Kassajonossa pikku tyttö tarttuu miehen käteen jota luulee isänsä kädeksi. Sen ajan kun he katsovat toisiaan, lapsi säikähtäneenä ja kauhuissaan, mies hämmentyneenä, hymy huulillaan, meitä kaikkia yhdistää yksi ja sama totuus. Vieraus on kaikissa meissä, pureutuneena lihaan ja sydämeen. Se näyttäytyy katseena jossa ei ole muotoa eikä koordinaatiota. Se on pelkoa joka on vielä lähempänä rakkautta kuin ensimmäinen kosketus.
Vielä lähempänä rakkautta
Ante21
3262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet ryhtynyt runoilemaan.Hyvä, mutta tuo kappalejako ei ole kohdallaan.Proosa ja lyriikka ovat eri asioita.
tuo oli olevinaan? Ensinnäkin "olet ryhtynyt runoilemaan": olen runoillut koko pienen ikäni. Toiseksi: runon muodolle ei ole kiveen hakattuja sääntöjä. Joko et tunne nykyajan lyriikkaa laisinkaan, tai sitten vain vitsailet.
onnistuit yhdistämään proosan ja lyriikan tässä runossa, ainoa "sääntö" jonka sain kuulla kirjallisuuden opettajaltani oli seuraava: riimiruno ei pidä sisältää vapaamuotoista säkeistöä riimitettyjen välissä koska se pysäyttää runon juoksun