Kyselisin, miten kissanne ymmärtää ihmisen puhetta ja mikä on sanavaraston laajuus. Itselläni on vähän kaksijakoisia kokemuksia. Jotkut kissat eivät tunnu oppivan edes kieltoja ("ei!") ja jotkut tuntuvat ymmärtävän hyvin paljon.
Esimerkkinä jälkimmäisestä mainitsen tilanteen, jossa en tiennyt, mihin yksi kissoista oli lähtenyt. Maalaistalossa on tilaa ja kerroksia. Kyselin sitten sellaiselta seuralliselta kissalta, missä tuo kadonnut kissa mahtaa olla ("missä Viki?"). Kissa katseli minua hetken ihmettelevästi, mutta lähti sitten kävelemään edelläni yläkertaan, jossa Viki oli nukkumassa! Kissoja on monta, mutta se meni juuri Vikin luokse. Olisiko ollut niin, että kissa johdatti minut veljensä Vikin luo, koska piti tätä viisaampana vastaamaan kysymyksiini, vai ymmärsikö se, että etsin Vikiä?
Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, mitä kissanne ymmärtää. Jos tätä aihetta on täällä jo käsitelty, niin pahoittelen uusintakysymystä!
Esimerkkinä jälkimmäisestä mainitsen tilanteen, jossa en tiennyt, mihin yksi kissoista oli lähtenyt. Maalaistalossa on tilaa ja kerroksia. Kyselin sitten sellaiselta seuralliselta kissalta, missä tuo kadonnut kissa mahtaa olla ("missä Viki?"). Kissa katseli minua hetken ihmettelevästi, mutta lähti sitten kävelemään edelläni yläkertaan, jossa Viki oli nukkumassa! Kissoja on monta, mutta se meni juuri Vikin luokse. Olisiko ollut niin, että kissa johdatti minut veljensä Vikin luo, koska piti tätä viisaampana vastaamaan kysymyksiini, vai ymmärsikö se, että etsin Vikiä?
Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, mitä kissanne ymmärtää. Jos tätä aihetta on täällä jo käsitelty, niin pahoittelen uusintakysymystä!
Vastaukset 23
Vanhimmat
..hyvin kun kieltää tulemasta johonkin sanomalla vain että "ei tule".Kissa ottaa sellaisen happaman ilmeen mutta ei enää yritä esim. pöydälle.Toinen on kun kysyn "missä hiiri?", niin kissa rupeaa etsimään leikkikalujaan.Kulkee ympäri huonetta ja välillä pysähtyy katsomaan silmiin kuin kysyäkseen samaa.
Jos sanon odota, maatiaiseni tietää että se saa haluamansa asian jonkin ajan kuluttua ja jää todella odottamaan. Samaten jos se haluaa jotain enkä keksi mitä, kysyn että mitä sä haluat ja se johdattaa mua sinne missä se asia tai yleensä ruoka on. Myös jos kysyn otatko maitoa, alkaa kiljumaan jos haluaa (maito tietenkin laktoositonta). On näitä varmaan paljon muitakin, mutta kun ovat niin arkipäivää ei voi kaikkea muistaa...
ymmärtää.itelläni kaksi kissaa.toinen ei tajua mistään mitään,mutta tää toinen onkin vähän fiksumpi tapaus!nimen kun sanoo niin juoksee luokse,sit jos kysyn haluatko namuja niin juoksee keittiöön,sit kerran oli komerossa ja kysyin että mitäs jos tulisit pois sieltä ja sehän tuli.sit joskus sanoin anna pusu,niin hyppäs syliin ja laitto tassut olkapäille ja anto pusun.tottelee kieltosanaa ei ja rölli.(sen nimi).ja "eitä" ei tarvitse sanoa painokkaasti vaan ihan tavallisella sävyllä.juttelen sille tosi paljon!oikeastaan koko ajan kun olen kotona niin höpöttelen.kyseinen kolli osaa avata myös ovet (myös lipaston laatikostot ym),noutaa ja muitakin temppuja.tämä toinen taas ei tajua mistään mitään!vaikka namuja heilutin nenän edes ja kysyin haluatko ja kävelin keittiöön niin ei tullut perässä..
Tuli tuosta edellisestä vielä mieleen: Jos on joku paikka minne ei saa mennä sanon älä mene ja tottelee tai ei mutta ymmärtää. Tai jos on joku juttu jota nään sen vasta suunnittelevan sanon ei saa ja jälleen tottelee tai haluaa. Tiukka ei seuraa vasta tämän hellemmän kiellon jälkeen. Ja tuntee kanssa nimensä, kun huudan yleensä vastaa sellaisella purehduksella. Ei reagoi jos huutelen muita vain omaan nimeensä. Aamuisin se on yleensä hyvin juttutuulella. Usein pyörii jalooissa ja jutustelee, kysyn aina että haluutko halimaa ja jos se haluu ni se nostaa vähän yläkroppaa ilmaan. Sitte otan sen halimaa vähäks aikaa ja taas on onnellinen kissa. Jos se ei nosta yläkroppaa, ei myöskään viihdy sylissä hetkeäkään halimisasennossa.
on aamuisin tosi huomionkipeä:) tarvitsisi huomiota enemmänkin aamulla mutta tulee aina kiire töihin muuten.noita tilanteita ois kyllä vaikka miten mutta ei tahdo muistaa kaikkea..mut on se jännä et vaikka juttelen paljon kotona niin se toinen ei oikeasti tajua mistään mitään..tosin se ei oo ollut mulla yhtä kauan.noin 2v.mut eipä röllikään ole ollut kuin 3v.mutta tää toinen ei edes kaipaa ihmisen seuraa samalla lailla kuin rölli..
Kissoissa on tosiaan paljon eroja. Jotkut ovat skarppeja ja aina keskustelemassa. Yksi kissoistamme on niin kohtelias, että se tulee aina tervehtimään ennen kuin tekee mitään (esim. syö). Kun tulee vieraita ja he puhuttelevat sitä nimeltä, se naukaisee tervehdyksensä, mutta seuraavilla puhuttelukerroilla se ei enää naukuile - eli se muistaa jo tervehtineensä kyseisiä ihmisiä.
Onkohan asiaa tutkittu? Onko mitään tutkimustietoa kissan sanavarastosta?
kaikki kissat paljon ymmärtää, mutta niitä ei vaan jaksa kiinnostaa :) toki toiset on fiksumpia, kuin toiset.
Kissat ovat itsenäisiä eivätkä aina ole ymmärtävinään. Mutta jotkut ymmärtävät tosi paljon. Esimerkiksi eräs "tuttavakissa" käy ulkona vain talutettuna. Jos aivan tavallisen keskustelunkin sisällä mainitaan sana "valjaat", se menee heti oven eteen odottamaan ulospääsyä ihan innoissaan. Kyseinen kissa on muutenkin erittäin ymmärtäväinen ja suorastaan inhimillinen; sillä ei ole muuta kuin ihmisseuraa.
Voiko tätä nyt pitää viisautena, vai minä, mutta kun olemme lähdössä mökille, kissa katoaa kuin tuhka tuuleen. Se tajuaa jo aamulla jostakin hämäräperäisestä merkistä, että taas, ja sitten lähdettiin.
Erään mökkinaapurin kissa on aina riemuissaan, kun kuulee, että ollaan lähdössä maalle. Se menee kantokoppaan odottamaan lähtöä ja vaikka on kaupungissa sisäkissa, se saa maalla kulkea vapaasti ulkona.
..On heti ovessa kiinni kun hän pakkaa isompaa reppuaan. Tietää että taas lähdetään, mutta aina kun hän on lähdössä toisaalle ja pakkaa repun, on pieni "taistelu" kissan kanssa kun ei pääse mukaan..
Se on vain eläin ja siinämielessä aika tyhmä. Se voi aistia ruokkijansa mielihaluja eleistä tai ilmeistä,mutta puhetta se ei ymmärrä.
Entä silloin kun kissa kuulee jonkin sanan ihmisen puheesta mutta ei näe eleitä eikä ilmeistä? Esimerkkinä vaikka ihmisten välinen keskustelu, jossa mainitaan neutraalisti jokin sana ja kissa tulee heti paikalle? Luulen, että muillakin kissan ruokkijoilla on tällaisia tilanteita jatkuvasti.
kissa oppii ymmärtämään puhetta, niinkuin muutkin eläimet. taitaa olla provoilijoita taas mukana.
mieheni kertoi et kun mun työ aika on lopussaan,se sanoo annille et kohta äiti tulee töistä.anni hyppää kiipeilypuuhun suoraa katsoo ulos,ja mourahtelee..sit kun alan avaan ovea neiti juoksee suoraan ovelle häntää jännästi väristäen:) ja voi sitä onnen hetkeä ku tulen kurnuttaa puskee..eikä haluais sylistä pois.:)
Kissat todellakin kiintyvät ihmisiin. Jos äitini on muutaman päivän poissa kotoa, hänen kissansa roikkuvat hänessä kiinni kotiintulon jälkeen ja haluavat syliin. Ne myös naukuvat tavallista enemmän, mistä voi päätellä, että niillä on paljon kerrottavaa erossaolon jälkeen. Kyseessä ei voi olla nälkä, koska ne on jo ruokittu.
Kissani ei ehkä ymmärrä sanoja siinä mielessä kuin muiden kissat täällä, mutta sen sijaan äänenpainoihin, äänteisiin ja eleihin se selvästi reagoi. Esim. tänne-sanan se ymmärtää, samoin jos kysyn "missä?" leikkiessä, se alkaa etsiä. Kun puhun että onko nälkä tai mainitsen sanan ruoka, se taas maukaisee ja sipsuttaa keittiöön. Uskomattomia sattumia jos kissa ei kerran ymmärtäisi puhetta missään määrin. Uskon että jotkut yksilöt ovat vain itsepäisempiä eikä niillä ole tarvetta osoittaa ymmärrystä, mutta tajuavat kyllä. :)
Tämä ei kovin liity puhumiseen, mutta on aina niin hieno palata kotiin kun kissa on joka kerta oven edessä vastassa, istuu ja naukasee ja sen jälkeen jää makailemaan lattialle kurnuttamaan. Joka kerta sama rituaali. :) Sitten vahditaan jokaikistä liikettäni ja seurataan perässä. ^^
Kissa ymmärtää ihmistä vaistollaan.
Eikä kissa ole tyhmä eläin, vaan päinvastoin viisas ja älykäs.
Se sopeutuu monenlaisiin olosuhteisiin ja säilyttää silti itsenäisyytensä.
Erityisesti arvostan kissan siisteyttä esim. koiraan verrattuna.
Jos kuka ihminen on tyhmä, ehdoin tahdoin mätetään kurkusta las safkaa, joka tiedetään epäterveelliseksi...tupakasta ja alkoholista puhumattakaan.
Kissa(eläimet) ovat viiisaita, eivätkä ehdoin tahdoin altista itseään myrkyille.
Moi mun kissa luulee itteänsä ihmiseksi varmaan johtuu kun löydettiinse pusikoista kun se oli varmaan jotain 5 viikko ja kun se halus syliin se kiipes pultteja pitkin se myös on oppinu että pihalle ei pääse jos ei istu kiltisti maassa ja se ymmärtää "minun nimen ja oman nimen ja tule tänne, ei , odota kaverini nimen yms" kissani pitää kaveriani (lauman jäsenenä kun se mun kaveri on meillä aika usein. Kissani nukkuu aina minun vieressäni ja jos luen se tulee mun syliin ja leipoo vajaan 1min ja nukahtaa. Kissani tulee myös minua vastaan kun tulen kotiin se ymmärtää myös moi ja hyvä se hyppii puihin kun on niin riemuissaan ja leikkimme myös piilosta tosiaan kissa yleensä etsii. Kissani on vain niin ihana
Kyllä mun kissa ymmärtää hyvin esim. Syömään, tuolla, oma paikka, etsi, missä lelu, ulos, ei...
Missevainaalle anoppi puhui ja jutteli koko ajan. Kuinkas kävikään, Missen sanavarasto laajeni sen verran, että syötävistä puhuttaessa piti käyttää kiertoilmaisuja! Esimerkiksi, kun keskusteltiin että tarvitseeko kaupasta tuoda savukinkkuviipaleita, niin piti käyttää nimitystä "lättänä" tai "levyke". Muuten se oli aina vaatimassa itselleen makupaloja ihmisten ruuista (jotka eivät välttämättä olleet kissoille sopivia - suolaa!). Muutenkin meidän kissat ovat osallistuvaa sorttia, ja minä ainakin juttelen niille. Näyttää siltä, että niistä on mukavaa, kun niihin kohdistetaan huomiota.
Meillä ymmärsi yksittäisiä sanoja aika laajasti. Erotti sanat lauseiden keskeltäkin. Kun kysyi, onko sun näläkä, niin juuri, savolaisittain. Alkoi pyöriä kintuissa vastaili äänekkäästi ja johdatteli jääkappiile. Mennäänkö ulos, syöksyi naulakolle ja ulko-ovelle, hypistellen talutushihnaa. Missä jyrsijä, alkoi etsiä nurkista leluhiirtään. Missä nappuli, toi minkä tahansa härpäkkeen, että sitä piti heittää ja katti nouti, niin kauan että hengästyi. Mennäänkö mummolaan, meni häkkikoppiin, koska tiesi saavansa siellä mummolassa herkkuja. Pelkkä sana häkkikoppi aiheutti hämmentyneen ilmeen, siinä kun saattoi joutua eläinlääkäriin ja ehkä epämukavaan tilanteeseen. Missä tirppi, ja katti oli viivana ikkunassa jäksyttämässä puussa istuville tinteille sun muille siivekkäille. Kerran oli itse päivystämässä lasissa ja jäksähteli sillä lailla oudon epävarmasti. Kysyin, missä tirppi, katti käntyi katsomaan minuun päin rypistellen kulmiaan. Sitten se sanoi selvästi, että o-ou. Puussa oli orava. Tässä nyt muutamia juttuja.