia kasveja maahan ja ihaillut tuota pihamaani kauneutta, sillä se oikeesti on niin kaunis kukkivine syreeneineen ja pihalammikkoni solisee niin vienosti siellä asuvan sammakkoemon tahtiin . Mutta oikeestaan asiani ei koske pihaani vaan miestäni, joka perkule vieköön on täydessä viidenkympinvillityksessä ja oikeen pahasti onkin. sitä ei näe enää kotona, on koko ajan menossa, juoksee vaaalla JOKA AAMU ja ostaa uusia muodikkaita vaatteita. ja mikä ikävintä. ei välitä minusta enää pätkääkään............................
Ja me ollaan oltu aviossa kohta 30 vuotta.Nyt olen niin väsynyt tähän, etten tiedä riittääkö rakkaus enää pelastamaan mitään ja en tiedä välitänkö enää paskaakaan vaikkei onnistuiskaan, koska joku raja pitää olla silläkin mitä ihmisen pitää kestää.
Ja anteeksi jo etukäteen tästä aiheesta väärällä palstalla valittaminen. Minä nyt vaan olen minä
Ja me ollaan oltu aviossa kohta 30 vuotta.Nyt olen niin väsynyt tähän, etten tiedä riittääkö rakkaus enää pelastamaan mitään ja en tiedä välitänkö enää paskaakaan vaikkei onnistuiskaan, koska joku raja pitää olla silläkin mitä ihmisen pitää kestää.
Ja anteeksi jo etukäteen tästä aiheesta väärällä palstalla valittaminen. Minä nyt vaan olen minä
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä elämä on välillä sellaista, ei aina mene ihan tasan nämä asiat. Ei varmasti ole kiva sitä juoksemista puolison vierestä katsella.
Helppo kuvitella tuntemuksiasi kun itse on vastaavanlaisessa tilanteessa. Villityksistä ei tosin ole tietoakaan, sitä rakkautta kyllä olisi itsellä riittänyt mutta kun toisella ei.
Voin myös kuvitella kukkivan pihasi kauneuden, nauti sinä siitä. Itselläkin aikoinaan oli niin suuret suunnitelmat siitä kauniista puutarhasta, enään on jäjellä pieni pihapläntti eikä oikein senkään laittamiseen tahdo henkistä energiaa riittää.
Voimia sinulle, kaikesta huolimatta.
Oireet kuulostavat ikävästi toiselta naiselta... Tai ainakin ihastukselta. :-(
Tsemppiä, koita jaksaa.
Kokeiles, et alat itsekkin ostaa nuita uusia vaatteita, ja alat kovasti kiinnittämään omaan ulkoasuusi huomiota, ja ole muutaman kerran pois kotoa kun tuo miehesi kotiutuu, mene vaikka ystävällesi vaan yöksi tai jotain vastaavaa.
tuo Sinun tekstisi kuulosti. Oma teinirakkauteni ja silloinen aviopuolisoni teki minulle samat kolmenkympin kriisissään. Lensi kuin riivattu, koskaan ollut kotona. Ummet ja lammet selitteli, ettei tiedä mitä haluaa, mutta vähäksi aikaa halusi kuulemma "omilleen".
Sovittiin puolen vuoden varoajasta. Muutti sinkkukaverinsa luo asumaan. Vajaan kuukauden kuluttua posti toi paperit käräjiltä; oli raukka hakenut avioeroa. Samoiten kuulin, että oli muuttanut nuoremman naisen luo asumaan.
Että tätä rataa..
Mutta nyt se on kaikki jo mennyttä elämää! Aloitin uuden elämän, pistin kaikki uusiksi. Enkä ole koskaan vielä ollut näin onnellinen, aikuisten oikeesti!!
Jaksamista Sinulle, asioilla on tapana kääntyä parhaiten, ennemmin tai myöhemmin.