Toppuuttelin höyryävää ratsuani. Hevosen lautaset kiilsivät kosteina ja korkeuksiin kohoava höyry ympyröi minut. Olin joukkoineni ratsastanut lähes taukoamatta reilut 2 päivää. Olimme enää vajaan peninkulman päästä määränpäästämme. Kaivoin satulalaukustani esille nahkaisen viskin täyttämän leilin. Kohotin sen huulilleni ja annoin raa´an väkijuoman valua alas kurkustani. Tunsin kuinka se lämmitti ratsastuksen jäykistämää ruumistani. Voi kuinka vihasinkaan tätä maata. Tätä karuutta. Tätä kosteutta. Tätä tylsämielistä kansaa. Vihasin jopa heidän omituista iirin kieltään. Vaikka olin asunut linnassani vuosikymmenet, en ollut löytänyt tästä maasta muuta hyvää kuin heidän keittämänsä paloviinan, jota he elämän vedeksi nimittivät, ja heidän kauniit, tuliset naisensa.
Annoin katseeni kiertää ympäriinsä. Tusina uskottuja miehiäni ympäröi ratsuineen minut. Miehet olivat raskaasti aseistettuja. Sekä ratsut että ratsastajat höyrysivät ja näyttivät silmäänpistävän väsyneiltä. Ratsukoiden takaa aukeni loputtomat vihreät nummet, jotka olivat tällä hetkellä kuuran peitossa. Kiviä. Kivisiä aitoja. Lampaita. Taivaanrannassa näin ohuiden savujen kohoavan ylös taivaalle. Vaikka en nähnyt, tiesin siellä olevan kylän. Kylän, jossa oli rykelmä ränsistyneen näköisiä kivisiä rakennelmia, joita nämä onnettomat raukat kutsuivat taloikseen. Kylmiä pieniä röttelöitä turvekattoineen ja tulisijoineen. Vaikka vihasinkin tätä maata ja tätä kansaa, niin en voinut olla alitajuisesti ihailematta näiden ihmisten sinnikkyyttä repiä elantonsa irti tästä karusta luonnosta.
Kannustin päkiöilläni hevoseni liikkeelle. Joukkoni liittyivät kuin ajatuksesta äänettömänä mukaani. Joukko tummia, isokokoisia ja synkkiä miehiä väsyneenä ja raskaasti aseistettuina. Ratsastajista huokui uhkaa. Nämä olivat kuitenkin miehiä, joihin tiesin voivani luottaa täysin. Se oli tällä matkallani erityisen tärkeää, sillä tiesin ettei tehtäväni ollut helppo. Olimme matkalla läänityksieni äärilaidalla olevaan viheliäiseen kylään. Kylään, jossa tiesin Charletten asustelevan. Naisen, joka oli jäänyt mieleeni eräällä maitteni tarkastusmatkalla. Muistin päivän edelleenkin kuin eilisen, vaikka siitä oli kulunut jo useita vuosia.
Olimme juottaneet hevosiamme kylässä ja olimme juuri olleet jatkamassa matkaamme, kun hän oli ilmestynyt kylän kaivolle. Pieni hento nuori nainen. Pitkät vaaleat hiukset olivat saanet hänen kasvonsa loistamaan kuin kirkastuneena. Terhakka pysty povi oli kohoillut ylpeästi hänen vaatimattoman maatiaispukunsa suojaamana. Hänen vartalonsa kurvit olivat olleet juuri kohdallaan. Puku oli juuri sopivan mittainen paljastaen hänen sorjat pohkeensa kapeine nilkkoineen. Sen hetken, kun katseemme olivat kohdanneet, hän oli katsonut minua uhmakkaasti silmiin antaen seksikkäiden huultensa kääntyä halveksivaan hymyyn. Olin tuntenut merkillistä kainoutta, häpeää ja vihaa tuota uskomatonta olentoa kohtaan. Olin myös tuntenut sellaista himoa, jota en ollut aikaisemmin itsessäni tunnistanut. Mieleni olisi tehnyt maata hänet siinä paikassa.
Olin silloin kysellyt miehiltäni uteliaana tiesikö kukaan tuosta julkeasta nartusta mitään. Olin kuullut miehieni rivojen kommenttien lisäksi naisen olevan nimeltään Charletten, ja hän oli vanhaa, ylpeää sukua. Hän isoisänsä oli ollut oppinut mies, joka oli puhunut useita kieliä latinasta lähtien. Lyhyestä hetkestä huolimatta tuo nainen oli jättänyt lähtemättömät jäljet mieleeni. Tämän jälkeen olin ollut kuin noiduttu. Huvittaessani itseäni piikojeni kanssa, olin mielessäni nainut kovaa ja kyltymättömästi tuota naista, joka ilmeillään ja eleillään oli rohjennut uhmata minua. Mitä kauemmin aikaa tuosta kohtaamisesta kului, sitä raaemmaksi muutuin. Olin jopa pakottanut piikani lempimään keskenään minun katsellessa vieressä samalla kuin yksi heistä helpotti oloani lypsämällä kaluani. Silloinkin olin vain ajatellut, että tuo piian pieni käsi kuuluisi tuolle Charlettelle.
Kaikki oli kuitenkin muuttunut 3 päivää sitten,. Korviini oli kantautunut huhu, että tuo Charlette oli avioitumassa. Silloin oli päättänyt lähteä joukkoineni matkaan käyttämään hyväkseni ikivanhaa feodaalioikeuttani. Olimme ratsastaneet kuin riivatut. Olin hoputtanut niin miehiä kuin hevosiakin armotta eteenpäin pysähtyen ainoastaan välttämättömille lepotauoille. Kohta olisimme perillä.
Saavuimme kylän laitamille. Niin lampaat kuin niitä paimentavat nuorukaisetkin keskeyttivät askareensa jääden mykkinä tuijottamaan synkkää kulkuettamme. Etenimme hiljaista käyntiä kylän läpi pysähtyen talon eteen, jossa arvelin Charletten asuvan. Talo ei poikennut milläänlailla kylän muista rakennuksista. Harmaata kiveä harmaine ovineen, harmaine kattoturpeineen. Jopa meitä tuijottavat kylän ämmätkin näyttivät harmailta. Hiljaisuus ympäröi meitä. Aivan kuin luontokin olisi aavistellut jotain tapahtuvaksi. Hiljaisuudessa oli jotain aavemaista.
Laskeuduin alas ratsailta. Kohensin asuani ja asevyötäni. Huomasin miehieni seuraavan esimerkkiäni kuin matkien. Vedin syvään henkeä ja astuin muutamalla roimalla harppauksella talon ovelle. Koputtamatta tempaisin rajulla otteella oven auki. Sisällä vielä hetki sitten pulpunnut puheensorina katkesi kuin leikaten. Oli kuin pulppuava puro olisi äkisti lakannut virtaamasta. Kesti hetken ennen kuin silmäni tottuivat hämärään. Huone oli yllättävänkin pieni. Pienet ikkunat, joista valo vaimeasti pääsi virtaamaan sisään. Kivinen tulisija nurkassa harvoine kuparisine astioineen. Pari kapeanoloista laveria. Kulunut lankkuinen pöytä parine penkkeineen. Kaiken kruunasivat maalattia ja nokiset kattohirret. Askeettisuudestaan huolimatta tila oli kuitenkin jopa yllättävän siisti ja kodikas.
Huoneessa seisoi jähmettyneenä kolme hahmoa. Lyhyt komea nuorimies, joka seisoi suojelevasti nuoren naisen vieressä. Vanhahko nainen käsissään jotain vaatepaloja. Silmäilin tuota nuorta naista uteliaana. Siinä hän seisoi. Matkani määränpää. Charlette. Häntä katsoessani en voinut väittää matkani rasituksineen olleen turhan. Hän oli pukeutunut juhlavampaan pellavamekkoon värikkäine esiliinoineen. Hiukset olivat sidottu huolitellusti. Pukeutumisesta päätellen olin juuri saapunut viime hetkellä. Hänen poskillaan hehkui ruskan puna. Povi kohoili kiihkeän hengityksen siivittämänä. Hänen olemuksestaan huokui ärtymys näkemäänsä. Ärtymyksestä välittämättä mittailin omaisuuttani päästä varpaisiin riisuen hänet katseellani alastomaksi.
Kuin ruoskan paukahdus rikkoi hänen äänensä hiljaisuuden. ” Mitä vieras pitää näkemästään?, hän sihahti kysymyksen ilmoille. Ennen kuin ehdin vastata mitään hän jatkoi: ” Vain moukat astuvat koputtamatta tupaan. Puhumattakaan paskaisista saappaista. Mikä vieraat on lennättänyt matalaan majaani?”. Selkeästi näki, että hän oli henkilö, joka hallitsi tätä asumusta. Kasvoni karahtivat tulipunaisiksi. Tunsin olevani kasvoiltani punainen kuin palokärki. Kautta Pyhän neitsyen kuolemattoman sielun! Kuinka tuo vaatimaton narttu uskalsikaan puhutella minua noin. Änkytin hänelle vastauksen kuin pahainen paasipoika. ” Olen isäntäsi herra Jack. Kuulin, että olet luvattani luovuttamassa minulle kuuluvaa impeyttäsi pahaiselle paimenpojalle. Mikä lieköön lehmipoika.”.
Kuultuaan sanani huoneessa alkoi tapahtumaan. Charlette säpsähti kuin iskun saaneena kalveten kasvoiltaan. Salskea nuori mies kohotti voimakkaat käsivartensa astuen kohti minua pysähtyen kuitenkin miesteni vetäessä miekkansa huotristaan. Vanhus lysähti istumaan penkille painaen kasvonsa käsiinsä.
Astuin askeleen, pari eteenpäin pysähtyen Charletten eteen. Katselin häntä ollen erittäin tyytyväinen näkemääni. Hän vastasi katseeseeni uhmakkaan ylpeästi. Vain kasvojen kalpeus ja poven kiihkeä kohoileminen paljasti hänen sisäisen myllerryksensä. Äkkinäisellä liikkeellä tartuin hänen pukunsa etumukseen paljastaen hänen nuoren naisen kiinteän povensa. Yhtä ylpeinä kuin kantajansa tuon nuoren naisen rinnat kohosivat kohti kattoa kuin uhmaten julkeaa käytöstäni. En kuitenkaan ehtinyt ihailemaan eteeni avautunutta maisemaa, sillä käärmeen nopeudella hänen kämmenensä lävähti poskelleni. Isku oli jopa yllättävänkin voimakas. Tunsin kuinka kasvojani kuumotti sekä itse isku että nöyryytys. Tuo julkea maalaisnarttu uhmasi minua joukkojeni edessä.
Ajatusteni risteillessä päämäärättömästi päässäni huomasin huoneessa tapahtuvan myös muuta. Nuorukainen oli matkalla kohti minua ja vanhus vaikeroi sydäntäsärkevästi. Myös mieheni reagoivat liikkeeseen kohottaen aseensa iskuun. Kohotin käteni ja eleellä osoitin miehiäni tyhjentämään talon väestä lukuun ottamatta minua ja Charlettea. Joukko poistui rakennuksesta nuorukaisen rimpuillun ja vanhuksen valituksen kera.
”Vihdoinkin kahden”, virnistin irstaasti. ” Haluatko melaa mekkoon? Miten haluat isäntäsi nauttivan oikeuksistaan?, jatkoin. Charlette painoi päänsä alas kasvojen kalvetessa värittömäksi. ” Mieluummin nain vaikka koiraa”, hän tiuskaisi kohottaen sekä päänsä että kätensä uuteen lyöntiin. Tarrasin kiinni hänen ranteestaan vetäen hänet syliin. Puristin hänet tiukasti syliini huulieni hapuillessa hänen huuliaan Huuleni eivät ehtineet hänen huulilleen, kun tunsin naskalinterävien hampaiden lävistävän ylähuuleni saaden veren tirskahtamaan rikkoutuneen ihon lävitse. Nöyryytys ja kipu virtasivat jälleen lävitseni. ”Jumalauta narttu”, kirosin äimistyneenä. ”Kohta et nussi koiraa, vaan astutan sinut hevosellani. Tämän jälkeen mieheni voivat käyttää venynyttä vittuasi vaikka vesileilinä”
Uhkailuni ei kuitenkaan vähentänyt rimpuilua. Päinvastoin. Voimakkaalla liikkeellä kumosin hänet selälleen pirtin pöydälle lukiten hänen kätensä vartalollani. Painoin huuleni hänen huulilleen käteni syöksyen kärpän nopeudella hänen reisiensä väliin. Kosketuksen tuntiessaan Charlette lukitsi reitensä yrittäen vangita käteni liikkumattomaksi. Mutta se oli auttamattomasti myöhäistä. Sormeni kaivautui salamana hänen vaippansa alle tunkeutuen innolla nuoren naisen lihaan. Tunsin lämmön ja tiukkuuden sormessani. Tunsin myös jotain sellaista mitä en ollut osannut odottaa. Tunsin kosteuden. Tuo alla rimpuileva tamma oli kiihottunut. Auratessani kahdella sormella auki hänen tiukkaa tytön nuppuaan tajusin myöskin ettei hän enää ollut neitsyt. Olin auttamattomasti myöhästynyt. Murahdin ilmoille pettymykseni, mutta minulla seisoi kuin orilla. Kankeni oli kova kuin kivi ja tunsin kuinka touhutipat tihkuivat miehisyyteni kärjestä. Jos tuo naaras pääsisi nyt livahtamaan karkuun, pillahtaisin todennäköisesti parkuun.
Sormeni aurasivat yhä kiihtyvämmällä nopeudella Charletten lähdettä. Irstas litinä täytti huoneen. Havahduin todellisuuteen huomaten Charletten lopettaneen rimpuilun. Hän makasi puolittain allani rinnat paljaana ja reidet levällään. Hänen päänsä oli taipunut taaksepäin, silmät olivat suljettuina ja suu avoinna. Hänen vartalonsa vapisi kuin horkassa ja hengitys oli katkonaista. Iskin hampaani nälkäisenä hänen kiinteään tytön rintaansa tuntien samalla kuinka hänen suloinen pillunsa puristui sormieni ympärille kuin nälkäinen lapsi nisään. Hänen vartalonsa kohosi sillaksi. Silmät räpsähtivät auki paljastaen lasittuneen katseen. Hänen suustaan karkasi äänekäs valistus. Oli kuin villihevonen olisi teuhtaroinut siinä pöydällä. Luulin hänen karkaavan käsistäni väkisinkin.
Tämä kaikki oli minulle liikaa. Vapisevin käsin avasin housuni paljastaen paisuneen elimeni. Isompana ja kovempana kuin koskaan ennen se odotti nuppi sinertävän kosteana pääsyä Charletten pyhimpään. Malttamattomana kiipesin Charletten päälle ohjaten elimeni hänen temppelinsä portille. Työnnyin vaativasti hänen sisäänsä. Sinä hetkenä tiesin päässeeni paratiisiin. Tuo lämpö. Tuo kosteus. Tuo nuoren naisen kiinteys paisuneen elimeni ympärillä oli taivaallista. Tuntui kuin paisuisin yhä.
Nousin käsivarsieni varaan ja aloitin tuon tamman astumisen kuin ori. Katsoin kuin Charletten nesteiden kiillottama tahtipuikkoni sukelsi sisään ja ulos Charletten kauniiden terälehtien välistä. Painoin pohjaan, pyörittelin, vedin ulos. Annoin paisuneen terskani pään leikkiä huulilla kunnes painoin kankeni raskaasti pohjaan. Charlette huokasi syvään joka kerta, kun hän tunsi varteni pään kohtunsa suulla. Vastaantaistelemisesta ei ollut enää tietoakaan. Nyt oli kyseessä enää silkkaa vastaanpanemista. Hän kietoi säärensä selkäni ympärille. Kynnet painautuivat niskaani. Tunsin hänen hampaansa korvalehdessäni ja pelkäsin hänen purevan sen irti. Hänen sylinsä imi minua vääjäämättä sisäänsä.
Tunsin palleissani tuttua kutinaa. Painoin oikean käden etusormen hänen sievien pakaroittensa väliin ja kiihdytin itseni loppukiriin. Nussin häntä kuin eläin. Pikemmin aavistinkin kuin tajusin hänen hekumansa. Nainen oli silkkaa vapisevaa, ärtynyttä lihaa aisani ruiskuttaessa mahlansa hänen onkaloonsa. Tunsin kuinka nestettä pursui ulos pöydälle.
Lantioni nytkähdysten laannuttua nousin nopeasti pois hänen päältään. Katsoin Charlettea. Kopea ylpeys oli kaikonnut. Hän makasi pöydällä huohottaen. Kauniit pitkät vaaleat hiukset valtoimenaan. Huulet turpeina kiihkostani. Rinnat paljaan täynnä irstaina imemisjälkiä. Jalat edelleenkin levällään sperman valuessa riettaasti ulos hänen turvonneesta hävystään.
Tartuin hänen hameensa helmaan kuivaten kullini puhtaaksi. Suljin housuni ja totesin: ”Kiitos pillustasi. Se oli ihan siedettävää, vaikka et enää ollutkaan neitsyt. Ole kiitollinen narttu, että kuitenkin kelpasit isännällesi”. ”Ole valmis. Kun tulen seuraan kerran, niin saat käyttää minuun suutasi”, jatkoin. Ovella poistuessani olin kuulevinani hiljaisen kuiskauksen: ” Kiitos herra Jack. Olen valmis. Olen teidän”.
Annoin katseeni kiertää ympäriinsä. Tusina uskottuja miehiäni ympäröi ratsuineen minut. Miehet olivat raskaasti aseistettuja. Sekä ratsut että ratsastajat höyrysivät ja näyttivät silmäänpistävän väsyneiltä. Ratsukoiden takaa aukeni loputtomat vihreät nummet, jotka olivat tällä hetkellä kuuran peitossa. Kiviä. Kivisiä aitoja. Lampaita. Taivaanrannassa näin ohuiden savujen kohoavan ylös taivaalle. Vaikka en nähnyt, tiesin siellä olevan kylän. Kylän, jossa oli rykelmä ränsistyneen näköisiä kivisiä rakennelmia, joita nämä onnettomat raukat kutsuivat taloikseen. Kylmiä pieniä röttelöitä turvekattoineen ja tulisijoineen. Vaikka vihasinkin tätä maata ja tätä kansaa, niin en voinut olla alitajuisesti ihailematta näiden ihmisten sinnikkyyttä repiä elantonsa irti tästä karusta luonnosta.
Kannustin päkiöilläni hevoseni liikkeelle. Joukkoni liittyivät kuin ajatuksesta äänettömänä mukaani. Joukko tummia, isokokoisia ja synkkiä miehiä väsyneenä ja raskaasti aseistettuina. Ratsastajista huokui uhkaa. Nämä olivat kuitenkin miehiä, joihin tiesin voivani luottaa täysin. Se oli tällä matkallani erityisen tärkeää, sillä tiesin ettei tehtäväni ollut helppo. Olimme matkalla läänityksieni äärilaidalla olevaan viheliäiseen kylään. Kylään, jossa tiesin Charletten asustelevan. Naisen, joka oli jäänyt mieleeni eräällä maitteni tarkastusmatkalla. Muistin päivän edelleenkin kuin eilisen, vaikka siitä oli kulunut jo useita vuosia.
Olimme juottaneet hevosiamme kylässä ja olimme juuri olleet jatkamassa matkaamme, kun hän oli ilmestynyt kylän kaivolle. Pieni hento nuori nainen. Pitkät vaaleat hiukset olivat saanet hänen kasvonsa loistamaan kuin kirkastuneena. Terhakka pysty povi oli kohoillut ylpeästi hänen vaatimattoman maatiaispukunsa suojaamana. Hänen vartalonsa kurvit olivat olleet juuri kohdallaan. Puku oli juuri sopivan mittainen paljastaen hänen sorjat pohkeensa kapeine nilkkoineen. Sen hetken, kun katseemme olivat kohdanneet, hän oli katsonut minua uhmakkaasti silmiin antaen seksikkäiden huultensa kääntyä halveksivaan hymyyn. Olin tuntenut merkillistä kainoutta, häpeää ja vihaa tuota uskomatonta olentoa kohtaan. Olin myös tuntenut sellaista himoa, jota en ollut aikaisemmin itsessäni tunnistanut. Mieleni olisi tehnyt maata hänet siinä paikassa.
Olin silloin kysellyt miehiltäni uteliaana tiesikö kukaan tuosta julkeasta nartusta mitään. Olin kuullut miehieni rivojen kommenttien lisäksi naisen olevan nimeltään Charletten, ja hän oli vanhaa, ylpeää sukua. Hän isoisänsä oli ollut oppinut mies, joka oli puhunut useita kieliä latinasta lähtien. Lyhyestä hetkestä huolimatta tuo nainen oli jättänyt lähtemättömät jäljet mieleeni. Tämän jälkeen olin ollut kuin noiduttu. Huvittaessani itseäni piikojeni kanssa, olin mielessäni nainut kovaa ja kyltymättömästi tuota naista, joka ilmeillään ja eleillään oli rohjennut uhmata minua. Mitä kauemmin aikaa tuosta kohtaamisesta kului, sitä raaemmaksi muutuin. Olin jopa pakottanut piikani lempimään keskenään minun katsellessa vieressä samalla kuin yksi heistä helpotti oloani lypsämällä kaluani. Silloinkin olin vain ajatellut, että tuo piian pieni käsi kuuluisi tuolle Charlettelle.
Kaikki oli kuitenkin muuttunut 3 päivää sitten,. Korviini oli kantautunut huhu, että tuo Charlette oli avioitumassa. Silloin oli päättänyt lähteä joukkoineni matkaan käyttämään hyväkseni ikivanhaa feodaalioikeuttani. Olimme ratsastaneet kuin riivatut. Olin hoputtanut niin miehiä kuin hevosiakin armotta eteenpäin pysähtyen ainoastaan välttämättömille lepotauoille. Kohta olisimme perillä.
Saavuimme kylän laitamille. Niin lampaat kuin niitä paimentavat nuorukaisetkin keskeyttivät askareensa jääden mykkinä tuijottamaan synkkää kulkuettamme. Etenimme hiljaista käyntiä kylän läpi pysähtyen talon eteen, jossa arvelin Charletten asuvan. Talo ei poikennut milläänlailla kylän muista rakennuksista. Harmaata kiveä harmaine ovineen, harmaine kattoturpeineen. Jopa meitä tuijottavat kylän ämmätkin näyttivät harmailta. Hiljaisuus ympäröi meitä. Aivan kuin luontokin olisi aavistellut jotain tapahtuvaksi. Hiljaisuudessa oli jotain aavemaista.
Laskeuduin alas ratsailta. Kohensin asuani ja asevyötäni. Huomasin miehieni seuraavan esimerkkiäni kuin matkien. Vedin syvään henkeä ja astuin muutamalla roimalla harppauksella talon ovelle. Koputtamatta tempaisin rajulla otteella oven auki. Sisällä vielä hetki sitten pulpunnut puheensorina katkesi kuin leikaten. Oli kuin pulppuava puro olisi äkisti lakannut virtaamasta. Kesti hetken ennen kuin silmäni tottuivat hämärään. Huone oli yllättävänkin pieni. Pienet ikkunat, joista valo vaimeasti pääsi virtaamaan sisään. Kivinen tulisija nurkassa harvoine kuparisine astioineen. Pari kapeanoloista laveria. Kulunut lankkuinen pöytä parine penkkeineen. Kaiken kruunasivat maalattia ja nokiset kattohirret. Askeettisuudestaan huolimatta tila oli kuitenkin jopa yllättävän siisti ja kodikas.
Huoneessa seisoi jähmettyneenä kolme hahmoa. Lyhyt komea nuorimies, joka seisoi suojelevasti nuoren naisen vieressä. Vanhahko nainen käsissään jotain vaatepaloja. Silmäilin tuota nuorta naista uteliaana. Siinä hän seisoi. Matkani määränpää. Charlette. Häntä katsoessani en voinut väittää matkani rasituksineen olleen turhan. Hän oli pukeutunut juhlavampaan pellavamekkoon värikkäine esiliinoineen. Hiukset olivat sidottu huolitellusti. Pukeutumisesta päätellen olin juuri saapunut viime hetkellä. Hänen poskillaan hehkui ruskan puna. Povi kohoili kiihkeän hengityksen siivittämänä. Hänen olemuksestaan huokui ärtymys näkemäänsä. Ärtymyksestä välittämättä mittailin omaisuuttani päästä varpaisiin riisuen hänet katseellani alastomaksi.
Kuin ruoskan paukahdus rikkoi hänen äänensä hiljaisuuden. ” Mitä vieras pitää näkemästään?, hän sihahti kysymyksen ilmoille. Ennen kuin ehdin vastata mitään hän jatkoi: ” Vain moukat astuvat koputtamatta tupaan. Puhumattakaan paskaisista saappaista. Mikä vieraat on lennättänyt matalaan majaani?”. Selkeästi näki, että hän oli henkilö, joka hallitsi tätä asumusta. Kasvoni karahtivat tulipunaisiksi. Tunsin olevani kasvoiltani punainen kuin palokärki. Kautta Pyhän neitsyen kuolemattoman sielun! Kuinka tuo vaatimaton narttu uskalsikaan puhutella minua noin. Änkytin hänelle vastauksen kuin pahainen paasipoika. ” Olen isäntäsi herra Jack. Kuulin, että olet luvattani luovuttamassa minulle kuuluvaa impeyttäsi pahaiselle paimenpojalle. Mikä lieköön lehmipoika.”.
Kuultuaan sanani huoneessa alkoi tapahtumaan. Charlette säpsähti kuin iskun saaneena kalveten kasvoiltaan. Salskea nuori mies kohotti voimakkaat käsivartensa astuen kohti minua pysähtyen kuitenkin miesteni vetäessä miekkansa huotristaan. Vanhus lysähti istumaan penkille painaen kasvonsa käsiinsä.
Astuin askeleen, pari eteenpäin pysähtyen Charletten eteen. Katselin häntä ollen erittäin tyytyväinen näkemääni. Hän vastasi katseeseeni uhmakkaan ylpeästi. Vain kasvojen kalpeus ja poven kiihkeä kohoileminen paljasti hänen sisäisen myllerryksensä. Äkkinäisellä liikkeellä tartuin hänen pukunsa etumukseen paljastaen hänen nuoren naisen kiinteän povensa. Yhtä ylpeinä kuin kantajansa tuon nuoren naisen rinnat kohosivat kohti kattoa kuin uhmaten julkeaa käytöstäni. En kuitenkaan ehtinyt ihailemaan eteeni avautunutta maisemaa, sillä käärmeen nopeudella hänen kämmenensä lävähti poskelleni. Isku oli jopa yllättävänkin voimakas. Tunsin kuinka kasvojani kuumotti sekä itse isku että nöyryytys. Tuo julkea maalaisnarttu uhmasi minua joukkojeni edessä.
Ajatusteni risteillessä päämäärättömästi päässäni huomasin huoneessa tapahtuvan myös muuta. Nuorukainen oli matkalla kohti minua ja vanhus vaikeroi sydäntäsärkevästi. Myös mieheni reagoivat liikkeeseen kohottaen aseensa iskuun. Kohotin käteni ja eleellä osoitin miehiäni tyhjentämään talon väestä lukuun ottamatta minua ja Charlettea. Joukko poistui rakennuksesta nuorukaisen rimpuillun ja vanhuksen valituksen kera.
”Vihdoinkin kahden”, virnistin irstaasti. ” Haluatko melaa mekkoon? Miten haluat isäntäsi nauttivan oikeuksistaan?, jatkoin. Charlette painoi päänsä alas kasvojen kalvetessa värittömäksi. ” Mieluummin nain vaikka koiraa”, hän tiuskaisi kohottaen sekä päänsä että kätensä uuteen lyöntiin. Tarrasin kiinni hänen ranteestaan vetäen hänet syliin. Puristin hänet tiukasti syliini huulieni hapuillessa hänen huuliaan Huuleni eivät ehtineet hänen huulilleen, kun tunsin naskalinterävien hampaiden lävistävän ylähuuleni saaden veren tirskahtamaan rikkoutuneen ihon lävitse. Nöyryytys ja kipu virtasivat jälleen lävitseni. ”Jumalauta narttu”, kirosin äimistyneenä. ”Kohta et nussi koiraa, vaan astutan sinut hevosellani. Tämän jälkeen mieheni voivat käyttää venynyttä vittuasi vaikka vesileilinä”
Uhkailuni ei kuitenkaan vähentänyt rimpuilua. Päinvastoin. Voimakkaalla liikkeellä kumosin hänet selälleen pirtin pöydälle lukiten hänen kätensä vartalollani. Painoin huuleni hänen huulilleen käteni syöksyen kärpän nopeudella hänen reisiensä väliin. Kosketuksen tuntiessaan Charlette lukitsi reitensä yrittäen vangita käteni liikkumattomaksi. Mutta se oli auttamattomasti myöhäistä. Sormeni kaivautui salamana hänen vaippansa alle tunkeutuen innolla nuoren naisen lihaan. Tunsin lämmön ja tiukkuuden sormessani. Tunsin myös jotain sellaista mitä en ollut osannut odottaa. Tunsin kosteuden. Tuo alla rimpuileva tamma oli kiihottunut. Auratessani kahdella sormella auki hänen tiukkaa tytön nuppuaan tajusin myöskin ettei hän enää ollut neitsyt. Olin auttamattomasti myöhästynyt. Murahdin ilmoille pettymykseni, mutta minulla seisoi kuin orilla. Kankeni oli kova kuin kivi ja tunsin kuinka touhutipat tihkuivat miehisyyteni kärjestä. Jos tuo naaras pääsisi nyt livahtamaan karkuun, pillahtaisin todennäköisesti parkuun.
Sormeni aurasivat yhä kiihtyvämmällä nopeudella Charletten lähdettä. Irstas litinä täytti huoneen. Havahduin todellisuuteen huomaten Charletten lopettaneen rimpuilun. Hän makasi puolittain allani rinnat paljaana ja reidet levällään. Hänen päänsä oli taipunut taaksepäin, silmät olivat suljettuina ja suu avoinna. Hänen vartalonsa vapisi kuin horkassa ja hengitys oli katkonaista. Iskin hampaani nälkäisenä hänen kiinteään tytön rintaansa tuntien samalla kuinka hänen suloinen pillunsa puristui sormieni ympärille kuin nälkäinen lapsi nisään. Hänen vartalonsa kohosi sillaksi. Silmät räpsähtivät auki paljastaen lasittuneen katseen. Hänen suustaan karkasi äänekäs valistus. Oli kuin villihevonen olisi teuhtaroinut siinä pöydällä. Luulin hänen karkaavan käsistäni väkisinkin.
Tämä kaikki oli minulle liikaa. Vapisevin käsin avasin housuni paljastaen paisuneen elimeni. Isompana ja kovempana kuin koskaan ennen se odotti nuppi sinertävän kosteana pääsyä Charletten pyhimpään. Malttamattomana kiipesin Charletten päälle ohjaten elimeni hänen temppelinsä portille. Työnnyin vaativasti hänen sisäänsä. Sinä hetkenä tiesin päässeeni paratiisiin. Tuo lämpö. Tuo kosteus. Tuo nuoren naisen kiinteys paisuneen elimeni ympärillä oli taivaallista. Tuntui kuin paisuisin yhä.
Nousin käsivarsieni varaan ja aloitin tuon tamman astumisen kuin ori. Katsoin kuin Charletten nesteiden kiillottama tahtipuikkoni sukelsi sisään ja ulos Charletten kauniiden terälehtien välistä. Painoin pohjaan, pyörittelin, vedin ulos. Annoin paisuneen terskani pään leikkiä huulilla kunnes painoin kankeni raskaasti pohjaan. Charlette huokasi syvään joka kerta, kun hän tunsi varteni pään kohtunsa suulla. Vastaantaistelemisesta ei ollut enää tietoakaan. Nyt oli kyseessä enää silkkaa vastaanpanemista. Hän kietoi säärensä selkäni ympärille. Kynnet painautuivat niskaani. Tunsin hänen hampaansa korvalehdessäni ja pelkäsin hänen purevan sen irti. Hänen sylinsä imi minua vääjäämättä sisäänsä.
Tunsin palleissani tuttua kutinaa. Painoin oikean käden etusormen hänen sievien pakaroittensa väliin ja kiihdytin itseni loppukiriin. Nussin häntä kuin eläin. Pikemmin aavistinkin kuin tajusin hänen hekumansa. Nainen oli silkkaa vapisevaa, ärtynyttä lihaa aisani ruiskuttaessa mahlansa hänen onkaloonsa. Tunsin kuinka nestettä pursui ulos pöydälle.
Lantioni nytkähdysten laannuttua nousin nopeasti pois hänen päältään. Katsoin Charlettea. Kopea ylpeys oli kaikonnut. Hän makasi pöydällä huohottaen. Kauniit pitkät vaaleat hiukset valtoimenaan. Huulet turpeina kiihkostani. Rinnat paljaan täynnä irstaina imemisjälkiä. Jalat edelleenkin levällään sperman valuessa riettaasti ulos hänen turvonneesta hävystään.
Tartuin hänen hameensa helmaan kuivaten kullini puhtaaksi. Suljin housuni ja totesin: ”Kiitos pillustasi. Se oli ihan siedettävää, vaikka et enää ollutkaan neitsyt. Ole kiitollinen narttu, että kuitenkin kelpasit isännällesi”. ”Ole valmis. Kun tulen seuraan kerran, niin saat käyttää minuun suutasi”, jatkoin. Ovella poistuessani olin kuulevinani hiljaisen kuiskauksen: ” Kiitos herra Jack. Olen valmis. Olen teidän”.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipas hyvää vaihtelua kun tapahtumat eivät sijoittuneet nykyaikaan. Tapahtumien kuvailu loistavaa.
10-
huh, vau! Kuulostipa ihan omilta fiilistelyiltäni... ;D Olet hyvä kirjoittaja, ja varmasti fantasiakirjoista inspiroitunut. Tosin jotkut sanat olivat hieman epäsopivia tyyliin (tahtipuikko?). Mutta emmehän anna sen häiritä, vaan odotamme uutta tarinaa, jossa kenties narttukin saa hieman määrätä sotaherraansa.. ;)
Vai sanoo se feodaaliherra nartulleen että 'melaa mekkoon'...? Heh heh.
...muutamista epäsopivista sanoista huolimatta aivan upeaa tekstiä. Olet varmasti kirjottanut paljon paljon enemmänkin?
En kylläkään kiihottunut juurikaan, mutta on kerrassaan nautittavaa lukea HYVIN kirjoitettua tarinaa :)
Itselleni maistuu rutkasti kinkymmät jutut, ei sulta sellaisia löytyisi varastosta? ;)
Kiitoksia palautteestanne hyvä hengästynyt neito. Olen kyllä kirjoitellut enemmänkin, mutta lienevät jo kadonneet vanhentuneina.
Laita sähköpostiosoitteesi minulle osoitteeseen: [email protected], niin lähettelen sinulle jotain vanhoja tekstejäni