Kirjoittelin tästä tuonne teinipalstalle, mutta laitan tämän nyt tännekin... Eli siis asiani:
Olen 19-vuotias tyttö ja vauvakuume päällä. Olenko liian nuori äidiksi? Lukio on käyty ja jatkopaikkaa etsimässä, elämäntilanne vakaa, hyvä parisuhde ja yhteinen asunto. Vauvat pyörii päässä ja kaikin puolin tilanne olisi hyvä, mutta silti pelottaa. Entä jos en olekaan valmis? Miten vanhemmat ja kaverit siihen reagoisivat? Eihän se tietenkään heidän asiansa ole, mutta silti... Onko täällä muita ikäisiäni suurten kysymysten äärellä?
Olen 19-vuotias tyttö ja vauvakuume päällä. Olenko liian nuori äidiksi? Lukio on käyty ja jatkopaikkaa etsimässä, elämäntilanne vakaa, hyvä parisuhde ja yhteinen asunto. Vauvat pyörii päässä ja kaikin puolin tilanne olisi hyvä, mutta silti pelottaa. Entä jos en olekaan valmis? Miten vanhemmat ja kaverit siihen reagoisivat? Eihän se tietenkään heidän asiansa ole, mutta silti... Onko täällä muita ikäisiäni suurten kysymysten äärellä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos sinusta ei siltä tunnu! jos olet vakaassa suhteessa ja rahallistesti tilanne ok, niin miksi ei? ite ainakin aion yrittää saaha lapsia nuorena ettei sitte ite ole aivan ikäloppu kun lapsi alkaa olla täysikänen ja paremmin ymmärtää sitte omaa lastaan nuorena, kun omasta nuoruudesta ei ole niin kauan aikaa ;) tsemppiä!
Et ole.
Minusta on parempi saada lapset nuorena kun vielä jaksaa, ku sitten kun on jo vakaa tietty elämän rytmi menossa.
Itse olen rv 36 1 raskaana ja täytin vähän aika sitten 18.
Olisin mieluusti odottanut kyllä vielä pari vuotta itse, että saan opiskelut loppuun, mutta en halunnut mitään aborttia missään nimessä, joten tilanteeseen vaan sopeudutaan ja hienosti on mennyt.
Ihminen kasvaa kyllä raskauden aikana ja sen jälkeen...
Onnea teille!
Nyt kolmeakymppia lähestyessäni ja lasta hankkiessani olen tullut siihen tulokseen, että nainen tuntee aina olevansa liian nuori/epäkypsä/valmistautumaton/huonossa elämäntilanteessa tullakseen raskaaksi. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa varmaan on jaksaa nauttia jokaikisestä sekunnista lapsen kanssa, myös niistä yövalvomisista jne. Nuorena jaksaa paremmin. Luulisin ainakin. Anna palaa vain jos siltä tuntuu, et todellakaan olisi edes ainoa alle parikymppinen odottaja, kyllä niitä maailmasta löytyy. Tsemppiä sulle! :)
jos tunnet olevasi valmis niin miksei mutta jos täällä pitää kysellä muilta ja olet epävarma omasta itsestäsi niin silloin on syytä harkita tarkkaan.Minusta yksi äitiyden perusta on valmius ja halu tulla äidiksi.. Olin itse 19v kun aloin odottaan ensimmäistäni enkä ole yhtäkään hetkeä katunut.tsemppiä
Et ole liian nuori, ja aina vanhemmuus pelottaa! ..mutta, jos todellakin mietit mitä omat vanhempasi siihen sanovat niin mahdatkohan olla tarpeeksi kypsä ja itsenäinen..en tarkoita pahalla vaan että mieti asiaa...
Mieti tarkoin lapsen tekoa. Parikymppiselle miehen alulle lapsi voi olla vielä liian kova paikka (ruusuiset kuvitelmat eivät toteudukkaan). Aivan liian monta juttua on näilläkin palstoilla ollut luettavana siitä, että naisen mieliksi hankitaan lapsi, eikä isukki sitten haluakkaan sitä perhe elämää.
Sinuna hoitaisin opiskelut alta pois. Niinä vuosina näet aikooko miehesi oikeasti pysyä vierelläsi.
Itse olen sinua vuoden vanhempi, enkä ole kyllä hetkeäkään epäillyt, että olisin liian nuori äidiksi. Jos tunnet olevasi aikuinen, joka pystyy itsensä lisäksi kantamaan vastuun toisestakin (sekä tietysti parisuhteesta) niin iällä ei ole merkitystä.
Itse olin 18 kun plussasin. Kerkesin täyttää 19 ennenku synnytin. Pelotti muaki että mitä ne vanhemmat sanoo, mut ei se mulle loppujen lopuks merkannu. Aattelin että saavat tottua ajatukseen. Meillä lapsi oli ns. "puolivahinko" eli ei oltu suunniteltu lasta mut ehkäsyn kans oli vähä "hälläväliä" asenne. Päätettiin sitten että tulee jos kerta on tulevinaan. Kannattaa puhua kuitenki puolisonki kanssa asiasta.
Kaikkein lämpimimmin suosittelen kuitenki että käyt vuoden töissä, sillä se minimiäitiyspäiväraha ei todellakaan päätä huimaa.
Korvien väli sen ratkaisee, ei fyysinen ikä, muista se on 20 vuotta sitoomusta
Ikä on vain numero, se on totta. Yhdyn myös edelliseen siitä sitoutumisesta. Minusta sinun kannattaa miettiä, mitä ihanaa vauva tuo ja mitä se vaatii. JOs vaaka kallistuu silti vauvan hankintaan, tiedät ainakin, mihin ryhdyt ja että ryhdyt siihen harkitusti.
Mikään ei ole yhtä upeaa, kuin se pieni elämä, joka sisälläsi kasvaa. Synnytys on harvasta mukavaa, mutta kun saa sen pienen nyytin syliinsä, on se tuskan arvoista!
Kun ei ole viikkoon nukkunut kuin tunnin silloin toisen tällöin, tuntuu maailma kaatuvan ja juuri silloin pienokainen näyttää ensimmäisen hymynsä ja mustat silmänaluset eivät tunnu enää missään.
Kun on vuoden pessyt kakkaista pyllyä, saanut oksennukset päälleen, valvonut ja itkenyt, toisina hetkinä iloinnut ja nauttinut, mutta kaipaa sitä omaa hetkeään ja varaa hemmottelun kampaajalle ja sopii kaverin kanssa treffit illaksi ja hoitaja peruu viimetipassa tai vauva sairastuu äkisti, tuntuu, ettei kestä enää yhtään vastoin käymistä. JA juuri sinä iltana vauvasi ottaa ensimmäiset askeleet, ovat tuntemukset taatusti sekavat ja onnelliset....:)
Sitähän se on. Joskus tuntuu, että maailma kaatuu, kun kaikessa menee vauva edelle ja tuntuu, ettei saa enää itselleen mitään. Toisena päivänä taas kaikki menee mainiosti ja itsellekin saa oman onnistuneen hetkensä jne.
Vauvat ovat ihania ja vaativia. suunnitelmat menevät usein uusiksi, eikä kaikkea edes voi enää tehdä, ainakaan niin usein kun ennen, mutta kyllä lapsi on myös palkitseva!
Jos koliikki sattuu kohdalle, on kolme kuukautta öisin huutoa. Vauvalla on nälkä juuri kun halusit suihkuun ja kakat housussa kun tahtoisit vessaan. Mutta se menee ohi.
Yöt lapsi oppii nukkumaan yleensä viim. parin vuoden iässä, usein jo alle vuoden iässä. Mutta työtä se vaatii, ilta on oltava rutiinien täyttämä, eikä kellosta pidä juurikaan joustaa. Lapset rakastavat muutenkin tuttuja rutiineja, vaikka aikuisesta voi olla tylsää mennä joka päivä klo 9 pihalle, klo 11 syömään, klo 12 laittaa päikkäreille, klo 14 syödä välipalaa ja mennä taas pihalle klo 17 syödä klo 18 mennä pesulle ja klo 19 aloittaa jopa muutaman tunnin iltasatu-hammaspesu-nukutus-operaatio, on se lapsesta ihanaa!
Rutiinit nopeutuvat ja vähenevät iän myötä, lapsi opii tekemään itse ja aikuinen saa helpommin omaa aikaa. Mutta neljävuotiaskin voi vielä tarvita vessaan apua, eikä esikoululainen osaa välttämättä kaikkia vaatteita pukea itse. Yksin edes iltapäiväksi ei eka-tokaluokkalaistakaan voi vielä jättää.
Murrkuikäiset karkailevat, eivät noudata kotiintuloaikoja, saattavat jäädä näpistyksestä tai kaljasta kiinni jne. Okei, siihen on vielä viisitoista vuotta, mutta kyllä siihenkin sitoutuu, kun se nyytin alulle panee... KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA, eikä aina edes riitä.
Vaativaa, joskus mahdottomaltakin tuntuvaa työtä palkatta ja vuorotta. Mutta niin antoisaa, rakasta ja liikuttavaa elämää!
omien korvien välistä päättää ootko liian nuori, vaikea sanoa kenenkään joka sinua ei tunne. Ikähän on vain ja ainoastaan numero.
et mielestäni, jos susta tuntuu että oot valmis äidiksi. Mä täytin 18 vuotta hetki sitte ja mulla kaksi keskenmenoa takana, nytten jännätään mamman, anopin ja tk:n kanssa näyttääköö huominen verestä tehtävä testi plussaa vai ei :)
Tee niinku sydän sanoo.