Paha palvelija, anteeksiantamus ja karma

Sinulla meni syy ja seuraus sekaisin. Tekstistäsi tekemäsi johtopäätös oli:

"Takaisin tullut on maksamassa pois edellisen reissunsa velkoja."

kun taas oikea johtopäätös olisi ollut: "Edellisen reissun velat maksetaan tulemalla tänne takaisin". Eli siis velanteko johtaa paluuseen tänne, kun taas jokainen, joka on täällä, ei välttämättä ole maksamassa velkojaan takaisin. Hehän voivat olla täällä vaikka oppimassa jotain uutta, tai boddhisattvoina opettamassa ja palvelemassa toisia. Olen melko varma, että Äiti Teresa, paavi Johannes Paavali II, Dalai Lama, Albert Schweitzer jne ovat olleet boddhisattvoina täällä - eli erityisesti pyytäneet saada palata tänne ja auttamaan heitä, joilla on vaikeaa ja pohjustamaan tietä oikeudelle ja totuudelle.

On toki totta, että takaisin tullut ei saisi velkaantua lisää. Se puolestaan vaatii taitoa. Mutta on muistettava, että meillä on joka kerralla täällä uusi ego ja Taivaan Isä kyllä osaa neuvoa meille parhaan tavan maksaa velka takaisin ennenkuin tulemme tänne. Se maksukyky saadaan Taivaan Isältä.

Sinä aliarvioit ihmisen, mutta se on kristityille tyypillinen taipumus. Emme todellakaan ole niin pahoja ja turmeltuneita olentoja kuin mitä kristinusko opettaa. Olemme pieniä paloja Jumalaa itseään - pieniä pisaroita Pyhää Henkeä. Meillä on vapaa tahto - Pelagius oli oikeassa ja Augustinus väärässä, ja paitsi että meillä on kyky pahaan, meillä on myös kyky hyvään. Jos onnistumme tekemään tuhansien eurojen velat, pääsääntöisesti meillä on myös tuhansien eurojen tulot. Ja anteeksiantamus pätee myös uusintakerralla. Jos tuo paha palvelija olisi ymmärtänyt antaa sadan denaarin velan itse anteeksi, hänen oma 60 miljoonan denaarin velkansa olisi kuitattu sillä.

Antamalla anteeksi myös saamme anteeksi. Muista nuo Herran rukouksen sanat: "ja anna meille meidän velkamme anteeksi kuten mekin anteeksiannamme velallisillemme".

... kirjoitti:

Sinulla meni syy ja seuraus sekaisin. Tekstistäsi tekemäsi johtopäätös oli:

"Takaisin tullut on maksamassa pois edellisen reissunsa velkoja."

kun taas oikea johtopäätös olisi ollut: "Edellisen reissun velat maksetaan tulemalla tänne takaisin". Eli siis velanteko johtaa paluuseen tänne, kun taas jokainen, joka on täällä, ei välttämättä ole maksamassa velkojaan takaisin. Hehän voivat olla täällä vaikka oppimassa jotain uutta, tai boddhisattvoina opettamassa ja palvelemassa toisia. Olen melko varma, että Äiti Teresa, paavi Johannes Paavali II, Dalai Lama, Albert Schweitzer jne ovat olleet boddhisattvoina täällä - eli erityisesti pyytäneet saada palata tänne ja auttamaan heitä, joilla on vaikeaa ja pohjustamaan tietä oikeudelle ja totuudelle.

On toki totta, että takaisin tullut ei saisi velkaantua lisää. Se puolestaan vaatii taitoa. Mutta on muistettava, että meillä on joka kerralla täällä uusi ego ja Taivaan Isä kyllä osaa neuvoa meille parhaan tavan maksaa velka takaisin ennenkuin tulemme tänne. Se maksukyky saadaan Taivaan Isältä.

Sinä aliarvioit ihmisen, mutta se on kristityille tyypillinen taipumus. Emme todellakaan ole niin pahoja ja turmeltuneita olentoja kuin mitä kristinusko opettaa. Olemme pieniä paloja Jumalaa itseään - pieniä pisaroita Pyhää Henkeä. Meillä on vapaa tahto - Pelagius oli oikeassa ja Augustinus väärässä, ja paitsi että meillä on kyky pahaan, meillä on myös kyky hyvään. Jos onnistumme tekemään tuhansien eurojen velat, pääsääntöisesti meillä on myös tuhansien eurojen tulot. Ja anteeksiantamus pätee myös uusintakerralla. Jos tuo paha palvelija olisi ymmärtänyt antaa sadan denaarin velan itse anteeksi, hänen oma 60 miljoonan denaarin velkansa olisi kuitattu sillä.

Antamalla anteeksi myös saamme anteeksi. Muista nuo Herran rukouksen sanat: "ja anna meille meidän velkamme anteeksi kuten mekin anteeksiannamme velallisillemme".

Lue lisää

"Sinulla meni syy ja seuraus sekaisin. Tekstistäsi tekemäsi johtopäätös oli:
"Takaisin tullut on maksamassa pois edellisen reissunsa velkoja."
kun taas oikea johtopäätös olisi ollut: "Edellisen reissun velat maksetaan tulemalla tänne takaisin"."

Jos nyt vaikkapa esittäisit väitteitesi tueksi jotakin.


"Emme todellakaan ole niin pahoja ja turmeltuneita olentoja kuin mitä kristinusko opettaa."

Aina tuo "opettaa". Joka kerta saatanan seurakunta vesittää Jeesuksen olevan Kristus, syntiemme sovittaja ja Vapahtaja, että maikkahan tuo oli juu, ei pärjännyt edes puuseppänä. Eikä me olla tehty mitään pahaa.

Tämä asetelmahan on kuin pahaisestakin kakaratarhasta.


Palataan nyt kohtaan Aatami:
Syy ja seuraus - lankeemus ja karkoitus
laki ja ihminen - täydellinen ja epätäydellinen
Kristus ja sovitus - täydellinen rakkaus ja sovitus

=> pelastus

Apostolien teot 4
11 Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. [Mark. 12:10 ]
12 Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." [Luuk. 1:21; Ap. t. 2:21; Room. 10:13]


Koska kuitenkin olet toistuvasti kyseenalaistanut Raamatusta evankeliumien jälkeisten kirjojen arvon, mitäpä tästä sanot:


Apostolien teot 18
"3 Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa." [Mark. 9:38]
14 Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa,15 mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" [Mark. 1:34]
16 Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta."

Vrt. Luukas 8:26-39 (Kertomus Leegiosta)
Miten selität tämän jälkimmäisen? Entä miten selität Apostolien teoissa olevan niin, että se ei olisi linjassa Luukkaan evanliumin mainitun kohdan kanssa?


"Antamalla anteeksi myös saamme anteeksi. Muista nuo Herran rukouksen sanat: "ja anna meille meidän velkamme anteeksi kuten mekin anteeksiannamme velallisillemme"."

Me olemme jo saaneet anteeksi. Anteeksianto oli ehdoton. Niin teidät tuomitaan, kuin te tuomitsette - se on totta - mutta karmaa ei mainita mitenkään, ei vaikka myös sanotaan, että itse te itsenne tuomitsette.

Loppujen lopuksi, en ole kovin kiinnostunut siitä, miten kadotus tapahtuu, vaikka se olisikin sitten tuota kierrätystä. Tärkeämpää minulle on synnit sovittanut ylösnoussut Kristus. Muu on hienosäätöä eikä siten väittelyn arvoista.

H.H. kirjoitti:

"Sinulla meni syy ja seuraus sekaisin. Tekstistäsi tekemäsi johtopäätös oli:
"Takaisin tullut on maksamassa pois edellisen reissunsa velkoja."
kun taas oikea johtopäätös olisi ollut: "Edellisen reissun velat maksetaan tulemalla tänne takaisin"."

Jos nyt vaikkapa esittäisit väitteitesi tueksi jotakin.


"Emme todellakaan ole niin pahoja ja turmeltuneita olentoja kuin mitä kristinusko opettaa."

Aina tuo "opettaa". Joka kerta saatanan seurakunta vesittää Jeesuksen olevan Kristus, syntiemme sovittaja ja Vapahtaja, että maikkahan tuo oli juu, ei pärjännyt edes puuseppänä. Eikä me olla tehty mitään pahaa.

Tämä asetelmahan on kuin pahaisestakin kakaratarhasta.


Palataan nyt kohtaan Aatami:
Syy ja seuraus - lankeemus ja karkoitus
laki ja ihminen - täydellinen ja epätäydellinen
Kristus ja sovitus - täydellinen rakkaus ja sovitus

=> pelastus

Apostolien teot 4
11 Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. [Mark. 12:10 ]
12 Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." [Luuk. 1:21; Ap. t. 2:21; Room. 10:13]


Koska kuitenkin olet toistuvasti kyseenalaistanut Raamatusta evankeliumien jälkeisten kirjojen arvon, mitäpä tästä sanot:


Apostolien teot 18
"3 Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa." [Mark. 9:38]
14 Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa,15 mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" [Mark. 1:34]
16 Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta."

Vrt. Luukas 8:26-39 (Kertomus Leegiosta)
Miten selität tämän jälkimmäisen? Entä miten selität Apostolien teoissa olevan niin, että se ei olisi linjassa Luukkaan evanliumin mainitun kohdan kanssa?


"Antamalla anteeksi myös saamme anteeksi. Muista nuo Herran rukouksen sanat: "ja anna meille meidän velkamme anteeksi kuten mekin anteeksiannamme velallisillemme"."

Me olemme jo saaneet anteeksi. Anteeksianto oli ehdoton. Niin teidät tuomitaan, kuin te tuomitsette - se on totta - mutta karmaa ei mainita mitenkään, ei vaikka myös sanotaan, että itse te itsenne tuomitsette.

Loppujen lopuksi, en ole kovin kiinnostunut siitä, miten kadotus tapahtuu, vaikka se olisikin sitten tuota kierrätystä. Tärkeämpää minulle on synnit sovittanut ylösnoussut Kristus. Muu on hienosäätöä eikä siten väittelyn arvoista.

Lue lisää

miettinyt, mikä tässä kaikessa oikein on takana ja järkenä?

Supernaturaalinen pikkuhitler ensin rakentaa oman pikku puutarhansa ja luo sinne kaksi ajattelevaa, tietoista ja minuuden omaavaa olentoa. Sitten hän sanoo, että "kaikista muista saatte syödä, kunhan ette etiikan puuhun koske". Hän jää kytikselle sitten odottamaan, että milloin nuo kaksi narahtavat hänen ansaansa. Kun nuo pahaa-aavistamattomat olennot sitten haukkaavat sitä kiellettyä hedelmää, tuo pikkuhitler sitten pomppaa esiin ja sanoo "Hähää! Narautinpas!". No tietysti sitten tämä pikkuhitler on vainoharhainen, pelkää juuri etiikantaidot saaneita luotujaan että he haukkaavatkin Elämän Puusta ja syrjäyttävät hänet valtaistuimeltaan, ja sitten tämä pikkuhitler vielä ajaa heidät ulos kuolemaan ja kantaa heille kaunaa ja katkeruutta sukupolvesta toiseen vihaten omia luotujaan perisynnin muodossa. No, suuren laupeutensa merkkinä hän sitten teloittuttaa oman poikansa ja toteaa, että "lepyn omasta vihastani teitä kohtaan, jos suostutte palvomaan häntä, mutta jos ette, niin nakkaan teidät kuoltuanne ikuiseen kidutukseen jolla ei ole mitään muuta päämäärää kuin teidän rääkkäämisenne".

Onko tuossa mitään mieltä? Se on kuitenkin se oppi, jota perinteinen kristinusko opettaa. Minusta tuo kaikki on täysin absurdia ja järjetöntä. Ajattelu teki minusta ateistin. En kertakaikkiaan voinut uskoa tuollaiseen kosmiseen pikkuhitleriin. Toisaalta torjuin myös idän uskonnot irrationaalisena huuhaana.

Ainoa tuki, mitä voin esittää väitteelleni on kokemus. Sekä toisaalta oma kokemukseni että satojen, ehkä tuhansien muidenkin ihmisten kuolemakokemukset. Se ei ole paljoa, mutta se on kuitenkin enemmän kuin argumentum ad auctoritatem.

Olin ateisti kun kuolin. Sen jälkeen olen nähnyt kaiken toisin. Ensinnäkin sain varmuuden siitä, että Jumala ON ja toisaalta että Hän on loputon Rakkaus. Se kokemus oli täysin ristiriidassa tuon pikkuhitler-sadun kanssa, ja samoin tajusin, että Raamattua on tulkittu nämä kaikki vuosisadat täysin väärin.

Tosiasiassa tuo koko kertomus on symbolinen. Jos lähdemme siitä dogmista, että Jumala on rakkaus - ääretön, rajaton Rakkaus ja me kaikki hänen lapsiaan, silloin Hänessä ei ole mitään vihaa. Syntiinlankeemus on symbolinen kertomus. Me halusimme tiedon hyvästä ja pahasta ja kasvaa samanlaiseksi kuin Isämme. Sitä varten vapaaehtoisesti "lankesimme syntiin" ja tulimme tänne materiaaliseen maailmaan - kokemaan eron Jumalasta, kokemaan kärsimyksen, kokemaan rakkaudettomuuden, ahdistuksen ja tuskan, mutta toisaalta myös oppiaksemme luomaan rakkautta maailmaan, jossa sitä ei ole, ja tehdäksemme pienen palan paratiisia tänne maailmaan toisillemme. Oppimärämme on oppia rakkautta - niin itseämme, toisiamme kuin Isukkiakin kohtaan. Ennemmin tai myöhemmin meidän on kuoltava, ja palattava Taivaan kotiin loppuraporttia varten. Sen jälkeen katsotaan, olemmeko me täysinoppineita, vai pitäisikö meidän vielä oppia lisää.

Saatanaan vetoaminen on savuverho. Se on diabolus ex machina, jolla viedään keskustelu harhateille. Luuletko todellakin, että Jumala, joka on Rakkaus ja jonka lapsia me kaikki olemme, sallisi jonkun mustan enkeliruhtinaan mellastaa vuosimiljoonista toiseen taltuttamatta ja rankaisematta - ja samalla tylyttäisi omia lapsiaan ikuisella kidutuksilla ajallisista hairahduksista? Ei. Jumala ei todellakaan ole sellainen mulkero.

Eikö se riitä, että Jeesus oli Mestari? Eikö se riitä, että hän kertoi meille sen tien, jota kautta pääsee takaisin Taivaan Kotiin? Eikö se riitä, että jos olemme onnistuneet kämmeltämään oikein kunnolla ja olemme vaarassa joutua eroon Taivaan Isästä, voimme aina luottaa Jeesuksen sovitustyöhön ja palata turvallisesti takaisin kotiin?

Jumalalla ON tolkku tallella. Tämäkin kuului kokemukseeni. Hiukan uudelleen tarkistettuna:

Syy ja seuraus (lankeemus ja karkotus): halusimme tulla samanlaiseksi kuin Isä ja oppia tuntemaan hyvän ja pahan. Sitä varten jouduimme tulemaan tänne maan päälle kokemaan, miltä tuntuu olla erossa Rakkaudesta ja olla sidottuna materiaan, olla kuolevaisessa kehossa.

Laki ja ihminen (täydellinen ja epätäydellinen): Jumala ei ole legalistinen mulkku, joka ei ymmärtäisi, että suurin oikeus on samalla suurin vääryys. Laki on tiivistettävissä täsmälleen kahteen pykälään: rakkauden kaksoiskäskyyn ja kultaiseen sääntöön. Olemme täällä oppimassa ne ja pyrkimässä kohti tuota ideaalia. Kun todella olemme sisäistäneet ne ja todella sovellamme niitä emmekä vain lässytä, olemme täysinoppineita.

Kristus ja sovitus (täydellinen rakkaus ja sovitus): Oletko ikinä miettinyt, _miltä_ Kristus mielestäsi sovitti perinteisen kristillisyyden pohjalta? Aivan oikein, tuon psykopaattisen mulkku-Jumalan omalta vihalta omia lapsiaan kohtaan (hänhän voisi halutessaan leppyä koska tahansa). Jos sellainen olento olisi mikä tahansa reaalinen isä, hänen lapsensa otettaisiin huostaan nopeammin kuin ehdit sanoa "sosiaalitäti" ja hänet itsensä pantaisiin vankilaan. Sovituksen on siksi oltava jonkin muun varalta. Ja kokemukseni mukaan se oli nimenomaan siltä osalta, että jos tavalla tai toisella olemme joutuneet eroon Isukista, pääsisimme takaisin Hänen yhteyteensä. Olemme hengessä paljon voimakkaampia kuin materiassa - ja voimme todellakin aiheuttaa tämän eron, jos niin tahdomme - ja se ei ole kiva asia.

Jännä juttu, että otat tuon Apostolien tekojen snipetin esiin. Siinä muuten on tulkintavirhe, jota on toistettu vuosisadasta toiseen.

Alkukielen termi "kefalin gonian" nimittäin EI tarkoita kulmakiveä eli peruskiveä. Se tarkoittaa aivan muuta. Kirjaimellisesti se tarkoittaa "kulman päätä". Se puolestaan ei ole sama asia kuin kulmakivi. Tämän tietää jokainen ,joka on koskaan ollut kivirakennusten kanssa tekemisissä.

Peruskiveksi eli kulmakiveksi valitaan aina kaikkein tasaisimmat ja sileimmät kivet. Niiden nojassa koko rakennus lepää. Ensimmäisenä hylätään kaikki viistot ja vinot kivet. Ne eivät kelpaa kulmakiviksi.

Kun rakennusta aletaan holvaamaan, holviin otetaan koko ajan mukaan entistä vinompia ja kaltevampia kiviä. Lopuksi lakeen asetetaan niskakivi (lakikivi). Tämä kivi on "kefalin gonian" eli kulman pää.

Ja tämä on se kivi, joka hylätään ensimmäisenä, mutta joka lopulta on koko holvin tärkein kivi.

Jos niskakivi on asetettu oikein, sen normaalien voimavektorien verhokäyrä muodostaa paraabelin. Tällöin se yksinään pitää koko holvin kasassa, ilman muurauslaastia. Luukas tiesi tämän ja samoin Jeesus ja Pietari. Sensijaan raamatun kääntäjät eivät ole tunteneet insinööritaitoa ja rakennustekniikkaa. Tuo "gonian", kulman, on hämäävä sana. Kefalin gonian ei viittaa kulmaan vaan holviin.

Kulmakiveen eli peruskiveen ei kukaan kompastu. Sensijaan holvin niskakiveen on helppoa kävellä pahki. Tie taivaaseen on ahdas ja kapea, ja nöyrä ihminen painaa päänsä kumaraan. Ylpeä ihminen kävelee nokka pystyssä ja lyö päänsä holvin niskakiveen.

Raamattu ei toki mainitse karmaa tällä termillä, mutta sama käsite tulee kerta toisensa jälkeen esiin. Mitä kylvätte, sitä niitätte. Millä tuomiolla tuomitsette, sillä teidät tuomitaan. Millä mittaatte, sillä teille mitataan. Syy ja seuraus. Mutta anteeksiantamus menee pahimmankin karman yli, ja koska Taivaan Isä antaa meille anteeksi, hän odottaa meidänkin antavan anteeksi. Niin toisillemme - kuin itsellemmekin.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

... kirjoitti:

miettinyt, mikä tässä kaikessa oikein on takana ja järkenä?

Supernaturaalinen pikkuhitler ensin rakentaa oman pikku puutarhansa ja luo sinne kaksi ajattelevaa, tietoista ja minuuden omaavaa olentoa. Sitten hän sanoo, että "kaikista muista saatte syödä, kunhan ette etiikan puuhun koske". Hän jää kytikselle sitten odottamaan, että milloin nuo kaksi narahtavat hänen ansaansa. Kun nuo pahaa-aavistamattomat olennot sitten haukkaavat sitä kiellettyä hedelmää, tuo pikkuhitler sitten pomppaa esiin ja sanoo "Hähää! Narautinpas!". No tietysti sitten tämä pikkuhitler on vainoharhainen, pelkää juuri etiikantaidot saaneita luotujaan että he haukkaavatkin Elämän Puusta ja syrjäyttävät hänet valtaistuimeltaan, ja sitten tämä pikkuhitler vielä ajaa heidät ulos kuolemaan ja kantaa heille kaunaa ja katkeruutta sukupolvesta toiseen vihaten omia luotujaan perisynnin muodossa. No, suuren laupeutensa merkkinä hän sitten teloittuttaa oman poikansa ja toteaa, että "lepyn omasta vihastani teitä kohtaan, jos suostutte palvomaan häntä, mutta jos ette, niin nakkaan teidät kuoltuanne ikuiseen kidutukseen jolla ei ole mitään muuta päämäärää kuin teidän rääkkäämisenne".

Onko tuossa mitään mieltä? Se on kuitenkin se oppi, jota perinteinen kristinusko opettaa. Minusta tuo kaikki on täysin absurdia ja järjetöntä. Ajattelu teki minusta ateistin. En kertakaikkiaan voinut uskoa tuollaiseen kosmiseen pikkuhitleriin. Toisaalta torjuin myös idän uskonnot irrationaalisena huuhaana.

Ainoa tuki, mitä voin esittää väitteelleni on kokemus. Sekä toisaalta oma kokemukseni että satojen, ehkä tuhansien muidenkin ihmisten kuolemakokemukset. Se ei ole paljoa, mutta se on kuitenkin enemmän kuin argumentum ad auctoritatem.

Olin ateisti kun kuolin. Sen jälkeen olen nähnyt kaiken toisin. Ensinnäkin sain varmuuden siitä, että Jumala ON ja toisaalta että Hän on loputon Rakkaus. Se kokemus oli täysin ristiriidassa tuon pikkuhitler-sadun kanssa, ja samoin tajusin, että Raamattua on tulkittu nämä kaikki vuosisadat täysin väärin.

Tosiasiassa tuo koko kertomus on symbolinen. Jos lähdemme siitä dogmista, että Jumala on rakkaus - ääretön, rajaton Rakkaus ja me kaikki hänen lapsiaan, silloin Hänessä ei ole mitään vihaa. Syntiinlankeemus on symbolinen kertomus. Me halusimme tiedon hyvästä ja pahasta ja kasvaa samanlaiseksi kuin Isämme. Sitä varten vapaaehtoisesti "lankesimme syntiin" ja tulimme tänne materiaaliseen maailmaan - kokemaan eron Jumalasta, kokemaan kärsimyksen, kokemaan rakkaudettomuuden, ahdistuksen ja tuskan, mutta toisaalta myös oppiaksemme luomaan rakkautta maailmaan, jossa sitä ei ole, ja tehdäksemme pienen palan paratiisia tänne maailmaan toisillemme. Oppimärämme on oppia rakkautta - niin itseämme, toisiamme kuin Isukkiakin kohtaan. Ennemmin tai myöhemmin meidän on kuoltava, ja palattava Taivaan kotiin loppuraporttia varten. Sen jälkeen katsotaan, olemmeko me täysinoppineita, vai pitäisikö meidän vielä oppia lisää.

Saatanaan vetoaminen on savuverho. Se on diabolus ex machina, jolla viedään keskustelu harhateille. Luuletko todellakin, että Jumala, joka on Rakkaus ja jonka lapsia me kaikki olemme, sallisi jonkun mustan enkeliruhtinaan mellastaa vuosimiljoonista toiseen taltuttamatta ja rankaisematta - ja samalla tylyttäisi omia lapsiaan ikuisella kidutuksilla ajallisista hairahduksista? Ei. Jumala ei todellakaan ole sellainen mulkero.

Eikö se riitä, että Jeesus oli Mestari? Eikö se riitä, että hän kertoi meille sen tien, jota kautta pääsee takaisin Taivaan Kotiin? Eikö se riitä, että jos olemme onnistuneet kämmeltämään oikein kunnolla ja olemme vaarassa joutua eroon Taivaan Isästä, voimme aina luottaa Jeesuksen sovitustyöhön ja palata turvallisesti takaisin kotiin?

Jumalalla ON tolkku tallella. Tämäkin kuului kokemukseeni. Hiukan uudelleen tarkistettuna:

Syy ja seuraus (lankeemus ja karkotus): halusimme tulla samanlaiseksi kuin Isä ja oppia tuntemaan hyvän ja pahan. Sitä varten jouduimme tulemaan tänne maan päälle kokemaan, miltä tuntuu olla erossa Rakkaudesta ja olla sidottuna materiaan, olla kuolevaisessa kehossa.

Laki ja ihminen (täydellinen ja epätäydellinen): Jumala ei ole legalistinen mulkku, joka ei ymmärtäisi, että suurin oikeus on samalla suurin vääryys. Laki on tiivistettävissä täsmälleen kahteen pykälään: rakkauden kaksoiskäskyyn ja kultaiseen sääntöön. Olemme täällä oppimassa ne ja pyrkimässä kohti tuota ideaalia. Kun todella olemme sisäistäneet ne ja todella sovellamme niitä emmekä vain lässytä, olemme täysinoppineita.

Kristus ja sovitus (täydellinen rakkaus ja sovitus): Oletko ikinä miettinyt, _miltä_ Kristus mielestäsi sovitti perinteisen kristillisyyden pohjalta? Aivan oikein, tuon psykopaattisen mulkku-Jumalan omalta vihalta omia lapsiaan kohtaan (hänhän voisi halutessaan leppyä koska tahansa). Jos sellainen olento olisi mikä tahansa reaalinen isä, hänen lapsensa otettaisiin huostaan nopeammin kuin ehdit sanoa "sosiaalitäti" ja hänet itsensä pantaisiin vankilaan. Sovituksen on siksi oltava jonkin muun varalta. Ja kokemukseni mukaan se oli nimenomaan siltä osalta, että jos tavalla tai toisella olemme joutuneet eroon Isukista, pääsisimme takaisin Hänen yhteyteensä. Olemme hengessä paljon voimakkaampia kuin materiassa - ja voimme todellakin aiheuttaa tämän eron, jos niin tahdomme - ja se ei ole kiva asia.

Jännä juttu, että otat tuon Apostolien tekojen snipetin esiin. Siinä muuten on tulkintavirhe, jota on toistettu vuosisadasta toiseen.

Alkukielen termi "kefalin gonian" nimittäin EI tarkoita kulmakiveä eli peruskiveä. Se tarkoittaa aivan muuta. Kirjaimellisesti se tarkoittaa "kulman päätä". Se puolestaan ei ole sama asia kuin kulmakivi. Tämän tietää jokainen ,joka on koskaan ollut kivirakennusten kanssa tekemisissä.

Peruskiveksi eli kulmakiveksi valitaan aina kaikkein tasaisimmat ja sileimmät kivet. Niiden nojassa koko rakennus lepää. Ensimmäisenä hylätään kaikki viistot ja vinot kivet. Ne eivät kelpaa kulmakiviksi.

Kun rakennusta aletaan holvaamaan, holviin otetaan koko ajan mukaan entistä vinompia ja kaltevampia kiviä. Lopuksi lakeen asetetaan niskakivi (lakikivi). Tämä kivi on "kefalin gonian" eli kulman pää.

Ja tämä on se kivi, joka hylätään ensimmäisenä, mutta joka lopulta on koko holvin tärkein kivi.

Jos niskakivi on asetettu oikein, sen normaalien voimavektorien verhokäyrä muodostaa paraabelin. Tällöin se yksinään pitää koko holvin kasassa, ilman muurauslaastia. Luukas tiesi tämän ja samoin Jeesus ja Pietari. Sensijaan raamatun kääntäjät eivät ole tunteneet insinööritaitoa ja rakennustekniikkaa. Tuo "gonian", kulman, on hämäävä sana. Kefalin gonian ei viittaa kulmaan vaan holviin.

Kulmakiveen eli peruskiveen ei kukaan kompastu. Sensijaan holvin niskakiveen on helppoa kävellä pahki. Tie taivaaseen on ahdas ja kapea, ja nöyrä ihminen painaa päänsä kumaraan. Ylpeä ihminen kävelee nokka pystyssä ja lyö päänsä holvin niskakiveen.

Raamattu ei toki mainitse karmaa tällä termillä, mutta sama käsite tulee kerta toisensa jälkeen esiin. Mitä kylvätte, sitä niitätte. Millä tuomiolla tuomitsette, sillä teidät tuomitaan. Millä mittaatte, sillä teille mitataan. Syy ja seuraus. Mutta anteeksiantamus menee pahimmankin karman yli, ja koska Taivaan Isä antaa meille anteeksi, hän odottaa meidänkin antavan anteeksi. Niin toisillemme - kuin itsellemmekin.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Lue lisää

"Mikä tässä on niin vaikeaa?"
Hei! Tuo oli mun loppukaneetti;)


Palataan asiaan.

... kirjoitti:

miettinyt, mikä tässä kaikessa oikein on takana ja järkenä?

Supernaturaalinen pikkuhitler ensin rakentaa oman pikku puutarhansa ja luo sinne kaksi ajattelevaa, tietoista ja minuuden omaavaa olentoa. Sitten hän sanoo, että "kaikista muista saatte syödä, kunhan ette etiikan puuhun koske". Hän jää kytikselle sitten odottamaan, että milloin nuo kaksi narahtavat hänen ansaansa. Kun nuo pahaa-aavistamattomat olennot sitten haukkaavat sitä kiellettyä hedelmää, tuo pikkuhitler sitten pomppaa esiin ja sanoo "Hähää! Narautinpas!". No tietysti sitten tämä pikkuhitler on vainoharhainen, pelkää juuri etiikantaidot saaneita luotujaan että he haukkaavatkin Elämän Puusta ja syrjäyttävät hänet valtaistuimeltaan, ja sitten tämä pikkuhitler vielä ajaa heidät ulos kuolemaan ja kantaa heille kaunaa ja katkeruutta sukupolvesta toiseen vihaten omia luotujaan perisynnin muodossa. No, suuren laupeutensa merkkinä hän sitten teloittuttaa oman poikansa ja toteaa, että "lepyn omasta vihastani teitä kohtaan, jos suostutte palvomaan häntä, mutta jos ette, niin nakkaan teidät kuoltuanne ikuiseen kidutukseen jolla ei ole mitään muuta päämäärää kuin teidän rääkkäämisenne".

Onko tuossa mitään mieltä? Se on kuitenkin se oppi, jota perinteinen kristinusko opettaa. Minusta tuo kaikki on täysin absurdia ja järjetöntä. Ajattelu teki minusta ateistin. En kertakaikkiaan voinut uskoa tuollaiseen kosmiseen pikkuhitleriin. Toisaalta torjuin myös idän uskonnot irrationaalisena huuhaana.

Ainoa tuki, mitä voin esittää väitteelleni on kokemus. Sekä toisaalta oma kokemukseni että satojen, ehkä tuhansien muidenkin ihmisten kuolemakokemukset. Se ei ole paljoa, mutta se on kuitenkin enemmän kuin argumentum ad auctoritatem.

Olin ateisti kun kuolin. Sen jälkeen olen nähnyt kaiken toisin. Ensinnäkin sain varmuuden siitä, että Jumala ON ja toisaalta että Hän on loputon Rakkaus. Se kokemus oli täysin ristiriidassa tuon pikkuhitler-sadun kanssa, ja samoin tajusin, että Raamattua on tulkittu nämä kaikki vuosisadat täysin väärin.

Tosiasiassa tuo koko kertomus on symbolinen. Jos lähdemme siitä dogmista, että Jumala on rakkaus - ääretön, rajaton Rakkaus ja me kaikki hänen lapsiaan, silloin Hänessä ei ole mitään vihaa. Syntiinlankeemus on symbolinen kertomus. Me halusimme tiedon hyvästä ja pahasta ja kasvaa samanlaiseksi kuin Isämme. Sitä varten vapaaehtoisesti "lankesimme syntiin" ja tulimme tänne materiaaliseen maailmaan - kokemaan eron Jumalasta, kokemaan kärsimyksen, kokemaan rakkaudettomuuden, ahdistuksen ja tuskan, mutta toisaalta myös oppiaksemme luomaan rakkautta maailmaan, jossa sitä ei ole, ja tehdäksemme pienen palan paratiisia tänne maailmaan toisillemme. Oppimärämme on oppia rakkautta - niin itseämme, toisiamme kuin Isukkiakin kohtaan. Ennemmin tai myöhemmin meidän on kuoltava, ja palattava Taivaan kotiin loppuraporttia varten. Sen jälkeen katsotaan, olemmeko me täysinoppineita, vai pitäisikö meidän vielä oppia lisää.

Saatanaan vetoaminen on savuverho. Se on diabolus ex machina, jolla viedään keskustelu harhateille. Luuletko todellakin, että Jumala, joka on Rakkaus ja jonka lapsia me kaikki olemme, sallisi jonkun mustan enkeliruhtinaan mellastaa vuosimiljoonista toiseen taltuttamatta ja rankaisematta - ja samalla tylyttäisi omia lapsiaan ikuisella kidutuksilla ajallisista hairahduksista? Ei. Jumala ei todellakaan ole sellainen mulkero.

Eikö se riitä, että Jeesus oli Mestari? Eikö se riitä, että hän kertoi meille sen tien, jota kautta pääsee takaisin Taivaan Kotiin? Eikö se riitä, että jos olemme onnistuneet kämmeltämään oikein kunnolla ja olemme vaarassa joutua eroon Taivaan Isästä, voimme aina luottaa Jeesuksen sovitustyöhön ja palata turvallisesti takaisin kotiin?

Jumalalla ON tolkku tallella. Tämäkin kuului kokemukseeni. Hiukan uudelleen tarkistettuna:

Syy ja seuraus (lankeemus ja karkotus): halusimme tulla samanlaiseksi kuin Isä ja oppia tuntemaan hyvän ja pahan. Sitä varten jouduimme tulemaan tänne maan päälle kokemaan, miltä tuntuu olla erossa Rakkaudesta ja olla sidottuna materiaan, olla kuolevaisessa kehossa.

Laki ja ihminen (täydellinen ja epätäydellinen): Jumala ei ole legalistinen mulkku, joka ei ymmärtäisi, että suurin oikeus on samalla suurin vääryys. Laki on tiivistettävissä täsmälleen kahteen pykälään: rakkauden kaksoiskäskyyn ja kultaiseen sääntöön. Olemme täällä oppimassa ne ja pyrkimässä kohti tuota ideaalia. Kun todella olemme sisäistäneet ne ja todella sovellamme niitä emmekä vain lässytä, olemme täysinoppineita.

Kristus ja sovitus (täydellinen rakkaus ja sovitus): Oletko ikinä miettinyt, _miltä_ Kristus mielestäsi sovitti perinteisen kristillisyyden pohjalta? Aivan oikein, tuon psykopaattisen mulkku-Jumalan omalta vihalta omia lapsiaan kohtaan (hänhän voisi halutessaan leppyä koska tahansa). Jos sellainen olento olisi mikä tahansa reaalinen isä, hänen lapsensa otettaisiin huostaan nopeammin kuin ehdit sanoa "sosiaalitäti" ja hänet itsensä pantaisiin vankilaan. Sovituksen on siksi oltava jonkin muun varalta. Ja kokemukseni mukaan se oli nimenomaan siltä osalta, että jos tavalla tai toisella olemme joutuneet eroon Isukista, pääsisimme takaisin Hänen yhteyteensä. Olemme hengessä paljon voimakkaampia kuin materiassa - ja voimme todellakin aiheuttaa tämän eron, jos niin tahdomme - ja se ei ole kiva asia.

Jännä juttu, että otat tuon Apostolien tekojen snipetin esiin. Siinä muuten on tulkintavirhe, jota on toistettu vuosisadasta toiseen.

Alkukielen termi "kefalin gonian" nimittäin EI tarkoita kulmakiveä eli peruskiveä. Se tarkoittaa aivan muuta. Kirjaimellisesti se tarkoittaa "kulman päätä". Se puolestaan ei ole sama asia kuin kulmakivi. Tämän tietää jokainen ,joka on koskaan ollut kivirakennusten kanssa tekemisissä.

Peruskiveksi eli kulmakiveksi valitaan aina kaikkein tasaisimmat ja sileimmät kivet. Niiden nojassa koko rakennus lepää. Ensimmäisenä hylätään kaikki viistot ja vinot kivet. Ne eivät kelpaa kulmakiviksi.

Kun rakennusta aletaan holvaamaan, holviin otetaan koko ajan mukaan entistä vinompia ja kaltevampia kiviä. Lopuksi lakeen asetetaan niskakivi (lakikivi). Tämä kivi on "kefalin gonian" eli kulman pää.

Ja tämä on se kivi, joka hylätään ensimmäisenä, mutta joka lopulta on koko holvin tärkein kivi.

Jos niskakivi on asetettu oikein, sen normaalien voimavektorien verhokäyrä muodostaa paraabelin. Tällöin se yksinään pitää koko holvin kasassa, ilman muurauslaastia. Luukas tiesi tämän ja samoin Jeesus ja Pietari. Sensijaan raamatun kääntäjät eivät ole tunteneet insinööritaitoa ja rakennustekniikkaa. Tuo "gonian", kulman, on hämäävä sana. Kefalin gonian ei viittaa kulmaan vaan holviin.

Kulmakiveen eli peruskiveen ei kukaan kompastu. Sensijaan holvin niskakiveen on helppoa kävellä pahki. Tie taivaaseen on ahdas ja kapea, ja nöyrä ihminen painaa päänsä kumaraan. Ylpeä ihminen kävelee nokka pystyssä ja lyö päänsä holvin niskakiveen.

Raamattu ei toki mainitse karmaa tällä termillä, mutta sama käsite tulee kerta toisensa jälkeen esiin. Mitä kylvätte, sitä niitätte. Millä tuomiolla tuomitsette, sillä teidät tuomitaan. Millä mittaatte, sillä teille mitataan. Syy ja seuraus. Mutta anteeksiantamus menee pahimmankin karman yli, ja koska Taivaan Isä antaa meille anteeksi, hän odottaa meidänkin antavan anteeksi. Niin toisillemme - kuin itsellemmekin.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Lue lisää

>Me halusimme tiedon hyvästä ja pahasta ja kasvaa samanlaiseksi kuin Isämme. Sitä varten vapaaehtoisesti "lankesimme syntiin" ja tulimme tänne materiaaliseen maailmaan - kokemaan eron Jumalasta, kokemaan kärsimyksen, kokemaan rakkaudettomuuden, ahdistuksen ja tuskan, mutta toisaalta myös oppiaksemme luomaan rakkautta maailmaan, jossa sitä ei ole, ja tehdäksemme pienen palan paratiisia tänne maailmaan toisillemme.

Tämä on yksi myönteisimpiä näkemyksiä perinteisestä lankeamuskertomuksesta mitä olen lukenut, tai sitten minulla tällä hetkellä on semmoinen fiilis että koen tämän hyvin positiivisena...

Niin, mitäs vikaa siinä on jos isästään ylpeä ja isäänsä rakastava lapsukainen haluaa olla kuten isänsä? Iät ajat meille on toitotettu kuinka kyseessä on ylpeyden SYNTI jos haluaa olla Jumalan kaltainen, mutta eikö se voi aivan yhtähyvin olla rakkautta ja ihailua Jumalaa kohtaan?

Jos k-usko olisi sitä mitä olet tähän kirjoitellut, suhtautuisin siihen varmaan paljon myönteisemmin. Suunnaton harmi tosiaan että siinä on menty niin pahasti vikaan.

Tuo kulma/holvikivikin tuntuisi nyt tosi mielenkiintoiselta. Itse ajattelen heti että jos Jeesus laitetaan pohjalle perustaksi, niin silloin hän tosiaan saa kantaa koko ihmiskunnan taakan (sikäli kuin kivet edustavat ihmisiä). Jeesus holvikivenä on paremminkin esimerkki siitä parhaasta mitä ihmiskunta on koskaan itsestään tuottanut, ja tällöin hän on esikuva, ei syntipukki johon saamme ajaa kaikki syntimme...

Olkaa te siis Isänne kaltaiset, taisi joku sanoa.

... kirjoitti:

miettinyt, mikä tässä kaikessa oikein on takana ja järkenä?

Supernaturaalinen pikkuhitler ensin rakentaa oman pikku puutarhansa ja luo sinne kaksi ajattelevaa, tietoista ja minuuden omaavaa olentoa. Sitten hän sanoo, että "kaikista muista saatte syödä, kunhan ette etiikan puuhun koske". Hän jää kytikselle sitten odottamaan, että milloin nuo kaksi narahtavat hänen ansaansa. Kun nuo pahaa-aavistamattomat olennot sitten haukkaavat sitä kiellettyä hedelmää, tuo pikkuhitler sitten pomppaa esiin ja sanoo "Hähää! Narautinpas!". No tietysti sitten tämä pikkuhitler on vainoharhainen, pelkää juuri etiikantaidot saaneita luotujaan että he haukkaavatkin Elämän Puusta ja syrjäyttävät hänet valtaistuimeltaan, ja sitten tämä pikkuhitler vielä ajaa heidät ulos kuolemaan ja kantaa heille kaunaa ja katkeruutta sukupolvesta toiseen vihaten omia luotujaan perisynnin muodossa. No, suuren laupeutensa merkkinä hän sitten teloittuttaa oman poikansa ja toteaa, että "lepyn omasta vihastani teitä kohtaan, jos suostutte palvomaan häntä, mutta jos ette, niin nakkaan teidät kuoltuanne ikuiseen kidutukseen jolla ei ole mitään muuta päämäärää kuin teidän rääkkäämisenne".

Onko tuossa mitään mieltä? Se on kuitenkin se oppi, jota perinteinen kristinusko opettaa. Minusta tuo kaikki on täysin absurdia ja järjetöntä. Ajattelu teki minusta ateistin. En kertakaikkiaan voinut uskoa tuollaiseen kosmiseen pikkuhitleriin. Toisaalta torjuin myös idän uskonnot irrationaalisena huuhaana.

Ainoa tuki, mitä voin esittää väitteelleni on kokemus. Sekä toisaalta oma kokemukseni että satojen, ehkä tuhansien muidenkin ihmisten kuolemakokemukset. Se ei ole paljoa, mutta se on kuitenkin enemmän kuin argumentum ad auctoritatem.

Olin ateisti kun kuolin. Sen jälkeen olen nähnyt kaiken toisin. Ensinnäkin sain varmuuden siitä, että Jumala ON ja toisaalta että Hän on loputon Rakkaus. Se kokemus oli täysin ristiriidassa tuon pikkuhitler-sadun kanssa, ja samoin tajusin, että Raamattua on tulkittu nämä kaikki vuosisadat täysin väärin.

Tosiasiassa tuo koko kertomus on symbolinen. Jos lähdemme siitä dogmista, että Jumala on rakkaus - ääretön, rajaton Rakkaus ja me kaikki hänen lapsiaan, silloin Hänessä ei ole mitään vihaa. Syntiinlankeemus on symbolinen kertomus. Me halusimme tiedon hyvästä ja pahasta ja kasvaa samanlaiseksi kuin Isämme. Sitä varten vapaaehtoisesti "lankesimme syntiin" ja tulimme tänne materiaaliseen maailmaan - kokemaan eron Jumalasta, kokemaan kärsimyksen, kokemaan rakkaudettomuuden, ahdistuksen ja tuskan, mutta toisaalta myös oppiaksemme luomaan rakkautta maailmaan, jossa sitä ei ole, ja tehdäksemme pienen palan paratiisia tänne maailmaan toisillemme. Oppimärämme on oppia rakkautta - niin itseämme, toisiamme kuin Isukkiakin kohtaan. Ennemmin tai myöhemmin meidän on kuoltava, ja palattava Taivaan kotiin loppuraporttia varten. Sen jälkeen katsotaan, olemmeko me täysinoppineita, vai pitäisikö meidän vielä oppia lisää.

Saatanaan vetoaminen on savuverho. Se on diabolus ex machina, jolla viedään keskustelu harhateille. Luuletko todellakin, että Jumala, joka on Rakkaus ja jonka lapsia me kaikki olemme, sallisi jonkun mustan enkeliruhtinaan mellastaa vuosimiljoonista toiseen taltuttamatta ja rankaisematta - ja samalla tylyttäisi omia lapsiaan ikuisella kidutuksilla ajallisista hairahduksista? Ei. Jumala ei todellakaan ole sellainen mulkero.

Eikö se riitä, että Jeesus oli Mestari? Eikö se riitä, että hän kertoi meille sen tien, jota kautta pääsee takaisin Taivaan Kotiin? Eikö se riitä, että jos olemme onnistuneet kämmeltämään oikein kunnolla ja olemme vaarassa joutua eroon Taivaan Isästä, voimme aina luottaa Jeesuksen sovitustyöhön ja palata turvallisesti takaisin kotiin?

Jumalalla ON tolkku tallella. Tämäkin kuului kokemukseeni. Hiukan uudelleen tarkistettuna:

Syy ja seuraus (lankeemus ja karkotus): halusimme tulla samanlaiseksi kuin Isä ja oppia tuntemaan hyvän ja pahan. Sitä varten jouduimme tulemaan tänne maan päälle kokemaan, miltä tuntuu olla erossa Rakkaudesta ja olla sidottuna materiaan, olla kuolevaisessa kehossa.

Laki ja ihminen (täydellinen ja epätäydellinen): Jumala ei ole legalistinen mulkku, joka ei ymmärtäisi, että suurin oikeus on samalla suurin vääryys. Laki on tiivistettävissä täsmälleen kahteen pykälään: rakkauden kaksoiskäskyyn ja kultaiseen sääntöön. Olemme täällä oppimassa ne ja pyrkimässä kohti tuota ideaalia. Kun todella olemme sisäistäneet ne ja todella sovellamme niitä emmekä vain lässytä, olemme täysinoppineita.

Kristus ja sovitus (täydellinen rakkaus ja sovitus): Oletko ikinä miettinyt, _miltä_ Kristus mielestäsi sovitti perinteisen kristillisyyden pohjalta? Aivan oikein, tuon psykopaattisen mulkku-Jumalan omalta vihalta omia lapsiaan kohtaan (hänhän voisi halutessaan leppyä koska tahansa). Jos sellainen olento olisi mikä tahansa reaalinen isä, hänen lapsensa otettaisiin huostaan nopeammin kuin ehdit sanoa "sosiaalitäti" ja hänet itsensä pantaisiin vankilaan. Sovituksen on siksi oltava jonkin muun varalta. Ja kokemukseni mukaan se oli nimenomaan siltä osalta, että jos tavalla tai toisella olemme joutuneet eroon Isukista, pääsisimme takaisin Hänen yhteyteensä. Olemme hengessä paljon voimakkaampia kuin materiassa - ja voimme todellakin aiheuttaa tämän eron, jos niin tahdomme - ja se ei ole kiva asia.

Jännä juttu, että otat tuon Apostolien tekojen snipetin esiin. Siinä muuten on tulkintavirhe, jota on toistettu vuosisadasta toiseen.

Alkukielen termi "kefalin gonian" nimittäin EI tarkoita kulmakiveä eli peruskiveä. Se tarkoittaa aivan muuta. Kirjaimellisesti se tarkoittaa "kulman päätä". Se puolestaan ei ole sama asia kuin kulmakivi. Tämän tietää jokainen ,joka on koskaan ollut kivirakennusten kanssa tekemisissä.

Peruskiveksi eli kulmakiveksi valitaan aina kaikkein tasaisimmat ja sileimmät kivet. Niiden nojassa koko rakennus lepää. Ensimmäisenä hylätään kaikki viistot ja vinot kivet. Ne eivät kelpaa kulmakiviksi.

Kun rakennusta aletaan holvaamaan, holviin otetaan koko ajan mukaan entistä vinompia ja kaltevampia kiviä. Lopuksi lakeen asetetaan niskakivi (lakikivi). Tämä kivi on "kefalin gonian" eli kulman pää.

Ja tämä on se kivi, joka hylätään ensimmäisenä, mutta joka lopulta on koko holvin tärkein kivi.

Jos niskakivi on asetettu oikein, sen normaalien voimavektorien verhokäyrä muodostaa paraabelin. Tällöin se yksinään pitää koko holvin kasassa, ilman muurauslaastia. Luukas tiesi tämän ja samoin Jeesus ja Pietari. Sensijaan raamatun kääntäjät eivät ole tunteneet insinööritaitoa ja rakennustekniikkaa. Tuo "gonian", kulman, on hämäävä sana. Kefalin gonian ei viittaa kulmaan vaan holviin.

Kulmakiveen eli peruskiveen ei kukaan kompastu. Sensijaan holvin niskakiveen on helppoa kävellä pahki. Tie taivaaseen on ahdas ja kapea, ja nöyrä ihminen painaa päänsä kumaraan. Ylpeä ihminen kävelee nokka pystyssä ja lyö päänsä holvin niskakiveen.

Raamattu ei toki mainitse karmaa tällä termillä, mutta sama käsite tulee kerta toisensa jälkeen esiin. Mitä kylvätte, sitä niitätte. Millä tuomiolla tuomitsette, sillä teidät tuomitaan. Millä mittaatte, sillä teille mitataan. Syy ja seuraus. Mutta anteeksiantamus menee pahimmankin karman yli, ja koska Taivaan Isä antaa meille anteeksi, hän odottaa meidänkin antavan anteeksi. Niin toisillemme - kuin itsellemmekin.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Lue lisää

Viestisi alkuosa oli niin nyrjähtänyt, että siitä ei yksinkertaisesti voinut poimia mehukkaimpia paloja.

Se edusti muurarinäkemystä, mikä ei enää ollut yllätys. Haluaisitko kertoa tässä vaiheessa jo vaikkapa holvikiviseurasta?

Mitäpä jos kuitenkin pysyttäisiin perusasioissa? On olemassa vanhoja uskontoja, jotka sanovat palvovansa yhtä Jumalaa. Puhutaan Kristuksesta, Mestarista, Messiaasta ja Opettajasta. Hänestä käytetään joissakin yhteyksissä nimitystä Hiram Abiff. Käsityksesi Jumalasta vaikuttaa kovasti tältä. Aloituksesi mukaisesti herjasit kristittyjen Jumalaa samoin kuin nämä, jotka pitävät valontuojaa eli Lusiferia Jumalana. Osaat hyödyntää elämänpuun mytologiaa kabbalasta kiinnostuneiden huomion saamiseksi sekä käytät ateistisia hokemia Jumalan vastaisuudesta.

Silti puhut myös Jeesuksesta myönteiseen sävyyn.

Jos kysyn, kuten olen mormoneilta kysynyt, onko kyseessä sama Jeesus, vastaat luultavasti kyllä. Onneksi tähän ei jää epäselvää, koska kiistit jo Jeesuksen jumaluuden. Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Tällöin Hän oli täysin Jumala ja täysin ihminen - Ihmisen Poika.




"Saatanaan vetoaminen on savuverho."

Savuverhon omasta olemuksestaan on tehnyt saatana itse. Jos Jumala loi jotakin kaunista ja tavattoman voimakasta, tämä itse turmeli kauneutensa. En tarkoita fyysistä, en hengellistä, vaan käytän käsitteitä siten kuin me niistä tiedämme, hyvin vähän ja pelkistetysti. Jos saatana kyseenalaisti Jumalan hyvyyden, se tarvitsi sekä toisenlaisen mielikuvan pahasta, symbolisen ja demonisen, ja toisille tuo pahan mielikuva olisi kristittyjen Jumala vääristettynä, melkolailla sellaisena kuin onnistuit alkuun piirtämään.


"Luuletko todellakin, että Jumala, joka on Rakkaus ja jonka lapsia me kaikki olemme, sallisi jonkun mustan enkeliruhtinaan mellastaa vuosimiljoonista toiseen taltuttamatta ja rankaisematta - ja samalla tylyttäisi omia lapsiaan ikuisella kidutuksilla ajallisista hairahduksista?"

Kristus voitti saatanan. Ei väliä juuri tässä yhteydessä, käsitämmekö saatanan persoonalliseksi pahaksi, vai jokaisen oman persoonallisuuden viettelijäksi. Saatana kuvataan "tämän maailman ruhtinaaksi". Kristityistä sanotaan, että te elätte tässä maailmassa, mutta te ette ole tästä maailmasta. Kristityt taistelevat voittaakseen Kristukselle sen, mikä vielä on saatanan vallassa.




"Olin ateisti kun kuolin."
Mitäpä jos oletkin vain lyönyt pääsi? No, kerro pois. Oliko kyseessä NDE vai muhitko montakin vuotta sfääreissä?


"kokemus oli täysin ristiriidassa tuon pikkuhitler-sadun kanssa, ja samoin tajusin, että Raamattua on tulkittu nämä kaikki vuosisadat täysin väärin"
Saatat hyvinkin saada lehmäjengiltä tukea aatteellesi. Jossain vaiheessa kristityt joutuvat ahtaalle, kun sen vastustajat kokoavat rivejään, sanotaan Raamatussa. Mitäpä niistä kohdista ajattelet? Kertoisitko lisäksi vielä antikristuksesta sinäkin, miten sinun tulkintasi mukaan pitäisi Raamattua niissä asioissa ymmärtää?

"Jumala ei ole legalistinen mulkku, joka ei ymmärtäisi, että suurin oikeus on samalla suurin vääryys"
Kikkeliin asti ymmärsin, mutta täsmennäpä siitä eteenpäin.



"Eikö se riitä, että Jeesus oli Mestari? Eikö se riitä, että hän kertoi meille sen tien, jota kautta pääsee takaisin Taivaan Kotiin?"

Ei. Evankeliumeita tunnustavana voisit tunnustaa tämänkin:

Matteus 16
Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi
13 Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika* on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?" [Ihmisen Poika on Jeesuksen messiaaninen arvonimi. Lähtökohtansa Dan. 7:13 mukaisesti nimi kuuluu ennen muuta viimeisten tapahtumien yhteyteen, mutta se liittyy myös Jeesuksen kärsimysennustuksiin sekä hänen ilmoituksiinsa jo tässä ajassa saamistaan toimintavaltuuksista.] [16:13-20: Mark. 8:27-30; Luuk. 9:18-21]
14 He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." [Matt. 14:2]
15 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"
16 Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]
17 Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]


Matteus 7
Kaksi rakentajaa
24 "Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. [7:24-27: Luuk. 6:47-49]
25 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
26 "Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.
27 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka."

Se, joka rakentaa pettävälle pohjalle, omien kuvitelmiensa varaan, kykyihinsä, taitoihinsa ja omaan hyvyyteensä nojaten, on eri kaveri kuin se, joka rakentaa turvakalliolle, Kristukselle.

H.H. kirjoitti:

Viestisi alkuosa oli niin nyrjähtänyt, että siitä ei yksinkertaisesti voinut poimia mehukkaimpia paloja.

Se edusti muurarinäkemystä, mikä ei enää ollut yllätys. Haluaisitko kertoa tässä vaiheessa jo vaikkapa holvikiviseurasta?

Mitäpä jos kuitenkin pysyttäisiin perusasioissa? On olemassa vanhoja uskontoja, jotka sanovat palvovansa yhtä Jumalaa. Puhutaan Kristuksesta, Mestarista, Messiaasta ja Opettajasta. Hänestä käytetään joissakin yhteyksissä nimitystä Hiram Abiff. Käsityksesi Jumalasta vaikuttaa kovasti tältä. Aloituksesi mukaisesti herjasit kristittyjen Jumalaa samoin kuin nämä, jotka pitävät valontuojaa eli Lusiferia Jumalana. Osaat hyödyntää elämänpuun mytologiaa kabbalasta kiinnostuneiden huomion saamiseksi sekä käytät ateistisia hokemia Jumalan vastaisuudesta.

Silti puhut myös Jeesuksesta myönteiseen sävyyn.

Jos kysyn, kuten olen mormoneilta kysynyt, onko kyseessä sama Jeesus, vastaat luultavasti kyllä. Onneksi tähän ei jää epäselvää, koska kiistit jo Jeesuksen jumaluuden. Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Tällöin Hän oli täysin Jumala ja täysin ihminen - Ihmisen Poika.




"Saatanaan vetoaminen on savuverho."

Savuverhon omasta olemuksestaan on tehnyt saatana itse. Jos Jumala loi jotakin kaunista ja tavattoman voimakasta, tämä itse turmeli kauneutensa. En tarkoita fyysistä, en hengellistä, vaan käytän käsitteitä siten kuin me niistä tiedämme, hyvin vähän ja pelkistetysti. Jos saatana kyseenalaisti Jumalan hyvyyden, se tarvitsi sekä toisenlaisen mielikuvan pahasta, symbolisen ja demonisen, ja toisille tuo pahan mielikuva olisi kristittyjen Jumala vääristettynä, melkolailla sellaisena kuin onnistuit alkuun piirtämään.


"Luuletko todellakin, että Jumala, joka on Rakkaus ja jonka lapsia me kaikki olemme, sallisi jonkun mustan enkeliruhtinaan mellastaa vuosimiljoonista toiseen taltuttamatta ja rankaisematta - ja samalla tylyttäisi omia lapsiaan ikuisella kidutuksilla ajallisista hairahduksista?"

Kristus voitti saatanan. Ei väliä juuri tässä yhteydessä, käsitämmekö saatanan persoonalliseksi pahaksi, vai jokaisen oman persoonallisuuden viettelijäksi. Saatana kuvataan "tämän maailman ruhtinaaksi". Kristityistä sanotaan, että te elätte tässä maailmassa, mutta te ette ole tästä maailmasta. Kristityt taistelevat voittaakseen Kristukselle sen, mikä vielä on saatanan vallassa.




"Olin ateisti kun kuolin."
Mitäpä jos oletkin vain lyönyt pääsi? No, kerro pois. Oliko kyseessä NDE vai muhitko montakin vuotta sfääreissä?


"kokemus oli täysin ristiriidassa tuon pikkuhitler-sadun kanssa, ja samoin tajusin, että Raamattua on tulkittu nämä kaikki vuosisadat täysin väärin"
Saatat hyvinkin saada lehmäjengiltä tukea aatteellesi. Jossain vaiheessa kristityt joutuvat ahtaalle, kun sen vastustajat kokoavat rivejään, sanotaan Raamatussa. Mitäpä niistä kohdista ajattelet? Kertoisitko lisäksi vielä antikristuksesta sinäkin, miten sinun tulkintasi mukaan pitäisi Raamattua niissä asioissa ymmärtää?

"Jumala ei ole legalistinen mulkku, joka ei ymmärtäisi, että suurin oikeus on samalla suurin vääryys"
Kikkeliin asti ymmärsin, mutta täsmennäpä siitä eteenpäin.



"Eikö se riitä, että Jeesus oli Mestari? Eikö se riitä, että hän kertoi meille sen tien, jota kautta pääsee takaisin Taivaan Kotiin?"

Ei. Evankeliumeita tunnustavana voisit tunnustaa tämänkin:

Matteus 16
Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi
13 Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika* on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?" [Ihmisen Poika on Jeesuksen messiaaninen arvonimi. Lähtökohtansa Dan. 7:13 mukaisesti nimi kuuluu ennen muuta viimeisten tapahtumien yhteyteen, mutta se liittyy myös Jeesuksen kärsimysennustuksiin sekä hänen ilmoituksiinsa jo tässä ajassa saamistaan toimintavaltuuksista.] [16:13-20: Mark. 8:27-30; Luuk. 9:18-21]
14 He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." [Matt. 14:2]
15 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"
16 Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]
17 Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]


Matteus 7
Kaksi rakentajaa
24 "Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. [7:24-27: Luuk. 6:47-49]
25 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
26 "Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.
27 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka."

Se, joka rakentaa pettävälle pohjalle, omien kuvitelmiensa varaan, kykyihinsä, taitoihinsa ja omaan hyvyyteensä nojaten, on eri kaveri kuin se, joka rakentaa turvakalliolle, Kristukselle.

Lue lisää

Ei suinkaan. Kristittyjen Jumalasta tulee juuri tuollainen kosminen mulkku kuten esitän, jos kuka tahansa, jolla on enemmän älykkyysosamäärää kuin kastemadolla, lukee Genesistä ajatuksella. Jos siitä tulee herjaamista, niin voi voi, mutta koska TIEDÄN, että Jumala on Rakkaus, silloin luomis- ja syntiinlankeemuskertomusten on kertakaikkiaan PAKKO olla pelkkiä myyttejä.

Minua ei kiinnosta vapaamuuraus muutoin kuin keskiaikaisen rakennustekniikan kannalta. Mutta minua kuitenkin kiinnostaa kreikan kieli sen verran, että ymmärrän, mitä eroa on niskakivellä ja peruskivellä.

>>Jos kysyn, kuten olen mormoneilta kysynyt, onko kyseessä sama Jeesus, vastaat luultavasti kyllä. Onneksi tähän ei jää epäselvää, koska kiistit jo Jeesuksen jumaluuden. Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Tällöin Hän oli täysin Jumala ja täysin ihminen - Ihmisen Poika.>Savuverhon omasta olemuksestaan on tehnyt saatana itse. Jos Jumala loi jotakin kaunista ja tavattoman voimakasta, tämä itse turmeli kauneutensa> En tarkoita fyysistä, en hengellistä, vaan käytän käsitteitä siten kuin me niistä tiedämme, hyvin vähän ja pelkistetysti. Jos saatana kyseenalaisti Jumalan hyvyyden, se tarvitsi sekä toisenlaisen mielikuvan pahasta, symbolisen ja demonisen, ja toisille tuo pahan mielikuva olisi kristittyjen Jumala vääristettynä, melkolailla sellaisena kuin onnistuit alkuun piirtämään.
>Kristus voitti saatanan.>"Olin ateisti kun kuolin."
Mitäpä jos oletkin vain lyönyt pääsi? No, kerro pois. Oliko kyseessä NDE vai muhitko montakin vuotta sfääreissä?>Jossain vaiheessa kristityt joutuvat ahtaalle, kun sen vastustajat kokoavat rivejään, sanotaan Raamatussa.>Ei. Evankeliumeita tunnustavana voisit tunnustaa tämänkin:

Matteus 16 13-17>Se, joka rakentaa pettävälle pohjalle, omien kuvitelmiensa varaan, kykyihinsä, taitoihinsa ja omaan hyvyyteensä nojaten, on eri kaveri kuin se, joka rakentaa turvakalliolle, Kristukselle.

-Q- kirjoitti:

>Me halusimme tiedon hyvästä ja pahasta ja kasvaa samanlaiseksi kuin Isämme. Sitä varten vapaaehtoisesti "lankesimme syntiin" ja tulimme tänne materiaaliseen maailmaan - kokemaan eron Jumalasta, kokemaan kärsimyksen, kokemaan rakkaudettomuuden, ahdistuksen ja tuskan, mutta toisaalta myös oppiaksemme luomaan rakkautta maailmaan, jossa sitä ei ole, ja tehdäksemme pienen palan paratiisia tänne maailmaan toisillemme.

Tämä on yksi myönteisimpiä näkemyksiä perinteisestä lankeamuskertomuksesta mitä olen lukenut, tai sitten minulla tällä hetkellä on semmoinen fiilis että koen tämän hyvin positiivisena...

Niin, mitäs vikaa siinä on jos isästään ylpeä ja isäänsä rakastava lapsukainen haluaa olla kuten isänsä? Iät ajat meille on toitotettu kuinka kyseessä on ylpeyden SYNTI jos haluaa olla Jumalan kaltainen, mutta eikö se voi aivan yhtähyvin olla rakkautta ja ihailua Jumalaa kohtaan?

Jos k-usko olisi sitä mitä olet tähän kirjoitellut, suhtautuisin siihen varmaan paljon myönteisemmin. Suunnaton harmi tosiaan että siinä on menty niin pahasti vikaan.

Tuo kulma/holvikivikin tuntuisi nyt tosi mielenkiintoiselta. Itse ajattelen heti että jos Jeesus laitetaan pohjalle perustaksi, niin silloin hän tosiaan saa kantaa koko ihmiskunnan taakan (sikäli kuin kivet edustavat ihmisiä). Jeesus holvikivenä on paremminkin esimerkki siitä parhaasta mitä ihmiskunta on koskaan itsestään tuottanut, ja tällöin hän on esikuva, ei syntipukki johon saamme ajaa kaikki syntimme...

Olkaa te siis Isänne kaltaiset, taisi joku sanoa.

Lue lisää

Olen itsekin kokenut ja kohdannut jos en kuolemaa mutta tämän Rakkauden ja valon mutta en sen myötä saanut tuollaista ylimaallista kykyä ilmituoda tätä rakkauden sanomaa tuollaisella loogisuudella ja älykkyydellä:)

Lienee meitä useampikin joille Raamattu sisältää juuri nimimerkin "..." kirjoittamat asiat, mutta kuunaan päivänä en ole kohdannut noin hyvää selittäjää:))))

Kiitos "..."

... kirjoitti:

Ei suinkaan. Kristittyjen Jumalasta tulee juuri tuollainen kosminen mulkku kuten esitän, jos kuka tahansa, jolla on enemmän älykkyysosamäärää kuin kastemadolla, lukee Genesistä ajatuksella. Jos siitä tulee herjaamista, niin voi voi, mutta koska TIEDÄN, että Jumala on Rakkaus, silloin luomis- ja syntiinlankeemuskertomusten on kertakaikkiaan PAKKO olla pelkkiä myyttejä.

Minua ei kiinnosta vapaamuuraus muutoin kuin keskiaikaisen rakennustekniikan kannalta. Mutta minua kuitenkin kiinnostaa kreikan kieli sen verran, että ymmärrän, mitä eroa on niskakivellä ja peruskivellä.

>>Jos kysyn, kuten olen mormoneilta kysynyt, onko kyseessä sama Jeesus, vastaat luultavasti kyllä. Onneksi tähän ei jää epäselvää, koska kiistit jo Jeesuksen jumaluuden. Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Tällöin Hän oli täysin Jumala ja täysin ihminen - Ihmisen Poika.>Savuverhon omasta olemuksestaan on tehnyt saatana itse. Jos Jumala loi jotakin kaunista ja tavattoman voimakasta, tämä itse turmeli kauneutensa> En tarkoita fyysistä, en hengellistä, vaan käytän käsitteitä siten kuin me niistä tiedämme, hyvin vähän ja pelkistetysti. Jos saatana kyseenalaisti Jumalan hyvyyden, se tarvitsi sekä toisenlaisen mielikuvan pahasta, symbolisen ja demonisen, ja toisille tuo pahan mielikuva olisi kristittyjen Jumala vääristettynä, melkolailla sellaisena kuin onnistuit alkuun piirtämään.
>Kristus voitti saatanan.>"Olin ateisti kun kuolin."
Mitäpä jos oletkin vain lyönyt pääsi? No, kerro pois. Oliko kyseessä NDE vai muhitko montakin vuotta sfääreissä?>Jossain vaiheessa kristityt joutuvat ahtaalle, kun sen vastustajat kokoavat rivejään, sanotaan Raamatussa.>Ei. Evankeliumeita tunnustavana voisit tunnustaa tämänkin:

Matteus 16 13-17>Se, joka rakentaa pettävälle pohjalle, omien kuvitelmiensa varaan, kykyihinsä, taitoihinsa ja omaan hyvyyteensä nojaten, on eri kaveri kuin se, joka rakentaa turvakalliolle, Kristukselle.

Lue lisää

"TIEDÄN, että Jumala on Rakkaus"
Tuo olisi uskontunnustuksena riittänyt mainiosti.

Luotat kovasti omaan tulkintaasi, jopa niin että sivistysilmaisujen joukkoon räväyttelet alatyyliä, kun kirjoitat Jumalasta, Hänestä johon et usko. Sinun tapauksessasi en oikein edes epäile mitään traumaperäistä, vaikka kaikesta rakkauspuheesta huolimatta sinusta suorastaan huokuu vihaa.


"totesin vain, että mitä hän opetti, on meille taviksille tärkeämpää kuin se, mitä Hän sovitti"



Johannes 12
Jeesus puhuu kuolemastaan
.
.
.
27 "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. [Mark. 14:35,36; Luuk. 12:50; Hepr. 5:7]

Siinähän "toteat".



"Ja ennenkaikkea: jos ja kun Jumala on Rakkaus (ja kaikkivaltias), niin miksi hän sallii tällaisen olennon mellastaa vuosimiljoonasta toiseen taltuttamatta ja rankaisematta ja tuhota Hänen omia lapsiaan, mutta miksi hän rankaisee armotta omia lapsiaan ajallisista virheistä?
Siinä ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä."

En halua olla poikkiteloin vastustamisen ilosta. Sanonpahan sen verran myönnytyksenä, että nuo ajatukset ovat olleet elämässäni ajatuksina Jumalasta jopa hallitsevia. Se ei silti tarkoita, että kyseinen tulkinta olisi oikea.

Saatana on saanut jumaluutensa; pelikentän, nappulat ja säännöt. Säännöt määräytyivät Jumalan vastustamisesta: Rakastavan Luojan, elämän antajan vastustaminen tietää kuolemaa, siis eroa Jumalasta. Jälleen voidaan kyseenalaistaa kaikki: Kuka on luoja, mikä on hänen luonteensa ja miksi tämän vastustaminen johtaa noin dramaattisiin seurauksiin, vai johtaako.

Ennen tämän asian pyörittelyä yksi asia: Jumala on kaikkien meidän yläpuolella, eivätkä Hänen ajatuksensa ole meidän ajatuksia, joten emme voi ymmärtää Hänen tarkoituksiaan, jos Hän ei sitä halua.

Argumentointi joutuu siten sellaiselle pohjalle, että kristityn pohja on tietenkin Kristus, mutta silloinkaan ei kristitty voi käyttää mitään "loogista kaikkikvanttoria", päättelyn ja keskustelun lopettavaa kaikkia argumentteja huomioivaa sekä niihin vastaavaa perimmäistä vastausta. Miksi? Vaikka Kristus on perimmäinen vastaus ja Hänessä sovitustyön kauttansa kiteytyy kaikki teologia, järki on aina suhteellista. Ei siten ole mielekäs ajatuskaan kuvitella järjellä saavutettavan mitään perimmäistä. Muussa tapauksessa aloitat hieman helpommasta ja ryhtynet tekemään vuosien päähän ulottuvia sää- ja pörssiennusteita.

Minä uskon - en tosiaan tiedä - maailman olevan osin siksi, että tämä osaltaan näyttää meille mitä maailma on ilman Jumalaa. Saatanan valta on kuoleman valtaa, koska Jumala on elämän antaja. Biologinen elämä, niin, en tiedä onko se elämää Raamatun merkityksessä, jos kerran Jeesus sanoo ihmisillekin saatanan olevan heidän isänsä.

Yksi asia on varma: Jos tätä maailmaa ei olisi langenneena, minä epäilisin Jumalan hyvyyttä. Kyllähän epäillä saa, mutta Jumalan hyvyyden epäily johtaa kapinallisiin ajatuksiin.
Kyllähän kapinoida saa, mutta Jumalaa vastaan kapinointi johtaa syntiin.
Kyllähän syntiä saa tehdä, mutta se erottaa Jumalasta.
Kyllähän Jumalasta saa erota, mutta se johtaa kuolemaan. Kyllähän kuolla saa, mutta se johtaa kuoleman (Kuoleman?) ylivaltaan.

Kuoleman ylivalta ei sovi.

Kuoleman ylivalta tarkoittaa myös Jumalaa vastaan kapinoivien kyvyttömyyttä elää. Mitä muuta oikein ajattelit? Olisiko hyvän ja pahan tiedon puusta syöneiden pitänyt saada elää ikuisesti eli kasvattaa epäilyksiään Jumalaa kohtaan ja rikkoa Jumalaa vastaan yhä suuremmin pahoin tiedoin ja pahoin taidoin? Sehän olisi ollut helvettiäkin pahempi kohtalo, varma tieto Jumalan pahuudesta. Ihmiselle oli parempi, että hän joutui kuoleman valtaan. Hän sai mahdollisuuden elää ja osoittaa, kuinka paratiisin aikainen "terve epäily" olikin viisautta. Ihminen sai myös mahdollisuuden tulla takaisin omilla ansioillaan, olihan hän saanut "harpin ja suorakulmion", kyvyn hankkia ja soveltaa tietoa. Kun ihminen ymmärsi, että tämä ei riitä, hän sai ohjeet eli lain. Lakia noudattamaan kukaan ei onnistunut kaikella ihmisjärjestä huolimatta, joten taivaan salvat pysyivät kiinni.

Kristus tuli osoittamaan, että lain noudattaminen on mahdollista ihmiselle, mutta vain jos tällä on Jumalan luonto: Rakkaus ja kuuliaisuus hyvään. Tämän opetus oli, että ihmisellä ei sitä ole eikä Jumala vihaa ihmistä siksi että tämän olisi mitä on, koska Jumala luojan tietää kyllä, mitä on ihminen. Kuuliaisuutta Jumala meiltä tahtoo, mikä tarkoittaa kuuliaisuutta Jumalalle. Siksi on ensiarvoisen tärkeää hyväksyä Jeesus Kristukseksi, Jumalaksi joka tarkoittaa hyvää ja jota vastaan ihminen ei voi sanoa ilman että rikkoisi tätä vastaan. Muussa tapauksessa käärme olisi oikeassa, ja ihminen nähdessään puun hedelmien olevan hyviä syödä eli Jumalan ohjeiden rikkomisen hyväksi, tuo käärme eli Lusifer olisikin Jumalaa parempi.

Inhimillisen tiedon ja järjen ylitys tapahtui ristillä, missä toteutui suurin rakkaus. Järjen ääneltä murskattiin pää.

1. Mooseksen kirja 3
14 Herra Jumala sanoi käärmeelle: -- Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät.
15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:* ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. [Sananmukaisesti: sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille.] [Ps. 91:13; Mark. 16:18; Luuk. 10:19; Room. 16:20]



Tämän voi käsittää, mutta ei täysin. Se on siis vaikeaa, myös uskoa;)


P.S.
"Miksi kristityt joutuvat aina ahtaalle, kun joku sanoo, että Jumala on Rakkaus?"
Koska Jumala on Rakkaus, mutta sitä ei voi käsittää, koska suurin rakkaus edellytti suurinta kärsimystä, suurinta uskoa ja toivoa, ja koska käsky kuului: "Menkää ahtaasta portista", mikä on edellisen uskominen.


P.S. P.S.
Ajankäyttöni edellyttää nyt tämän nettikeskustelun jättämistä taas joksikin aikaa - kiitokset qaikille;)

H.H. kirjoitti:

"TIEDÄN, että Jumala on Rakkaus"
Tuo olisi uskontunnustuksena riittänyt mainiosti.

Luotat kovasti omaan tulkintaasi, jopa niin että sivistysilmaisujen joukkoon räväyttelet alatyyliä, kun kirjoitat Jumalasta, Hänestä johon et usko. Sinun tapauksessasi en oikein edes epäile mitään traumaperäistä, vaikka kaikesta rakkauspuheesta huolimatta sinusta suorastaan huokuu vihaa.


"totesin vain, että mitä hän opetti, on meille taviksille tärkeämpää kuin se, mitä Hän sovitti"



Johannes 12
Jeesus puhuu kuolemastaan
.
.
.
27 "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. [Mark. 14:35,36; Luuk. 12:50; Hepr. 5:7]

Siinähän "toteat".



"Ja ennenkaikkea: jos ja kun Jumala on Rakkaus (ja kaikkivaltias), niin miksi hän sallii tällaisen olennon mellastaa vuosimiljoonasta toiseen taltuttamatta ja rankaisematta ja tuhota Hänen omia lapsiaan, mutta miksi hän rankaisee armotta omia lapsiaan ajallisista virheistä?
Siinä ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä."

En halua olla poikkiteloin vastustamisen ilosta. Sanonpahan sen verran myönnytyksenä, että nuo ajatukset ovat olleet elämässäni ajatuksina Jumalasta jopa hallitsevia. Se ei silti tarkoita, että kyseinen tulkinta olisi oikea.

Saatana on saanut jumaluutensa; pelikentän, nappulat ja säännöt. Säännöt määräytyivät Jumalan vastustamisesta: Rakastavan Luojan, elämän antajan vastustaminen tietää kuolemaa, siis eroa Jumalasta. Jälleen voidaan kyseenalaistaa kaikki: Kuka on luoja, mikä on hänen luonteensa ja miksi tämän vastustaminen johtaa noin dramaattisiin seurauksiin, vai johtaako.

Ennen tämän asian pyörittelyä yksi asia: Jumala on kaikkien meidän yläpuolella, eivätkä Hänen ajatuksensa ole meidän ajatuksia, joten emme voi ymmärtää Hänen tarkoituksiaan, jos Hän ei sitä halua.

Argumentointi joutuu siten sellaiselle pohjalle, että kristityn pohja on tietenkin Kristus, mutta silloinkaan ei kristitty voi käyttää mitään "loogista kaikkikvanttoria", päättelyn ja keskustelun lopettavaa kaikkia argumentteja huomioivaa sekä niihin vastaavaa perimmäistä vastausta. Miksi? Vaikka Kristus on perimmäinen vastaus ja Hänessä sovitustyön kauttansa kiteytyy kaikki teologia, järki on aina suhteellista. Ei siten ole mielekäs ajatuskaan kuvitella järjellä saavutettavan mitään perimmäistä. Muussa tapauksessa aloitat hieman helpommasta ja ryhtynet tekemään vuosien päähän ulottuvia sää- ja pörssiennusteita.

Minä uskon - en tosiaan tiedä - maailman olevan osin siksi, että tämä osaltaan näyttää meille mitä maailma on ilman Jumalaa. Saatanan valta on kuoleman valtaa, koska Jumala on elämän antaja. Biologinen elämä, niin, en tiedä onko se elämää Raamatun merkityksessä, jos kerran Jeesus sanoo ihmisillekin saatanan olevan heidän isänsä.

Yksi asia on varma: Jos tätä maailmaa ei olisi langenneena, minä epäilisin Jumalan hyvyyttä. Kyllähän epäillä saa, mutta Jumalan hyvyyden epäily johtaa kapinallisiin ajatuksiin.
Kyllähän kapinoida saa, mutta Jumalaa vastaan kapinointi johtaa syntiin.
Kyllähän syntiä saa tehdä, mutta se erottaa Jumalasta.
Kyllähän Jumalasta saa erota, mutta se johtaa kuolemaan. Kyllähän kuolla saa, mutta se johtaa kuoleman (Kuoleman?) ylivaltaan.

Kuoleman ylivalta ei sovi.

Kuoleman ylivalta tarkoittaa myös Jumalaa vastaan kapinoivien kyvyttömyyttä elää. Mitä muuta oikein ajattelit? Olisiko hyvän ja pahan tiedon puusta syöneiden pitänyt saada elää ikuisesti eli kasvattaa epäilyksiään Jumalaa kohtaan ja rikkoa Jumalaa vastaan yhä suuremmin pahoin tiedoin ja pahoin taidoin? Sehän olisi ollut helvettiäkin pahempi kohtalo, varma tieto Jumalan pahuudesta. Ihmiselle oli parempi, että hän joutui kuoleman valtaan. Hän sai mahdollisuuden elää ja osoittaa, kuinka paratiisin aikainen "terve epäily" olikin viisautta. Ihminen sai myös mahdollisuuden tulla takaisin omilla ansioillaan, olihan hän saanut "harpin ja suorakulmion", kyvyn hankkia ja soveltaa tietoa. Kun ihminen ymmärsi, että tämä ei riitä, hän sai ohjeet eli lain. Lakia noudattamaan kukaan ei onnistunut kaikella ihmisjärjestä huolimatta, joten taivaan salvat pysyivät kiinni.

Kristus tuli osoittamaan, että lain noudattaminen on mahdollista ihmiselle, mutta vain jos tällä on Jumalan luonto: Rakkaus ja kuuliaisuus hyvään. Tämän opetus oli, että ihmisellä ei sitä ole eikä Jumala vihaa ihmistä siksi että tämän olisi mitä on, koska Jumala luojan tietää kyllä, mitä on ihminen. Kuuliaisuutta Jumala meiltä tahtoo, mikä tarkoittaa kuuliaisuutta Jumalalle. Siksi on ensiarvoisen tärkeää hyväksyä Jeesus Kristukseksi, Jumalaksi joka tarkoittaa hyvää ja jota vastaan ihminen ei voi sanoa ilman että rikkoisi tätä vastaan. Muussa tapauksessa käärme olisi oikeassa, ja ihminen nähdessään puun hedelmien olevan hyviä syödä eli Jumalan ohjeiden rikkomisen hyväksi, tuo käärme eli Lusifer olisikin Jumalaa parempi.

Inhimillisen tiedon ja järjen ylitys tapahtui ristillä, missä toteutui suurin rakkaus. Järjen ääneltä murskattiin pää.

1. Mooseksen kirja 3
14 Herra Jumala sanoi käärmeelle: -- Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät.
15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:* ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. [Sananmukaisesti: sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille.] [Ps. 91:13; Mark. 16:18; Luuk. 10:19; Room. 16:20]



Tämän voi käsittää, mutta ei täysin. Se on siis vaikeaa, myös uskoa;)


P.S.
"Miksi kristityt joutuvat aina ahtaalle, kun joku sanoo, että Jumala on Rakkaus?"
Koska Jumala on Rakkaus, mutta sitä ei voi käsittää, koska suurin rakkaus edellytti suurinta kärsimystä, suurinta uskoa ja toivoa, ja koska käsky kuului: "Menkää ahtaasta portista", mikä on edellisen uskominen.


P.S. P.S.
Ajankäyttöni edellyttää nyt tämän nettikeskustelun jättämistä taas joksikin aikaa - kiitokset qaikille;)

Lue lisää

>>Luotat kovasti omaan tulkintaasi, jopa niin että sivistysilmaisujen joukkoon räväyttelet alatyyliä, kun kirjoitat Jumalasta, Hänestä johon et usko. Sinun tapauksessasi en oikein edes epäile mitään traumaperäistä, vaikka kaikesta rakkauspuheesta huolimatta sinusta suorastaan huokuu vihaa.>"totesin vain, että mitä hän opetti, on meille taviksille tärkeämpää kuin se, mitä Hän sovitti"

Johannes 12:27>En halua olla poikkiteloin vastustamisen ilosta. Sanonpahan sen verran myönnytyksenä, että nuo ajatukset ovat olleet elämässäni ajatuksina Jumalasta jopa hallitsevia. Se ei silti tarkoita, että kyseinen tulkinta olisi oikea.>Saatana on saanut jumaluutensa; pelikentän, nappulat ja säännöt. Säännöt määräytyivät Jumalan vastustamisesta: Rakastavan Luojan, elämän antajan vastustaminen tietää kuolemaa, siis eroa Jumalasta. Jälleen voidaan kyseenalaistaa kaikki: Kuka on luoja, mikä on hänen luonteensa ja miksi tämän vastustaminen johtaa noin dramaattisiin seurauksiin, vai johtaako.>Ennen tämän asian pyörittelyä yksi asia: Jumala on kaikkien meidän yläpuolella, eivätkä Hänen ajatuksensa ole meidän ajatuksia, joten emme voi ymmärtää Hänen tarkoituksiaan, jos Hän ei sitä halua.>Argumentointi joutuu siten sellaiselle pohjalle, että kristityn pohja on tietenkin Kristus, mutta silloinkaan ei kristitty voi käyttää mitään "loogista kaikkikvanttoria", päättelyn ja keskustelun lopettavaa kaikkia argumentteja huomioivaa sekä niihin vastaavaa perimmäistä vastausta. >Minä uskon - en tosiaan tiedä - maailman olevan osin siksi, että tämä osaltaan näyttää meille mitä maailma on ilman Jumalaa. Saatanan valta on kuoleman valtaa, koska Jumala on elämän antaja. Biologinen elämä, niin, en tiedä onko se elämää Raamatun merkityksessä, jos kerran Jeesus sanoo ihmisillekin saatanan olevan heidän isänsä.>Yksi asia on varma: Jos tätä maailmaa ei olisi langenneena, minä epäilisin Jumalan hyvyyttä. Kyllähän epäillä saa, mutta Jumalan hyvyyden epäily johtaa kapinallisiin ajatuksiin.
Kyllähän kapinoida saa, mutta Jumalaa vastaan kapinointi johtaa syntiin.
Kyllähän syntiä saa tehdä, mutta se erottaa Jumalasta.
Kyllähän Jumalasta saa erota, mutta se johtaa kuolemaan. Kyllähän kuolla saa, mutta se johtaa kuoleman (Kuoleman?) ylivaltaan.>Kuoleman ylivalta tarkoittaa myös Jumalaa vastaan kapinoivien kyvyttömyyttä elää. Mitä muuta oikein ajattelit? Olisiko hyvän ja pahan tiedon puusta syöneiden pitänyt saada elää ikuisesti eli kasvattaa epäilyksiään Jumalaa kohtaan ja rikkoa Jumalaa vastaan yhä suuremmin pahoin tiedoin ja pahoin taidoin?>Kun ihminen ymmärsi, että tämä ei riitä, hän sai ohjeet eli lain. Lakia noudattamaan kukaan ei onnistunut kaikella ihmisjärjestä huolimatta, joten taivaan salvat pysyivät kiinni.>Kristus tuli osoittamaan, että lain noudattaminen on mahdollista ihmiselle, mutta vain jos tällä on Jumalan luonto: Rakkaus ja kuuliaisuus hyvään.>Inhimillisen tiedon ja järjen ylitys tapahtui ristillä, missä toteutui suurin rakkaus. Järjen ääneltä murskattiin pää.>Koska Jumala on Rakkaus, mutta sitä ei voi käsittää, koska suurin rakkaus edellytti suurinta kärsimystä, suurinta uskoa ja toivoa, ja koska käsky kuului: "Menkää ahtaasta portista", mikä on edellisen uskominen.

H.H. kirjoitti:

"Mikä tässä on niin vaikeaa?"
Hei! Tuo oli mun loppukaneetti;)


Palataan asiaan.

"Ei noin salaisia julkisesti"


Valoitatko mitä otsikollasi halusit kertoa. Mitä salaista tuossa on?

karma

https://www.youtube.com/watch?v=c1DcFmUrxUQ

https://www.youtube.com/watch?v=M1ViPiqRKVw



7yffd

>>No, tämähän juuri osoittaa sen, että liian helpolla ei pitäisi todellakaan ketään päästää ja antaa kaiken tuosta noin vain anteeksi. Ihminen kun ei muuten kasva kunnon henkisiin mittoihin, jos ei omissa nahoissaan saa karmaansa kokea. >. Paras tapakin kiittää hyväntekijäänsä on tehdä itsekkin hyvää jollekin, joka sitä eniten tarvitsee.>Hyvin karmanlakiin sopiva kohta siis raamatusta.>Kai pyysit heti haukkuasi anteeksi?> Onhan meillä sanonta, ettei haukku haavaa tee.>Tämä tarkoittaa myös, että ei karmaa nyt ihan sentään joka ikisestä pikkuasiasta synny. Suhteellisuudentajua! Hoihoi! Armahda nyt vähän itseäsikin!>Idealismiisi kuuluu näemmä oleellisena tämä, että inkarnoitumisia pitäisi jotenkin välttää viimeiseen asti. >Hieman ristiriitainen näkemys jopa itsellesi. Olet sitä, mieltä, että tänne kannattaa aina syntyä oppimaan, koska täällä oppisi kaikkein nopeimmin ja silti tänne syntymistä pitäisi kuitenkin kovasti vältellä. >Meillä on idealismissamme hyvin selkeä ero, ”…” juuri koskien reinkarnoitumisien määrää. Käsitykseni on tosiaakin se, että ihmiselämiä olisi vähintäänkin kymmeniä, ehkä jopa joku sata. >En ole näitä kivi- kasvi-, eläinkunta elämiin uskova, mutta en ole niitäkään täysin poissulkenut.> En näe täällä elämistä pelkkänä ”kouluna”, vaan kyllä täällä ollaan myös ”vapaa aikaakin” viettämässä.>Raaka peli ehkä? Kyllä niille, jotka eivät ole vielä tarpeeksi ”opiskelleet”. Mutta heitäkin on täällä jo paljon, jotka ovat jo lähes jokaisen ”senttinsäkin” takaisin maksaneet. Taidat käyttää heistä nimitystä ”tavikset”?

... kirjoitti:

>>No, tämähän juuri osoittaa sen, että liian helpolla ei pitäisi todellakaan ketään päästää ja antaa kaiken tuosta noin vain anteeksi. Ihminen kun ei muuten kasva kunnon henkisiin mittoihin, jos ei omissa nahoissaan saa karmaansa kokea. >. Paras tapakin kiittää hyväntekijäänsä on tehdä itsekkin hyvää jollekin, joka sitä eniten tarvitsee.>Hyvin karmanlakiin sopiva kohta siis raamatusta.>Kai pyysit heti haukkuasi anteeksi?> Onhan meillä sanonta, ettei haukku haavaa tee.>Tämä tarkoittaa myös, että ei karmaa nyt ihan sentään joka ikisestä pikkuasiasta synny. Suhteellisuudentajua! Hoihoi! Armahda nyt vähän itseäsikin!>Idealismiisi kuuluu näemmä oleellisena tämä, että inkarnoitumisia pitäisi jotenkin välttää viimeiseen asti. >Hieman ristiriitainen näkemys jopa itsellesi. Olet sitä, mieltä, että tänne kannattaa aina syntyä oppimaan, koska täällä oppisi kaikkein nopeimmin ja silti tänne syntymistä pitäisi kuitenkin kovasti vältellä. >Meillä on idealismissamme hyvin selkeä ero, ”…” juuri koskien reinkarnoitumisien määrää. Käsitykseni on tosiaakin se, että ihmiselämiä olisi vähintäänkin kymmeniä, ehkä jopa joku sata. >En ole näitä kivi- kasvi-, eläinkunta elämiin uskova, mutta en ole niitäkään täysin poissulkenut.> En näe täällä elämistä pelkkänä ”kouluna”, vaan kyllä täällä ollaan myös ”vapaa aikaakin” viettämässä.>Raaka peli ehkä? Kyllä niille, jotka eivät ole vielä tarpeeksi ”opiskelleet”. Mutta heitäkin on täällä jo paljon, jotka ovat jo lähes jokaisen ”senttinsäkin” takaisin maksaneet. Taidat käyttää heistä nimitystä ”tavikset”?

Lue lisää

Hiphei!

Miten tässä tuli "deja vu", että mehän ollaankin tämä keskustelu täällä ennenkin käyty?

Toki opettelemme täällä maanpäällä anteeksiantoakin, armahtavaisuutta ja muutenkin "jaloa" suhtautumista kanssaihmisiimme ja tottakai myös itsemme. Pidättäydyn kuitenkin kannassani ja olen todellakin sitä mieltä, että anteeksiannolla on enemmänkin symbolinen ja psykologinen merkitys, kuin minään karman "nollaajana". Anteeksi anto, kun ei todellaakaan ole mielestäni mikään hokkuspokkustemppu, jolla kaikki karma tuosta noin vain pois taiottaisiin.

Tietysti ainahan voidaan vedota "auktoriteetteihin", kuten nyt vaikkapa tässä tapauksessa Isä meidän rukouksen kohtaan:

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Tällaiset litaniathan ovat tarkoitettu vain niille joiden ymmärrys on vielä vähäinen. Jokainenhan "henkinen" etsijähän tietää, että tällaiset valmiit rukoukset ovat loppujen lopuksi yhtä tyhjän kanssa, mutta niillä on kuitenkin on oma tarkoituksensa saada yksinkertaisemmatkin ihmiset tajuamaan mitkä asiat ovat tärkeitä. Jos ei osaa vielä muuten "keskustella" Jumalan kanssa, niin Isä meidän on sellainen jonka avulla voi alkaa harjoittelemaan.

Minä en valitettavasti ole niin idealistinen, että uskoisin kaiken olevan kaiken kanssa heti sujut, vain pelkällä katumuksella ja anteeksipyynnöllä, mutta näistä on todella hyvä ainakin aloittaa karmansa sovitus.

Maailma on välillä kovakin koulu ja "heikot" jopa välillä sortuu tällä elon tiellä. Ihminen voi kuitenkin kestää aivan mainiosti kovankin elämän pystyssä päin jos hänellä vain on tiettyä nöyryyttä ja uskoa elämässään. Karmaan uskovalla tämä tietenkin tarkoittaa ihan yksinkertaisesti sitä, että vaikeuteni johtuvat todellakin siitä, mitä tein aikaisemmin täällä väärin ja on täysin oikein, että nyt todellakin niitän sitä, mitä aikoinaan kylvinkin. Sinähän tiedät tämän asian hyvin itsekkin. Uskoa tarvitaan taas siinä, että on olemassa Jumala, joka on todellakin Rakkaus. Tämänkin sinä varsin hyvin tiedät.

Karma on myös ilomme!

Taisin sinulle joskus aiemmin sanoa, että karma on kuin asuntolaina. Me joudumme lainamme maksamaan viimeistä senttiä myöten, mutta vastineeksi me saammekin oman asunnon itsellemme! Me siis hyödymme itsekkin velastamme, eikä pelkästään pankki. Taisit sanoa, että "Ei ei, karmahan on enemmänkin VAHINGONKORVAUS". Ketä se vahingonkorvaus oikeasti hyödyttäisi ja miten rakentavaa se olisi? Vahingonkorvaushan on aina rahaa. Rahahan on toki vähän lohduttava asia, mutta ei sillä voida oikeasti mitään todella tärkeää täällä korvata.

Karma on siksi myös ennenkaikkea rakentavaa, sillä loppujen lopuksi kaikki hyötyvät siitä. Kaikki universaalit lait ovat syvällisiä. Niissä otetaan huomioon kaikki tekijät: Olosuhteet, ympäristö jne. jne ja rangaistuksetkin ovat ihmeellsiä, sillä nekin ovat juuri ennenkaikkea rakentavia!

Jumala on niin suuri Rakkaus ja Viisaus, että hänen "rangaistuksetkin" ovatkin itseasiassa meidän parhaaksemme. Juuri karman syvällisen ymmärtämisen kautta meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan Jumalan todellista rakkautta. Sinulla on kokemus kuolemasta ja Jumalan kohtaamisesta. Mitään sellaista ei kuitenkaan tarvita, jos ihminen on jo edennyt pidemmälle Jumalan tuntemuksessa ja jo elänyt täällä lukuisia elämiä. Opetukset ovat siis menneet jo tällaiselle ihmiselle perille.

Sinä koit sen mitä koit siksi, että sinä olet arvokas. Tottakai olemme kaikki yhtä arvokkaita, mutta emme aivan samanaikaisesti. Jokaisen aika on kuitenkin tulossa. Sinussa oli oikeanlaista nöyryyttä, älyä ja ennenkaikkea "etsijää" ja sait sitten kokea Jumalan armon sellaisena kuin se usein kuolemamme jälkeen koetaan. Sen jälkeen olet toiminut kertoen ihmisille kokemastasi ja se on hyvä asia se. Älä kuitenkaan sorru siihen olettamukseen, että vain sinä ja muutama muu tietää tarkalleen miten asiat ovat. On aina hyvä pitää mielessään se, että huomenna me nauramme sille, mitä eilen pidimme vakavimmista vakavimpana totuutena. Nöyryys onkin tärkeä, mutta missään nimessä ei saa olla myöskään liian nöyrä sillä se lähentelee jo tekopyhyyttä, omahyväisyyttä ja ylpeyttä. Tämän olet ehkä joissain uskovissakin havainnut, mutta samaan voi syyllistyä ihan yhtä hyvin "taviskin".

Olen itse 37-vuotias, en siis kovin vanha vielä, mutta en enää kovin nuorikaan ja varon visusti ajattelemasta, että tietäisin paljon yhtään mistään. Jeesushan tosin oli tässä iässä jo täysin "valmis" eli siinä mielessä olen ihan hyvän ikäinen mutta uskon, että tulen todellakin kasvamaan aina kuolemaani saakka, sillä tämän päivän tietämyksenikin on huomenna todellakin vain eilisen tietoa.

Voin mainita eräänkin asian, joka minua jossain kirjoituksessasi hieman hymyilytti. Puhuit "boddhitsavoista" ja mainitsit nimiä jotka minusta ovat aika kaukana mistään "bodhitsawoista". Dalai Lama, äiti Teresa ja varsinkin Johannes Paavali toinen saivat pienen hymynvireen kivettyneille kasvoilleni. Mitä he ovat/olivat? Pelkkiä henkisyyden ja hengellisyyden "mannekiineja".Johannes Paavali toinenkin edusti kaikenlaista pysähtyneisyyttä ja suvaitsematomuutta, myös Dalai Lamasta on sanottu samaa. Mutta ei tietenkään mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Paavin on tietenkin oltavakin sellainen kuin on hänen kirkkonsa. Tiedät kyllä varmasti mitä Katolinen kirkko täällä edustaa, ettei minun tarvitse sinua siitä enempää tässä nyt valistaa? Jotain tuossahan jo mainitsinkin. Dalai Lama on mielestäni vanhetessaan jossain määrin "pehmennyt". Muistan erään ohjelman jossa Dalai itsekkin sanoi buddhalaisuudetsa ja omasta "jumalallisuudestaan", että ei hänellä ole aavistustakaan siitä, ovatko ne totta vai eivät, ja nauroi sitten päälle. "Pisteet" Dalaille siitä! ;)

"Eteenpäin maksaminen" on hieno periaate!

Mukavaa kun sulla on aina antaa jokin hieno "virallinen" nimitys näille ikivanhoille viisauksille. Yksi syy miksi musta on mukava lukea juttujasi on se, että saan tietää millä nimillä ihmiset nykyään näitä vanhoja mystikkojen viisauksia oikein nimittelee? Vaarana on tietysti se, että viisaukset latistuu pelkiksi kirjaviisauksiksi ja "etsijät" alkavat siksi suhtautuma niihin ylimielisesti, pelkkinä kirjaviisauksina, mitä ne eivät alunperin ole todellakaan olleet.


Ja tuo raamatunkohtasi oli hyvä. Tuttu tarina toki, vaikka en ole siihen pitkään aikaan sen kummepaa huomiota kiinnittänytkään. Sitä vartenhan onkin tämä ihmisten välinen vuorovaikutus, jotta toimisimme toinen toisillemme niin oppilaina, kuin opettajinakin. ;)

Chihuhua ja dopermanni sitten.

Aina kannattaakin tarkkailla tilanneta ensin, jep!

Kaikesta syntyy karmaa? Siis kaikista teoista, jotka kohdistamme toisiin ihmisiin ja itseemmekin? Tuskin nyt tässäkin kirjotellessa joka näppäimen näpäytyksestäkään nyt ihan karmaa tulee vaikka nivelet ehkä kuluu, ja vanhana on sitten nakkisormet. No, joo. Vitsi vitsinä.

Miten sen karman nyt itsekukin täällä sitten käsittää?

Kuten ehkä muistatkin, niin en usko positiiviseen karmaan. Minulle karma on aina nimenomaan taitamattoman teon seuraus, siis ei koskaan taitavan teon seuraus. Taidamme käsittää siis karman vähän erilailla. Taitamaton teko aiheuttaa universumissa mielestäni aina eräänlaisen "romahduksen", joka vaatii "korjaamista". Taitava teko taas pitää kaiken tasapainossa eli hienommin sanottuna harmoniassa. Maailmankaikkeuden olemus on oikeasti aina ja ikuisesti todellisuudessa olla harmoniassa. Hyvää on aina ollut yhtä paljon ja tulee aina olemaankin, koska Jumala on kaikki hyvä mitä on, ja me emme voi sitä mitenkään enää lisätä ja ainoa mitä voimme tehdä onkin oppia elämään harmoniassa tuon Rakkauden kanssa.

Ehkä tämä vähän selvitti miksi minä en tunne käsitettä "positiivinen karma". Tai sitten ei.

Olet aikaisemminkin maininnut kouluhistoriastasi ja saamistasi ikävistä kokemuksistasi. Muistan kyllä kaikenlaista. Taisit jossain aiemmin käyttää täällä kovasti sanaa "simputus". Älykkäät ja herkät ihmiset joutuvatkin nykyisessä systeemissä usein turhautumaan. Varsinkin pojat, mutta myös jotkut tytötkin. Systeemihän suosii tyttöjä, hiljaisina, kiltteinä ja ahkerina "suorittjina", kun pojat taas ovat yleensä "villimpiä". Mikä johtuu myös siitä, että poikien kehitys alkaa myöhemmin ja tytöt taas ovat kypsempiä. Järjestelmä vaatisikin tämän asian parempaa huomioimista mutta myös sen tosiasian, että älykkäimmille ja herkemmille pitäisi järjestää enemmän haastetta. Se, että älykkäimmille perustettaisiin omat koulunsa, ei ehkä ole kuitenkaan se kaikkein järkevin ratkaisu. Parempi olisi ehkä se, että älykkäitä tuettaisiin eri tavoin heidän älykkyyttään oikein "ruokkien". Mielenkiintoinen aihe mutta ei nyt koko tätä yötä viitsi tällä kertaa asialle uhrata.

Ihmisen hienoimmat, mutta myös huonoimmat teothan tulevat yleensä aina spontaanisti. Kun meillä ei ole aikaa miettiä sen enämpää tekoamme, silloin esiin astuu kaikki se viisaus ja kokemus, jonka olemme itsellemme hankkineet, oikeastaan voimme sanoa, että jopa ansainneet. Kaikki todella tärkeä täällähän nimenomaan aina ANSAITAAN. Mikään todella tärkeä ei tule ilmaiseksi. Ilmaiseksi saamalla emme opi oikeasti kunnioittamaan yhtään mitään, ainoastaan kun voimme kovan työn jälkeen todeta iloisenakin itsellemma, että hitto soikoon kun tämä olikin ansaittua, paljon töitä tehdä tämän eteen sainkin! Lopussa kiitos seisoo. ;)

Minusta kaikkein pisimmälle kehittyneet ihmiset, ovat hyvin spontaaneja ihmisiä. He eivät oikein osaa edes laskelmoida. He ovat oppineet elämään joka hetkessä, mutta heillä on silti viisautensa ja kokemuksensa, joka tilanteen varalle. Olemme tainneet puhuakkin "vanhoista sieluista" jokin aika sitten täällä. Voimme ajatella pisimmälle kehittyneitä ihmisiä todellakin "vanhoina sieluina" vaikka ilmaisu saattaa olla hieman harhaanjohtava.

Näistä juutalaisten käsityksistäkin olemme muistaakseni täällä ennenkin keskustelleet. Sinua ehkä miellyttää/lohduttaa heidän käsityksensä. Kun koet näköjään tämän täällä olemisemmekin lähinnä "murheen alhonasi", niin ymmärrän, että sinulla on erilaiset käsitykset kuten nyt tässä minulla. Minä koen tämän elämän kuitenkin myös ilona, nautintona ja suurena Rakkautenakin, jossa tietysti on tietysti välillä sitä "murheen alhoakin", mutta sekin vaan auttaa meitä nauttimaan vieläkin enemmän hyvistä hetkistämme. Puhut kyllä hieman ristiriitaisesti siitäkin, että tässä maailmassa ei olisi rakkautta ja kuitenkin olisimme täällä myös lisäämässä tänne rakkautta. Täällä on paljonkin rakkautta, muutenhan emme täällä mitään voisi rakkakudesta edes oppia. Voiko rakkaudettomuudessa oppia rakkautta? Uskon, että kaikki olemassaolo perustuu nimenomaan Rakkauteen ja mitään sellaista ei voi olla edes olemassa, jossa ei ole yhtään rakkautta. Sellainen ei yksinkertaisesti elä täällä sekuntiakaan.

Ja Jumalahan se oli se Rakkaus! Kaiken olemassaolo on siis Jumalasta!

En näe mitään "tarpeettomia" inkarnoitumisia. Ihan kaikella on täällä tarkoituksensa. Ymmärrän kyllä idealismiasi ja pientä pelonsekaista suhtautumistasi jälleensyntymiseen. Minähän olen ainakin 20 vuotta uskonut jälleensyntymään ja mitä enemmän siitä tiedän, sitä vähemmän sitä pelkään. Minä ainakin voin vielä syntyä uudestaan tänne. Ainakin muutaman kerran. Tietysti riippuu myös siitä millaista elämämme on tässä elämässämme ollut, miten suhtaudumme tänne uudelleen palaamiseemme. Oma elämäni on ollut ihan Ok. Omat ongelmat tai oikeastaan käytän ilmaisua "haasteet", ovat olleet mielestäni aivan kohdallaan. Karmaa on varmaankin ollut ja sitä olen varmaan aimo osan "polttanutkin". Minun "loppuraporttini" näyttääkin tällä hetkellä ihan kivalta. Ei se varmaankaan mikään 9.9 ole mutta ehkä tollanen 8.2. Aika hyvä sekin. ;)

Olet kertonut, että elämäsi on ollut vaikeaa. Anna kuitenkin ajankin olla sulle armollinen. Muista nämä sanani 20 vuoden päästä. Jos et enää muista, niin ei sillä niin merkitystä ole. Tahdon vain sanoa, että liian hätiköityjä johtopäätöksiä ei "edistyksestään" kannata tehdä. Elä ensin elämäsi ja pohdi vasta sitten, millainen se oli. Puolivalmista taideteostakaan ei kannata vielä arvostella, saatika sitten myydä.

Ja lopuksi vielä, huh huh, ne eläimet. Voiko laumasielun omaava eläin "kehittää" itselleen yksilösielun/ihmissielun? Enpä tiedä, ehkä. Tuskin mun edellisen elämäni koira on ainakaan tämän elämäni äitini??? ;)

Aika kaamee "huumorintaju" Jumalalla jos näin todellakin olisi!

VAi, että taivaassa koittaa sitten se kauan kaivattu "vapaa-aikakin"? No, on sulla kyllä ollu kovaa täällä. Eikös sulla ole edes kotia täällä ollut? Johan on harmin paikan sulle täällä lykänny! ;)

Eikös uskovien taivas ole nimenomaan tällänen "lomanviettokohde" jossa harput vaan soi ja missä mitään ei tartte enää tehä. Omenatkin putoo puustasuoraan käteen! :-O

Minä ainakin haluan tehdä vaikka mitä "hommia" siellä taivaassakin, ihan kuin täällä maanpäälläkin. Niinhän raamatussakin taidetaan sanoa, että niin maanpäällä kuin taivaissakin.

Minä uskon vielä, että materiaakin on tuolla "taivaassa" ja että emme me missään pelkässä valossa siellä leijaile, vaan sielläkin on oma materiansa, joka on vaan paljon hienojakoisempaa, kuin täällä tuntemamme materia. Voimme todellakin siellä luoda juuri sen näköisen "taivaan" kuin ikinä haluammekin. Tästähän olet itsekkin puhunut.

Joo, no ei tämä nyt niin raakaa peliä yleensä olekkaan. Kaikkea pitää olla, mutta ei liikaa. Joskus tulee valittua vähän vaikeampi "tie" mutta kyllä siitäkin selvitään ja lopulta sinne "taivaan kotiinkin" palataan mutta sitä ennen opitaan vähän ensin, että voidaan "taivaan kotiammekin" vieläkin enemmän arvostaa! ;)

Hyvvee yötä!

huhhuh mikä pötkö!

Ganda kirjoitti:

Hiphei!

Miten tässä tuli "deja vu", että mehän ollaankin tämä keskustelu täällä ennenkin käyty?

Toki opettelemme täällä maanpäällä anteeksiantoakin, armahtavaisuutta ja muutenkin "jaloa" suhtautumista kanssaihmisiimme ja tottakai myös itsemme. Pidättäydyn kuitenkin kannassani ja olen todellakin sitä mieltä, että anteeksiannolla on enemmänkin symbolinen ja psykologinen merkitys, kuin minään karman "nollaajana". Anteeksi anto, kun ei todellaakaan ole mielestäni mikään hokkuspokkustemppu, jolla kaikki karma tuosta noin vain pois taiottaisiin.

Tietysti ainahan voidaan vedota "auktoriteetteihin", kuten nyt vaikkapa tässä tapauksessa Isä meidän rukouksen kohtaan:

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Tällaiset litaniathan ovat tarkoitettu vain niille joiden ymmärrys on vielä vähäinen. Jokainenhan "henkinen" etsijähän tietää, että tällaiset valmiit rukoukset ovat loppujen lopuksi yhtä tyhjän kanssa, mutta niillä on kuitenkin on oma tarkoituksensa saada yksinkertaisemmatkin ihmiset tajuamaan mitkä asiat ovat tärkeitä. Jos ei osaa vielä muuten "keskustella" Jumalan kanssa, niin Isä meidän on sellainen jonka avulla voi alkaa harjoittelemaan.

Minä en valitettavasti ole niin idealistinen, että uskoisin kaiken olevan kaiken kanssa heti sujut, vain pelkällä katumuksella ja anteeksipyynnöllä, mutta näistä on todella hyvä ainakin aloittaa karmansa sovitus.

Maailma on välillä kovakin koulu ja "heikot" jopa välillä sortuu tällä elon tiellä. Ihminen voi kuitenkin kestää aivan mainiosti kovankin elämän pystyssä päin jos hänellä vain on tiettyä nöyryyttä ja uskoa elämässään. Karmaan uskovalla tämä tietenkin tarkoittaa ihan yksinkertaisesti sitä, että vaikeuteni johtuvat todellakin siitä, mitä tein aikaisemmin täällä väärin ja on täysin oikein, että nyt todellakin niitän sitä, mitä aikoinaan kylvinkin. Sinähän tiedät tämän asian hyvin itsekkin. Uskoa tarvitaan taas siinä, että on olemassa Jumala, joka on todellakin Rakkaus. Tämänkin sinä varsin hyvin tiedät.

Karma on myös ilomme!

Taisin sinulle joskus aiemmin sanoa, että karma on kuin asuntolaina. Me joudumme lainamme maksamaan viimeistä senttiä myöten, mutta vastineeksi me saammekin oman asunnon itsellemme! Me siis hyödymme itsekkin velastamme, eikä pelkästään pankki. Taisit sanoa, että "Ei ei, karmahan on enemmänkin VAHINGONKORVAUS". Ketä se vahingonkorvaus oikeasti hyödyttäisi ja miten rakentavaa se olisi? Vahingonkorvaushan on aina rahaa. Rahahan on toki vähän lohduttava asia, mutta ei sillä voida oikeasti mitään todella tärkeää täällä korvata.

Karma on siksi myös ennenkaikkea rakentavaa, sillä loppujen lopuksi kaikki hyötyvät siitä. Kaikki universaalit lait ovat syvällisiä. Niissä otetaan huomioon kaikki tekijät: Olosuhteet, ympäristö jne. jne ja rangaistuksetkin ovat ihmeellsiä, sillä nekin ovat juuri ennenkaikkea rakentavia!

Jumala on niin suuri Rakkaus ja Viisaus, että hänen "rangaistuksetkin" ovatkin itseasiassa meidän parhaaksemme. Juuri karman syvällisen ymmärtämisen kautta meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan Jumalan todellista rakkautta. Sinulla on kokemus kuolemasta ja Jumalan kohtaamisesta. Mitään sellaista ei kuitenkaan tarvita, jos ihminen on jo edennyt pidemmälle Jumalan tuntemuksessa ja jo elänyt täällä lukuisia elämiä. Opetukset ovat siis menneet jo tällaiselle ihmiselle perille.

Sinä koit sen mitä koit siksi, että sinä olet arvokas. Tottakai olemme kaikki yhtä arvokkaita, mutta emme aivan samanaikaisesti. Jokaisen aika on kuitenkin tulossa. Sinussa oli oikeanlaista nöyryyttä, älyä ja ennenkaikkea "etsijää" ja sait sitten kokea Jumalan armon sellaisena kuin se usein kuolemamme jälkeen koetaan. Sen jälkeen olet toiminut kertoen ihmisille kokemastasi ja se on hyvä asia se. Älä kuitenkaan sorru siihen olettamukseen, että vain sinä ja muutama muu tietää tarkalleen miten asiat ovat. On aina hyvä pitää mielessään se, että huomenna me nauramme sille, mitä eilen pidimme vakavimmista vakavimpana totuutena. Nöyryys onkin tärkeä, mutta missään nimessä ei saa olla myöskään liian nöyrä sillä se lähentelee jo tekopyhyyttä, omahyväisyyttä ja ylpeyttä. Tämän olet ehkä joissain uskovissakin havainnut, mutta samaan voi syyllistyä ihan yhtä hyvin "taviskin".

Olen itse 37-vuotias, en siis kovin vanha vielä, mutta en enää kovin nuorikaan ja varon visusti ajattelemasta, että tietäisin paljon yhtään mistään. Jeesushan tosin oli tässä iässä jo täysin "valmis" eli siinä mielessä olen ihan hyvän ikäinen mutta uskon, että tulen todellakin kasvamaan aina kuolemaani saakka, sillä tämän päivän tietämyksenikin on huomenna todellakin vain eilisen tietoa.

Voin mainita eräänkin asian, joka minua jossain kirjoituksessasi hieman hymyilytti. Puhuit "boddhitsavoista" ja mainitsit nimiä jotka minusta ovat aika kaukana mistään "bodhitsawoista". Dalai Lama, äiti Teresa ja varsinkin Johannes Paavali toinen saivat pienen hymynvireen kivettyneille kasvoilleni. Mitä he ovat/olivat? Pelkkiä henkisyyden ja hengellisyyden "mannekiineja".Johannes Paavali toinenkin edusti kaikenlaista pysähtyneisyyttä ja suvaitsematomuutta, myös Dalai Lamasta on sanottu samaa. Mutta ei tietenkään mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Paavin on tietenkin oltavakin sellainen kuin on hänen kirkkonsa. Tiedät kyllä varmasti mitä Katolinen kirkko täällä edustaa, ettei minun tarvitse sinua siitä enempää tässä nyt valistaa? Jotain tuossahan jo mainitsinkin. Dalai Lama on mielestäni vanhetessaan jossain määrin "pehmennyt". Muistan erään ohjelman jossa Dalai itsekkin sanoi buddhalaisuudetsa ja omasta "jumalallisuudestaan", että ei hänellä ole aavistustakaan siitä, ovatko ne totta vai eivät, ja nauroi sitten päälle. "Pisteet" Dalaille siitä! ;)

"Eteenpäin maksaminen" on hieno periaate!

Mukavaa kun sulla on aina antaa jokin hieno "virallinen" nimitys näille ikivanhoille viisauksille. Yksi syy miksi musta on mukava lukea juttujasi on se, että saan tietää millä nimillä ihmiset nykyään näitä vanhoja mystikkojen viisauksia oikein nimittelee? Vaarana on tietysti se, että viisaukset latistuu pelkiksi kirjaviisauksiksi ja "etsijät" alkavat siksi suhtautuma niihin ylimielisesti, pelkkinä kirjaviisauksina, mitä ne eivät alunperin ole todellakaan olleet.


Ja tuo raamatunkohtasi oli hyvä. Tuttu tarina toki, vaikka en ole siihen pitkään aikaan sen kummepaa huomiota kiinnittänytkään. Sitä vartenhan onkin tämä ihmisten välinen vuorovaikutus, jotta toimisimme toinen toisillemme niin oppilaina, kuin opettajinakin. ;)

Chihuhua ja dopermanni sitten.

Aina kannattaakin tarkkailla tilanneta ensin, jep!

Kaikesta syntyy karmaa? Siis kaikista teoista, jotka kohdistamme toisiin ihmisiin ja itseemmekin? Tuskin nyt tässäkin kirjotellessa joka näppäimen näpäytyksestäkään nyt ihan karmaa tulee vaikka nivelet ehkä kuluu, ja vanhana on sitten nakkisormet. No, joo. Vitsi vitsinä.

Miten sen karman nyt itsekukin täällä sitten käsittää?

Kuten ehkä muistatkin, niin en usko positiiviseen karmaan. Minulle karma on aina nimenomaan taitamattoman teon seuraus, siis ei koskaan taitavan teon seuraus. Taidamme käsittää siis karman vähän erilailla. Taitamaton teko aiheuttaa universumissa mielestäni aina eräänlaisen "romahduksen", joka vaatii "korjaamista". Taitava teko taas pitää kaiken tasapainossa eli hienommin sanottuna harmoniassa. Maailmankaikkeuden olemus on oikeasti aina ja ikuisesti todellisuudessa olla harmoniassa. Hyvää on aina ollut yhtä paljon ja tulee aina olemaankin, koska Jumala on kaikki hyvä mitä on, ja me emme voi sitä mitenkään enää lisätä ja ainoa mitä voimme tehdä onkin oppia elämään harmoniassa tuon Rakkauden kanssa.

Ehkä tämä vähän selvitti miksi minä en tunne käsitettä "positiivinen karma". Tai sitten ei.

Olet aikaisemminkin maininnut kouluhistoriastasi ja saamistasi ikävistä kokemuksistasi. Muistan kyllä kaikenlaista. Taisit jossain aiemmin käyttää täällä kovasti sanaa "simputus". Älykkäät ja herkät ihmiset joutuvatkin nykyisessä systeemissä usein turhautumaan. Varsinkin pojat, mutta myös jotkut tytötkin. Systeemihän suosii tyttöjä, hiljaisina, kiltteinä ja ahkerina "suorittjina", kun pojat taas ovat yleensä "villimpiä". Mikä johtuu myös siitä, että poikien kehitys alkaa myöhemmin ja tytöt taas ovat kypsempiä. Järjestelmä vaatisikin tämän asian parempaa huomioimista mutta myös sen tosiasian, että älykkäimmille ja herkemmille pitäisi järjestää enemmän haastetta. Se, että älykkäimmille perustettaisiin omat koulunsa, ei ehkä ole kuitenkaan se kaikkein järkevin ratkaisu. Parempi olisi ehkä se, että älykkäitä tuettaisiin eri tavoin heidän älykkyyttään oikein "ruokkien". Mielenkiintoinen aihe mutta ei nyt koko tätä yötä viitsi tällä kertaa asialle uhrata.

Ihmisen hienoimmat, mutta myös huonoimmat teothan tulevat yleensä aina spontaanisti. Kun meillä ei ole aikaa miettiä sen enämpää tekoamme, silloin esiin astuu kaikki se viisaus ja kokemus, jonka olemme itsellemme hankkineet, oikeastaan voimme sanoa, että jopa ansainneet. Kaikki todella tärkeä täällähän nimenomaan aina ANSAITAAN. Mikään todella tärkeä ei tule ilmaiseksi. Ilmaiseksi saamalla emme opi oikeasti kunnioittamaan yhtään mitään, ainoastaan kun voimme kovan työn jälkeen todeta iloisenakin itsellemma, että hitto soikoon kun tämä olikin ansaittua, paljon töitä tehdä tämän eteen sainkin! Lopussa kiitos seisoo. ;)

Minusta kaikkein pisimmälle kehittyneet ihmiset, ovat hyvin spontaaneja ihmisiä. He eivät oikein osaa edes laskelmoida. He ovat oppineet elämään joka hetkessä, mutta heillä on silti viisautensa ja kokemuksensa, joka tilanteen varalle. Olemme tainneet puhuakkin "vanhoista sieluista" jokin aika sitten täällä. Voimme ajatella pisimmälle kehittyneitä ihmisiä todellakin "vanhoina sieluina" vaikka ilmaisu saattaa olla hieman harhaanjohtava.

Näistä juutalaisten käsityksistäkin olemme muistaakseni täällä ennenkin keskustelleet. Sinua ehkä miellyttää/lohduttaa heidän käsityksensä. Kun koet näköjään tämän täällä olemisemmekin lähinnä "murheen alhonasi", niin ymmärrän, että sinulla on erilaiset käsitykset kuten nyt tässä minulla. Minä koen tämän elämän kuitenkin myös ilona, nautintona ja suurena Rakkautenakin, jossa tietysti on tietysti välillä sitä "murheen alhoakin", mutta sekin vaan auttaa meitä nauttimaan vieläkin enemmän hyvistä hetkistämme. Puhut kyllä hieman ristiriitaisesti siitäkin, että tässä maailmassa ei olisi rakkautta ja kuitenkin olisimme täällä myös lisäämässä tänne rakkautta. Täällä on paljonkin rakkautta, muutenhan emme täällä mitään voisi rakkakudesta edes oppia. Voiko rakkaudettomuudessa oppia rakkautta? Uskon, että kaikki olemassaolo perustuu nimenomaan Rakkauteen ja mitään sellaista ei voi olla edes olemassa, jossa ei ole yhtään rakkautta. Sellainen ei yksinkertaisesti elä täällä sekuntiakaan.

Ja Jumalahan se oli se Rakkaus! Kaiken olemassaolo on siis Jumalasta!

En näe mitään "tarpeettomia" inkarnoitumisia. Ihan kaikella on täällä tarkoituksensa. Ymmärrän kyllä idealismiasi ja pientä pelonsekaista suhtautumistasi jälleensyntymiseen. Minähän olen ainakin 20 vuotta uskonut jälleensyntymään ja mitä enemmän siitä tiedän, sitä vähemmän sitä pelkään. Minä ainakin voin vielä syntyä uudestaan tänne. Ainakin muutaman kerran. Tietysti riippuu myös siitä millaista elämämme on tässä elämässämme ollut, miten suhtaudumme tänne uudelleen palaamiseemme. Oma elämäni on ollut ihan Ok. Omat ongelmat tai oikeastaan käytän ilmaisua "haasteet", ovat olleet mielestäni aivan kohdallaan. Karmaa on varmaankin ollut ja sitä olen varmaan aimo osan "polttanutkin". Minun "loppuraporttini" näyttääkin tällä hetkellä ihan kivalta. Ei se varmaankaan mikään 9.9 ole mutta ehkä tollanen 8.2. Aika hyvä sekin. ;)

Olet kertonut, että elämäsi on ollut vaikeaa. Anna kuitenkin ajankin olla sulle armollinen. Muista nämä sanani 20 vuoden päästä. Jos et enää muista, niin ei sillä niin merkitystä ole. Tahdon vain sanoa, että liian hätiköityjä johtopäätöksiä ei "edistyksestään" kannata tehdä. Elä ensin elämäsi ja pohdi vasta sitten, millainen se oli. Puolivalmista taideteostakaan ei kannata vielä arvostella, saatika sitten myydä.

Ja lopuksi vielä, huh huh, ne eläimet. Voiko laumasielun omaava eläin "kehittää" itselleen yksilösielun/ihmissielun? Enpä tiedä, ehkä. Tuskin mun edellisen elämäni koira on ainakaan tämän elämäni äitini??? ;)

Aika kaamee "huumorintaju" Jumalalla jos näin todellakin olisi!

VAi, että taivaassa koittaa sitten se kauan kaivattu "vapaa-aikakin"? No, on sulla kyllä ollu kovaa täällä. Eikös sulla ole edes kotia täällä ollut? Johan on harmin paikan sulle täällä lykänny! ;)

Eikös uskovien taivas ole nimenomaan tällänen "lomanviettokohde" jossa harput vaan soi ja missä mitään ei tartte enää tehä. Omenatkin putoo puustasuoraan käteen! :-O

Minä ainakin haluan tehdä vaikka mitä "hommia" siellä taivaassakin, ihan kuin täällä maanpäälläkin. Niinhän raamatussakin taidetaan sanoa, että niin maanpäällä kuin taivaissakin.

Minä uskon vielä, että materiaakin on tuolla "taivaassa" ja että emme me missään pelkässä valossa siellä leijaile, vaan sielläkin on oma materiansa, joka on vaan paljon hienojakoisempaa, kuin täällä tuntemamme materia. Voimme todellakin siellä luoda juuri sen näköisen "taivaan" kuin ikinä haluammekin. Tästähän olet itsekkin puhunut.

Joo, no ei tämä nyt niin raakaa peliä yleensä olekkaan. Kaikkea pitää olla, mutta ei liikaa. Joskus tulee valittua vähän vaikeampi "tie" mutta kyllä siitäkin selvitään ja lopulta sinne "taivaan kotiinkin" palataan mutta sitä ennen opitaan vähän ensin, että voidaan "taivaan kotiammekin" vieläkin enemmän arvostaa! ;)

Hyvvee yötä!

huhhuh mikä pötkö!

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18198814/miksi-kliinisen-kuoleman-tilassa-oleva-henkilo-nakee-joskus-kuolleita-sukulaisia
Miksi kliinisen kuoleman tilassa oleva henkilö näkee joskus kuolleita sukulaisia