pieni neitimme 1v.3kk on alkanut huolestuttaa minua.
Hän on toiseksi nuorin apsemme, ja tämän pikkuveli on 4kk.
Vanhemmat sisarukset on isosiskot 4v. ja 7v. ja isoveli 3v.
Tyttö on hyvin erilainen kuin vanehmmat sisarukset pienenä,
nämä olivat äänekkäitä ja vilkkaita, ilkuisia ja joskus tottelemattomia.
Mutta tämä neiti on hiljainen, ja hiukan syrjään vetäytyvä.
Ei tule syliin mielellään, mutta jos ottaa niin ei kyllä protestoikaan.
Tyttö ei itke eikä huuda, eikä juoksentele niinkuin vanhemmat lapset ollessaan pieniä.
Tyttö saattaa istuskella esim olohuoneen lattialla ihan yksin, ja hänen katse kiertää ympäriinsä ja hän mutisee jotain omalla kielellään.
Puheen kehitys on muuten ok, mutta tyttö puhuu hyvin hiljaa, ja usein puhuessaan tekee jotain muuta, esim pyörittelee sormiaan tai hiplaa paidan reunaa.
Tyttö on kaikkien vieraiden mielestä täydellinen lapsi, kun ei huuda, potki, itke.
Jos itkee niin ei huuda niinkuin muut lapset vaan nyyhkyttää vain hiljaa jne..
Onko tämä ihan normaalia, ja meneekö ohi?
Neuvolan tätille näyttää parhaat puolensa,
istuu äidin sylissä ja katsoo neuvolatätiä vakavana silmiin, ja hymyileekin ehkä pikkuisen.
Mitä tämä oikein mahtaa olla, en le yhtään tottunut tämmöiseen, tyttö aloitti tämän vasta täytettyään vuoden, tai vähän aiemmin.
Muut lapset ovat oikeita touhupeikkoja,
villejä ja äänekkäitä, ja avoimia.
Mikä neuvoksi?
Hän on toiseksi nuorin apsemme, ja tämän pikkuveli on 4kk.
Vanhemmat sisarukset on isosiskot 4v. ja 7v. ja isoveli 3v.
Tyttö on hyvin erilainen kuin vanehmmat sisarukset pienenä,
nämä olivat äänekkäitä ja vilkkaita, ilkuisia ja joskus tottelemattomia.
Mutta tämä neiti on hiljainen, ja hiukan syrjään vetäytyvä.
Ei tule syliin mielellään, mutta jos ottaa niin ei kyllä protestoikaan.
Tyttö ei itke eikä huuda, eikä juoksentele niinkuin vanhemmat lapset ollessaan pieniä.
Tyttö saattaa istuskella esim olohuoneen lattialla ihan yksin, ja hänen katse kiertää ympäriinsä ja hän mutisee jotain omalla kielellään.
Puheen kehitys on muuten ok, mutta tyttö puhuu hyvin hiljaa, ja usein puhuessaan tekee jotain muuta, esim pyörittelee sormiaan tai hiplaa paidan reunaa.
Tyttö on kaikkien vieraiden mielestä täydellinen lapsi, kun ei huuda, potki, itke.
Jos itkee niin ei huuda niinkuin muut lapset vaan nyyhkyttää vain hiljaa jne..
Onko tämä ihan normaalia, ja meneekö ohi?
Neuvolan tätille näyttää parhaat puolensa,
istuu äidin sylissä ja katsoo neuvolatätiä vakavana silmiin, ja hymyileekin ehkä pikkuisen.
Mitä tämä oikein mahtaa olla, en le yhtään tottunut tämmöiseen, tyttö aloitti tämän vasta täytettyään vuoden, tai vähän aiemmin.
Muut lapset ovat oikeita touhupeikkoja,
villejä ja äänekkäitä, ja avoimia.
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen kuullut samanlaisista tapauksista ennenkin. minun mielestäni jokainen lapsi on yksilö.olen hoitanut samanlailla käyttäytyvää poikaa. en voi muuta sanoa että jo on helppohoitoinen.ota kuitenkin neuvolassa puheeksi tai voit vaikka soittaa sinne omalle nla-tädille ja kertoa asiasta.kyllä ne varmaan jotain osaa sanoa.
ettei vain ole jotain autistisia tai dysfaattisia piirteitä. Käytöksen muutos ajoittui juuri kuopuksen syntymään. Olisiko siis sillä merkitystä?
Minulla on saman ikäinen tyttö ja hän on todella touhukas, utelias ja tottelematonkin. Kipeänäkin jatkuvasti menossa. Toisaalta hän on ainokainen.
En halua mitenkään peloitella ekalla laiseellani, mutta kannattaa seurata tilannetta. Jos kaikki on perusasiat ovat kunnossa, nauti rauhallisesta lapsesta. Sisarusparvessa on kaikki erilaisia.
Oma tyttöni oli muutoin kuvauksesi kaltainen, ainoastaan syliin pyrki oma-aloitteisestikin.
Olin aikoinani hyvin huolissani, kuvittelin mielessäni että tyttöni on tulevaisuudessa ilman kavereita koska oli niin ujo, kauhean varovainen muutenkin ja puoliansa ei osannut yhtään pitää (tullaan varmaan koulussa kiusaamaan yms.), päiväkerhoissa/leikkipuistoissa yms. kesti pitkän aikaa ennenkuin uskalsi lähteä metriä pidemmälle äidin sylistä vaikka kyseisissä paikoissa käytiin monta kertaa viikossa ja sitten jos joku vaikka sanoi "moi", niin heti kipitti syliin turvaan.
2-vuoden täytettyään alkoi luonne muuttumaan. 3-vuotiaana oli jo paljon "reippaampi" mutta oli kumman puhumaton (ei siis puhunut vieraille yhtään mitään tai sitten oli hyvin valikoiva kenelle puhui ja kenelle ei oikein ikinä, pelkäsin hänellä olevan semmoinen mutismiksi kutsuttu oireyhtymä vai mikä lie nyt olikaan).
Nyt 4-vuotiaana on ihan samanmoinen kuin muutkin lapset eli vastaa reippaasti kaikille tuntemattomillekin, on normaalin sosiaalinen lastenkin seurassa (on mm. 5 hyvää ystävää), puolensa osaa tosiaankin pitää ja...siis kertakaikkisesti ei ole mitään syytä olla huolissaan.
Hiljainen ääni tosin on vieläkin, mikä on toisaalta ihanaakin kun esikoisellamme taas sitä ääntä riittää vaikka pienelle pitäjälle.
Toivottavasti teilläkin menee aikanaan ohi, eikä ole oire mistään vakavammasta jutusta.
Juttele toki neuvolassa asiasta.
Lapsesi on tosiaan vielä hyvin pieni ja kuten arvaatkin, hänellä nyt vaan on kaiketi omalaatuinen ihana persoonansa, joka on täysin normaalia.
että taaperosi on ihan normaali, hiljaisen kiltti lapsonen, mutta koska olet tottunut toisten lasten kanssa meluun ja möykkään niin nyt tuntuu että jotain on pielessä :)
Minulla on hieman samat tunnelmat omieni kanssa, kaksi vanhinta on olleet vilkkaita ja äänekkäitä touhuajia, eritoten esikoinen, mutta kuopus (1v 4kk) on rauhallinen, kiltti eikä hirveästi huutele. Tosin osaa olla kyllä melkoinen vintiökin, mutta on kuitenkin erilainen kuin sisaruksensa.
Minulle oli alkuun oikeastaan melkoinen "kulttuurishokki" tämä kiltti, tyytyväinen ja rauhallinen taapero,joka ei myöskään juuri ole itkeskellyt, mutta uskonpa että vielä tulee päiviä jolloin ollaan helisemässä hänenkin kanssaan!