Kansalaiset, täällä kansanradio.
Joskus ponnahtaa joku asia mieleen, josta ei todennäköisesti olisi aiheeksi pitempään keskusteluun eikä löydy ajatukselle edes sopivaa paikkaa mihin sen laittaisi.
Olkoon tämä taas näitä kirjoituksia varten auki kaikille tosikoille sekä veitikoille.
Voisihan tätä vaikka rationalisoinniksi sanoa.
Joskus ponnahtaa joku asia mieleen, josta ei todennäköisesti olisi aiheeksi pitempään keskusteluun eikä löydy ajatukselle edes sopivaa paikkaa mihin sen laittaisi.
Olkoon tämä taas näitä kirjoituksia varten auki kaikille tosikoille sekä veitikoille.
Voisihan tätä vaikka rationalisoinniksi sanoa.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Myös minä olen kaivannut tätä "ratioo".
Kiitos Catleija.
Tässä ei tarvitse erityistä aihetta,voi kertoa,
tai kysellä eri juttuja.
Oletteko tarenneet tänään.Minulla käy päähä tämä
kuumuus;((
näkyillään...
Päähän käy minullakin kuumuus, monellakin tapaa. Joten en koskaan toivo helteitä, tulevat kuitenkin joka kesä, ei mahda mitään. Kestämistä on ja keinoja vilvoitukseen haettava yhtenään.
Mökillekään en voi enää sen vuoksi mennä, kun pää ei kestä kuumuutta. Ja siellä sitä riittää, tänäänkin poika soitti, että on 27 astetta kun täällä vilvoittava tuuli piti sentään asteet silloin vielä 23:ssa.
Catleijaa kiittelen minäkin ketjun avaamisesta. Minun piti oikein laittaa päähäni uusi kuva sinusta, kun muutit nimesikin noin hienoksi. Ei se entinen "valokuva" passannut enää ollenkaan :-D
Hyvin on tarettu. Uimassa on käyty, ihan meressä. Pikkumies (6v) näyttää oppivan uimaan tänä kesänä. Mamman ja isä olivat vuorotellen pojan kanssa vedessä. Ei millään tulisi vedestä pois. Tämä uimaranta, jossa kävin tänään on suunniteltu ns. esteettömäksi uimarannaksi yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa. Siellä voivat vammaisetkin helposti liikkua. Rannalle on tehty sementtikäytävät, joita pitkin pääsee rannan eri osiin aina veteen saakka. WC:t ja suihkut käyvät pyörätuolia käyttäville.
Muuten enää ei kiinnosta se yletön auringon otto, vaan puun varjossa on mukavampaa.
Se oli tarkoituskin, nimittäin antaa hienompi vaikutelma, huikenteleva kun olen luonteeltani(vitsi,vitsi)
... kaivannut kansanradiota uutena painoksena. Hauskaa että aloitit.
Olen ollut tänään pienellä automatkalla ihan lähiympäristössä katselemassa kotomaan maisemia. Ajoimme noin 180 kilometria, joka oli ihan sopiva matka, kun ajoimme vieraita pikkuteitä kartan avulla.
Sen totesimme, että kun täältä merenrannalta lähti ajamaan sisämaahan päin, niin ilma senkun lämpeni. Kun taas palattiin kotiin, raikas tuuli otti meidät vastaan. Molempi parempi!
Minäkin olin eilen auto-ajelulla hienoissa maisemissa.
Kävimme ensin Sauvon kirkossa, sen jälkeen ajoimme eräälle leiripaikalla, jossa vävyni on koko kesän ylläpitäjänä.
Ajoimme erästä "pikkutietä" ehkä 7-8 kilometriä, ja koko matkalla oli vuorotellen mäkeä ja alavaa maastoa. Tie oli niin mutkallinen ja mäkinen että tuntui joskus kuin olisi "lentänyt taivaaseen" eikä aina tiennyt minnepäin tie milloinkin kaarsi.
Mutta kun meri alkoi lähestyä niin silloin vasta silmä lepäsi.
Lapsena asuin lähellä järveä ja totuin erilaiseen maisemaan, mutta nyt kun olen asunut jo kohta 60 vuotta aivan kuivalla seudulla, niin meren läheisyys huumasi.
Olisi tosi hienoa asua tuollaisessa paikassa, kyllä maisemat olivat niin kauniit, mutta meikäläiselle aivan mahdottomuus tuon pitkän matkan takia, jossa ei minkäänlaista liikenne yhteyttä ole, ei edes kauppaan pääsisi.
kiva Catleija kun aloitit radion kansalle,vahinko että en nyt ehdi tänne kirjoittamaan,olemme lahdössä viikon reissulle ja jos jossakin saan tilaisuuden niin yhteyttä otan.Iloista ja lämmintä juhannusta kaikille!!
Huomenta, huomenta, huomenta.
Heräsin jo ja söin puuroakin, mutta vaikka onkin kaunis sää , niin siitä huolimatta aion mennä vielä takaisin aamutorkuille.
Hyvää päivän jatkoakin toivotan.
Tämän päivän työ on saunan pesu. Lauteet saa irti, joten hinkkaan ne puhtaiksi ulkona ja jätän koko päiväksi aurinkoon vaalenenmaan.Mökillä on savusauna ja sen puhdistus on hirveää, kun noki varisee tukkaan ja silmiin. Ilmeisesti emme osaa sitä oikeaoppisesti lämmittää tai pesen savusaunan liian harvoin, kun irtonokea pääsee kertymään. Muuten sen löyly on ihanan pehmeä ja tuoksu suloinen.Kun sen iltapäivällä hyvin lämmittää, lämmintä riittää vaikka koko yön saunomiseen.
Erittäin määrätietoista väkeä kaikki tyynni. Selvät suunnitelmat kaikilla. Niinpä täälläkin. Silmälääkäriin on mentävä sinne kuumaan kaupunkiin. Tekisi mielenilaittaa tuo hihaton kesämekko ylleni, kehtaisiko. Se olisi niin vilpoisa.
tottakai laitat kesämekon päällesi niinkauan kuin kesää on,juhannukseksi on luvattu sadetta.kotiseuduillani on riehunut metsä palojoja ja ihmisiä on ilman säköä.
Olis se ollut kiva jos olisin saannu Turun flikkoihin yhteyttä.e-mail tai kännykkä numerot.
Nyt lakeus kustuu ja viikon lopulla pitäis olla Turus päi.moi,moi
Olin eilen Sauvon kirkossa kun yksi lapsenlapseni aikuistettiin.
Siellä , kirkossakin, oli monella olkapäättömiä vaatetuksia yllänsa(jota kuulin sitten juhlissa naisten ihmettelevän).
Minulla oli lyhythihallinen asu, mutta lähtiessäni otin pikkujakun mukaan kun ajattelin ettei kirkoon sovi mennä minkälaisisa vaatteissa vaan.
Ei taideta paljon nykyisin enää välittää miten pukeudutaan mihinkin tilaisuuteen.
Ei pitäisi noin paljon irtonokea kerääntyä savusaunaan. Kunnon koivuklapeilla pitää lämmittääja ilmanvaihdon olla oikein järjestetty. Peitä lauteet lämmityksen aikana levyillä, niin ei noki tartu peffaan.Vihdalla hutkiessa pitää varoa, ettei luuttua sillä saunakaveriaan mustaksi.
Mieheni lapsuudenkodissa oli savusauna, kirjoituksestasi tulee mieleen ne ihanat savusaunan löylyt, oi niitä aikoja. Tarjouduin kerran pesemään saunan, appiukko kielsi jyrkästi. Sitä saunaa ei pesty, seinät harjattiin luudalla, lauteet sain pestä ja noki huuhdeltiin sitten lattialta. Kävin siellä saunassa aamupesulla, se oli ainut mahdollinen paikka koska vettä ja viemäriä ei olut. Olin naapuriston ihmettelynaihe, kummallinen kaupunkilaisminiä joka kävi pesulla joka päivä. On vuosikymmeniä siitä kun kävimme mieheni kotiseudulla, mieheni ei jostain syystä sitä halunnut, appeni kuoli jo kolmekymmentä vuotta sitten ja talo myytiin.
Kuusikymmentä vuotta sitten olin kesällä tätini luona Kustavissa. Hän oli evakkoreissullaan päätynyt siihen muonamiehen mökkiin asumaan, jossa oli savusauna. Se oli harmaahirsinen ja aika kookaskin. Kiuas oli valtava kivikasa, savu tuli ulos päätyseinän reiästä. Lauteet olivat tilavat, jonne kyllä mahtui isompikin väki kerralla.
Täti kertoi, että ennen ensimmäistä käyttöä hän oli tyhjentänyt lauteet oljista, joita siellä oli käytetty istuinsuojina. Muistan kuinka saunaa oli aika kauan lämmitettävä ennenkuin se valtava kiuas kuumeni, mutta sitten ne löylyt olivatkin mitä makeimmat. Savun haju vihdan tuoksun kera, ahh.. vieläkö ihanampaa aistimusta.
Niin minä lopulta löysin jotain olkapäitteni peitoksi, kun kaupungille lähdin. Vaikka vilkkuuhan nykyään kaduilla sekä navat että pakaravaot.
Ei vain kaduilla vilku navat ym. vaan joskus myös nuorilla myyjillä kaupoissa.
Kun viime kesänä kävin Turussa kenkäkaupassa, oli nuori neitonen kyykkysillään asiakkaan edessä auttaen kenkien sovituksessa. Kyllä se pakaravako näytti takaapäin tosiaan siinä asiakaspalvelutilanteessa aika hurjalta.
Missä lienee Simpatti? On jo ihan ikävä!
Ei Simpatti varmaan kadonnut ole. Vasta 15 tätä kuuta hän kävi Kahvipirtissä kahvilla ja tyttöjä helssaamassa. Menepäs sinne päivystämään ja lähettele vaikka lentosuukkoja, niin eiköhän kaipuusi kohde sinne pian ilmaannu.
sentään, onkos Simpatilla salainen ihailija ja minä jo elättelin toiveita, että minä olen se kohde, mihin silmänsä iskee;))
Simpatti on varmaan mökillään ja tulee suuren pakon perästä laskuja ja muita asioita hoitamaan.
Ehkä useammin kävisi, jos tietäisi täällä kaivattavan, mutta odotan minäkin pirttiin kaloja tuomaan, katseleppas sieltä joskus.
Ihaillaan ja toivotaan;))
Tänään jaettiin Citymarketin edessä ILMAISEKSI juuri pyydettyjä silakkaa. Soitin pojalle, jotta menes nyt poika tuoretta kalaa hakemaan niin perkaan ja paistan ne samantien. Mojovan annoksen toi, olipa jääkuutioitakin mukaan kipattu.
Enpä ollut aikoihin saanutkaan näin tuoreita silakoita. Hopeanhohtoisia ja jänteviä. Ruisjauhoissa kierittelin ja voissa paistoin. Hyviä olivat.
että ilman rahaa Turussa kalaa jaellaan, ehkä muutakin, pitäisikö muuttaa sinne?
Lounais-Suomen Kalatalouskeskus järjesti silakkatempauksen. Kas, tempaus on osa EU-rahoitteista Parasta rysästä-hanketta. Tällä pyritään lisäämään menekkiä ja kannustetaan ammattikalastajia entistä tarkempaan laatutyöhön.
Nyt on tällainen ääni kellossa. Kun ensin on toitotettu silakan myrkkypitoisuuksista ja ihmiset oppineet niitä välttämään, niin nyt taas tämmöinen kampanja. Itse olen aina aika ajoin silakkaa syönyt noista puheista piittaamatta ja niistä pitänyt. Tosin ei ne käsitellyt silakkafileet vetäneet vertoja näille juuri rysästä kauhotuille kaloille.
Paljon oli ihmisiä jonoksi asti. Kun kerran ilmaiseksi...
MIten saat silakan hajun huushollistasi pois? Kun paistan niitä saan haistella silakan hajua pari päivää jälkeenkinpäin?
Tänään paistoin normaalia runsaamman määrän kalaa.
Joka huoneessa oli ikkuna auki samoin parvekkeen ovi koko operaation ajan, joten hyvin tuulettui eikä hajua ole enää.
Yleensä toimenpide on nopeasti ohi, kun vain yhdelle hengelle laittaa. Tuuletuksen avuksi käytän tarvittaessa tuoksukynttilää tai ilmanraikastusta sumutteena.
Meillä on uusi talo ja nautin sen puhtaasta ja raikkaasta tuoksusta. Siksipä en paista kalaa sisällä, vaan talvellakin ulkona kaasugrillissä, savustaen tai muurinpohjapannulla.Mies tykkää enemmän kalaruuista ja hänet lähetän pakkaseenkin silakoita paistelemaan.Uunissa paistaen varsinkin folion alla ei haju niin leviä.Käsistä kalan haju lähtee hyvin sitruunalla.
Pieni vauva on niin avuton, mutta hänen avukseen on annettu kuuluva itku silloin kun on nälkä tai muuten paha olla. Normaalisti äiti regoi tähän. Entä ellei reagoi?
Olin tänään asioimassa kuumalla torilla, jossa huomioni kiinnittyi voimakkaaseen pienen ehkä noin 3 kuukautisen vauvan surkeaan tikahtumisvaiheeseen menevään itkuun. Tummansinisiä rattaita työnsi nuori äiti, vieressään ehkä kolmivuotinen toinen lapsensa.
Lapsi oli menosuuntaan päin, niinkuin valitettavasti usein rattaissa nykyään. Ajatellaanko, että lapsella on enemmän katseltavaa. Mielestäni lapsen parasta katseltavaa on äiti. Se antaa turvallisen olon.
Kuomu oli ylhäällä ja aurinko paistoi edestä päin. Äiti ei mitenkään reagoinut vauvan itkuun eikä hän edes pystynyt näkemään lasta kuomun takaa. Olisiko meidän sivullisten pitänyt huomauttaa tästä. Ikäiseni mies tokaisi minulle, että vauvalla on varmaan kuuma.
Vieläkin harmittaa, kun en sanonut äidille että vauvalla on varmaan liian kuuma kun aurinko paistaa. Hän ei lainkaan kuullut vauvan itkua. Teoriassa olisi voinut olla kuuro.
Aivan ehdottomasti!
sellaiset rattaat eräältä ystävältään, kun hänen vauvansa syntyi. Minä panin haisevan vastalauseen, vauvan täytyy olla työntäjään päin, jotta voi seurata koko ajan, että lapsella on kaikki hyvin.
Tyttäreni ostikin välittömästi tarkoituksen mukaiset vaunut.
En ymmärrä noita nykyisiä suunnittelijota. Melkein kaikki äidit työntävät vaunujaan niin, että lapsi on menosuuntaan päin. Eikö se nyt järkikin sano, että toisinpäinhän sen täytyy olla.
Poika on innostunut pitkästä aikaa heittelemään ja tuonutkin perattavakseni kaksi haukea. Toisen hauen jälkeen huomautin, että hän voisi ihan itsekin sen homman tehdä. Käyhän tuo minulta nopeesti, sillä paljon olen eloni aikana kaloja perannut.
Tuli vaan itselleni mieleen, että jos ostaisi tuon mato-ongen lisäksi heitto-ongen ja lähtisi itsekin kalaan. Olenko oikeassa, että yli 65 vuotiaan ei tarvitse lupia hankkia enää? Sehän olisi iso etu, sillä ei ne luvat ihan halpoja ole.
Catleijalle ja muillekin kalastajille tiedoksi, että kalastuslupa vaaditaan kaikilta 18-64 vuotiailta, joten yli 65 vuotiaat eivät sitä tarvitse.
Hyvää kalaonnea vaan Catleijalle.
Koska me taas tanssittaisiin Kahvituvan terassilla?
Kyselee Sinikynä vähän häpeissään
Catleijalla riittää ainakin huumorin tajua aika pitkälle. Kai vanhatkin voi leikitellä. Ajattele, mehän tanssimme vain virtuaalisesti. Mutta kalaa meinaan pyydellä ihan oikeesti, kun näin meren rannat on lähellä. Aamuisin ja iltaisin kala käy pyydykseen parhaiten. No, sehän on kiva ettei lupiakaan tarvita enää. Olin lukevinani sen joskus jostain.
Älä turhaa käy loppulausettasi muuttamaan. Se ...silmää iskien.. on ihan luonnikas.
Yli 65vuotiailta ei vaadita yleistä kalastuslupaa, tämä ei kuitenkaan poista kalastuskuntien oikeutta periä aluekohtainen lupamaksu, käytäntö tämän suhteen on kirjava, mutta varsinkin arvokaloja kalastaessa on syytä kysyä paikalliselta kalastuksenvalvojalta tai lupien myyntipisteestä.
olen käynyt yli 70v papparaisen kanssa kalassa aina joskus, verkoilla ja katiskoilla. Hänellä täytyy olla kalastuslupa, hän sanookin että, lupa on hirveän kallis.
Mutta on varmaan niin että,tällainen kalastus on eri juttu, kuin ongella tai jollain muulla pienemmällä vehkeellä.
Tämä vaan siksi että, ei tulisi väärinkäsityksiä.Mikä sitten on totuus tai oikein, en tiedä, vastatkaa viisaammat.
Yli 65 vuotias saa kalastaa ilman lupia, mutta vain yhdellä heitto-ongella. Jos käyttää useampia kalastusvälineitä, luvat lunastettava. Kalastuskunnat voivat periä maksua esim arvokalojen pyynnistä (siika, lohikalat).
Hyvä että otit selvää, nyt se on kaikilla tiedossa miten maksut on. Kun vielä tieto on ajankohtainenkin. Kiitos sinulle.
Aivan huomaamattani aloin hammastikulla putsaaman hiusharjaani. Siitä lähti isotukku hiuksia.
Otinpa kamman käsiini ja ajattelin, jospa putsaisin nekin. Mutta eihän kampaa hammastikulla millään puhtaaksi saa, siinä on kaikki piikit täynnä töhnää.
Ennen muinoin kun äiti käytti Ammonikkia selkäkipujen voiteluun (liekö auttanut) hän neuvoi että kammat saa puhtaaksi pistämällä ne ammoniakkiin joksikin aikaa.
Niin teimmekin, ja puhtaaksi tulivat niin "täikammat" kuin harvemmatkin.
Tästä syntyikin kysymys , millä tavalla hiusharjat ja kammat nykyisin saa helpoimmin puhtaiksi?
Minä poistan hiusharjasta hiukset kammalla vedellen piikkivälejä pitkin. Harjan, minulla on sellainen metallipiikkinen, pesen saunaharjalla ja saippualla, samoin kamman. Pesen ne yleensä yhtä usein kuin hiuksetkin, niin ei ehdi kertyä pinttynyttä likaa.
Kirjoititi Fiiulin ammoniakista. Muistan, että sitä oli ennen vanhaan kotona. En kyllä yhtään muista, missä sitä käytettiin. Me lapset haistettiin sitä ja se oli kamalan hajuista ja aivastutti.
Eikös ne painonnostajat nuuhkaissut ammoniakkia ennen nostoa. Antoiko se puhtia lisää?
Se on kai voimakas haihdutin, koska äitisi käytti sitä ulkoisesti kivun lievitykseen. Mahtoiko se iholla viilentää ja supistaa verisuonia ja sitä kautta tulehdusta lieventää. Tämä on vain tällaista arvelua.
Koulukortteerini isäntä oli asutusneuvoja. Hänen toimistohuoneessaan tytär haistatti minulla viattomalla metallista karttaputkiloa, josta tupsahti nenääni viiltävän pistävä ammoniakkikaasu. Sitä ei hevin unohda.
Ammoniakki kait kuului sen ajan rakennuspiirustusten valmistukseen.
Näin kesällä kannattaa katsella omaa kotipaikkakuntaansa uusin silmin. Pyöräilin tänään Tuomiokirkon luo ja niihin ympärillä oleviin puistoihin. Menenpä istumaan tuohon Porthanin patsaan luo valkoiselle puiston penkille.
Tuli hieno tunne. Patsas oli pystytetty siihen 1864. (tarkistin netistä vuosiluvun)Vanhaan ympäristöön se oli pystytetty. Siinä puiston laidalla on korjauksen alla nyt puinen puistoravintola Pinella, jonka takana Kain Tapperin puistoa jakava "vesikouru" Ajan virta. Ihan kuin olisi jossain ulkomailla. Välillä on pysähdyttävä tutunkin viereen, jotta sen huomaa.
On todella joskus hyvä katsella omaa paikkakuntaansa toisin silmin. Katsella yksityiskohtia, jotka arjen tuiskeessa jäävät huomaamatta: katsella vanhojen rakennusten yksityiskohtia ja siltoja ja jopa kuvata niitä.
Paikkakunnan taideteoksetkin voivat tosiaan jäädä huomaamatta, jos ei niihin joskus ihan tietoisesti kiinnitä huomiota.
Meidän paikkakunnalla tehdään tällä viikolla linja-automatkoja sivukyliin oppaan kera. Taidanpa lähteä mukaan!
Tassa teille salapolisi juttu sunnuntai aamuksi.
Hotellin heratys soi klo 5 aamulla,nopeasti aamupalalle ja matkatavarat ala kertaan,taxi oli tilattu klo5:30
Jatin tavarani aulaan WC:n lahelle,aulassa istui vain nuori tytto reppu selassa ja vastaan otossa oli mies.
Kun tulin WC:sta taxin kuljettaja oli saapunut ja han kysyi missa ovat matkatavarani,kasitavara laukku oli minulla,sanoin oven lahella on iso matkalaukkuni,taximies sanoi:ei ole matkalaukkua,voi kauhistus se oli kadonnut.
Kylma hiki nousi pintaan entas nyt,minua kaskettiin tehda rikos ilmoitus, mutta ei minulla ollut aikaa,taytyi ehtia klo 8san lennolle,minunlla oli taraykset mieheni kanssa toisella kentalla Lontoossa.
Tytto oli myos haipynyt,pyysin vastaanotolta hanen nimeaan,ei mies suostunut antamaan, mutta taximieheni oli huomannut tyton taxin olevan hanen firmastaan,siis lahdin ilman matkalaukkuani,otin yhteytta ystavaani joka otti yhteytta vastaanottoon,polisiin ja tyton taksiin,kuljettaja ilmoitti minun taxiini, ei ylimaaraista lakkua hanen taxissaan.
Menin lahtoselvitykseen ja ilmoitin heille etta matkalaukkuni on kadonnut,sain paikkani ja sitten kuulin nimeani kuulutettavan,santtasin neuvontaan ja siella seisoi tytto laukkuni kanssa,englanniksi han sanoi oli tullut erehdys,no mina annoin anteeksi ja nappasin laukkuni ja paasin suoraan takaisin lahtoselvitykseen,ihmettelen vaan miten voi olla erehdys tytolla oli vain selkareppu, ei mitaan muuta matkatavaraa.
kokemus.
Mikän minun eteeni olisi tullu,ei kunnon kielitaitoa.
Kauhulla ajattelen kokemustasi.
Onneksi asia selvisi.
hyvää matkaa ja onnea loppu matkallesi.
näkyillään...
Omituista, ettei hotellin vastaanottovirkailija pitänyt laukkuasi silmällä. Tytön oli viisainta tulla kertomaan "erehdyksestään", kun poliisi kolkutteli ovea. -- Saattoihan se ollakin erehdys. Minä olen joskus ollut vähällä ottaa salkun, joka oli aivan saman näköinen kuin omani, vaikkei se ollut mukanakaan.
Olitko missään helsinkiläisessä hostellissa? Kysyn sen vuoksi, että on hyvä tietää, minkätasoisia ne ovat.
Mukavaa matkan jatkoa. :)
vuori kadulla,ihme tassa on se ettei tytolla ollut kuin selkareppu matkatavarana, ei myoskaan suomalainen ja puhui huonoa englantia,toivottavsti otti opikseen.
Olimme juuri tyypillisella englantilaisella sunnuntai lounaalla ravintolassa joenrannalla,lammaspaistia minttukastiketta ym.Poikkesimme taidenayttelyihin taiteilijoitten kodeissa,nyt menemme siastalle ulkona on 32 astetta.
Turussakin on uimaranta, joka on kaupungissa. Sameaa se vesi on ja tuntuu kuin iholle jäisi "tuoksua". Tutkitaanhan se vesi tietysti ja uimakelpoiseksi se on luokiteltu, mutta ei ennen vanhaan olisi kukaan inhonnut tuollaiseen veteen pulahtaa.
Tänään uin siinä, mutta kyllä huomenna poljen 8 km:n päähän uimarannalle joka on väljempien vesien varrella ja kauempana kaupungista. Mieleen tuli Hangon rantakalliot ja kirkkaat vedet, josta pohja näkyi metrien syvyydessä. Siellä viihtyivät vielä rakkolevämetsiköt.
Olimme silloin mieheni kanssa käymässä siellä satunnaisesti ja menimme uimaan. Ei ollut uimapukuja mukana. Luulimme olevamme kahden, mutta kalliolla ohitsemme käveli ihmisiä, jotka ylhäältä näkivät nakuilumma. Vesi näet ei suojannut yhtään.
en ole uimassa käynyt
Kun muutin 19 vuotiaana tähän pitäjään, peltojen keskellä virtaava joki oli melko iso ja leveä.
Se on tuossa lähellä ja koska pyöräilimme Turussa töissä (14km) niin aina kesä-aikaan töitten jälkeen oli ensimmäinen tekomme mennä uimaan. Enää jokessa ei kukaan rohkenisi uimalla itseänä kastaa.
Nykyisinkin siinä on sama joki, kuivunut melkein olemattomiin. Lisäksi jätevedet lasketaan jokeen ja mitä vielä tehnevätkään peltojen lannoitteet.
Asutuskin on lisääntynyt melkoisesti minun nuoruusvuosistani.
oli kirkasta en uinut siina,saaressa on myos jarvia.
Ne polvi housut tuli ostettua ja ovat nyt hyvaan tarpeeseen tallakin,on taas yli 30 astetta.Kavelimme kaupungilla,Englannissa kaikki tuntuu penelta ja ahtaalta.Taas olen opetellut erilaisten kraanojen kayttoa,Suomessa oli tosi alykkyys testi nuo kraanat,jokapaikassa erilaiset,taalla pitaa menna ajassa taaksepain,kylppareissa viela eri hanat kuumalle ja kylmalle vedelle.
Ihmiset ovat hoikempia kuin Suomessa sita kai tuo ahtaus tuottaa, tytot eivat kulje napa paljaana,vaan nateissa minihameissa.
Istuimme viereisssa pubissa ja eras mies kertoi isansa olleeen talvisodassa Suomessa?Muutenkin tiesi paljon Suomesta ja Baltian maista,siis maailma on muuttunut,ystavallisia olivat ja toivottelivat hyvaa lomaa,sita en koskaan kuullut Suomessa.
On mukava saada viestejä matkoiltasi. Niin, kai siellä Lontoossa moni asia on eri tavalla kuin täällä Suomessa. Vai ovat laihempia. Niillä kai se ruoka lähentelee enemmän sitä Atkinsin dieettiä, kun ajattelee mitä englantilaiseen aamiaiseenkin kuuluu. Ja eikös sen pitäisi laihduttaa.
Onpa sielläkin kuumaa, niin täälläkin. Rannalla on mukavinta olla ja pulahtaa välillä vilvoittavaan veteen. HYVÄÄ LOMAN JATKOA VAAN teille.
Pidä matkalaukustasi huolta ja itsestäsi.
On joka paikassa niin kovin hiljaista, että minun täytyy hieman ainakin koputella.
Ei ole muutenkaan oikein hyvä olo, olen kai syönyt jotain sopimatonta.
Olen hyppinyt chateista toiseen, mutta kaikki melkein ovat omissa lokeroissaan, ei kukaan jaksa kiinnostua mistään erikoisesti.
Peleissäkin olen käynyt, pelailin sitä sun tätä, jopa menin sinne kukkamaallekin järjestelemään kukkasia riviin, mutta ei siellä mitään syntynyt.
"selkä vain tuli kipeeksi"
Missä kummassa te kaikki olette, Sinikynän ja Ursulan tapasin chatissa, mutta ketään tuttua ei näy missään.
Vaikka olenkin tällainen "sanaton" ja vähän mitään osaamaton, etten rohkene sanailuunkaan osallistua, mutta mielelläni lukisin mitä toiset tekevät ja haastavat.
Alkaa nukuttamaankin kun ei ketään missään näy, joten kai minunkin on parasta lopettaa tämä "valitusvirsi" ja mennä nukkumaan.
pitäisi minunkin olla tapaamassa siskoa mutta kun menin Käpylän kirkkoon kesäkahvilaan kuuntelemaan kaunista soittoa eikä enää kukaaan lähtenyt kuljettanaan kun alkoi olla myöhäistä.
Menin suoraan uimasta jäin kirkon kohdalla autosta ja sen arvaa että on näköinen.Kaikki vaatteetkin oli märkiä että piti olla paljaalla mekolla.
Siinä nautin luontoelämyksen jälkeen musiikista ja kahvista.Tuli sellainen maasta ylentävä tunne.
On tämä kesä ihanaa aikaa kaupungissakin. Polkupyörä on kätevä kulkuväline näin helteellä. Kevyesti pukeutuneena kun laskettelee alamäkiä, niin ilmavirta vilvoittaa. Mielireittini on mennä pitkin kaupunkimme halki virtaavan Aurajoen rantakatuja. Varsinkin sen länsiranta on melko totaalisesti rauhoitettu autoliikenteeltä.
Kesään kuuluvat kesäkahvilat. Vanhan apteekkimuseon piharakennuksessa on viehättävä kahvila, jossa kahvin saa porsliinikupista ja tarjolla on itseleivottuja leivonnaisia mm. munkkipannussa paistettuja pikku munkkeja, joita ei ole sokerissa kieritelty. Kahvilan pihalla on kanoja ja kukko, joka päästää välillä komean kieunnan.
Joen ylitse menee monta siltaa ja vanha lautta Föri. Muutaman sillan kupeessa on kesäkahvila, joihin riittää runsaasti asiakkaita mm. Paavon kahvila. Martin sillan länsirannalla on höyrylaiva Ukko-Pekan omistajan kesäravintola Vaakahuone ja kahvila, joissa kaiketi A-oikeudetkin.
Kahveeta ja herkkuja on joka puolella, myös torilla ja kävelykadulla. Kuolaamaan joutuu, sillä eihän tästä hyvää seuraa jos joka päivä pullakahvilla käy, kas kun on niitä jätskikioskejakin tasaisin välein matkan varrella.
Hienoa että kaljaterassien vastapainoksi on näitä kahviloita, joihin ohikulkijan on mukava istahtaa nauttimaan kauniista kesäilmasta ja kanssaihmisten seurasta.
...on Apteekkimuseo joen varressa, ei niin kovin kaukana Föristä. Minä sanoisin, että se on tälpual jokke, vaikka todellisuudessa se on meltä katsottuna toispual. Sen edessä ja pihalla olisi hyvää tilaa kahvilalle, mutta henkilökuntaa ei taida olla riittävästi. Toivottavasti joku ottaisi hoitaakseen niin rauhoittavan paikan kahvilatoiminnan. - Museon johtaja leipoo ja paistaa vaikka minkälaisia keskiaikaisa leivonnaisia yömyöhään, mutta en tiedä, ovatko ne vain näytillä vai tajolla. Ehkä siellä onkin kahvila, en tiedä. - Joka tapauksessa johtaja on niin antaumuksellinen työlleen, että on vaikea löytää hänen vertaistaan. - Kerran, kun tapasin hänet eräässä seurassa, niin yhtäkkiä hän hyppäsi pystyyn: "Minun täytyy mennä ruokkimaan museon kanat!" Nykyisin siellä taitaa olla vain kukko yksinään.
Kukko siellä ainakin on, kanoja en nähnyt oletin vain. Mutta kahvila siellä on (Owensen). Paikkoja on sisällä sekä ulkona. Tytöt ovat pukeutuneet pitkiin hameisiin ja heillä on valkoiset esiliinat ja myssy.
vaan leikkipuistossa on suuria puita joitten varjossa istuskelemme ja juttelemme ja juomme kahvia.
Tänään oli päivä jolloin eräs somaliäiti en ole varma onko mistä,jolla on monta pientä lasta myy omia tekemiä kala ja makeita pasteijan tapaisia mutta suussa sulavia ihania nekin kala-ja vihanneksisita tehdyt.
Kysyi mistä olen minä juttelimme ja snoin että minullakin on kummitädillä sata lastenlasta kun silläkin isällä oli niin paljon en jäänyt vähemmälle.
Olen siellä neljäkin tuntia että saavat toimitella asioita toiset.Alkavat puistossa tuntea minutkin kalustoon kuuluvaksi.
Illalla menin sisareni kanssa Vantaan myllylle laulamaan joku kotiseutuilta.Sain mukaani niin ihania ruusuja leikattu köynnösruususta niitä ihailen maljakossa keltaisten kukkien kanssa.
Siellä Catleijan Turussa on varmaan rehevää ja merimaisemat,jäävät multa nyt näkemättä kun en taida lähteäkkään sinne vaikka olin jo menossa.On niin monta asiaa saatava yhteen sovitetuksi etten sinne kuumuuteen muutenkaan halua.
Kiitoksia Catleijalle kivasta kahvilaopastuksesta.
Olenhan minäkin vuosien saatossa käynyt monessa Catleijan mainitsemassa kesäkahvilassa, mutta aina silloin, kun kahvihammasta oikein jomottaa, ei tuu mieleen nämä kivat kahvilat.
Tänään käväsin Apteekkimuseon pihalla sijaitsevassa kahvilassa, siinä Aurajoen lähettyvillä ja nautin hyvät vahvat kahvit, sekä juuri paistetun vohvelin mansikkahillon ja kermavaahdon kera.
Kaiken aikaa kukko ,kiekui äänekkäästi, mutta ei näyttäytynyt.
Tuli siihen sitten paikan emäntä asettelemaan lääkeyrttejä pöydillä oleviin maljakoihin ja kysäisin häneltä, josko talossa on lainkaan kanoja.
Emäntä kertoi, että kyllä on, mutta vain yksi kana. Emännän mukaan pitäisi kukolla olla vähitään kolme kanaa!
Aika poika se kukko, joka muuten tulikin sitten näytille siihen pihalle se yhden kanasensa kaa.
Onkohan nämä lähi-idän miehet ottaneet elämän malliksi kanatalouden mallin, kun heilläkin on, tai ainakin on ollut useampia vaimoja.
Me pohjoisen karjut olemme aina tyytyneet yhteen vaimoon, paitsi jotkut, joilla voi olla epävirallinen toinen, pitäiskös sanoa sussu.
Aina kun minä rupean kertomaan jotain, niin joudun harhapoluille. Nytkin piti koukata lähi-idän kautta takaisin tänne Apteekkimusen kahvilaan Suomen Turussa.
Nimittäin kun sitten tein lähtöä sieltä kahvilasta, niin huomasin, että minähän olin vähän pöllyssä.
Se johtui niistä huumaavista lääkekasveista, joita se emäntä oli asettanut kahvilan pöydillä oleviin maljakoihin. Onneksi se pölly meni pian ohi, kävellessäni parkkipaikalle ja saatoin jatkaa matkaa ilman riskiä joutua pollarin kynsiin.
Tällainen oli yxi kahvilareisu Turussa.
Tulkaa hyvät hyssykät tekin kesäkahvilaan tänne kulttuurin kehtoon.
Se on hieno kokemus.
Kaikilla matkoillasi käyt vaikka minkälaisissa riennoissa. Sellainen loma on minustakin oikeaa lomaa. Helsingissä en tule käyneeksi juuri missään, kun asun pääkaupunkiseudulla.
Kotona tulee helposti lysähdetyksi sohvaan, ja toimeliasuus herää vasta matkoilla. Yleensä laihdun matkoilla, kun tulee kävelleeksi niin paljon.
Hyvää matkan jatkoa.
Siitä on kovin kauan, kun kävin Turussa paljon. Silloin poikkesin aina Aschanille. Onko ketju vielä olemassa, vain onko sekin joutunut Vaasan haltuun? Entä Lehtisen leipomo?
Turku on mukava kesäkaupunki. Se on jotenkin erilainen kuin muut kaupungit, onhan se vanha ja entinen pääkaupunki.
Viime kesänä kävin eräässä tuttavaperheessä. En ollut uskoa silmiäni: Heidän talonsa oli n. 10 minuutin polkupyörämatkan päässä Aurajoen rannalla yläjuoksuun keskustasta. Oma laituri ja laiturissa oma vene. Vanhoja kauniita puutaloja ympäristössä. Kuulemma seutu on entinen viinatrokarien pesäpaikka. En muista kaupunginosan nimeä. (Raunistula? Tai Raunistulan lähellä oleva kaupunginosa?) Kaunista siellä kumminkin oli.
Torin lähettyvilläkin on ainakin neljä Aschanin kahvilaa. Lehtinen taas on aikoja sitten siirtynyt Fazerin omistukseen - valitettavasti.
jalat kipeiksi.Meressä jossa on vain matalaa kohta väsyy jalat kun kävelee pitkin ja poikin.Vedessä on raskaampi kävellä ja kun puolikilometriäkin käveleksii merelle ja takaisin ja sitten juoksee lapsen perässä hietikolla.
Vielä maalla heinikossa menee polkuja korkeissa heinikoissa ja pitkospuita niinkuin lapissa.Sellainen on Kallaan niemi Vuosaaressa.
Samoin leikki puistossa saa juostakkin kävelyn lisäksi.Pappa oli tänään leikkipuistossa ja olihan siellä marokkolainen hoitaja jonka kannsa pallopeleistä ja pakolaisista puhuivat.Sillä on liiankin mukavaa kun on niin kauniita nuoria äitejä katsella.Kun vielä oli pelko että alkaa väittelemään siellä tummien hoitajien kanssa niin sekavin tuntein sinne laskettiin.
Tänään meni aikaa hukkan kun piti sohvakaupassa odottaa tunnin että saivat kaupat tehtyä.Olin makutuomari.Katsoin niin paljon sohvia etten halua nähdä simissä pitkiin aikoihin sohvankuvia.
Lähdetään vielä uimaan mereen tänä iltana.Minä en luovu siitä kun on luvattu.
Kyllä sinäkin pyytäisit että lavähdetään meidän vauhdissa.
Skillanille sanon kukoista että Römppäsessä oli niin laiska kukko kun oli kuusi kanaa,että kanat alkoi kantelemaan selässä sitä.
...Lehtisen leipomo enää tee entisenlaisia herkkuja? Lehtisen leipomo oli kuuluisa hyvistä leivonnaisistaan kaikkialla Varsinais-Suomessa. Tehdäänkö siellä nyt vain Reissumiestä ja muuta Fazerin bulkkitavaraa?
Onko se kauppatorin laidassa toisessa kerroksessa oleva iso kahvila Aschanin vai Lehtisen? En enää muista. Minä kävin aikoinani aina Humalistonkadun Aschanilla. Siellä oli silloin Marimekon mustavalkoiset verhot. Ja pullat olivat hyviä, ja kahvi oli hyvää. Istuin siellä lukemassa lehteä odotellessani junan lähtöä. - Asemaravintola oli niin kamala paikka, ettei sinne tehnyt ollenkaan mieli mennä. Sitä ei taida enää ollakaan.
Olin istumassa rantakadulla ja kuuntelemassa jonkun ukkoporukan konserttia. Miksi musiikki on laahaavaa tättä-rättä-rää, se kuuluisa komppi-pum-pum-pum. Jotka hetki odotusta koska tuo loppuu, hyvätkin valssit tuntuivat etanamaisen hitailta. Onko muissa samaa vikaa kun minussa, olenko liian nopeatempoinen?
Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa veneillään Turun saaristossa ja varmasti pari yötä lillutaan myös Aurajoessa. Pitää tulla varhain iltapäivällä. muuten ei ehkä paikkaa löydy. Aschanin pyöreä omenapiirakka on ihanaa, vaikka vaikuttaa kaloripommilta.Turussa muuten saa hyvää kahvia kahviloista, vaikka Turun juomavesi on pahanmakuista.
Fazer osti turkulaisen Lehtisen jo 1979. Tuotemerkkiä pidettiin alkuun yllä, mutta vähitellen se poistui kuvioista. Ei ole Lehtisen kahviloitakaan ollut aikoihin. Humalistonkadulla on edelleen Aschan. kaikenkaikkiaan Turussa 8 Aschanin kahvilaa.
liiaksi auringossa ja vatii nopeampaa sykettä.Tansseissa minä kaipaan aina nopeita latinalaisia rytmiä, mutta kesäillassa menne valssikin jos se on vielä hyvin esitetty.Ulkona laulut eivät tunnu miltään.
olin yhteislalu tilaisuuksissa Tammerkosken sillalla,kivaa oli ja mahtavalta kuulosti,muuten olen kanssasi samaa mielta
tykkaan latinalaisista rytmeista.kyllapa sina kerkiat tulisit taannekin mun mukaani visertelemaan.
joka seilaa Lontoot ja Intiat ja Ameriikat.Minä vain täällä kotikulmilla pyörin.
Äskeisen kahvipirtti kirjoituksen aikan lauloimme ja monta leikkiä kun ei saanut rauhaa muuten ja vielä Forysterin tarukin oli.Se Irene jo kolmatta Forysteriä havittelee olisi edes yhdenkin rikkaan saanut haaviinsa!
Muuten leikkipuistossa eräs äiti sanoi olleensa Kanadassa Montgomery-kongressissa.Sitä ensin että mikä se on mutta sehän on se Englantilainenko kirjailija joka on kirjoittanut Anna sarjat.
Paljon muitakin kirjoja ja niitten lukijoita on ympäri maailman.Samoin siellä oli ollut Eteläafrikkaa myöten.Ovat tulossa Montgomeryn kirjat oikein muotiin.
Pitääpä lukea ensi talvena vaikka tässä kongrenssiinn lähtisi.
Utzma olet jo pois menossa eipä satuttu paikkakunnalle.Oltaisi vaikka Espan kahvilassa juotu kahvit.
Meidän viereisellä peitolla oli tänään ihan Intialaisen näköinen perhe ja ystävällisesti juteltiin lapset kun tutustelivat keskenään.
Sanoinkin tytölle että minun naapurin eukko siellä syrjäkylällä kyllä silmät ymmyrkäisinä katselisi tätä kun niin suuri merikin ja erimaalaisia ihmisiä.
Ihana viiko tyttareni perheessa Cambridgessa on ohi,kiertelimme colleges yrityisesti tyttareni Darwin post graduate college,ja miniani Magdalene College jossa han oli opiskellut valtion stipendin saaneena pari vuotta sitten.siella oli avoimet ovet paiva joten otimme paljon kuvia ja soimme lounaan lahella olevassa pubissa,pubeissa on paras ruoka,silloin oli menossa miesten neljannes erat tenniksessa,tarjoilia oli espanjalainen opiskelija poika,jannasimme omiemme puolesta,onnittelin hanta voitosta,sellaista on elama.
En saanut miestani punts reissulle{istutaan veneessa jota mies ohjailee seisoaltaan pitkalla airolla} kanaleissa,oli liian kuuma saa
Vuosien 1904 ja 2002 Cambridgen Nobel palkintojen voittajia on 80,enimmakseen physikassa,kemiassa ja laaketieteessa.
Kerro jatkossakin matkastasi.
Kuljen mielikuvituksessani mukanasi.
Kiva kun jaksat pitää meihin yhteyttä.
Hyvää ja lämmintä jatkoa Sinulle ja miehellesi.
Tännehän tämäkin ihmettely sopii. Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, että tomaateissa on nykyään ihmeen paksut kuoret? Ajattelin, että moinen johtuu kauppojen pitkistä varastointiajoista, eilen kävin torilta ja ostin tomaatteja ns. maalaisten tontilta, eipä auttanut, samanlaisia paksukuorisia sielläkin.
Tänään on muuten ihana aamu, sateen jälkeen on helpompi hengittää, eikä ole ainakaan vielä niin tukahduttavan kuuma kuin eilen.
Yleensä ne on paksunahkaisempia nuo ulkolaiset, mutta koko ajan lajikkeita kehitetään. Yksi tavoite lie varastointikestävyyden parantaminen, joka taas ei käy yhteen maukkauden kanssa. Toinen huono asia on tomaatin kannasta lähtevä valkoinen, kova osuus. Minulle yksi kasvattaja sanoi sen johtuvan liian vähästä kastelusta, mene ja tiedä.
Minulla on torilla yksi myyjä, joka mainostaa mullassa kasvatusta, ja heidän tomaattinsa ovakin hyviä pehmeitä, ohutkuorisia ja maukkaita. Mielellään niistä maksaakin enemmän, kun tietää hyviä saavansa.
Pääsettekö Sääksen pesälle???
Minä en,onko ukkonen särkenyt linkin.
Ei sinne nyt pääse täältä Turustakaan, vaikka se pesä ei kaukana meiltä olekaan. Se on Seilin saarella, jonne muinoin karkoitettiin spitaalisia, mielisairaita ja muita kurjia, jotka yhteiskunta halusi pois silmistään. Kun sinne joutui, paluuta ei ollut. Siellä on vieläkin pieni puukirkko (rak. vuonna 1733) ja hautausmaa. Olen siellä kerran käynyt. Nykyään siellä on Yliopiston saaristomeren tutkimusasema.
Joku vikahan siellä oli ollut. Nyt kamera toimii taas. Mietin, kuinka isoiksi poikasten pitää kasvaa, ennen kuin lähtevät maailmalle. Saattaa se tieto jossain siellä sivuilla ollakin, kun viitsisi tutkia. Tämä kesälaiskuus...
Hyvä kun toimii taas. Ja sekin on hyvä, kun näyttää että Hintriikkakin toimii. Ihmetelty on.
Kovin tuulella käypää taitaa olla minun toimimiseni! Ruostetta nivelissä ja hometta aivoissa. Päivällä taas totesin, että taidan olla sellainen yhden asian nainen. Jos on kaksi asiaa, niin toinen jää tekemättä. Kuka sitä niin paljon kerrallaan muistaa!
Kaupasta tullessa rupesin putsaamaan häiritsevää tahraa housunlahkeesta ja tunnin päästä huomasin, että kauppakassi tököttää eteisen tuolilla. Ehkä ne ruoat olisivat iltaan mennessä jo itsestäänkin kävelleet jääkaappiin…
Ei vain ole lääketiede kehittänyt vaihtopäätä, vaikka lähes kaikkia muita ruumiinosia saa jo varakappaleina! Olisi se komeaa, kun eteisen hattuhyllyllä olisi rivi päitä, joista valita sopiva kulloiseenkin tarpeeseen…
Poljinpa tuossa keskipäivällä uimarannalle. Sukelsin laiturilta suoraan uimaan, sillä vesi on nyt tosi lämmintä. Sitten nurmelle makaamaan ja katselemaan rantaelämää:
Lasten iloiset äänet päällimmäisenä ja perämoottorien surina merellä. Sorsat uiskentelivat vesirajassa odottaen makupaloja, joita ei rannalta herunut. Lintuinfluenssa varoitukset vaikuttavat vielä. On vasta puolipäivä, ihmisiä tulee koko ajan lisää. Vanhempi harmaatukkainen ja -partainen mies istahtaa nurmelle ja sytyttää tupakan. Viimeisaillään oleva nainen tulee isomman lapsensa kanssa. Pojalla on iso muovikrokotiili mukanaan. Nuori pariskunta kuhertelee, poika ei saa millään pidettyä käsiään irti tytöstä; eikä tarvitsekaan.
Kas, kas, joku työtä tekeväinenkin valuu pitkin rantahiekkaa. Mies, ehkä nelikymppinen nyppii hiekalta roskia. Oikeassa kädessään muovinen musta suuri jätesäkki ja vasemmassa kädessään varrellinen roskanpoimija. Kauan kesti ennenkuin roskan sai aseteltua pihteihin ja vietyä säkkiin, joka tuulen voimasta pullistui melkein koko mittaansa. Hän nyppi ja nyppi, kunnes tuli tuulenpuuska, jokakäänsi säkin nurinpäin ja niin lensivät ja roskat taivaan tuulin ja pitkin hiekkarantaa. Oi, voi sentään.
Mies lienne työllistämistyössä, joka ei paljoa näyttänyt motivoivan. Ikäänkuin olisi rangaistus jostain. Ja toden totta, työtähän käytetään rangaistuksena esimerkiksi, kun vankilatuomio muutetaan yhteiskuntapalvelukseksi. Taustalla on kuitenkin ajatus, että työ on ihmiselle hyväksi. Parempi kuin toimettomuus ja vankilassa lusiminen.
Näin ajatus lentelee, kun eläkeläinen nauttii rannalla kesästä.
Aurajoki, Turun yksi symbooleista on viime vuosina saanut paljon uutta ilmettä.
Muistan, kun 35 vuotta sitten muutimme perheen kanssa tänne Turkuun, niin Aurajoki oli kesäisin likainen, ehkä joskus haiseva jokipahanen.
Mitään toimintaa tai koristelua ei juurikaan ollut.
Pienveneet kulkivat alakuloisina pitkin jokea.
Seurasin paljon silloista jokielämää, kun työpaikkani oli aivan joen partaalla, sen alajuoksulla.
Joskus 80-luvulla alettiin puhua lehdissäkin Aurajoen rantaelämän piristämisestä.
Puheet lisääntyivät ja kaupunkilaisetin ottivat osaa keskusteluun yhä enenvässä määrin.
Sitten alkoi tapahtua.
En muista tarkaan minä vuonna se oli, kun ensimmäinen ravintolalaiva hinattiin lähelle Auran siltaa, siihen Samppalinnan mäen juurelle.
Työpaikkani oli siirtynyt jo välillä muualle, joten en niin tarkoin seurannut tapahtumia.
Turun Taiteiden yö loppukesäisin ja monet muut kaupunkitapahtumat lisäsivät Aurajoen vetovoimaa.
Tänään Aurajoki, Turun helmi, on vilkas ja elävä joki.
Rannoilla on useita ravintolalaivoja, kesäkahviloita, kiinteitä ravintoloita ja jopa hotelleja.
Istutuksia on lisätty vuosittain.
Kaupunki rakensi kävelysillan joen yli teatterin kohdalla, joka sekin on lisännyt kevyttä liikennettä jokirannoilla.
Jokirannan suurimpia kaupunkitapahtumia viime vuosina ovat ollet "Down by the laituri" ja Silakkamarkkinat. Ensinmainittu musiikkifestari ja ja jälkimmäinen kaupallinen tapahtuma syyspuolella.
Näin kaupunki elää ja kaupunkilaiset ja turistit sen mukana leppoisassa sykkeessä.
Minulla on tapana käydä lähes päivittäin kahvilla jokirannan kesäkahvilassa.
Siellä juttu luistaa vikkaasti, jopa aivan vieraidenkin ihmisten kanssa.
Ennen väitettiin, että turkulaiset ovat hyvin pidättyväisiä ja jopa vieraisiin epäluuloisesti suhtautuvia.
Tänään tämä kaikki on kuin pyyhkästy pois ja turkulaiset ovat mielestäni pääsääntöisesti yhtä vilkkaita tai ainakin melkein yhtä vilkkaita, kuin esim. ihmiset Lappeenrannan torilla.
Tulkaapa itse toteamaan ja kokemaan tämä.
Silloin ennen kun kaupungin jätevedenpuhdistamoa ei vielä ollut ja viemäreitä laski Aurajokeen, joki levitti inhaa hajua kesäkuumilla. Kertoivat, että kun kaupunginjohtaja Väinö Leino käveli vieraineen joen yli vievällä sillalla ja joesta tulvahti mojovat tuoksahdukset vieraitten neniin, niin kaupunginjohtaja otti syyt omille niskoilleen ja sanoi vieraille: "Anteeksi, vatsani!!"
Hyvä kasku.
Turku on suunnitellut pitkään Säkylän Pyhäjärven veden hyödyntämistä juomavedeksi.
Jos se tapahtuisi, niin olisin ensimmäisenä marssimassa kadulla Pyhäjärven puolesta. Se on hyvin matala, ja sen vuoksi sitä on suojeltu saasteilta 1930-luvulta asti. Sen rannalla on useita teollisuuslaitoksia, jotka ovat pidättäytyneet laskemasta jätevesiä Pyhäjärveen.
Aurajokea ei ole suojeltu ennen kuin vasta nyt. Olisi kohtuutonta, että matalavetisen järven - jota muut ovat suojellet - vesi käytettäisiin juomavedeksi kaupunkiin, joka ei ole huolehtinut puhtaasta vedestä.
Mikäli olen nyt oikein ymmärtänyt, niin Aurajokea suojellaan, ja sen veden ja juomaveden laatu on parantunut.
Niin tai näin. Turku on suurenmoinen kesäkaupunki ja muutenkin hieno kaupunki. En ole koskaan asunut siellä. Olen asunut Tampereella yli 10 vuotta. Hieno kaupunki sekin on.
Pitkällä on Turun seudun vesihanke, jossa vesi otettaisi Kokemäenjoesta ja johdettaisi Alastaroon Virttaan kankaalle suodattumaan. Siitä tulisi sitten tekopohjavettä. Näin ollen vesi ei tule arvokkaasta Satakunnan Pyhäjärvestä vaan Tampereen Pyhäjärvestä ja välillisesti Näsijärvestä. Se on sitten asia sinänsä, miten käy Virttaan sorakankaille, kun likaista Kokemäenjoen vettä jatkuvalla syötöllä sinne ruiskutetaan.
...Pyhäjävi-suunnitelmasta.
Tuosta toisesta en osaa sanoa muuta kuin sen, että ainakin vettä riittää enemmän kuin Pyhäjärvessä.
USA:ssa Los Angeles on rakennettu paikkaan, jossa ei ole enää lainkaan vettä. Vesi johdetaan jostakin joesta, jonka nimeä en muista. Joka tapauksessa kaikki joen vesi käytetään. Jokea ei ole olemassakaan enää vedenottamoa pitemmallä. Onneksi meillä Suomessa on enemmän vettä käytettäväksi.
Tuohon aikaan kaupungissa tarvittiin paljon halkoja lämmitykseen. Isälläni oli jahti, jolla puuta Turkuunkin rahdattiin. Olin sinä kesänä 10 ja veljeni 8, kun saimme olla isän mukana laivassa. Yksin hän lastasi laivan ruuman täyteen ja sitten myös laivan kannelle puuta niin paljon, että jahti kulki aika syvällä vain vähän jäi reunaa meren pinnan yläpuolelle. Rannalta laivaan johti lankut, joita pitkin hän halot kärräsi. Muistan hänen hikoilemisensa siinä raskaassa työssä.
Merimatka Turkuun oli leppoisaa kauniissa ilmassa. Moottori puksutti ja joskus otettiin purjeilla lisävauhtia. Kajuutan kaminalla kiehui lihasoppa, jota sitten ulkosalla kajuutan katolla syötiin. Ei tietenkään silloin, kun iso purje oli ylhäällä ja puomi olisi meidät siitä mereen heittänyt.
Aurajoen suulla oli laitureissa valtavia laivoja. Jahtimme tuntui kirpulta niiden vieressä. Meinasi niskat nyrjähtää, kun ylös katsoimme. Siihen Förin lähettyville rantauduimme, jossa oli armaada muita halkolaivoja. Oli isompia kaksimastoisia kaljaasejakin. Jahtimme nimi oli Meritähti.
Kohokohtana oli päästä Föriajelulle ja käymään kioskilla karamelliä ostamaan. Se kioski on vieläkin siinä. Crichton Vulganilla oli työväen ruokala siinä joen varrella, Tervahovi nimeltään, jossa kävimme syömässä. Ihanalta maistuivat lihapullat ja perunat. Laiva lossattiin (lasti tyhjennettiin) nopeasti. Siinä oli monta miestä isän apuna.
Saan vieläkin mieleeni sen kajuutan hajun, se oli sellainen kostean suolainen, johon oli sekoittunut haju konehuoneesta, joka oli siinä vieressä. Tyhjässä jahdissa oli mukavampaa, kun sai vapaasti juoksennella jahdin täkillä. Kotiin oli aina kiva palata.
Lukiessani Catleijan juttua isänsä laivasta, tulin ajatelleeksi, kuinka kaikella on aikansa.
Ajan riennossa ei aina huomaa, kuinka se tai tämä asia, ilmiö tai menetelmä on tullut tiensä päähän.
Vasta sitten, kun olisi tarvetta jollekin, huomaa, että se onkin lopetettu.
Hyvän esimerkin siitä, kuinka kaikella on aikansa, tarjoaa luonto.
Kevään ensikukat, leskenlehdet, valkovuokot jne. kukkivat vain hetken, kadotakseen jälleen.
Alkukesän neitseellisyys luonnossa näkyy vaalean vihreänä. Sitten se katoaa ja tilalle tulee tummempi, rehevämpi väri.
Nyt on parhaillaan mansikka-aika. Mutta se on loppumassa, näin sanoi kauppiaani eilen. Mansikka-aika on ohi tältä kesältä.
Pian tulee mustikat, sitten ravut ja sienet.
Ja niin on taas syksy edessä, värikylläisenä, satoisana ja sateisena.
Eipä aikaakaan, kun kesä on auttamattomasti ohi.
Kaikella on aikansa.
Otetaanpa tähän vielä yksi tarkastelukulma.
Ihmiselämän koukerot.
On aika kasvaa aikuiseksi. Rakastua ja mennä naimisiin, perustaa perhe.
Tänään valitettavan moni avioliitto purkautuu, ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.
Tuntuu siltä, että aikaa on vähemmän, kuin ennen, joten on rynnättävä kokemuksesta toiseen nopeasti, tehokkaasti.
Vanhat kokemukset unohtuvat, valitettavasti, vaikka niistä olisi ammennettava oppi.
Elämäkin päättyy aikanaan. Ennen, kun avioliitot kestivät koko elämän ajan, toteutui se vihkikaavan osa, jossa sanotaan, ”kunnes kuolema teidät erottaa”.
Näin on tullut todistettua, että kaikella on aikansa
Tällaisia mietteitä tuli Catleijan jutusta, kun istuskelin Aurajoki rannassa ja katselin, kun hienot isot veneet kulkivat siitä ohitseni, ikään kuin rintaa röyhistelle,
Tuli nostalginen fiilis, kun ajattelin sitä Catleijan isän paattia.
Onneksi olen saanut elää sitäkin aikaa.
Kiitos molemmille näistä Turku-aiheista. Olen jo kertonutkin kiinostuksestani . Nuo vanhat alukset antavat nostalgisen ilmeen Aurajoelle ravintoloinakin, mutta voin kuvitella, miten ne olvat alkuperäisessä käytössä. Vahinko, että asuntorakentaminen valtaa alaa vanhoilta teollisuusrakennuksilta. Hampurin satama on yksi mielikohde siksi, että siellä on niin paljon alkuperäistä toimintaa.Turkulaisia ehkä ärsyttää vierasveneilijät Aurajoessa. Sinne tulemme mekin joka kesä. Satamamaksu on tänä vuonna 19 euroa, mutta saahan siihen hyvän saunan ja voi majoittua upeaan ympristöön kaupungin keskustaan.Pitää ajoittaa tulo oikein, että saa paikan.
En usko että vierasveneilijät ärsyttää, sillä mielellään siellä joenrannoilla kävellään ja laivoja sekä moottoripaatteja katsellaan. Ne huviveneiden mastomeri aina sykähdyttää ja tuo tuulahduksen mereltä. Tervetuloa vaan tänne. Odotan taas sitä Tall ships racea, silloin vasta katseltavaa onkin. Joen rannasta on tullut uusi turkulaisten olohuone.
Sadekuuro pani vikkeläksi. Paljaat käsivarret märkinä tuli mieleen, kuinka kaavoihin kangistunutta pukeutuminen ole ennen vanhaan kesälläkin.
Jo murrosiän kynnyksellä, 11-12-vuotiaana oli ainakin täällä sopimatonta mennä kaupungille ilman takkia, oli kuinka helle tahansa. Takin sai kyllä riisua ja retuuttaa sitä käsivarrella tai vähän rennommin olkapäällä sormi vaaterenksussa, mutta mukana se piti olla.
Hassua oli, että vaikka asuimme silloin keskikaupungilla, joskin sen laidalla, niin kodin läheisyydessä sai olla puserosillaan. Uimarannallekin muutaman sadan metrin päähän sai mennä siten, koska ranta oli keskustasta pois päin.
Toisessa suunnassa "siveellisyyden raja" tuli vastaan parinsadan metrin päässä kotoa. Silloin oltiin "kaupungilla". Sen rajan ylittäminen vaati päälystakin matkassaoloa! Vaikka olisi ollut menossa vain kavereiden luo kaupungin toiselle laidalle.
Sanoja "T-paita" ja "helletoppi" ei ollut vielä edes keksitty. Shortseja en muista omistaneeni ennen kuin 60-luvulla. Eikä bikinimallisia uimapukujakaan 50-luvulla nähnyt. Enin paljas pinta oli se, mitä kokouimapuvulta jäi näkyviin uimarannalla. Ja vain siellä.
Tuon vuosiluvun kesä tuo minullekin entisiä muistoja mieleen.
Siihen aikaan olin elämäni parhaassa iässä (seitsentoistavuotisna on neito kaunóisin.....)
Olimme päässeet jollain konstin taas nousemaan sodan paineesta, ja vaikka ei meillä kovin hyvin mennytkään nykynäkökulmasta katsottuna, niin eihän nuori ihminen vaikeuksia sillätavoin osaa huomioida.
Muistan käyneeni mustikoita ja muutakin marjoja noukkimassa ja myymässä niitä Turun torilla, Minulla oli sellainen "viiden" litran vetoinen marjakori ja muistan erään kaupunkilais rouvan, jolle olisin marjat myynyt viidellä litralla, mutta hän pyysi kuitenkin mittaamaan ne litramitalla omaan astiaansa. No, tein työtä pyydettyä ja niistä syntyikin seitsemän litraa. Rouva vain naureskeli ja ihmetteli itseään ettei huomannut luottaa nuorentytön sanoihin. Minullehan se toi vai lisää ansiota, että hyvä niinpäin.
Koska olin maaseudulta ja ulkona paljon oleskellut, kerran torimatkalla ollessani kuulin takanani muutaman ihmisen kehuskelevan sääriäni, kuinka kauniisti ruskettuneet ne olivat. Arvaatteko, pahoittelinko, vai olinko mielissäni.
Mielimakujani olivat tomaatit ei mansikat, ja niitä pussin ostettuani menin kotiin, kirja käteen ja tomatti pussi viereen.
Se oli niita sen ajan nautinto hetkiä, ei tupakka.
Myös kankaat olivat silloin vähän niinkuin tiskin takana, mutta isä sai ostettua jostain kauniin punavalkoruudullisen mekkokankaan minulle josta äidin avustuksella ompelin itselleni "hienon" leningin. Voi, kuinka omasta mielestäni olin upea uudessa vaatteessani, mutta ehkä kaikki eivat olleet samaa mieltä.
Mutta itse olin, koska siihen mennessä olin vain korjaillut Amerikoista tulleita ja kansanhuollosta saatuja vanhoja vaatteita.
Juolahtipa mieleeni eräät kesäkengät jotka myös olivat niitä amerikkalaisia ja joita jouduin käyttämään koska muita kenkiä minulla ei ollut.
Ne olivat minulle numeroa liian suuret, ja koska niissä oli korkoa, ne aivan hassusti kävellessä levisivät tuosta jalkaterän keskikohdalta. Aina alaspäin katsoessani näin nuo levennykset ja nolottipa tietenkin.
Kaikesta huolimatta se on näin jälkeenpäin ajatellen ollut niin hyvää ja mukavaa aikaa ja muistelemista olisi vaikka millä mitalla.
Tällaisia oman elämän muisteloita toi mieleeni vuosi 1947.
Tämä on kiva ketju, kun täällä saa ihan luvan kanssa kirjoitella niitä näitä ja varsinkin näitä.
Sattui nimittäin niin, että tieni vei ruokakauppaan. Täytyyhän sitä syödä sinkkumiehenkin, vaikka onkin dietillä.
No ans kattoo, kauppalapussa luki, että munia.
Oli suunnistettava munahyllylle.
Munia onkin nykyään joka lähtöön. On onnellisen kanan munia, kukas muu se on kanat tehnyt onnelliseksi, kuin herrakana eli kukko. Sitten on luonnollisen kanan munia, Luonnottoman kanan munia en nähnyt, olivatkohan loppuneet?
Minä ostan aina extra tuoreita munia. Extra vanhat munat on kananpoikasia, ei enää munia.
Katselen aina tarkkaan kaikki päiväykset, kun niin helposti saa tänään tuotteen, jossa viimeinen käyttöpäivä oli jo toissapäivänä.
Extra tuoreitten munien pakkauksiin on tullut uusi päivämäärä. Se on "munimispäivä".
Kukahan peijooni on kyttäämässä, milloin se tai tämä kana munii munansa? Voi olla kivakin homma panna ruutuvihkoon ylös kaikkien 500 kanan munimisajat. 500 kanan kanalat ovat ihan tavallisia nykyään.
No, oli niin tai näin, sitähän vois tuota käytäntöä seveltaa meihin ihmisiinkin.
Kun jokainen meistä munii joka päivä jotain, isompaa tai pienenpää, niin vois panna ylös tarkka aika milloin tuli munittua.
Siitä olis se hyöty esim. jälkipolville, että jos ei se pappa tai mamma olis muninut silloin, niin me oltaisiin lottomiljönäärin perijöitä.
Tämmöisiä mietteitä kauppareisulla. Kun menee kauppaan avoimin mielin, niin siellä voi kohdata vaikka mitä hauskaa.
Esim. miten munat voivat.
Kaupunkilaiskananmunat ovat myös loppuneet.
Vieraillessani Itä-Suomessa kuulin vitsin.
Mies meni työmaan ruokalaan ostamaan hiukopalaa, valitsi kahvia ja
pyysi myyjätytöltä: "Yksi Karjalan piirakka."
Tyttö kysyi: "Mites munavoi?"
Mies vastaamaan: "Hyvin voi."