Kommentoikaa jotain. En mä näitä huvikseni tänne laita.
Kuuma kesäpäivä
Poltin itseni tänään auringossa. Veli oli kutsunut kylään. Asuu järven rannassa rivitalossa ja sillä on oma laituri. Niillä jokaisilla on. Rikkaita. Itse olen köyhä. Tai ainakin velkainen. Oma asunto toki on ja kolme autoa. Siinä veljen kanssa parannettiin maailmaa. Koko päivä auringossa. Välillä elvistelin sille ja kävin uimassa. Uin paremmin kuin se. Harvoja asioita, jossa olen parempi sitä. Rikkauden myötä sille on tullut elintasorasvaa parikymmentä kiloa. Velkojen myötä minulle ei.
Silloin kun uin, se grillaili porsasta. Tarjouksesta oli sen ostanut. Se kun on saita. Kai siksikin on niin rikas.
Syötiin välillä. Sitkeää sikaa, joka tarttui ilkeästi hampaanväleihin. Ohi ajeli vesijettejä. Ja muskeliveneitä. Naapurin eronnut nainen kävi ottamassa aurinkoa.
Tarkoituksella pudotti vahingossa bikinien yläosan. Juuri kun oli rinnat meitä kohden. Veli ei huomannut. Vaihdettiin katseita. Antoi ymmärtää. Lakinainen. Pitää poikkeilla siellä päin kesemmällä. Silloin kun broidi on töissä, ja lakinainen lomalla. Yrittänyttä ei laiteta.
Tässä keskellä yöllä mietin miksi elämä on mennyt näin. Veli kävi koulut ja ansaitsee kolmessa päivässä saman, mitä minä kuukaudessa. En tiedä mitä isä ja äiti joskus ajattelivat, vai ajattelivatko mitään. Josko ne suunnittelevat minusta tulevan niille vanhuuden turvan, kun eivät kouluun kannustaneet. Enempi potkivat itsetunnon pois.
Mutta ei minusta niille mitään turvaa tullut. Lähdin kotoa heti kun pääsin. Isä on ollut turpeen alla jo pitkään. Äiti menee kohta perässä. Lapsuuden traumat estävät minua käymästä katsomassa avutonta vanhusta.
Avuttomuudestaan huolimatta se yhä piikittelee ja vähättelee minua. Olkoon keskenään.
Mutta oli se aurinko tänään hemmetin kuuma. En muista koska olisin näin palanut. Mutta eipä tuo ihosyöpäkään enää huoleta. Tämä elämä alkaa olla katsottu jo. Ja toisaalta ei täältä lähdetä, ennen kuin taivaan isoon kirjaan kirjoitettu päivä koittaa. Se on määrätty jo silloin, kun tänne synnytään. Näin uskon.
Vittu minä mihinkään syöpään kuole. Tai jos kuolen, niin entäs sitten. Hautapaikka on varattu.
Kivi pysyy pystyssä parhaassa tapauksessa yli sata vuotta, mutta se ei ole enää minun murheita.
Lentelen enkelinä aina välillä katsomassa, ovatko jälkeläiset hoitaneet hautaani kunnolla. Jos eivät alan niille kummittella. Siitäpähän saavat.
Läheiseen niemeen tuli uimaan nuoria tyttöjä. Nättejä kuin mitkä. Tuli vähän pedofiilinen olo, kun niitä zoomailin. Sanoin veljelle, että voi kun olisi nuori ja osaisi puhua. Mutta silloin kun oli nuori, sitä vaan oli korvat punaisena ja änkytti. Ne nätit tytöt jäi narramatta.
Tytöt huomasi, kun kuvasin niitä neljän sadan millin objektiivilla. Alkoivat oikein esittää. On ne estottomia. Nykyajan tytöt. Vai ovatko ne olleet aina. Nuoret naiset. Että pitää kokeilla vaikka vanhempiin miehiin, kuinka oma kauneus toimii. Taitaa se niin olla. Vai mitä muijat, olenko oikeassa?
Kuuma kesäpäivä
Poltin itseni tänään auringossa. Veli oli kutsunut kylään. Asuu järven rannassa rivitalossa ja sillä on oma laituri. Niillä jokaisilla on. Rikkaita. Itse olen köyhä. Tai ainakin velkainen. Oma asunto toki on ja kolme autoa. Siinä veljen kanssa parannettiin maailmaa. Koko päivä auringossa. Välillä elvistelin sille ja kävin uimassa. Uin paremmin kuin se. Harvoja asioita, jossa olen parempi sitä. Rikkauden myötä sille on tullut elintasorasvaa parikymmentä kiloa. Velkojen myötä minulle ei.
Silloin kun uin, se grillaili porsasta. Tarjouksesta oli sen ostanut. Se kun on saita. Kai siksikin on niin rikas.
Syötiin välillä. Sitkeää sikaa, joka tarttui ilkeästi hampaanväleihin. Ohi ajeli vesijettejä. Ja muskeliveneitä. Naapurin eronnut nainen kävi ottamassa aurinkoa.
Tarkoituksella pudotti vahingossa bikinien yläosan. Juuri kun oli rinnat meitä kohden. Veli ei huomannut. Vaihdettiin katseita. Antoi ymmärtää. Lakinainen. Pitää poikkeilla siellä päin kesemmällä. Silloin kun broidi on töissä, ja lakinainen lomalla. Yrittänyttä ei laiteta.
Tässä keskellä yöllä mietin miksi elämä on mennyt näin. Veli kävi koulut ja ansaitsee kolmessa päivässä saman, mitä minä kuukaudessa. En tiedä mitä isä ja äiti joskus ajattelivat, vai ajattelivatko mitään. Josko ne suunnittelevat minusta tulevan niille vanhuuden turvan, kun eivät kouluun kannustaneet. Enempi potkivat itsetunnon pois.
Mutta ei minusta niille mitään turvaa tullut. Lähdin kotoa heti kun pääsin. Isä on ollut turpeen alla jo pitkään. Äiti menee kohta perässä. Lapsuuden traumat estävät minua käymästä katsomassa avutonta vanhusta.
Avuttomuudestaan huolimatta se yhä piikittelee ja vähättelee minua. Olkoon keskenään.
Mutta oli se aurinko tänään hemmetin kuuma. En muista koska olisin näin palanut. Mutta eipä tuo ihosyöpäkään enää huoleta. Tämä elämä alkaa olla katsottu jo. Ja toisaalta ei täältä lähdetä, ennen kuin taivaan isoon kirjaan kirjoitettu päivä koittaa. Se on määrätty jo silloin, kun tänne synnytään. Näin uskon.
Vittu minä mihinkään syöpään kuole. Tai jos kuolen, niin entäs sitten. Hautapaikka on varattu.
Kivi pysyy pystyssä parhaassa tapauksessa yli sata vuotta, mutta se ei ole enää minun murheita.
Lentelen enkelinä aina välillä katsomassa, ovatko jälkeläiset hoitaneet hautaani kunnolla. Jos eivät alan niille kummittella. Siitäpähän saavat.
Läheiseen niemeen tuli uimaan nuoria tyttöjä. Nättejä kuin mitkä. Tuli vähän pedofiilinen olo, kun niitä zoomailin. Sanoin veljelle, että voi kun olisi nuori ja osaisi puhua. Mutta silloin kun oli nuori, sitä vaan oli korvat punaisena ja änkytti. Ne nätit tytöt jäi narramatta.
Tytöt huomasi, kun kuvasin niitä neljän sadan millin objektiivilla. Alkoivat oikein esittää. On ne estottomia. Nykyajan tytöt. Vai ovatko ne olleet aina. Nuoret naiset. Että pitää kokeilla vaikka vanhempiin miehiin, kuinka oma kauneus toimii. Taitaa se niin olla. Vai mitä muijat, olenko oikeassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tylsä, mitään sanomaton tarina. Kappaleiden jaottelu on pielessä. "Se" -sana ei sovi kun on kyse henkilöistä. Yksikön ja monikon käyttö tökkii. Verbaalisesti yksitoikkoinen.
Happy?
tervetulleita. Sehän kai tämän palstan takoitus onkin. Tietää, missä menee.
Vähän olisin ihmetellyt, jos tätä joku olisi kehunut. Mutta lisää vaan, virheistä oppii.
Kirjoitusajankohta oli keskellä yötä, muilla on päässä silloin unia, minä kelasin edellistä päivää.
Vaikkei pitäisi seliselitellä, mutta se -sanan käyttö oli olevinaan tyylikeino.
Happykö? Very very happy. Are you? Vähän jenklantiakin kirjotetaan me junthit.
Tämähän oli loistava! Ei vaan. Mutta ei nyt ihan huonokaan.
Minua ei lainkaan häirinnyt se -sanan käyttö, kuten erästä toista kommentoijaa.
Tarina oli kirjoitettu tavallisesta arkipäivästä, rivien välistä kumpusi jonkinlainen veljien välinen kateus, ainakin kirjoittajan suunnasta tätä rikkaampaa veljeä kohtaan.
Jonkinlainen kevyt mielentyhjennys. Ei tällaista kukaan julkaisisi, mutta harmittomuudessaan sopi tälle kirjailijanalut -palstalle. Vähän huumorintynkääkin mukana, mutta laita tämä talteen jonnekin kansioon. Sitten jos joskus kirjoitat enemmän, voi tästä ehkä käyttää jonkin osan.
Taitavat kaikki palstalaiset olla biitsillä. Toivottavsti sherlokki ja kipakka-kakka kommentoivat jotain, heillä kun on oma statuksensa täällä ja ainakin saat rehellisen mielipiteen. Mutta älä masennu, vaikka tulisi jäitä niskaan.
Tsemppiä, minäkin ajattelin tässä kokeilla kesälomalla saisinko jotain sellaista aikaiseksi, jonka voisi tänne palstalle lähettää.