josta kirjoitan pienen pätkän. Tämän jälkeen pyydän arviota tekeleestäni. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut mitään ns. ammattimielessä, mutta nyt olen päättänyt aloittaa. Näitä päättäjiä on varmasti pilvin pimein, mutta, give me a shot.
Uusikirjailija
Uusikirjailija
Vastaukset 3
Vanhimmat
Poika rakastuu tyttöön mutta heidän rakkautensa on kielletty...
Joo, ei vaiskaan, tässä parempi.
Päähenkilö on metsässä koiransa kanssa. Koira putoaa jurkänteeltä, katkaisee kylkiluunsa ja jää kitumaan. Koiraa ei ole mahdollista pelastaa joten päähenkilön täytyy lopettaa koira, mutta joutuu painiskelemaan itsensä kanssa pystyäkseen tähän.
Pitkäaikainen ystäväni herättää minut märällä, punaisella ja nopealla kielellään, jolla hän tuttuun tapaan nuolee poskeani. Hän on 3 vuoden, 3 kuukauden ja 1 päivän ikäinen. Tapasin hänet ensi kerran kun hän oli 6 viikon ikäinen, rasavilli, pentueensa yksi jäsen. Pieni, eläväinen, samannäköinen kuin kaikki muutkin sisarensa. Kymmenestä energisestä pennusta kahdeksan oli jo varattu, vaihtoehtoja oli jäljellä vain kaksi. Ne kaikki näyttivät minun silmiini samalta, heidät erotti vain turkkiin pistetty maalipilkku. En enää muista millä perusteella hänet valitsin, ehkä hän vain tuntui oikealta.
Kun ystäväni oli 8 viikon ikäinen, oli uuden kodin aika. Elettiin talvista pakkaskuukautta, joka toi oman lisänsä pennun kotiuttamiseen. Kotimatkalla ystäväni itki itkemistään, kuten kasvattaja oli minua ennakolta varoittanut. Hän poti koti-ikävää, vaikka olimme matkalla kotiin. Tätä ystäväni ei tiennyt. Kotiin päästyämme itkua kesti kuitenkin kaikkiaan vain neljä yötä. Päivisin tekemistä oli niin paljon, että itkeä ei ehditty. Tutustuimme kumiseen palloon, paksuun värikkääseen köydenpätkään ja erityisesti totuttelimme ruokaan. Vedessä turvotetut nappulat olivat ystäväni suurta herkkua.
Nämä muistikuvat juoksevat mielessäni nopeammin kuin mikään aiemmin tietämäni. Hetki sitten ystäväni tipahti liukkaalta ja sammaleiselta kallionjyrkänteeltä yli kymmenen metrin matkan, törmäten alla olevaan terävään kiveen. Fysiikka ei ole koskaan ollut suosikkilajini, mutta ymmärrän jo nyt että tilanne on paha. Ystäväni tassut eivät pitäneet, eikä hän mitenkään kyennyt estämään pudotusta. Tipahtaessaan ystäväni ulvahti tuskaisesti ja jäi makaamaan paikoilleen, näin hänet kallion kielekkeeltä. Aamuaurinko pisti hänen turkin kiiltämään ja ainakin sillä hetkellä hän vaikutti silmissäni kuolemattomalta. Onnettomuuden tapahtuessa hän juoksi keväisen auringonpaisteessa tavoitellen pikkulintua. Sitten lipsahdus. Kallio oli öisen kasteen jäljiltä liukas.
Yhteisten muistojemme mielikuvat vilkkuvat silmissäni, juostessani puuskuttaen ystäväni luokse. Hän katsoo minua rävähtämättömillä, ruskeilla kosteilla silmillään. Hän ei liiku. Kumarrun hänen puoleensa ja sitten näen sen. Ystäväni kylki on oudon näköinen. Ainakin kylkiluu on poikki. Hänen punainen kielensä roikkuu ulkona, hän läähättää. Voisi melkein kuvitella, että hän on innostunut. Koirakirjoja lukeneena ymmärrän kuitenkin, että hän on tuskainen. Muutamassa sekunnissa käyn lävitse kaikki järkevät vaihtoehdot. Olemme yli kolmen tunnin matkan päässä lähimmästä eläinlääkäristä. Itse asiassa olemme yli kolmen tunnin matkan päässä mistään sivistyksestä, ystäväni vuotaa verta ja on tuskainen. Hän katsoo minua anovasti. Yritän lukea hänen ajatuksensa, mutta en pysty. Avuttomuuden tunne pyyhkäisee ylitseni. Toisaalta hän vaikuttaa pyytävän armoa, toisaalta hän vaikuttaa iloiselta. Ehkä jälkimmäinen on oman optimistisen ajatteluni tulosta. Yritän varovasti nostaa hänen päätään, se on aivan veltto. Ystäväni selkärankakin on murtunut. Vaihtoehdot ovat vähissä. Hapuilen vaistomaisesti reisitaskussani olevan terävän metsästysveitsen esille. Avaan terän, vaistomaisesti ystäväni katseelta suojassa, reiteni takana. Terä välähtää pahaenteisesti. Isäni teroitti veitsen viimeksi kotona käydessämme. Metsäreissuilla tapanani on ollut vuolla aikani kuluksi oksia, ystäväni säntäillessä iloisena hajujen perässä ympäriinsä. Ystäväni hajuaisti on moninkertainen omaani verrattuna. Hän on nauttinut metsässä juoksemisesta enemmän kuin mistään muusta. Nyt hän katsoo minua ja tiedän, että hän odottaa reaktiotani. Minä olen hänen laumansa johtaja ja hän tottelee minua.
Sulla oli oikein hyvä idis. Ja nyt näköjään myös lunastit sen mennen tullen (tihrustin kellonaikoja).
Teksti oli ihan putoava ja liukas. Mallun mainitsemat numrot oli mullekin vähän liikaa. Mutta! Ottaen sunkaltaisesti tötötehtävien välissä irtiottoja tähän malliin, niin eihän siitä voi kuin jäädä hyvä mieli jälkeenpäin.
Nasevaa riskinottoa ja uskallusta. Finland: 12 points.
Asiaan liittymätöntä:
Mä ehdotankin samoin tein itselleni samaa.
...Tosin nyt olen vähän sumeassa olotilassa. Aurinko ja vesi on perkeleellinen yhdistelmä.