En saanut arkiston linkkiä aukeamaan kokonaan, mutta tällaista tekstiä oli kirjoitettu jo vuonna 2002:
"Perhekoti kullan kallis
Teksti Petri Pöntinen
Perhekodit tarjoavat huostaanotetuille lapsille uuden mahdollisuuden. Yksityisen perhekodin pyörittäminen voi olla joillekin pelkkää bisnestä, ja silloin lapsen etu unohtuu.
Joka päivä neljä lasta otetaan huostaan jossain päin Suomea. Sylivauva, jonka äidin ryyppyputki on jäänyt päälle. Kymmenvuotias, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Murrosikäinen, jota kiireiset uravanhemmat eivät osaa kasvattaa.
Kunnan sosiaalityöntekijä etsii lapselle uuden kodin, uuden mahdollisuuden. Mutta toteutuuko lapsen etu sijaisperheessä, perhekodissa vai laitoksessa?
Moni sosiaalityöntekijä arvostaa pientä, kodinomaista, vanhempien pyörittämää ammatillista perhekotia. Valintaa vaikeuttaa, että myös monet sijaisperheet ja laitokset kutsuvat itseään perhekodiksi. Lisäksi osalla perhekodeista on laitoslupa.
»55 paikkaa on suurin perhekoti, johon olen törmännyt», kertoo Tampereen laitoshoidon tarkastaja Matti Virtanen.
Kun Ojantakasen perhekodissa Pulkkilassa surmattiin äskettäin työntekijä, kahvipöydissä poristiin, ovatko kaikki perhekodit ongelmanuorten pesiä. Nimestä huolimatta Ojantakanen on 15 hoitopaikan laitos.
Oikea nimike ei sekään kerro aina totuutta.
»Monet sijaisperheet ovat ammattimaisempia ja hoitavat vaikeampia tapauksia kuin perhekodit. Osa perhekodeista taas on laitosmaisempia kuin kodinomaisimmat laitokset», Virtanen vertaa.
Ammatillinen perhekoti on idealtaan sovellettu versio sijaisperheestä ja laitoksesta.
Ammatillisuus tarkoittaa, että ainakin toisella vanhemmista on sosiaalialan koulutus, sijaisperheessä riittää sopivuus. Perhekodissa vanhemmat asuvat ja työskentelevät vuorokauden ympäri lasten kanssa.
Valtaosa yksityisistä perhekodeista toimii moitteetta. Poikkeuksia on, ja paha kello kuuluu kauas.
Tarina kertoo maataloustyöntekijästä ja autoilijasta, jotka halusivat perustaa perhekodin kerrostaloon. Lääninhallitus myönsi luvan. Hakijoilla ei ollut päivänkään kokemusta lastensuojelusta.
»Muutama vuosi sitten perhekoteja syntyi kuin sieniä sateella. Homma karkasi osittain käsistä valtakunnallisesti», sanoo Juhani Santala, Ammatillisten perhekotien liiton puheenjohtaja.
Lue juttu kokonaisuudessaan Suomen Kuvalehden 38/2002 sivuilta 34-41"
"Perhekoti kullan kallis
Teksti Petri Pöntinen
Perhekodit tarjoavat huostaanotetuille lapsille uuden mahdollisuuden. Yksityisen perhekodin pyörittäminen voi olla joillekin pelkkää bisnestä, ja silloin lapsen etu unohtuu.
Joka päivä neljä lasta otetaan huostaan jossain päin Suomea. Sylivauva, jonka äidin ryyppyputki on jäänyt päälle. Kymmenvuotias, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Murrosikäinen, jota kiireiset uravanhemmat eivät osaa kasvattaa.
Kunnan sosiaalityöntekijä etsii lapselle uuden kodin, uuden mahdollisuuden. Mutta toteutuuko lapsen etu sijaisperheessä, perhekodissa vai laitoksessa?
Moni sosiaalityöntekijä arvostaa pientä, kodinomaista, vanhempien pyörittämää ammatillista perhekotia. Valintaa vaikeuttaa, että myös monet sijaisperheet ja laitokset kutsuvat itseään perhekodiksi. Lisäksi osalla perhekodeista on laitoslupa.
»55 paikkaa on suurin perhekoti, johon olen törmännyt», kertoo Tampereen laitoshoidon tarkastaja Matti Virtanen.
Kun Ojantakasen perhekodissa Pulkkilassa surmattiin äskettäin työntekijä, kahvipöydissä poristiin, ovatko kaikki perhekodit ongelmanuorten pesiä. Nimestä huolimatta Ojantakanen on 15 hoitopaikan laitos.
Oikea nimike ei sekään kerro aina totuutta.
»Monet sijaisperheet ovat ammattimaisempia ja hoitavat vaikeampia tapauksia kuin perhekodit. Osa perhekodeista taas on laitosmaisempia kuin kodinomaisimmat laitokset», Virtanen vertaa.
Ammatillinen perhekoti on idealtaan sovellettu versio sijaisperheestä ja laitoksesta.
Ammatillisuus tarkoittaa, että ainakin toisella vanhemmista on sosiaalialan koulutus, sijaisperheessä riittää sopivuus. Perhekodissa vanhemmat asuvat ja työskentelevät vuorokauden ympäri lasten kanssa.
Valtaosa yksityisistä perhekodeista toimii moitteetta. Poikkeuksia on, ja paha kello kuuluu kauas.
Tarina kertoo maataloustyöntekijästä ja autoilijasta, jotka halusivat perustaa perhekodin kerrostaloon. Lääninhallitus myönsi luvan. Hakijoilla ei ollut päivänkään kokemusta lastensuojelusta.
»Muutama vuosi sitten perhekoteja syntyi kuin sieniä sateella. Homma karkasi osittain käsistä valtakunnallisesti», sanoo Juhani Santala, Ammatillisten perhekotien liiton puheenjohtaja.
Lue juttu kokonaisuudessaan Suomen Kuvalehden 38/2002 sivuilta 34-41"
Vastaukset 3
Vanhimmat
jo 4 vuotta sitten myöntänyt, että perhekotien perustamisessa on mopo karannut käsistä.
Liekö tuota saatu kiinni vieläkään...
Asioiden oikea tila tiedetään kyllä, on tiedetty jo vuosia, mutta mitään perusteellista muutosta ei ole tapahtunut. Eivät päättäjät saa myöntää tienneensä, ei media saa nostaa näitä asioita päivänvaloon, koska heillä on aina jokin päättäjien poppoo, puolue toimintaansa rahoittamassa.
Perhekoteja nousi kuin sieniä sateella, ylilyöntejä tapahtui ja nyt värvätään sijareita MAINOSkampanjalla, että heitä saataisiin kuin sieniä sateella ja sen voi kyllä kuvitella, mitä sitten tapahtuu, on tapahtunut jo.
Onko asioiden muuttamiseen ainoa tie vanhempien raivoisa vastustus? Mitä sen sitten on oltava? Kansanliike? Mielenosoituksia? Lakkoja?
Päättäjät on muutettava radikaaleihin, vastuuntuntoisiin, lapsista välittäviin ihmisiin, joille inhimilliset arvot ovat ykkösasia, ei taloudellinen tuottavuus.
Päättäjille ei näköjään riitä sekään, että he tietävät meidän tietävän.
15000 lasta sijaishuollossa missä sattuu olosuhteissa ja päättäjät nostavat tyytyväisenä tuhansien eurojen palkkojaan! Viroista pois tuollaiset virkaheitot, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan! Edes lasten ja nuorten voinnista ei välitä tässä maassa muut kuin heidän omat vanhempansa!
perustaa ammatillisen perhekodin?
"Ammatillinen perhekoti on idealtaan sovellettu versio sijaisperheestä ja laitoksesta.
Ammatillisuus tarkoittaa, että ainakin toisella vanhemmista on sosiaalialan koulutus, sijaisperheessä riittää sopivuus. Perhekodissa vanhemmat asuvat ja työskentelevät vuorokauden ympäri lasten kanssa."
Lastenkodin psykiatrisella osastolla ainakin sosiaalikasvattajan koulutus oli aivan riittämätön. Siis edelleenkin olen sitä mieltä, että vakavammin oireilevat lapset perusteellisten tutkimusten jälkeen joko sairaalaan, kuntoutukseen tai kotoa käsin käytävään terapiaan. Ei missään tapauksessa puoskarien kynsiin perhekoteihin, sijaisperheistä puhumattakaan.
Huvittaa tuo, että 'ainakin toisella on sosiaalialan koulutus'... Ja sitten toinen voi olla ihan miltä alalta tahansa ja eihän se nyt tietenkään lasten parissa työkokemus niin välttämätöntä ole... oppiihan sitä nyt vähemmälläkin.
Kun työstä oikein PALKKAA saadaan, niin täytyyhän muussakin palkkatyössä olla koulutus ja kokemusta, mutta ei nyt tietenkään toisten lasten hoitamisessa. Ja sossut vielä sijoittavat sairaalahoidon tarpeessa olevia lapsia tuollaisille...
"Kun työstä oikein PALKKAA saadaan, niin täytyyhän muussakin palkkatyössä olla koulutus ja kokemusta, mutta ei nyt tietenkään toisten lasten hoitamisessa. Ja sossut vielä sijoittavat sairaalahoidon tarpeessa olevia lapsia tuollaisille..."
Niin kyllä palkkatyöhön vaaditaan tavallisesti näyttö osaamisesta...