Kun on 65 , tietää jo, ettei monta vuosikymmentä ole enää elämää edessä: toisilla on enemmän, toisilla vähemmän, mutta keskimäärin niitä on alle kaksi. Näkeehän sen tästäkin: 65 on korkein ikäryhmä.
Oletko ajatellut, millä keinoin voisit elää mahdollisimman kauan ja mitä keinoja siihen olisi olemassa?
Oletko ajatellut, millä keinoin voisit elää mahdollisimman kauan ja mitä keinoja siihen olisi olemassa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
..Topi, joka kirjoitteli ennen 55 -palstalle, vai onkohan se 3:sen peräänsä ottanut Topi, vai oletteko 1 ja sama Topi?? Ota teistä selvää :)
on vain yksi keino millä on mahollisuutta saaha onnellista elinikkää pidemmäks.Ja se on mieli,kun pystyy pitämään mielensä tasapainosena ja suhtautuu elämään luottavaisena sillä on mahottoman suur merkitys.
sitä jos sairastuu ja antautuu sairauelle, saattaa aika noppeesti ittensä hautaan, mutta jos hyväksyy asian ja alkaa elämään jonkinlaisessa sopusoinnussa sairauen kanssa, saattaa saaha myös lissää aikaa.
joskus on ollu ihme parantumisii, ne on juuri niitä jollo ihminen on itse parantanut itsensä,niin voimakas on ollu sisäinen elämän vire,et kaik sisäiset parantajat on lähteny liikkeelle.sisäisiä parantajiahan ihmisel on vaik kuinka,parantaahan haavatkii umpeen,miksei siten muuta.
myö on saatu perimänä ruumiinrakenteemme kaikkineen,ja sille myö ei maheta juuri mittää,jos on altis saamaan esim vaikka syövän,ja monast siihen ei auta terveet elämäntavatkaa.
minun mies jalmari vainaa, hänel oli sydän tauti ja hää eli 84vuotiaaksi.hää söi sydänlääkeitä 20vuotiaasta .jalmari eli sydämmensä tahdissa,hää oli ko viilipytty,ei hää hermostunnu mistää ,sano vaa aina et, katoppas,se oli hänen vakio sanansa,reistas vaik puimuri sit miten.
myö syötiinkin ,jälkeepäin aatellen tosi terveellisti,pääasiassa jureksii,perunaa,puuroja,ruisleipää ja kerranviikossa lihhaa tai kallaa.
mie en ollu koko avioliiton aikan kippeenä ,eikä ollu jalmarkaa ,mitä nyt sydän.mie uskon et hää itse vaikutti sairauteensa ja pelas yksiin sen kanssa.luonnosta hää keräs ittellee lääkettä,jos sydän vaivas enenpi eikä mänt hommiin vaa lepäs. miekin niitä rohtoja join vitamiini kuurina.en usko et ihminen voip ellää 100 vuotiaaksi,jos on kaikesta murehtiva työhullu.
ihmisen kannattaa alkaa ikääntyessä vähä säästämään itteään,et ko pääsee eläkkeelle että olis jottain jälellä,sillä sillo tullee ihan uus rikas elämä jos et oo ihan loppu.
sanotaanhan ettei työt tekemällä lopu.
kannattaa opetella laiskottelemaan myös ajatuksilla,kaikhan lähtee ajatuksesta joka ainoa käden liike.
monet ko käyvät poodaamassa ,ja airobikkiä harrastamassa,ihan yhtä paljo pitäs mieltään harjottaa,sanosin et terveyessä sillä on suurenpi merkitys ko liikunnalla ,vaik silläkin on.
et mie sanosin topi ykkös keinoksi, mielen treenauksen,sillä tapahtuu elämässäs vaik mitä, sie tunnet ain puttoovan jaloilles. Heippa
vie läpi harmaan kiven.
Luin kerran eräästä ranskalaismiehestä, joka 52-vuotiaana päätti vakaasti elää satavuotiaaksi ja tehdä kaikkensa asian hyväksi.
Mies kuoli 54- vuotiaana.
aio kuolla jos vaan suinkin pysyn hengissä :-D
En ole vielä 55:ttäkään, mutta mielestäni määrä ei ole tässäkään asiassa tärkeintä.
Minä elän tänään ja huomenna niin hyvin ja onnellisesti kuin se on mahdollista. Kaikkeen asiaan ei itse voi vaikuttaa, mutta hyvän olon ja hyvän elämän tunne on niin paljon kiinni omasta mielialasta ja fiilingistä.
Aivan, tärkeäähän on juuri elämän laatu. Suuri elämän määrä, jos sen laatu on huono, merkitsee usein kärsimystä.
Kuten Lyyli varmaan elämänkokemuksensakin perusteella totesi, mielen tasapaino on tärkeää, pitää tulla toimeen itsensä kanssa.
Vielä voisi kysyä, miksi miesten elinikä jää niin paljon lyhyemmäksi kuin naisten. Tämä on kaikkien kehittyneiden maiden ilmiö.
Miehenä olo ja mieshormoni ovat ilmeisesti terveydelle vaarallisempia. Ei olekaan ihme, että eunukit niissä maissa, joissa heitä eri syistä on, elävät tutkimusten mukaan keskimäärin terveemmin ja yli 10 vuotta kauemmin kuin "oikeat" miehet.
Ikä 65v.on hyvä ikä, ei nollata vielä vuosiamme.
Kyllähän tänne vuoren huipulle on ollut vähän vaikea kiivetä,täältä näkyy kauas, mutta täällä ei ole toivoa päästä ylemmäksi ja ei se oikein tyydytä, alas on parasta alkaa rämpiä ja vihdoin saavuttaa laakso jossa on vielä -TOIVOA -nousta uudelleen ylös vuorelle-, varoen ja hitaasti,ja se
TOIVO pitää meidät kiinni uusien mahdollisuuksien
löytämisessä.Elämä on täynnä haasteita otetaan ne
ilolla vastaan ja porskutellaan ettenpäin.