Isäni kuoli kolme vuotta sitten keväällä mökkimatkalla. Menimme sinne pyörillä, kunnes isä sanoi voivansa huonosti ja pysähdyimme. asuin isäni luona, koska äidillä oli sellainen työ, että hän oli harvoin kotona. Vanhemmat sisarukseni asuivat jo omissa kodeissaan. Sain viettää laatuaikaa isäni kanssa. Yhtäkkiä isä valahti kalpeaksi, ja käski mennä lähitalosta hakemaan apua, koska häntä alkoi puristaa voimakkaasti sydämestä. Menin, mutten tiennyt miksi isä käski mennä. Talolle oli jotain 500metriä ja juoksin sen matkan ja osaksi hölkkäsin. Sanoin pihalla olevalle miehelle, että isä käski hakemaan apua, koska hän voi huonosti. Mies tuli, ja minä järkytyin. Isä makasi maassa elottomana ja vitivalkeana. Hän ei hengittänyt, eikä sydän lyönyt. Mies otti kännykän ja soitti hätänumeroon. Kun sieltä käskettiin elvyttää, mies antoi puhelimen minulle. tottelin kaikkia ohjeita ja menin ambulanssia vastaan. Itkin vuolaasti kun ensihoitajat tutkivat isäni. En aluksi uskonut, kun he sanoivat isäni menehtyneen. Isähän oli vasta 45vuotias. Menetin tajuni järkytyksestä, ja heräsin sairaalan pedillä. siskoni ja veljeni olivat sängyn vieressä ja he sanoivat äidin tulevan kohta. He olivat itkeneet. En heti muistanut isää, mutta heti kun ajatukseni selkistyivät, muistin isän vitivalkeat kasvot. Äidin tultua lääkäri tarkasti minut ja päästi kotiin. Kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen isä haudattiin. siunaustilaisuudessa katsoin arkkua ja ajattelin, että isäni on siellä sisällä. Myöhemmin kun arkku laskettiin hautaan, tajusin kunnolla isäni poismenon. Muistotilaisuudesta minulla ei ole kunnon muistikuvia. Näin painajaisia tapahtuneesta vielä kolme viikkoa. En ole päässyt siitä yli vieläkään. Siskostani tehtiin huoltajani äitini lisäksi, koska tulin asumaan siskoni luona. Kävin keskustelemassa tapahtuneesta vuoden ajan, ja menen varmaan taas. se on auttanut kummasti, vaikkei suru helpotakkaan vielä. Isäni oli niin nuori. miksi juuri hänen piti poistua? Lohduttaudun joskus ajattelemalla, että Jumala halusi isän luokseen vähän aikaisemmin ja isä odottaa siellä minua sitten kun aikani koittaa. Itkin tätä viestiä kirjoittaessani, ja itken kohta taas lisää. Olen itkenyt lähes kolmen vuoden ajan ainakin joka toinen päivä. Milloin tämä suru haihtuu? Onnellisin muisto isästäni oli se,kun olin viisivuotias ja isäni tuli lähikaupasta. Olin juuri oppinut hyppäämään narua ja juoksin isää vastaan. "ISI! Mä osaan hypätä narua!"
Isä laski kauppakassin maahan ja otti minut syliinsä. Hän heitti minut ilmaan ja otti vastaan. Nauroimme ja isä halasi minua. Annoin hänelle suukon ja näytin isälle mitä osasin.
Isä, rakastin sinua kovasti
Nyt ikävöin sinua hirveästi
Niin paljon sulta sain, isä-kulta
Nyt kastuu kyynelistäin kumpusi multa
Kaipauksella tyttäresi Jaana
Ikävä isää
22
6478
Vastaukset
- nainen43.
sait minutkin kertomuksellasi.
Tällaisen luettuaan tulee miettineeksi, että kuinka tärkeää no ne omat läheiset ihmiset, sillä koskaan ei voi tietää mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
Todellakin liian nuorena isäsi kuoli.
Ainahan sitä sanotaan, että aika parantaa; mutta ne rakkaat muistot säilyy läpi elämän.
Sinulle toivon kaikkea hyvää ja välillä niitä onnen kyyneleitä myöskin :).- n33
Kyyneleet tulivat minullakin luettuani tarinasi isäsi poismenosta. Sitä ajattelee, onko kaikella jokin tarkoitus vai ei..näin kuitenkin sanotaan kaikella on tarkoituksensa. en tiedä voiko sitä näin kuoleman johdosta käyttää. Mutta uskon että vahvistut päivä päivältä tämän koettelemuksen takia. Ja isäsi seuraa sinua taivaasta. Itse uskon henkiin. Olen kokenut sen, usko vaan.
Eräs läheinen ihminen kuoli jokunen vuotta sitten.
Kyllä sinä olet sen pahimman ajan yli jo mennyt, mutta ikävälle ei mahda mitään. Ajattele sillä tavalla että isäsi on mukana kaikessa mitä teet, joka päivä! Näin jaksat, ja näinhän se on!
- tupu1771
Tuskaasi raastavaa. Helpottaa ja loppuu sitten ajallaan. Voi kun omakin tytär noin kaipaisi isukkiansa silloin kun lähdön aika meikälle koittaa.
- Ritu
Menetin äitini äkillisesti tapaturman uhrina. Hän oli kuollessan 46-vuotias.
Olen ollut monesti katkera asiasta, varsinkin kun hän ei ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan.
Muista kuitenkin, että aika parantaa haavat ja elämän on jatkuttava.
Sinulla oli erittäin läheinen suhde isääsi, ole siitä onnellinen. Iloitse siitä ajasta, jonka saitte viettää yhdessä.
Onneksi sinulla on sisaruksia ja äiti.
Toivottavasti löydät vielä kivan poikakaverin itsellesi, ellei sinulla jo ole.
Ps. minulla on sinun ikäisesi tytär :-) - Elämä antaa ja ottaa
Olet menettänyt paljon ja aivan liian varhain.Itsekin menetin isäni yhtäkkisesti ja hän kuoli syliini,kun yritin elvyttää häntä. Olin kylläkin jonkin verran sinua vanhempi.
Minulle isä oli myös kaikki kaikessa ja surin häntä vuosia ja vuosia. Vieläkin ikävöin häntä paljon ja ikävä ja suru ovat olleet taas voimakkaammin läsnä,kun menetin äitinkin 3 vuotta sitten.Äidinkin kuolemassa olin vahvasti läsnä,sillä löysin äidin kotoa,kun hänkin oli saanut sairaskohtauksen ja menehtynyt siihen.
Isäni kuolemasta on nyt 16 vuotta. Päivittäin varmasti molempia vanhempiani ajattelen,mutta pahin suru on lieventynyt tuoneen kuitenkin ikävän tilalle.
Puhu, puhu ja puhu surusi helpommaksi kestää. Se auttaa,mutta eihän se kaipaus ja ikävä koskaan katoa.Minusta tuntui,että vanhempani lähtivät liian varhain ja usein on niin orpo olo,kun ei ole sitä turvasatamaa,jonne voi mennä,kun elämä murjoo. Joskus vieläkin otan puhelimen ja meinaan soittaa äidille jostakin asiasta,mutta sitten tajuan todellisuuden.
Yritä jaksaa, anna itkun tulla aina kun siltä tuntuu.Jokin tarkoitus näillä asioilla on ja itse koen saaneeni paljon herkkyyttä kuunnella ja myötäelää toisten surussa ja katson nykyisin elämääkin ihan toisin silmin.
Kyllä se joku päivä helpottaa, mutta kätke sydämeesi kaikki ihanat asiat isästäsi ja yhteiset muistot,jotka saitte elää yhdessä.
Lämmin halaus sinulle..- ET79
Tuli väkisinkin tarinastasi mieleen oma menetykseni. Itselläni on aina ollut kaksi läheistä isää, biologinen isäni,joka on edelleen elossa ja isäpuoleni, joka kuoli kotiimme pian 16.v.sitten ja myös 45-vuotiaana.Äitini jäi minun ja sisareni sekä heidän yhteisen pojan kanssa täysin yksin. Menetykseni oli niin suuri, että vielä 16-v.jälkeenkin kaipaan isäpuoltani suunnattomasti.Suru on vaan muuttanut muotoaan, enää en itke joka päivä tai ole vihainen isäpuoleni kuolemasta. Muistelen nykyään hänen uskomattoman lempeää ja kilttiä luonnetta yhdessä äitini kanssa ja ilokseni näen veljessäni paljon isäpuoleni hyviä piirteitä, hän tavallaan elää poikansa luonteessa. Olen myös kokenut hänen läsnäolonsa kuoleman jälkeen, joka muutti kaiken suhtautumisessa hänen kuolemaansa.Olin yksin kotona, katsoin televisiotatäysin pimeässä asunnossa ja kaikki oli ok, aivan yhtäkkiä minulle tuli erittäin voimakas tunne siitä, että joku katsoo minua pimeästä eteisestä, vaikka tiesin ettei ketään ole kotona. Aluksi jähmetyin kauhusta, kunnes ikäänkuin vaistosin että isäpuoleni katsoi minua, oloni oli tavattoman turvallinen. En nähnyt häntä, mutta tunsin erittäin voimakkaana hänen läsnäolonsa. Sen kokemuksen jälkeen tiesin, että hän seuraa minua koko elämäni ajan, vaikka fyysisesti ei olekaan läsnä. Ja erikoista on,että joka vuosi, kun isäpuoleni kuolinpäivä koittaa näen hänestä samantapaista unta.Unessa keskustelemme mitä minulla tai esim.äidilleni kuuluu, yliluonnollista tai ei ne unet auttavat jaksamaan eteenpäin. Toivotan sinulle paljon voimia, ikävä ei koskaan häviä, suru muuttaa muotoaan.
- loppumaton suru
Itkin jo ennen kuin luin tämän.. Ja nyt itken lisää..
Kattelin tätä ennen isän inttikuvaa..
Isä oli siinä nuori.. Silmässä oli pilkettä..
Suu hymyssä.. Isä oli noin 10v nuorempi kuin minä nyt..
Isä kuoli pari vuotta sitten oudossa liikenne onnettomuudessa.. En ikinä voi unohtaa sitä aamua kun poliisi soitti minulle..
Minun porukat erosi jo aikaisemmin..
Asuin isän kanssa.. Isä oli paras kaveri..
Kämppis..
Kaikki..
Ero-aikana ite koin kaikkee..
Luulin olevani kovaki jätkä.. Mut tää isän kuolema pisti ajattelee,et oonki vain pikkupoika isojen ja ilkeiden ihmisten leikissä mukana..
Mulle tuli kauhee katkeruus isän kuolemasta..
Vituttaa vaan kaikki niin kauheesti..
Ehkä tääki on surun piilottamista..
En vain osaa käsitellä tätä kauheeta surua..
aina kätken sen pois..
Ei vain jaksas enää..
Suru kestää aina..
Ehkä minun kohalla,sen vain osaa piilottaa..
Mut usko pois.. Aika auttaa..
Tai ainaki sen kans voi oppii piilottamaan tunteet.
Se ei varmaan oo oikee vastaus.. Mut mulle ainut.. - ikävä
haahaa minun isäni onkin vasta 47 ja hyvässä kunnossa!! No ei isäni ei asu meillä ja ikävöin häntä paljon en asu hänen luonaan koska hän juo aika paljon itken nutkin kun ajattelen isääni ja minua kun olimme isä ja lapsi leirillä mutta nyt isä ei edes vastaa puheluihin ja en ole nähnyt häntä noin 2 kuukauteen
- ;------(
Olin viikon päästä täyttämässä 14, kun isäni kuoli. Vierailin isäni luona joka viikonloppu, tai joka toinen viikonloppu veljeni kanssa. Koho kohta oli se, kun sain aina ajaa mopolla ja käytiin isän kanssa saunomassa. Lähdin isältäni päivää ennen kuolemaa kaverini mopoauton kyydissä, koska hän oli menossa samaan suuntaan, kuin minä. Seuraavana päivänä olin ulkona kavereiden kanssa ja sain soiton äidiltä, että olisi tärkeää asiaa. Menin kotiin ja näin äidin kyyneleissä, hän sanoi "Isäsi on kuollut". Se oli kauhein hetki elämässäni. Itken miltei aina, kun ajattelen isän kanssa olevia muistoja.
- JK
VAI NIN
- jk
Vai niin
- jk
v ai n in
- jk
vai n in
- jk
vai nin
- jk
vai in
- j k
vai iin
- jk
vai iin
- jk
vai in
- M1969M
Isäni kuoli !½ vuottq sitten,,välillä on ihan hyvä olla.mutta sitten tulee isää yhtäkkiä ihan mahdoton ikävä,ja ei tule uni eikä mitenkään saa ajatusta pois isän kuolemasta.Juuri nyt on sellainen hetki.että on todellla vaikeaa
- IkäväJää
Omien vanhempien arvon tajuaa oikeasti vasta, kun heidät menettää. Silloin konkreettisesti havahtuu, kun heitä ei enää ole tässä ajassa. Oman isäni kuolemasta on aikaa 1v3kk ja tuntuu vaan niin pahalta, kun isä elämänsä lopussa sairastui vakavasti syöpään, eikä hän saanut elää terveempänä elämänsä loppuu ja samanlainen oli myös äitini elämän loppu, kun äitini sairasti syöpää useamman vuoden, eikä selvinnyt.
Täytyy olla kiitollinen siitä, että isäni sai kuitenkin elää 78 vuotiaaksi ja sain olla isäni kanssa kuitenkin paljon. Äitini menetin 17 vuotiaana ja äidin kanssa yhteistä aikaa jäin paljon paljon vähemmän, kun jouduin päivät olemaan koulussa ja äiti joutui olemaan paljon sairaalassa.
Ihmis luonteeseen kuuluu se, ettemme halusisi koskaan luopua rakkaimmistamme, se on rakkautta ja välittämistä rakkaimpiamme kohtaan.
En ole vieläkään oikein toipunut isän menetyksestä. Päivät menevät, kuin sumussa, tuntuu vain, ettei millään ole merkitystä ja olen yhteiskunnan ulkopuolella. Oikeastaan en ole jaksanut aloittaa harrastamaan niitä harrastuksia, joita harrastin, kun isäni vielä eli. Kaikki tuntuu vaan turhanpäiväiseltä ja odotan vain päivän kuluvan iltaan, että pääsen nukkumaan, vaikkei illalla edes nukuta. - Nekkerson
Tiiän miltä susta oon itekki menettänyt isän mun iski kuoli henkirikoksenuhrina ku olin 3v (oon nyt 11v) mut mun iski oli vasta 31v
- Anonyymi
Rest in peace isä olit jaanalle hyvä isä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3107221Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662126- 1751817
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151337- 1121277
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie81203Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691200RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541136Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411071Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901009