Sanotaan nyt vaikka että olen bi.
Tajusin asian n. puoli vuotta sitten.
Olen nyt 17 vuotias tyttö ja inhoan ajatusta että tämä oli "valinta".
Näin tuntuu paremmalta. En uskalla puhua asiasta vapaasti, koska pelkään kuollakseni arvostelua.
Sitä ettei ihmiset hyväksy, ei edes muut bi-seksuaalit.
kauan olin ahdistunut hetero ja olo nyt on ihanan vapautunut.
Ihastumiseni poikiin tyssäsi yli vuosi sitten. En ole sen jälkeen ihastunut kehenkään. tyttöön tai poikaan. En ole vielä ihastunut tyttöön, mutta ajatus siitä tuntuu hyvältä. En tosin uskalla ihastua kehenkään tyttöön, koska en halua ihastua heteroon.
En tiedä enää mitä kirjoittaisin..ajatukset ovat vähän mullinmallin..tämäkin on liian sekavaa tekstiä.
Mutta jos joku haluaisi kertoa ajatuksiaan mitä tämä teksti herätti...
Tajusin asian n. puoli vuotta sitten.
Olen nyt 17 vuotias tyttö ja inhoan ajatusta että tämä oli "valinta".
Näin tuntuu paremmalta. En uskalla puhua asiasta vapaasti, koska pelkään kuollakseni arvostelua.
Sitä ettei ihmiset hyväksy, ei edes muut bi-seksuaalit.
kauan olin ahdistunut hetero ja olo nyt on ihanan vapautunut.
Ihastumiseni poikiin tyssäsi yli vuosi sitten. En ole sen jälkeen ihastunut kehenkään. tyttöön tai poikaan. En ole vielä ihastunut tyttöön, mutta ajatus siitä tuntuu hyvältä. En tosin uskalla ihastua kehenkään tyttöön, koska en halua ihastua heteroon.
En tiedä enää mitä kirjoittaisin..ajatukset ovat vähän mullinmallin..tämäkin on liian sekavaa tekstiä.
Mutta jos joku haluaisi kertoa ajatuksiaan mitä tämä teksti herätti...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Alkuun voi olla ajatukset sekaisin ja tunteet myös. Näin voi olla pitkänkin aikaa. Mieti rauhassa tuntojasi. Tämä palsta on hyvä paikka jakaa tunteita ja mielipiteitä. En ymmärrä miksi pelkäät, ettei bi-ihmiset hyväksyisi sinua? Näin ei varmaankaan ole.
Tsemppiä! Yritä päästä hätääntymisestä eroon.
Minusta on hienoa että sinä olet nyt kuitenkin myöntänyt itsellesi mikä olet ja se on mielestäni kaikkein tärkeintä.Ei bi-seksuaalisuutta tarvitse kaikille kuuluttaa.Kerrot sitten jollekkin jos tulee sellainen olo.Sano minun sanoneen,ihmiset voivat olla yllättävänkin suvaitsevaisia.Vanhemmat ovat tietenkin juttu erikseen,tai ainakin saattavat olla.Itse en ole nähnyt tarvetta kertoa perheelleni että olen bi.Jos minulla joskus tulee olemaan naisrakastettu niin sitten heille haluaisin kertoa mutta muuten en näe mitään tarvetta.Jokainen on mitä on eikä se muuta minua ihmisenä mihinkään suuntaan.
Siitä kun sanoit ettet uskalla ihastua kehenkään tyttöön koska pelkäät että he sitten ovatkin heteroita.Se täytyy myöntää että välillä on hankalaa tietää onko joku kyseinen tyttö hetero vai ei mutta itse olen jotenkin aina aistinut että missä mennään.Jos haluaa johonkuhun tutustua niin ei ainakaan kannata olla kovin päällekäyvä ja kertoa heti tyyliin että hei,minä olen bi.Ystävyyden kautta sen saa varmaankin parhaiten selville että onko toinen lintu vai kala ellei sitten jo etukäteen tiedä.
Mutta älä turhaan murehdi moisia asioita.Tärkeintä on se että olet nyt sujut itsesi kanssa ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.Nauti kesästä ja ihanista ihmisistä!Niin minäkin aion tehdä:)
nyt jo huomannut suuntaumuksesi.
Itse ole 37 ja olen vasta nyt myöntänyt itselleni olevani bi. Olen kahden lapsen äiti ja totaalisen rakastununu yhteen naiseen joka tuntuu juuri oikealta. Toimi hyvä tyttö ennenkuin on liian myöhäistä!
Täytyy sanoa, että olen aikaisempien kirjoittajien kanssa samaa mieltä siinä että itselleen myöntäminen ja sen ääneensanominen vaikka yksin on jo kovan työn takana. "olen bi, en hetero, en lebo vaan bi" Minulla tuohonkin meni jo kauan aikaa.
Ja kun viimein myönsin tämän itselleni, tuntui että nyt pitää todistella (itselleen) että näin on. Ja kerroin yhdelle ystävälleni melkein heti. No se nyt oli tarpeetonta, huomasin jälkeen päin. Olen nyt ajatellut, että sitten kun löydän sen tytön, jonka kanssa haluan jakaa enemmän itsestäni, sitten on kertomisen aika. Tai jos joku kysyy suoraan. (vaikka ne suorat kysymykset ovat omalla kohdallani tulleet niin yllättäen, että olen sanonut olevani hetero aika usein)
Aika harvalla ihmisellä on varaa arvostella toista varsinkaan seksuaalisuuden perusteella. Vaikka ihmisethän arvostelevat. Milloin on väärän värinen paita, liian kova ääni tms... mutta ei kannata miettiä liikaa, että joku voi arvostella.
Itse ihastun, haluan ihastua, koska pidän siitä tunteesta. Useimmiten ihastumiseni ei johda mihinkään koska en uskalla tehdä asialle mitään tai ihastumisen kohteeni ovat heteroita. Kaipaan sitä tunnetta kun minuun ihastuu joku josta itsekkin pidän... kaipaan kovasti. Yleensäkkin kaipaisin sellaista ystävää joka olisi myös bi/lesbo. Heteroystävien kanssa kun en voi ihan kaikesta puhua.
Voi, kiitos teille:)
Näkee nykyään paljon noita 13-14 vuotiaita jotka sanovat olevansa bi..
Se aiheuttaa lisää hämmennystä. Minä edes tuossa iässä tiennyt mitään tyttörakkaudesta.
Olen joutunut yhtäkkiä miettimään paljon asioita, niin tuntuu todella stressaavalta..
Oli pakko kirjoittaa kun sanoit että näkee nykyään paljon noita 13-14-vuotiaita jotka sanovat olevansa bi-seksuaaleja....Oletko oikeasti tavannut kyseisiä ihmisiä vai yleisesti vain niin päätellyt?Kummastelen vain että voiko joku niin nuorena osata määritellä seksuaalisen suuntautumisensa..Mielestäni siinä iässä ei vielä edes tarvitsisi pohtia moisia asioita vaan nauttia vielä siitä että on nuori ja kokematon..Muutenkin nykyisin aivan liian nuoret aloittavat seksuaaliset kokeilunsa.Vaikka olenkin vasta 22v niin silloin kun itse olin 13-14 niin ei olisi voinut kuvitellakkaan että joku meidän ikäisistä olisi jo kokeillut seksuaalisia juttuja saatika tietänyt olevansa bi tai lesbo tai homo.Mutta toisaalta,ajat muuttuu jos miettii että jokunen aika sitten homoseksuaalisuus oli täysin salattu ja kielletty asia.
Kyllä näitä 13-14-vuotiaita bi-tyttöjä on. Omat seksuaaliset kokemukseni ovat juuri tytön kanssa ja 10-vuotiaana. Eikä se silloin tuntunut hämmentävältä vaan ihan oikealta. Emme me vaatteita riisuneet mutta seksuaalisia asioita teimme. Myöhemminkin (13-15-vuotiaana) tytöt sekä pojat kiinnostivat. Vasta kuitenkin 17-vuotiaana tajusin että minähän olen bi(Nyt olen 24)! Sille ei ollut nimeä ennen sitä.. sille että halusin myös naisia.
Mutta useat bi-tuttuni ovat kohdanneet tämän vasta 17-20-vuotiaana, joten sekin on ihan normaalia. Kaikki on niin yksilöllistä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja upeaa elämää:)
Ei sun tartte kelleen kertoo, asia ei kuulu muille.
Mä tunnen vetoa naisiin, oon tuntenu jo yli 10 vuotta (oon siis 30v nainen :) – kiinnostukseni on lisääntynyt viime vuosien aikana ja nyt voisin kuvitella että mulla tosiaan olis tyttöystävä. Miehen lisäksi, koska tykkään miehistä "edelleen"!
Älä kerro jos pelkäät arvostelua. Sitähän saat (arvostelua siis), aina ja joka paikassa ja mistä aiheesta tahansa!
Mäkään en oo uskaltanu kertoo. Eikä nyt enää mulla oo siihen tarvettakaan. Saa nähdä, tuoko tulevaisuus mulle jonkun ihanan naisen vastaan, joka haluisi samoja asioita kuin minä.
Rohkeasti eteenpäin!!
Zemppiä!!
Itsekin olen 30 v ja tiennyt olevani bi jo 14 vuoden ajan, tosin en asiaa tiedostanut kunnolla silloin, vasta myöhemmin olen tajunnut kuinka ihastunut olin erääseen tyttöön. Nyt kun asian on jotenkin tiedostanut, ei se helpolta kuitenkaan tuntunut enkä usko että sitä laajemmin ystäväpiirissäni kerron. Ainoastaan paras ystäväni tietää. Siitä seuraisi vain ihan turhaa arvostelua ja kauhistelua. Yllättäen monet ihmiset ovat aika ahdasmielisiä.
Itse haluaisin suhteen joko mieheen tai naiseen, mutta sitä en käsitä, että tarkoititko, että haluat samalla kertaa suhteen naiseen sekä mieheen? Ei sillä väliä kumpaa sukupuolta on, tärkeintä olisi löytää luotettava kumppani eikä mitään kolmiodraamaa.
mä oon ite 15 vuotias tyttö... Ja toi sun kirjotus muistuttaa aika paljon mun omaa elämää... Mäki oon huomannu ittessäni tollasia piirteitä ja noin parivuotta sitte ku erosin mu poikaystävästä nii en oo seukannu sen jälkee, mut en kuitenkaa tykkää tästä pojastakaa enää... Mut sen sanon et ei pakosti kannata tulla "kaapista" ulos ryminällä vaan pikkuhiljaa... Mä tulin omasta mielestä aika ryminällä (mulla on kolme hyvää kaveria ja me hengataan yleen sä kaikki yhessä) ja kerroin niille ey voi olla et oon bii, kaks mun kaveria otti sen oikeen hyvin vastaan eikä tää oo muuttanu mun välejä näihin kahteen mut tää kolmas sai himo sätkyn ja meni koulunsa kuraattorille puhuun tosta... Mut mun seuras se ei näyttäny et sillä ois ollu jotain mua vastaan.. Myöhemmin tulin siihen tulokseen et on parempi jos sanon sille et se oli vaa vaihe ja nii mä tein... Ja nyt se kai uskoo et oon hetero... Et sellasta mulle tuli mieleen...