Se on kuulkaas niin yksinkertaista, että hölmömpikin hämmästyy. Olemme sieluja, jotka viettävät enimmän aikaa kodissaan muiden sielujen ja henkiolentojen kanssa. Valitsemme vanhempamme, teemme suunnitelman elämäämme varten ja sitten sielu kiinnityy hedelmöityshetkellä uuteen ihmisruumiiseen.
Sielu palaa kun maallinen osa on päättynyt.
Se käydään läpi kaikkineen ennekuin uutta suunnitellaan.
Simple, if you think it!
Sielu palaa kun maallinen osa on päättynyt.
Se käydään läpi kaikkineen ennekuin uutta suunnitellaan.
Simple, if you think it!
Vastaukset 11
Vanhimmat
There is no political solution
To our troubled evolution
Have no faith in constitution
There is no bloody revolution
We are spirits in the material world
Are spirits in the material world
Are spirits in the material world
Are spirits in the material world
Our so-called leaders speak
With words they try to jail you
The subjugate the meek
But its the rhetoric of failure
We are spirits in the material world
Are spirits in the material world
Are spirits in the material world
Are spirits in the material world
Where does the answer lie?
Living from day to day
If its something we cant buy
There must be another way
We are spirits in the material world
Are spirits in the material world
Are spirits in the material world
Are spirits in the material world
---
Olemme siis todelliselta olemukseltamme sieluja ja tällä hetkellä materiaalisessa maailmassa (toistaiseksi). Se, mitä sanot, on sanasta sanaan totta.
mutta olen lukenut useammastakin rajatiedon kirjasta, että sielu kiinnityy sikiöön vasta lähellä syntymäajankohtaa tai syntymäajankohtana. Tai se voi käydä sikiössä kehitysaikana ja poistua välillä ennen lopullista kiinnittymistä. Onko jollain jotain muuta tietoa?
Näin se on. Kanssasi täysin samaa mieltä.
väitän, että kaikki tämmönen "life after death"-juttu on vaan keksittyä tuubaa että kuolemassa olis muka jotain hyvää ja elämällä jotain tarkoitusta. Olishan se nyt masentavaa, jos kuolema tosiaan olis vaan karu loppu eikä mitään sen kummempaa ja tätä kenties karua faktaa ei vaan suostu eräät uskomaan.
Minä näin maalaisjärjen perusteella ennemmin uskoisin, että kuolema on yksinkertaisesti tajunnan menetys ikuisiksi ajoiksi kun aivot lopettavat toimintansa, tila jota ei edes sen kummemmin osaa kuvailla. Ikuinen tajuttomuus, joku sellanen. Vähänniinkuin ennen syntymääkin.
Se on ihan sama uskotko vai et, elämä ei pääty koskaan. Energiat vaan muuttaa muotoaan ja mikään ei katoa mihinkään, ei edes ajatus.
tehtäväni on olla tällainen jättiläismäinen luuseri kuten jo 25 vuotta elämästäni ollut? Mitäs järkee sellasessa nyt olis? Keksikääpä nyt jotain muuta välillä.
Luuseri kokee täydestä sydämestään luuserina olemista ja kun hän kyllästyy aiheeseen, siirtyy johonkin muuhun tehtävään. Aikaa on ikuisuus, koska Elämä ei vain tämä elämä. Kokemuksia on loputtomasti. Valinta on sinun!
Mitä sieluni oppii siitä että että olen luuserina vuodesta toiseen?
Onko kaikki kokemukset käytävä läpi jotta voisi siirtyä eteenpäin vai onko pakko taplata ikuisesti ja uudestaan samaa vanhaa kaavaa. Ja vielä niin ettei edes seuraavassa elämässä muista konkreettisesti siitä mitään... Täysin järjenvastaista matriisi elämään.
Oppiiko sitten vaikka tappamisesta tai itsemurhasta jotain tärkeää, että pääsee pois tästä uudelleensyntymisen kuivasta syklistä.
Auttaako että vedän vaipat jalkaan ja muutan luolaan Himalajalle vetään mykkäkoulua?
"Mitä sieluni oppii siitä että että olen luuserina vuodesta toiseen?"
Ehkä kärsivällisyyttä. Homma toimii siten, ettei sielusi tee hommia vaan sinä itse. Kyse on pelkästään pääsi sisällöstä ja sen kehittymisestä. Jos et tee tilanteellesi mitään, muuta asenteitasi ja toimintamallejasi, homma jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, tietenkin. Ei ole olemassa ketään muuta sinua pelastavaa tekijää kuin sinä itse.
Itsemurha ja murhaaminen ovat vääriä teitä, sillä silloin olet "epäonnistunut" ja joudut palaamaan, mitä luultavemmin mitä samanlaiseen tilanteeseenkin ja se jos mikä, kuulostaa masentavalta.
"Auttaako että vedän vaipat jalkaan ja muutan luolaan Himalajalle vetään mykkäkoulua?"
Auttaa jos opit siinä samalla jotain itsestäsi ja maailmasta. Toisaalta harvoin pitää noin radikaaleja asioida tehdä kehittääkseen itseään ja elämäänsä myönteiseen suuntaan.
olin kuukausia sairas,lääkäri ei syytä löytänyt,armottomat kivut..tajunnanmenetys kylmä helteessä jne..syksyä elimme ja yöllä kipu saapui heräsin käännyin seljälleni..sanoin että*jumala jos tämä kipu on kuolemaksi ota minut en kestä enää..*
vajosin jonnekkin unen omaiseen..mutta unta se ei ollut..valoputkeen huimaa vauhtia..siellä perillä naisen ääni sanoo*mitä tuo täällä tekee tuon aika ei ole tulla..*ketään en nähnyt ..palasin putkea takaisin..ja olin hyvin hyvin peloissani..ensin mietin olinko tullut hulluksi..seuraavanakin päivänä olin miettelijäs ja uskalsin kertoa asiasta...
Kivut eivät varmaan olleet miellyttäviä, mutta kertomus on kiinnostava.