Keskellä kauneinta kesää,
kuoleman kohtasin;
päivän kirkkaudessa,
kukassa syreenin...
näin päivänkorennon hennon
kukkaan jähmettyneen,
siivin välkehtivin
näin sen lennostaan uupuneen.
Aurinko kultasi tienoon,
ilmoissa pääskyset soi.
Syreenein loistoon hienoon
pieni kuolema varjoaan loi.
kuoleman kohtasin;
päivän kirkkaudessa,
kukassa syreenin...
näin päivänkorennon hennon
kukkaan jähmettyneen,
siivin välkehtivin
näin sen lennostaan uupuneen.
Aurinko kultasi tienoon,
ilmoissa pääskyset soi.
Syreenein loistoon hienoon
pieni kuolema varjoaan loi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kauniista ja surumielisestä runosta. Jatkahan kirjoittelua ja huomaa se viereiseltä lehdeltä lentoon pyrähtävä sitruunaperhonen.
kuin akvarelli ja siihen pysäytetty hetki,
kuin kuva kastepisarassa, poimulehden sylissä.
Toit hetken silmieni eteen. Erityisesti pidin: "ilmoissa pääskyset soi." Mukavaa, että on muitakin, jotka haluavat katsoa tarkasti ja läheltä.
Kiitos vastanneille. Mietin hetken, voiko tätä runoa lähettää "Rakkausruno"-sivustolle lainkaan. Ajattelin kuitenkin, että kaikki, mikä liittyy elämään, liittyy myös rakkauteen. Myös kuolema.
(kelpaako perusteluksi)
Hyvää, herkkää ja kaunista mettumaaria teille kaikille.