Ja ojentaisit pyykkipoikia,
ja minä siinä lakanoita ripustaessani,
tuntisin
aurinkona katseesi,
hymyilisimme päivänvalossa kylpeville
lakanoille,
kahiseville kesäniityillemme,
aamukosteille mesimarjoille.
Kuulisivatko ohikulkijat
pyykkieni kujeilua, niiden kahistessa pihakoivun alla?
Pyykkipojat jättäisivät hymykuopat
kankaisiin
- ja poskilleni.
ja minä siinä lakanoita ripustaessani,
tuntisin
aurinkona katseesi,
hymyilisimme päivänvalossa kylpeville
lakanoille,
kahiseville kesäniityillemme,
aamukosteille mesimarjoille.
Kuulisivatko ohikulkijat
pyykkieni kujeilua, niiden kahistessa pihakoivun alla?
Pyykkipojat jättäisivät hymykuopat
kankaisiin
- ja poskilleni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
heti hymyilyttämään ja kuvittelemaan ne pyykit sinne narulle heilumaan ja sen kesäisen päivän ja ne pyykkipojat ja sen puhtaan pyykin tuoksun...:))) Hyvä.
;-) kiitos
Sinulta jäi sukat,
palloiksi kiireessä pyöräytetyt
askelmerkkisi parketillani.
Sukka kädessäni muistelen jättämiäsi jälkiä.
Sinä istuit tuossa
ja tuossa joit aamukahvia vastapäätä.
Tuossa sinä tulit ja kosketit
ja vieläkin minussa värisee.
Sinulta jäi sukat.
Entä jos tulisit takaisin ja sotkisit askeleesi uusilla jäljillä.
Ja minun huoneeni tulisi täyteen sinua.
Silloinkin kun olisit poissa.
Olisit täällä.
... kyllä lukijankin poskilla hyvä. Tämä runo on niin tulvillaan ihanaa ja aitoa rakkautta, että tämä saa minut ainakin hymyilemään. Upea on runosi. :)