törmäys kuoleman...

Kun saimme tietää sinusta,
silloin pelkoni lensi ulos minusta.
Itkin ja nauroin,
sinä sylissäni minulle lauloit.
Onni ja rakkaus täytti sydämemme,
silloin tulevausuudesta tienneet emme.

Viikot kuluivat
ja elämäntyylimme vaihtuivat.
Odotimme sinua innolla,
rakkaudella ja toivolla.
Mutta kaikki loppui lyhyeen,
siihen "pienehköön" törmäykseen.
Sinä siinä eniten loukkaannuit
ja tuskaksi sydämeeni vaihduit.
En tiedä mikä silloin olit,
mutta olit minun.
Ehkä kultahiuksinen tyttönen
tai poika sinisilmäinen.
Sitä koskaan tietää saa en.

Mutta sinua rakastan, vieläkin.
Vaikka kaukana ylhäällä lennätkin.
Anna anteeksi,
en halunnut erota iäksi.
4124
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Todella koskettava ja surullinen runo, mutta todella hyvä.
Se herättää paljon tunteita!

Äänestä
  • Surullinenhan on runon lähtö kohtakin... Ja liikaa tunteita se minussa saa ainakin heräämään... Muistot siihen kauheaan sairaala yöhön...

    Äänestä

  • *kuollut*kyynel* kirjoitti:

    Surullinenhan on runon lähtö kohtakin... Ja liikaa tunteita se minussa saa ainakin heräämään... Muistot siihen kauheaan sairaala yöhön...

    ei kai toi oo totta..??Siis menetitkö sinä lapsesi..?Voi..*Halaa*..Olet ihmeellisen vahva,mä olisin jo murtunut, mut hyvä niin..Pysy vahvana!!Jaksamista!!

    Äänestä

  • -angel- kirjoitti:

    ei kai toi oo totta..??Siis menetitkö sinä lapsesi..?Voi..*Halaa*..Olet ihmeellisen vahva,mä olisin jo murtunut, mut hyvä niin..Pysy vahvana!!Jaksamista!!

    valitettavasti tämä on totta...
    Ja särkynyt olen jo aika hyvin mutta pakko kai sitä on jaksaa jatkaa eteenpäin... Rakkaan turvin... Kai me molemmat olemme murtuneet ja kärsineet tästä paljon mutta meillä on vielä onneksi toisemme ja rakkautemme....

    Mutta onnea sinulle ja keisarille..*hali*

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


*kuollut*kyynel* kirjoitti:

Kun saimme tietää sinusta,
silloin pelkoni lensi ulos minusta.
Itkin ja nauroin,
sinä sylissäni minulle lauloit.
Onni ja rakkaus täytti sydämemme,
silloin tulevausuudesta tienneet emme.

Viikot kuluivat
ja elämäntyylimme vaihtuivat.
Odotimme sinua innolla,
rakkaudella ja toivolla.
Mutta kaikki loppui lyhyeen,
siihen "pienehköön" törmäykseen.
Sinä siinä eniten loukkaannuit
ja tuskaksi sydämeeni vaihduit.
En tiedä mikä silloin olit,
mutta olit minun.
Ehkä kultahiuksinen tyttönen
tai poika sinisilmäinen.
Sitä koskaan tietää saa en.

Mutta sinua rakastan, vieläkin.
Vaikka kaukana ylhäällä lennätkin.
Anna anteeksi,
en halunnut erota iäksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu