Eli siis tahtoisin että jokainen pistäis tänne koskettavimman runon,jonka on kuullut...
Mun on KUOLEMA...
"Siipensä on helppo katkaista, värjätä kasvonsa ranteista virtaavalla verellä,
nielaista tabletteja,
sinetiksi viinaa.
Vain yksi hyppy korkealta kalliolta, se riittää päätökseksi nuoren elämän.
Yrittäminen on joskus vaikeaa,
kun kaikki on turhaa ja tunnelin päässä valoa ei näy.
Meri on syvä,
ongelmana uimataidottomuus.
Polku kivinen,
eikä asfalttia tunnu olevan keksittykkään..."
Mun on KUOLEMA...
"Siipensä on helppo katkaista, värjätä kasvonsa ranteista virtaavalla verellä,
nielaista tabletteja,
sinetiksi viinaa.
Vain yksi hyppy korkealta kalliolta, se riittää päätökseksi nuoren elämän.
Yrittäminen on joskus vaikeaa,
kun kaikki on turhaa ja tunnelin päässä valoa ei näy.
Meri on syvä,
ongelmana uimataidottomuus.
Polku kivinen,
eikä asfalttia tunnu olevan keksittykkään..."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hmm. Miksikäs minä olen kuullut tuon joskus vuonna '98 nimellä "Itkevälle enkelille"?. Ja oli muuten paljon pidempi. Tuo on vain osa loistavaa kokonaisuutta. Ainoa enkeliruno, josta olen koskaan välittänyt.
(Joku toinen julkaisi tuonkin version "muka omanaan" kyllä täälläkin.)
Ei se oo oikeesti mun keksimä vaan yhen tuttavan.
Mä valehtelin, anteeks! *nyyh*
Sori, mä TAPAN itteni! Musta ei oo mihinkään!
BYÄH... :(
Ethän sinä sitä omaksesi väittänytkään... *hymynen* Ainakin minä ymmärsin niin. Vain itseäsi koskettaneeksi.
Joo...Mun mielestä koskettavin runo on tuo Kuolema joka jo tuossa lukeekin kun tein tän keskustelun. Mutta en oo väittänyt että oisin sen ite tehnyt...Mun yks kamu sano että on tehnyt sen,mutta enpä tiiä...Tuo Apistyttö joka tossa jotain selitää että byhyy tapan itteni, en ole minä..
en muista, millä nimellä tämä on täällä ollut, mutta...
Painoit pääsi läpi,
hirttosilmukan.
Annoit tuolin liukua
pois jalkojesi alta.
Pudottauduit kohti
betonilattiaa,
painaen raskaat
silmäluomesi kiinni
Sehän on aivan hyvä.. :)
Mutta minähän se sanoin vahingossa kuitenkin että laitoin runon omiin nimiini.
Aivan sama -mä olen silti omasta mielestäni aika hyvä kirjoittaja! ;)
Oikeestaan lähes parhaita -ottakaas kantaa! =D
Yeah! Apulanta rulettaa...
Toi oli (mun tietääkseni ihan oikeesti) pätkä mun kaverin kirjottamasta runosta, jonka sen pikkusisko löysi ja lähetti Suosikkiin (?) joskus. Ite luin sen ekan kerran kun tää kaveri lähetti mulle kirjeen Niemeen melkein vuosi sitten, erinäisten itsetuhoisten sekoilujen jälkeen. Siellä luin sitä itekseni ja itkin maailman pahuutta. On muuten todella kaunis runo.
Itkevä enkeli
Siipensä on helppo katkaista. Värjätä kasvonsa ranteista virtaavalla verellä. Nielaista purkki tabletteja ja juoda sinetiksi viinaa. Vain yksi hyppykorkealta vuorelta tyhjyyteen, se riittää päätökseksi nuoren enkelin elämän. Yrittäminen on joskus vaikeaa, kun kaikki on turhaa eikä tunnelin päässä näy valoa. Meri on syvä, ongelmasi uimataidottomuus. Polkusi on kivinen, eikä asfalttia tunnu olevan keksittykään.
Mutta älä itke enkelini, älä saksin siipiäsi sohi. Kyyneleet silmissä on vaikea nähdä mihin osuu ja miten pahasti. Irrota otteesi teräaseista, pulloista ja kaikesta, mikä sinua satuttaa. Käy makuulle, kun on pimeää. Nuku yön yli ja näe kauniita unia, niin jaksat aamulla paremmin. Ja ehkä se ei ole syksyinen, se uusi päivä sateinen, tässä maailmassa.
Älä enkelini itke, älä saksin siipiäsi sohi. Kyyneleet silmissä on vaikea nähdä mihin osuu ja miten pahasti. Ehkei enkelinä ole aina helppo olla maan päällä, kun kaikki tuutit hornan sylkevät nokeaan. Mutta kyllä sitten joskus on helpompi nukahtaa, kun huomaa ettei turhaan kerran jatkanut lentoaan.
Joten älä itke enkelini, saksesi jätä pöytälaatikkoon. Niillä mieluummin paperia silppoa voit. Sädekehäsi myöhemmin ansaitset paljon arvokkaammin kuin nyt luuletkaan.
Älä enkelini itke, anna pullon olla. Itseään ei tarvitse hukuttaa, kun on vielä valoisa sydän tässä pimeässä maailmassa.
Tätäkö siis tarkoititte. Pistääpä vieläkin itkettään... Toivottavasti meni kaikki sanat oikein, kun muste oli paikotellen hieman levinnyt.
Lehdessä oli tosiaan nimellä "Itkevälle enkelille." (Piti ihan kaivaa nuo ikivanhat lehdetkin esille) Ja se on loistava. Paljon koskettavampaa en ole missään nähnyt...
Minä vuonna?
Suosikissa julkaistu vuonna '98, taisi olla numerossa 12. (Ehdin jo nuo takaisin parvelle kärrätä)