Minkälaonen on hyvä nainen/äiti,niin voimme sitten yhdessä parantaa maailmaa sellaiseksi kuin haluat.
Ja samalla voisit kertoa miten miehen pitää käyttäytyä ollakseen hyvä.
Kun kerran tiedät mikä on oikein ja mikä hyvää,niin valista meitä tyhmiä = )
Ja samalla voisit kertoa miten miehen pitää käyttäytyä ollakseen hyvä.
Kun kerran tiedät mikä on oikein ja mikä hyvää,niin valista meitä tyhmiä = )
Vastaukset 19
Vanhimmat
lapsi sylissä kirjoittelen.Hmmm..pitäiskös kuitenkin ottaa tuo mies syliin ettei sille vaan tule tarvetta lähteä muihin naisiin kun en sitä nyt huomioinutkaan..
Hyvä äiti EI ole feministi ja ei yritä olla perheenpää, koska mies/isä on perheenpää. Hyvät vanhemmat ovat aikuiset(yli 18v.) heterovanhemmat, joilla on työpaikka, jolla he elättävät lapset.
Kun 20v ammattitutkinnon omistavana ja vakituisessa työpaikassa olleena sain avomieheni (yhdessä jo yli 3v) lapsen,olin hyvä äiti,mutta kun tämä mies irtisanottiin töistään ja masennuksen tai muun seurauksena alkohlin kulutus nousi päätä huimaaviin mittoihin,ja kaikki perheen rahat juotuaan pieksi minut saadakseen ne loputkin (lue:ne mitkä yritin pimittää lapsen ruokaa varten) rahat,minun olisi pitänyt vaan hyväksyä tilanne voidakseni olla edelleenkin hyvä äiti???Niinkö?
Kun yh äideistä minimiosa kuitenkin on näitä sinun vihaamiasi yksilöitä,niin miksi et voi lopettaa yleistämistä?
Perheterapiaan ajoissa. Kannattaa hoitaa ongelmat eikä vain valittaa niistä. Pakkohoito. Miksi ongelmia juostaan karkuun, väistellään.
Äiti hautaan,isä linnaan ja laps lastenkotiin.
Miksi olette tehneet edes lapsia, jos ette voi turvata niille hyvää lapsuutta? (suku painostanut?)
Mies,joka on vakituisessa työssä ja kunnollinen,voi sairastua ja muuttua..Mitä et ymmärrä?
Ja mitä muuta oen lapselle tehnyt kun turvannut onnellisen lapsuuden,kun otin sen ja lähdin kotiin,missä ei öisin tarvitse kenenkään pelätä?
Mitä turvattomuutta se lapselle on?
mä haluaisin olla näkemässä kun sinulta joku hakkaa tajun kankaalle,ja siitä toivuttuasi ehdotat tällä hyökkääjälle ensimmäisenä yhteisiä terapia istuntoja..
..siis duunaripireissä missä dokataan ja hakataan.
ja todellakin onneks ei olla samoista piireistä = )
MMI:llä on jääny toisto päälle. Sama levy soi, vaikka kaikki tietävät, että homma ei enää etene tänä päivänä näin.
Ennen naisen on pitänyt alistua. Olla miehen orja, hyväksyä mies vaikka minkälaisena sikana. Ottaa turpaa, vääntää lapsia väkisin, passata miestä ja muka elää. Ampuisin itseni jos joutuisin samaan tilanteeseen.
Tänäpäivänä naisella on lupa odottaa mieheltä sellaista kohtelua, mitä mieskin haluaa saada. Oma kultani hieroo minua, tuo kahvit sänkyyn toisinaan, ostaa kukkia, auttaa lastenhoidossa, laittaa meille ruokaa välillä, osallistuu kotitöihin ja on aivan ihana! Mielelläni siis olen kotona ja pyöritän arkea hänen kanssaan, koska hän kohtelee minua hyvin, kuten minäkin häntä. Tätä on tasa-arvo ja tasapainoinen suhde. Tällainen esimerkki meillä annetaan lapsille, että kummankin tulee kunnioittaa toistaan.
Siltikin mieheni arvostaa sitä että minulla on sanani sanottavana asioihin, mielipiteitä, omaa tahtoa ja tunteiden paloa. :) Lapset saavat sitten aikuistuttuaan valita oman tiensä parisuhteissa, mutta mitään "isä sanoo viimeisen sanan" mallia meillä ei anneta.
Joten MMI, mee kertomaan tuota renkutustasi johonkin sellaiseen maahan jossa se vois saada vielä kannatusta, toisin kuin täällä edistyksellisessä Suomessa. Täällä ei tuollaisia vikisijöitä enää liiemmin arvosteta. Yksi surkea ressukka, joka taistelee tuulimyllyjä vastaan...
Toinen vaihtoehto on, että perustat oman lahkon ja kokeilet montako naista saisit haaremiisi elämään kokeeksi ja palvomaan itseäsi "perheen päänä". Hah, tulisit aika nopeasti varmaan myrkytetyksi, kun itseriittoiseen asenteeseesi kyllästyttäisiin.
tyypin. vietin kaksi vuotta sitten vapaa-aikaani eräällä toisella keskustelu palstalla, kunnes sinne tuli häirikkö käyttäen nimimerkkiä uolevi. kylläistyin uoleviin ja siirryin tänne suomi24:ään ja nyt kahden vuoden jälkeen tapaamme taas:
hei uolevi! sinulla on jäänyt levy pahasti jurraamaan pääkopassassasi. kuinka vieläkin jaksat jauhaa tuota samaa roskaa ja täysin samoilla sanamuodoilla?
Sinulla MMI on kamalat mielipiteet, niistä näkyy että elettyä vaiherikasta elämää ei ole juuri lainkaan ja vaikka vuosia olisikin jo paljon, et ole oppinut elämästä kovin paljoa.
Vaikka elämä antaisi kuinka hyvät mahdollisuudet, aina ei tiedä mitä elämä tuo. Oma isäni vuonna 1988 kuoli yllättäen laajalle levinneeseen syöpään, aikaa tottua lähtemisen ajatukseen oli tasan 4 kuukautta. Koskaan ei isä valittanut kipujaan ja eläkeikä, jota hän niin kovasti odotti jäi näkemättä ja kokematta.
Menin 1990 naimisiin komean, erittäin älykkään ja suloisen miehen kanssa. Saimme kaksi lasta, tytön ja pojan. Pärjäsimme mainiosti, vaikka emme koskaan ole saaneet lastenhoitoon apua miehen vanhemmilta, omani ehtivät kuolla ennen lastemme tuloa. Kummallakin oli hyvät tulot ja miehellä varsinkin, sillä oli johtajana eräässä suuressa yrityksessä. Kaikki oli siis puitteilleen hyvin, mutta liike-elämän paine kävi miehelle liian vaativaksi, ei ehtinyt enää kunnolla syömään. Aamulla hän lähti lentoasemalle ja illalla lentsikka toi hänet takaisin jostain päin maailmaa. Joka päivä sama juttu ja usein myös viikonloppunakin.
Kiltti mies taipui työnantajan tahtoon, teki parhaansa ja unohti omat tarpeensa. Kotiin päin lentäessä tuli tavaksi ottaa paukku kahvin kera ja niin se sitten alkoi...alkoholistin elämä. Meni työ, koti, perhe ei enää jaksanut. Monta pitkää vuotta meni näin, milloin mistäkin heräten, yleensä ryöstettynä.
Kauan meni tajutessa,että tarvii apua ja että alkoholi on ongelma. No sitten katkolle...useamman kerran. Nyt hän sinnittelee lääkityksen kera uudelleen kunnon elämän alkuun. Hitaasti, mutta varmasti (uskoisin niin)hän sieltä nousee, oman hienon älykkyytensä avulla ja ties miten hienon elämän onnistuu rakentamaan (toivon niin).
Koeta sinäkin MMI ymmärtää, että jos elämää varten olisi kaikilla omat henkilökohtaiset ohjekirjaset, elämä olisi paljon helpompaa.
Niin MMI, ei sovi olla elämää kohtaan ylpeä, se voi joskus heittää kuperskeikkaa...äkkiarvaamatta, mutta silti toivon sinullekin antoisaa ja hyvää kesää !
Ja mikä se MMI oikein on lyhentämättä???
aikanaan kiusasi Nelosen chatissa Heleenana..
siitä, että ydinperheessä kasvaneesta lapsesta voi kasvaa tasapainoton aikuinen=(
Sitähän tuo jaksaa mainostaa = )
Entäpä jos toinen vanhempi sairastuu vaikkapa syöpään? Tai vammautuu jossakin onnettomuudessa. Miten sellaiset asiat voi ennakoida, että voi sitten järjestää lapslle hyvä lapsuuden.
Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta kovin pitkälle. Tunnevammaiset kuvittelevat voivansa suunnitella kaiken valmiiksi ja että ne suunnitelmat toteutuvat. Todellisessa elämässä tulee aina yllätyksiä ja se suunniteltu ydinperhe voi mennä rikki muistakin syistä kuin eron kautta. Perhe voi hajota sisältäpäin.
Minäkin olen jonkun mittapuun mukaan sitä ns parempaa porukkaa, jos mitataan vanhempieni koulutustasoa, suvun varallisuutta ja avioliittojen kestävyyttä.
Olen siis hyvin toimeentulevien yli 50 vuotta naimisissa olleiden heterovanhempien lapsi. Ja tosiasia on kyllä se, että ei minun ja sisarusteni lapsuus ollut mitenkään ruusuista
"korkeampi sosiaaliluokka" on vain pojun vilkasta mielikuvitusta. Varmaa on kuitenkin se, että ko.tyyppi ei ole itse ansainnut, niin että olisi luokkaan päässyt. Jos korkeammalla luokalla tarkoitetaan sivistystä, niin eipä hänen kirjoituksensa kovin suurta mielen tai sydämen viisautta edusta...