Isontalon Antti Härmästä!

HÄRMÄN HÄJY - ANTTI ISOTALO

Antti Isotalo syntyi 24.8. 1831 Alahärmän Hanhimäessä ja kuoli kotonaan Isotalossa vuonna 1911, muutamaa päivää vaille 80-vuotiaana.
Antti oli kolmesta veljeksestä nuorin.
Hän meni naimisiin Liisa Wilhelmiina Jaakontytär Hillin kanssa vuonna 1854. Ensimmäisen vaimon kanssa Antti sai kaikki kymmenen lastaan. Vaimo Miina kuoli vuonna 1888 ja Antti meni uudelleen naimisiin Kaisa Kaapontytär Huhtalan kanssa 1889. Kun toinen vaimo kuoli vuonna 1910 katseli Antti itselleen kolmannen vaimon. Vuonna 1911 Antti meni naimisiin Liisa Matintytär Mäenpään kanssa.


Antti oli kuuluisa rotevasta ruumiinrakenteestaan ja voimistaan. "Vielä 80-vuotiaana Antilla oli tavallisen miehen voimat ja jaloilleen hän kuolikin. Heinäaikana 1911 Antti tunsi lopun lähestyvän. Pojanpojalle Antti antoi neuvoja mistä laudasta arkku tehdään ja valmisteli itse hautajaisiaan, antoi ohjeet kellonsoitosta ja kantamisesta ym. Kun viimeiset heinät oli korjattu tuli Antti tupaan, horjahti ja putosi polvilleen. Siitä autettiin sänkyyn suuri persoonallisuus, …"(Kujanen 1997). Antti Isotalo kuoli elokuun 8. päivänä 1911.

1850- luvun puolivälissä Antti osti oman tilan lapsettomalta sukulaisleskeltä. Tila sijaitsi Alahärmän Voltissa. Pellon raivaus ja tilan kehittäminen aloitettiin heti. Lisämaata Antti osti tervarahoilla. Antti oli ostanut naapuritilan ja huomannut, että tilalla oli tervaksia, joista pystyi rakentamaan ruukin. Tervasta saamillaan rahoilla Antti maksoi velkansa (Kujanen 1997).

Maanviljely oli Antin sydäntä lähellä mutta levoton veri ajoi myös muihin harrastuksiin. Antti oli mainio hevosmies. Hän osasi käsitellä hevosta ja myös myydä niitä. Markkinamiehen puhelahjoja hänellä myös ilmeisesti oli. Antin levoton luonne veti markkinoille ja tappeluihin. Isoon-Antin ei tarvinnut kerätä joukkoa vaan sitä kertyi itsestään hänen ympärilleen. Hän oli pelkäämätön ja hurja tappelija - juuri sellainen, kuin siihen aikaan kunnioitettavan miehen tuli olla.

Antin luonteessa sanotaan kuitenkin löytyneen hyvyyttä. Hän osoitti käytöksellään kunnioitusta ja huomaavaisuutta naisille. Naisten kanssa hän ei alkanut tappelemaan. Isontalon -Antti oli myös suosittu "järjestysmies" häihin ja hautajaisiin. Antin suuri koko ja maine piti huolen siitä, ettei tilaisuudessa esiintynyt kähinöitä.

Antti sai kuitenkin kärsiä teoistansa. Hän sai raipparangaistuksia ja sakkoja sekä sai 12 vuotta vankeutta miehen taposta. Tätä tappoa hän ei kuitenkaan koskaan tunnustanut. Antti Isotalon lapsenlapsi Laina Isotalo muisteli vuonna 1971, että Antti oli aikanaan vakuuttanut heille olevansa syytön mies tappoon vaikka olikin syyllistynyt moneen muuhun tekoon:
"Muistakaa te ja tietäkää - tullaanpa minusta sanomaan hyvää tai pahaa, en ole koskaan ketään tappanut, enkä tapattanut. Minä olen taposta kärsinyt, jota en ole tehnyt, ettei mun tarvittisi sitä kieltää, mua on toteltu ja uskottu muutenkin ilman puukkoa. Niissä häissä, missä minä olen ollut kenkärinä, ei tapeltu."

Linnareissun jälkeen Antti paransi tapansa kunnostautui yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hän oli mm. perustamassa Härmään kansakoulua ja oli mukana nuorisoseuraa perustamassa. Isoo-Antti seurusteli mielellään ihmisten kanssa ja antoi tunnustuksen nk. herroille, jotka virkansa täyttivät oikeamielisesti. Antin luona kävikin keskustelemassa mm. kirkkoherra Leidenius. Isontalon Antti on jäänyt historiaan voimakkaana persoonana, joka niin hyvillä kuin pahoillakin teoillansa vaikutti aikalaisten elämään Alahärmässä ja lähiseuduilla.