Kuka osaisi neuvoa että miten peruuttamattomasti olen lapseni isän nimen papereihin jättänyt kun olen nimen maininnut neuvolassa ensimmäisellä käynnillä? Olen alkanut harkitsemaan josko "jättäisi lapsen isättömäksi", eli lapsen isästä ei virallisesti isää tehtäisi. Tähän on omat syynsä joita en ala täällä selvittämään. Mutta kuinka se enää onnistuu kun kerran on nimi papereihin pantu? En oikein tiedä kenen kanssa voisin asiasta muutenkaan keskustella, kuka tästä isyyden tunnistamatta jättämisestä tai mikä nyt onkaan, kuka siitä tietäisi ihan todella, ja keneen voisi asiassa luottaa?
Jos osaat neuvoa, niin kiitos.
Jos osaat neuvoa, niin kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei minusta ole sinun oikeutesi tehdä lapsestasi isätöntä. En suoraan sanottuna ymmärrä, kuinka uskallat nostaa itsesi tuollaiseen asemaan. Kyllä lapsella on oikeus isään. Tilanteesta sitten riippuu, miten tapaamiset ym. järjestyvät (jos on väkivallan uhkaa tms. niin valvotusti). Mutta isättömäksi en todella neuvo lastasi jättämään! Tiedän kaksi aikuista, jotka ovat em. syystä katkaisseet välinsä äitiinsä. Kun siis aikuisiällä on paljastunut, että äiti on tehnyt tällaisen "valinnan" heidän puolestaan :(
Kuka sanoi että olisin jättämässä lapseni isättömäksi? Ja kuinka paljon mielenilmauksesi minua auttoi? Ei yhtään. Se, että onko se isän nimi siellä virallisesti papereissa vaiko ei, niin mitä hemmetin merkitystä sillä on siihen, kuinka paljon isä lapsensa kanssa itse, omasta tahdostaan on tekemisissä? Nimi paperissa ei takaa lapselle isää sen enempää kuin ei nimeä paperissa kieltäisi isän lapselta.
Vastaavanlaisia mielipiteitä omaavat pitäkööt suunsa supussa. Kysyin mistä voisin saada neuvoja ja vinkkejä lisää. En kysynyt kenenkään mielipidettä.
Oikeutta siellä ja oikeutta täällä ja pliiplaaplaa. Tuskin kukaan äiti haluaa lapsestaan isätöntä, mutta joskus asiat eivät ole ihan yksinkertaisia. Ja onhan isällä mahdollisuus hakea oikeuksiaan vaikka käräjäteitse. Usein vaan nämä isät, joita ei isäksi haluta, eivät itsekään isukin hommista innostu.
Pääsinpä sanomaan. Sitten neuvot:
Neuvolakortista isän nimi lähtee pyyhekumilla tai mustaamalla, voit pyytää neuvolan tätiä poistamaan tiedon koneelta, josko hän on sen sinne tuikannut. Jos epäilyttää, voit käyttää oikeuttasi saada nähdäksesi kaiken sinusta kirjatun tiedon. Toisaalta, jos neuvolan täti on niin ihana kuin minulla aikoinaan oli, voit saada hänet ymmärtämään tilanteesi ja saada häneltä tukea ja apua, jos sitä joskus tarvit.
Neuvolan tehtävä ei ole hakea lapsellesi isää tai ylläpitää suhdetta. Tottakai se on ideaalitilanne, että lapsella on molemmat vanhemmat ja toki kehotan sinua miettimään enemmän kuin kaksi kertaa ennen kuin "luovut" lapsesi isästä. Asia on kuitenkin sellainen, että sitä ei voi käyttää taisteluaseena aikuisten välisessä sodassa.
Isyys selvitetään tai jätetään selvittämättä melko heti lapsen syntymän jälkeen, selvitys tapahtuu kunnan sosiaalivirastossa. Sinut/teidät kutsutaan sinne ajallaan.
Tsemiä, sinulle ja vauvalle. Ja ehkä myös sille nimelle neuvolakortissa? :)
Kiitos mukavasta ja asiallisesta vastauksestasi :)
Kun nyt todellakin on niin että en ole isää lapselta viemässä, enkä lasta isältä... En siis ainakaan omasta mielestäni sulje yhtään ovea keneltäkään. Nimi papereissa tai ei, en näe sillä sinänsä mitään merkitystä, muuta kuin että olisin itse riippumaton tuosta miehestä, ja hänen rahoistaan, ja säästyisin hirveältä stressaamiselta ja hermoilulta jos (KUN) rahatilanne käy tiukaksi eikä luvattuja rahoja kuulu. Se että joutuisin tuolta mieheltä rahaa anomaan, kiristäisi takuuvarmasti meidän välejä. Jo nyt tunnen jollain lailla olevani tuon miehen armoilla, vaikka oikeastaanhan en olekaan. Olen vain koittanut pitää välit mahd. hyvinä, olisihan se lapsenkin etu. Tuntuu vaan että olen nyt ajanut itseni tilanteeseen jossa minulla ei enää ole mitään mahdollisuuksia mihinkään, jos joku ei miestä miellytä, alkaa pelko että meidän välit menee jne... Ja se, että isä itse sanoo sen olevan hänelle aivan sama onko hän virallisesti lapsen isä vai ei, sen luulisi jo aavistuksen kertovan hänen ajatusmaailmastaan ym.
Tuota juuri mietiskelin että miten mahtaa neuvolan täti suhtautua asiaan, jos sen hänelle kerron suoraan... Mulla sattuu olemaan semmoinen vähäsen vanhempi tätönen, mukava kyllä ja ymmärtäväinen, ainakin joissain asioissa... Mutta kieltämättä hivenen vanhanaikainen... Että pelkään hänen suhtautuvan asiaan aika nihkeästi. Entäs sitten, onko neuvolasta isän nimi mennyt sairaalaan papereihin? Ja kuinka tiukkoja salapoliisitätejä mahtaa vastassa olla, yrittämässä saada kiristämällä selville isän nimen?
Olisin tietenkin todella toivonut että olisin lapseni täysin erilaiseen elämäntilanteeseen saanut, mutta niin ei vain käynyt. Ja toivon hartaasti että lapsellani olisi isä, mahdollisimman paljon läsnä ja kaikessa mukana, mutta... Niin paljon pelkkiä kauniita sanoja, niin paljon jo nyt turhia lupauksia, että toiveeni tuntuu turhalta... Lapsen isä ei ole vanhemmilleen kertonut vielä lainkaan asiasta, ja pahaa pelkään että kertomatta jääkin. Sitä tosin minun on vaikea tälle miehelle enää anteeksi antaa, koska koen sen niin äärettömän itsekkääksi teoksi. Se että hän sillä tavalla vie lapseltaan isovanhemmat, hän vie myös omilta vanhemmiltaan ensimmäisen lapsenlapsen. Mutta kun tämän mielipiteeni hänelle esitin, hän ei sitä joko ollenkaan ymmärtänyt, tai sitten vain piti asiaa vähäpätöisenä.
Jos joku on joskus tapaillut miestä, joka osaa puhua kauniisti ja käyttäytyy kuin pyhimys, ja sitä varmasti onkin lähes kaikkien mielestä, tietää millainen ihminen tämä isä on. En pysty sitä sanoin kenellekään niin selittämään että siitä kukaan mitään tajuaisi, mutta jos joku on samanlaiseen ihmiseen törmännyt, hän varmasti ymmärtää.
Nyt on nukkumaanmenon aika. Tsemiä myös sinulle, ja läheisillesi :)
laitappa itsesi miehen asemaan tässäkin asiassa...
Olisithan itsekkin lapsen äiti, mutta miltä se tuntuisi jos et sitä "virallisesti" olisi???
mun mielestä aivan saatanan tyhmää ja itsekästä..
mieti ennen kuin teet lapsia....
Samaa mieltä edellisen kanssa. Kannattaisikohan ajatella asioita ennen kuin joutuu tilanteisiin jossa pitäisi osata ottaa vastuuta, varsinkin kun yksi osapuoli on kyvytön ilmaisemaan toiveitaan.
Joten älä käytä rahaa TEKOSYYNÄ!
Saathan minimielatuksen soskun kautta kuitenkin, vaikka mies ei maksa, JOS osaat asioitasi hoitaa! "Isättömänä" et saa mistään sen enempää, kuin minimi on!
Ja lisäksi:
jos sinulla on yksinhuoltajuus, eikä isyyttä ole vahvistettu, tarkoittaa se sitä, ettei lapsellasi ole oikeutta esim. tukeen valtion puolesta jos isä kuolee, tai oikeutta tulevaan perintöön.
Jos sinulle tapahtuisi jotain, minkä vuoksi et pystyisi lapsestasi huolehtimaan, ei olisi isällä mahdollisuutta saada lastaan itselleen. Eikä siis lapsella laillista oikeutta isään.
Eikä lapsellasi ole myöskää oikeutta tavata isäänsä (minkä yhteishuoltajuus tai edes isyyden tunnustaminen takaisi,) muuten kuin sinun tahtosi mukaan, mikä voi hyvinkin muuttua jos mieli ja elämäntilnateet ajan kanssa muuttuvat, tai asiat ei sujukaan niinkuin itse haluat...
Onko se lapsen etu?
Yleensä kiristämisen väline vain...
Isällä ei ole oikeutta päättää lastaan koskevista tärkeistä asioista yhdessä sinun kanssasi, jos hänellä ei ole yhteishuoltajuutta.
Että siinä syitä miksi lapsen isättömyys tekisi elämästäsi helpomman ja olisit riippumaton suhteessa isään!
JA lapsestasi todella tekisit VIRALLISESTI isättömän!!!
Se olisiko hän sitä käytännössä, ei riipu siitä onko papereissa isyyttä tunnustettu vai ei , vaan teidän yhteisestä kyvystä ottaa lapsestanne vastuu ja toimia hänen edun mukaisesti.
Tuskin kuitenkaan isyyden tunnustaminen sitä taitoa mihinkää vie, jos se on jo olemassa.
Ja isällähän on oikeus vaatia isyysselvitystä, varsinkin nyt koska olet sen jo kerran "tunnustanut" olemassa olevan. Se oikeus on myös tulevaisuudessa lapsellakin!
Et varmaan kuulosta kovin uskottavalta jos nyt alat puheitasi perumaan....
Itsekkäästi ajattelet, tai ainakin oman edun kautta, selitä se millä haluat!!!
Jos olisit vastuullinen aikuinen, sopisit asiat; elatuksen ja tapaamiset lapsen edun mukaisesti ja kuitenkin kaikille kohtuullisella tavalla.
Tapoja on monia ei kaikki tapaamiset ole jokatoinen-viikonloppu-sopimuksia, eikä läheskään kaikki isät elatusmaksuja halua tai edes pysty maksamaan, sitä varten on Suomen lain mukaan mahdollista hakea elatustukea sosiaalihuollon puolelta tai saada elatukset alusta asti kokonaan sitä kautta.
Mutta isättömyys tai tapaamisten estäminen ym. ovat nimenomaan lasta kohtaan väärin.
Äläkä edes väitä, ettei näillä neuvoilla isän olemassaolo onnistu, kuka nimittäin on sanonut vanhempana olo on helppoa?
Siihen kuuluu vaikeitakin aikoja ja päätöksiä, lapsen etu ei aina ole se oma etu...
mutta itsehän olet toiminut ennen kuin olet ajatellut asioita eteenpäin.
Toivottavasti aikuistut tältä osin...
"Joten älä käytä rahaa TEKOSYYNÄ!"
- Tekosyynä mille"
"Saathan minimielatuksen soskun kautta kuitenkin, vaikka mies ei maksa, JOS osaat asioitasi hoitaa! "Isättömänä" et saa mistään sen enempää, kuin minimi on!"
- Saan toki, mistä päättelit etten sitä asiaa osaisi hoitaa? Mutta ensin sitä kai on erikseen sieltä haettava? Sen jälkeen kai sossu tms perii sen käsittääkseni isältä. Ja kun isä on tarpeeksi monesti jättänyt maksamatta, ja valtio joutunut tulemaan maksumieheksi, valtio kai alkaa perimään näitä saataviaan isältä, olenko ymmärtänyt oikein? Ja kun siihen pisteeseen tullaan, saan minä siitä syyt niskoilleni, kun miehen palkasta viedään vasten hänen tahtoaan. Tämä on kai se pahin mahdollinen tilanne mihin voi joutua, mutta käsittääkseni ei edes mitenkään tavaton? Toisekseen, missähän vaiheessa ilmaisin itseni siinä mielessä täysin väärin, että annoin ymmärtää minun hakevan tällä kaikella suurinta mahdollista rahallista tukea? Minimi tai ei, se on parempi kun ei mitään, tai hitusen isompi summa ja ainainen tappelu ja syyllistäminen. Se tulisi säännöllisesti ja varmasti aina ajallaan tilille.
"Ja lisäksi:
jos sinulla on yksinhuoltajuus, eikä isyyttä ole vahvistettu, tarkoittaa se sitä, ettei lapsellasi ole oikeutta esim. tukeen valtion puolesta jos isä kuolee, tai oikeutta tulevaan perintöön. "
- Tuo onkin ainoa asia joka puhuu sen puolesta että papereissa olisi se isän nimi. Toisaalta, jos isä kuolee, eikä ennen kuolemaansa ole millään tavalla ollut osana lapsen elämää, ei rahallisesti tahi muutoinkaan, niin kuinka se kuolema sitten asioita muuttaa? Ja mitä perintöön tulee, mistä sitä tietää onko mitään perittävää, vai jääkö jälkeen vain jumalaton kasa velkoja. Lapsen isä ei raha-asioit hirveän hyvin osaa hoitaa, luottotiedoissa on ollut merkintä jo pitkän matkaa alle kolmekymppisenä, oman toheloinnin seurauksena.
"Jos sinulle tapahtuisi jotain, minkä vuoksi et pystyisi lapsestasi huolehtimaan, ei olisi isällä mahdollisuutta saada lastaan itselleen. Eikä siis lapsella laillista oikeutta isään."
- Tässäkin tietenkin oletat että isällä olisi haluja ottaa lapsi huoltoonsa. Mutta totta kyllä, yksi kauhukuva onkin että lapsi jäisi orvoksi. Toisaalta, mikään tässä maailmassa ei ole niin varmaa, että kukaan voisi luvata lapsen isänkään olevan elossa jos äiti kuolee. Tai minulle semmosia lupauksia on ainakin turha tulla vannomaan.
"Eikä lapsellasi ole myöskää oikeutta tavata isäänsä (minkä yhteishuoltajuus tai edes isyyden tunnustaminen takaisi,) muuten kuin sinun tahtosi mukaan, mikä voi hyvinkin muuttua jos mieli ja elämäntilnateet ajan kanssa muuttuvat, tai asiat ei sujukaan niinkuin itse haluat...
Onko se lapsen etu?
Yleensä kiristämisen väline vain... "
- Mä mielestäni kyllä jo aikasemmassa viestissä sanoin, että juuri tuota asiaahan mikään ei muuttaisi. Vaikka se isä siellä paperissa olisikin, niin mikä ihme sinun mielestäsi takaa satavasrmasti sen, että lapsi pääsisi isäänsä tapaamaan?? Jos isä ei halua lastaan tavata, niin on sillä lapsella aika huonot mahdollisuudet mielestäni siihen. Oli se isä miten virallinen hyvänsä. Oikeus toki on, mutta toteutuuko se, on jo eri asia. Olen joka vaiheessa toivonut että lapsella olisi isä elämässään, mutta isää ei näytä kauniiden sanojen lisäksi olla yhtään mitään mielenkiintoa lasta kohtaan. Ja sille minä en pysty mitään tekemään. Vai voinko? Kuinka saan hänet kysymään mitä lapselle kuuluu? Kuinka saan hänet kysymään onko kaikki mennyt hyvin jne? Ja elämäntilanteethan muuttuu, myös isällä.
"Isällä ei ole oikeutta päättää lastaan koskevista tärkeistä asioista yhdessä sinun kanssasi, jos hänellä ei ole yhteishuoltajuutta."
- Olettaen että hän niissä asioissa haluaa olla mukana päättämässä.
"JA lapsestasi todella tekisit VIRALLISESTI isättömän!!!
Se olisiko hän sitä käytännössä, ei riipu siitä onko papereissa isyyttä tunnustettu vai ei , vaan teidän yhteisestä kyvystä ottaa lapsestanne vastuu ja toimia hänen edun mukaisesti.
Tuskin kuitenkaan isyyden tunnustaminen sitä taitoa mihinkää vie, jos se on jo olemassa."
- Niinpä, paperi on pelkkä paperi, isän nimi siellä ei takaa mitään, eikä muuta tosiasioita mihinkään. Sillä nimellä en tuota miestä tule saamaan lapsen elämään mukaan yhtään sen enempää kuin mitä hän itse haluaa.
"Ja isällähän on oikeus vaatia isyysselvitystä, varsinkin nyt koska olet sen jo kerran "tunnustanut" olemassa olevan. Se oikeus on myös tulevaisuudessa lapsellakin!
Et varmaan kuulosta kovin uskottavalta jos nyt alat puheitasi perumaan...."
- Alkaa tuntua jo että et lukenut tuota aikaisempaa tekstiäni kokonaan. Muistaakseni siellä mainitsin, että tälle isälle on sama kuinka tämän asian hoidan, tuleeko hänestä virallisesti isä vai ei.
"Itsekkäästi ajattelet, tai ainakin oman edun kautta, selitä se millä haluat!!!
Jos olisit vastuullinen aikuinen, sopisit asiat; elatuksen ja tapaamiset lapsen edun mukaisesti ja kuitenkin kaikille kohtuullisella tavalla."
- Minä sopisin asiat? Eikös siinä olla isän kanssa yhdessä sopimassa? Ja mitä iloa siitä sopimuksesta sitten on, kun isä peruu tapaamiset järestään? Tai kun minä olen se bitch joka hänen rahansa vie suoraan tilistä?
"Mutta isättömyys tai tapaamisten estäminen ym. ovat nimenomaan lasta kohtaan väärin."
- Anteeksi nyt, mutta mikä v**un tapaamisten estäminen?!
"Äläkä edes väitä, ettei näillä neuvoilla isän olemassaolo onnistu, kuka nimittäin on sanonut vanhempana olo on helppoa?"
- Jos et muuhun, niin tähän kysymykseen toivon sinun vastaavan. Kuinka noilla antamillasi neuvoilla pystyn isän omiin päätöksiin ja mielenkiintoon lasta kohtaan vaikuttamaan?
Otittepa sen sitten vittuiluna, merkkinä äärettömästä lapsellisuudesta ja epäkypsyydestä äidiksi, tai kykenemättömyytenä hoitamaan asioita, näen tämän keskustelun ainoastaan hyvänä asiana. Saan kuulla täysin erimieltä olevien mielipiteitä asiasta, ja sitä kautta pohtia kaikkea vähän eri kantilta.
yksin jätettyjen mielipiteistä. Ei ne ole tärkeitä sun elämääsi ajatellen. Itse teet mitä teet ja kannat tekemisistäsi vastuun ja seuraukset. Teet sitten niin tai näin niin aina teet väärinpäin;) Pääasia on että saat oman elämäsi kuntoon, älä kuuntele kaikenmaailman "hylättyjen" sepustuksia ja jorinoita. Olet sen verran älykäs tyttö/nainen että osaat tämän asian hoitaa niin että sinulla ja lapsellasi on hyvä olla elämässä. Ja sehän on se tärkein asia, ei se mitä joku toinen sinulle sanoo jossain netissä yh-sivustoilla.
Noita morkkaajia on joka lajia joka paikassa jätä ne omaan liemeensä kiehumaan ihan omassa rauhassaan tai rauhattomuudessaan (aina parempi). Saavat ihan sitä mitä itselleen tilaavatkin. Ei enempää ei vähempää.
Elä sinä ja valitse oma tiesi. Anna toisten kulkea omaansa. ;D ONNEA SINULLE MITÄ VALITSETKIN! Jumala ja Enkelit kanssasi nyt ja aina!
Itse tein aikoinaan päätöksen ettei isyyttä tunnusteta, kyllä vaan ja syynä oli se etten olisi tullut toimeen ilman elatustukea, elämä saattaa joskus olla kiinni aika pienistä summista. Ja ihan vaan tiedoksi että isyyden voi tunnustaa myöhemminkin, meillä nyt isyysasia vetämässä vaikka lapsi on jo koululainen. Nyt on ekaa kertaa sellainen tilanne ettei talous kaadu vaikkei isä maksaisikaan ajallaan. Seei miään haittaa jos et halua sanoa isän nimeä sairaalassa, ei ne siellä mitään kysele. Mieti kaikessa rauhassa ja sitten vaikka vuosien päästä voit laittaa isyyden tunnustettavaksi. Ja sitäpaitsi ei meinaa mitään lapsen oikeus saada tavata isää koska isällä ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, eli isä tapaa jos huvittaa.
Ihan mielettömän ISO ja Kaunis Kiitos teille kahdelle, jotka tässä välissä vastasitte... Ette voi kuvitellakaan kuinka hyvältä tuntui teidän vastauksenne. Kiitos...
Aurinkoa ja pikkulintujen laulelua teidän kesään :)
Mielenkiinnolla olen seurannut tätä keskustelua. Itse kävin saman väännön läpi joitain vuosia sitten ja voin sanoa, että vaikka lapsellani ei ole isää, koska olen VIRALLISESTI kieltänyt isyyden selvityksen, meillä on elämä ok!
Pahin mitä voit tehdä, on lukea syyllistäviä viestejä, joskus täysin tuntemattomienkin viestit loukkaavat ja surettavat kovasti.
Kun annoin lastenvalvojalle luvan olla selvittämättä lapseni isää, sain samalla kuulla, että siihen asti, kun lapsi on 15 v., voin pyytää isyyden selvityksen samalla tavalla kuin heti lapsen syntymän jälkeen. 16-vuotiaana lapsi taas saa itse vaatia isyyden selvitystä. Tarkoitukseni on, että lapsi saa kuulla isästään minulta, lapsen reaktion mukaan aletaan isyyttä selvitellä tai ei.
Olen itsekäs, mutta ajattelen myös lapseni parasta. Ja nyt ei kannata kaikenmaailman asiantuntijoiden hampaat kiristellen kirjoittaa, että lapsen paras on äiti ja ISÄ. Sellaiset mielipiteet ei liikuta meikäläistä.
Ihailen alkuperäisen kielenkäyttöä. Varsinkin kohta "- Anteeksi nyt, mutta mikä v**un tapaamisten estäminen?!" pisti hymyilyttämään... Tuttua, oi niin tuttua...