Kun saimme tietää sinusta,
silloin pelkoni lensi ulos minusta.
Itkin ja nauroin,
sinä sylissäni minulle lauloit.
Onni ja rakkaus täytti sydämemme,
silloin tulevausuudesta tienneet emme.
Viikot kuluivat
ja elämäntyylimme vaihtuivat.
Odotimme sinua innolla,
rakkaudella ja toivolla.
Mutta kaikki loppui lyhyeen,
siihen "pienehköön" törmäykseen.
Sinä siinä eniten loukkaannuit
ja tuskaksi sydämeeni vaihduit.
En tiedä mikä silloin olit,
mutta olit minun.
Ehkä kultahiuksinen tyttönen
tai poika sinisilmäinen.
Sitä koskaan tietää saa en.
Mutta sinua rakastan, vieläkin.
Vaikka kaukana ylhäällä lennätkin.
Anna anteeksi,
en halunnut erota iäksi.
silloin pelkoni lensi ulos minusta.
Itkin ja nauroin,
sinä sylissäni minulle lauloit.
Onni ja rakkaus täytti sydämemme,
silloin tulevausuudesta tienneet emme.
Viikot kuluivat
ja elämäntyylimme vaihtuivat.
Odotimme sinua innolla,
rakkaudella ja toivolla.
Mutta kaikki loppui lyhyeen,
siihen "pienehköön" törmäykseen.
Sinä siinä eniten loukkaannuit
ja tuskaksi sydämeeni vaihduit.
En tiedä mikä silloin olit,
mutta olit minun.
Ehkä kultahiuksinen tyttönen
tai poika sinisilmäinen.
Sitä koskaan tietää saa en.
Mutta sinua rakastan, vieläkin.
Vaikka kaukana ylhäällä lennätkin.
Anna anteeksi,
en halunnut erota iäksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todella koskettava ja surullinen runo, mutta todella hyvä.
Se herättää paljon tunteita!
Surullinenhan on runon lähtö kohtakin... Ja liikaa tunteita se minussa saa ainakin heräämään... Muistot siihen kauheaan sairaala yöhön...
ei kai toi oo totta..??Siis menetitkö sinä lapsesi..?Voi..*Halaa*..Olet ihmeellisen vahva,mä olisin jo murtunut, mut hyvä niin..Pysy vahvana!!Jaksamista!!
valitettavasti tämä on totta...
Ja särkynyt olen jo aika hyvin mutta pakko kai sitä on jaksaa jatkaa eteenpäin... Rakkaan turvin... Kai me molemmat olemme murtuneet ja kärsineet tästä paljon mutta meillä on vielä onneksi toisemme ja rakkautemme....
Mutta onnea sinulle ja keisarille..*hali*