Kirjailijaksi?

Ystävä hyvä,

En todellakaan ymmärrä, miksi hukkaisin aikaani turhuuden tarkasteluun. Mielestäni KAIKKIEN viidesluokkalaisten tulisi minun tavoin keskittyä lukemaan ensisijaisesti SIVISTÄVIÄ klassikoita; esimerkkinä mainittakoon Leo Tolstoin briliantti ja älykkyyttä huokuva teos Anna Karenina. Tällä tavoin ikäryhmästämme saataisiin kitkettyä pois viimeisetkin brutaalit ja vulgaarit kielen käyttäjät.

Itekin tahdon kirjailijaksi ja olen myös manga- ja anime- ja japanifani.
Lemppari mangani ovat Ranma½ ja Inuyasha-sarjat.
Hepoistakin tykkään ja olen ratsastanut tunneilla kaksi vuotta ja ystäväni kanssa olen hoitanut hänen omia hevosiaan. (heillä on viisi heppaa)
Lempikirjojani ovat kaikki J.R.R. Tolkienin kirjoittamat, Jules Vernet, Stephenkingin kauhut ja paras koskaan lukemani on yhden japanilaisen kirjailijan kirjoittama "Verraton hölmö".

Ite piirrän ainakin muiden mielestä sen arvoisesti, että ne ehdotti, että ryhtyisinkin sarjakuvapiirtäjäksi. Sekin on uravaihtoehtona.
Minulla on nyt seitsemän omaa hahmoa, joille olen jo suunnitellut ympärille tarinan. Enää pitäisi kirjoittaa se kunnolliseksi tarinaksi ja sitten piirtää. Minulla on kolme mangapiirros kirjaa.
Mitkä kirjat sinulla on?
Minulla on How to Draw Manga 1 ja 2 ja Manga manian chibi ja furry character-osa.

Pidän Pottereista lähinnä sen takia, kun niissä on Sirius ja Siriuksen ja Lupinin rakkausuhteesta kirjoittelu onkin lemppari puuhaani. ^^
Sen lisäksi pidän kaikista japanilaisista peleistä, kuten Tekkenistä ja tanssimatto-peleist, lemppari on Dancing Stage Max.

Laita lisää tietoja itsestäsi. Eikä sillä "lapsellisen" kuuloisuudella ole väliä.
Ite olen 15. ^^
(hiukka naiivi olen, juu, mutta japanilaisten fanittajat yleensä on... ^^)

Suuri unelmani on jonain päivänä saada kirjani julkaistuksi. Ongelmanani vain sattuu olemaan, että pyrin liikaan täydellisyyteen. Kirjoitan saman kohdan miljoonaan kertaan ja lopulta hävitän kaiken ja aloitan alusta yhä uudestaan ja uudestaan.

Päässäni on muutamia ihania (jos näin nyt sallitaan sanoa) pätkiä tarinaani, kuin elokuvakohtauksia, mutta muutoin tarina ei ole eheä ja tekstini on kaamean tökeröä.
Koska satun kirjoittamaan fantasiaa pelkään että kirjastani tulee Ennuskivien Mahdin kaltainen tusinafantasia johon kukaan ei suhtaudu vakavasti.

Lempikirjojani...hmm...
Rakastan James Herriottin Kaikenkarvaisia ystäviä. Se on aivan ihanan leppoisa, mutta silti relistinen tarina oikeasta elämästä. Toisekseen voisin mainita Koirahullun päiväkirjat. Ne ovat jokseenkin mukavia ja realistisia, arkipäivän ongelmia käsitteleviä. Toisaalta taas se ei minun elämääni kauheasti kosketa, sillä minä olen todella hyvin hyvin erilainen nuori.
Kaikkein eniten kirjallisuuden saralla arvostan kenties Ursula K. Le Guinia. Hänen upeaa ja eheää fantasiamaailmaansa ja mukaansatempaavaa tarinaansa. Maameren Tarinat on mahtava sarja.
Myös Tolkienia arvostan hänen luomansa maailman vuoksi, sen sijaan hänen tarinansa on aikamoisen kehno ja tylsästi kirjoitettu.

Sen sijaan sarjakuvalehtiä ynnä muita en juurikaan lue. Manga saa minut suorastaan näkemään punaista. Sitä tuputetaan joka suunnalta ja mangahahmot ovat minusta kamalan rumia, limaisen näköisiä. Kamalaa on myös mangan pornistisuus.
Pottereitakaan en ole jaksanut lukea.

Rakastan piirtämistä. Olen kehitellyt melkoisen uniikin tekniikan jossa käytetään lyijykynän ohella hyvin paljon sormenpäitä, kumia ja nenäliinanpalaa. Minun tekniikallani jokainen piirto on kuin pieni vahinko josta syntyy jotain kaunista. Pieniä hapuilevia viivoja siellä täällä, eri harmaan sävyjä, kumitettuja valkoisia kohtia ja voila! Syntyy utuinen, realistisen näköinen mutta hyvin mystinen kuva. En osaa piirtää samaa henkilöä kahta kertaa peräkkäin, juuri sen vuoksi että kuvani syntyvät etsien, hapuillen, sutaten, kumaten...

Suuri unelmani, kirjan ohella, on luoda suunnaton opus, kehittää loppuun viisi keksimääni kieltä (huh, mikä urakka!), niiden aakkosto ja kielioppi. Tuohon kirjaan sisällyttäisin karttoja, pieniä tarinoita, tietoja, historiaa ja kaikkea muuta "tärleää". Erikoista tuossa fantasiassani olisi se, että se on ihan meidän oma Maamme, missä tuo tapahtuu. Satojen vuosien päästä, tulevaisuudessa. Tämä johtuu ihan siitä, että minä en halua kehittää omia humanoidirotuja, omaa planeettaa tai omia eläinlajeja. Haluan vain palauttaa kirjassani ihmisen takaisin maanpinnalle, estää ihmistä kehittymään liikaa ja tuhoamasta maata.

Et kyllä minusta kuulosta erityisen lapselliselta, älä siitä huoli. Itsekkin luin joskus witch-lehtiä, kunnes huomasin että se ei ole minun juttuni. Huomasin että halveksin sen lehden hahmoja ja että minua ei todellakaan kiinnosta tällainen tyttöfantasia.

Itse olen 1992 syntynyt tyttö, ihminen joka on yksin maailmassa joka on täynnä ihmisiä, ihan omasta tahdostani. Minä en kaipaa seuraa. Minulla on mielikuvitukseni minulla on tarinani. Kukaan ihminen ei ole riittävän täydellinen että voisin oikeasti arvostaa, ihailla tai kadehtia. Minua ei kiinnosta teiniriehat, ei se mitä moni kutsuu "elämäksi". Minulla on metsä, minulla on eläimet, minulla on kynä ja minulla on paperia, muuta en kaipaa.

Teveisin: Hayeng

PS: Kukapa arvaa mitä tarkoittaa Hayeng?
Tuskin kukaan. Lemmishen Kimarram.