Ottaa niin tajuttomasti päähän se, että kaverit kerskailee niiden "kundeilla" jotka on on niiiiin täydellisiä ja niiiiin ihania että oikein heikottaa.
Mulla ei oo ikinä ollu poikaystävää siis ihan tosimielessä, mutta kerran eräs ihana poika (johon tutustuin netissä) sai minut tuntemaan itseni ihanaksi. eipä sen kaksituntisen jälkee olla tavattu.
Tämän sekamelskaisen viestin ideahan on siinä että kukaan kundi ei kiinnostu minusta.Suurin ongelma on varmasti se että olen ylipainoinen. en tiedä mitä sen jätkän päässä likkui kun se piti minua hyvänä sen ainoan kerran, kaipa se oli päästään sekaisin.
Toivottavasti löydän edes jonkun joka välittäisi edes muutaman päivän.
Hohhoijjaa.
Mulla ei oo ikinä ollu poikaystävää siis ihan tosimielessä, mutta kerran eräs ihana poika (johon tutustuin netissä) sai minut tuntemaan itseni ihanaksi. eipä sen kaksituntisen jälkee olla tavattu.
Tämän sekamelskaisen viestin ideahan on siinä että kukaan kundi ei kiinnostu minusta.Suurin ongelma on varmasti se että olen ylipainoinen. en tiedä mitä sen jätkän päässä likkui kun se piti minua hyvänä sen ainoan kerran, kaipa se oli päästään sekaisin.
Toivottavasti löydän edes jonkun joka välittäisi edes muutaman päivän.
Hohhoijjaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suurin ongelmasi on ettet laihduta. Laihduta siis.
asialle ei vain voi mitään. Kyllä sieltä vielä joku tulee. Usko pois. Jos olet ylipainoinen ihan oikeasti,(nimittäin moni luulee olevansa vaikkei ole) sitten kannattaa alkaa miettiä mitä suuhunsa pistää, mutta laihduttamisella sun mahikset kundeihin tuskin nousee. Se on vain oman itsesi huijaamista. nimim. kokemusta on..
Omasta mielestäni (ja luultavasti monien muidenkin miesten mielestä) kyllä laihduttamisella on positiivista vaikutusta miehiin. Tosiasia nyt vaan on, että miehet ihastuvat kauneuteen, naiset sisäiseen. Yleensä miehiä ei kovasti kiinnosta, onko nainen käynyt harvardin ja on filosofian tohtori vai onko vain tavallinen tallaaja, kauneus yleensä ratkaisee.
Tarkoitus ei ole olla vittuilija, vaan pelkästään realisti. Sitä elämä on.
Laihdutus ei ole helppoa, olen sen itsekkin kokenut (tosin en ole koskaan ollut kovin ylipainoinen), mutta se on mahdollista, ainakin minä onnistuin kiitettävästi ja nyt menee todella hyvin.
Kysymyshän on vain omista ruokatavoista.
On toki olemassa miehiä, jotka pitävät runsaista muodoista, mutta ne ovat nykyään kiven alla, sillä tässä yhteiskunnassa ei ole tapana sitä kertoa.
Mutta tosiaan kannattaa alkaa panostamaan ulkonäköön ja käymään ulkona. Tässä yhteiskunnassa pyöreys nyt vaan ei ole valttia. Pahoittelen.
Samanlaisia ne naisetkin on, että kyllä sitä ulkonäköä kattovat paljon.
Miksikään tikuksi ei kuitenkaan kannata laihduttaa, koska suurinosa miehistä tykkää edes jonkinlaisista muodoista.
Ja oikeassa olet, ettei miehiä paljoa kiinnosta onko nainen ties mikä tohtori sillä sisinhän se eniten merkitsee. Ulkonäöllisesti runsaasti ylipainoinen ei kuitenkaa paljoa miellytä kysytään sitten mieheltä tai naiselta.
...tarkoitinkin, että naisia ulkonäkö ei kiinnosta yhtä paljon kuin miehiä.
Jos mietitään kahta tapausta, jossa toinen on uskomattoman komea, mutta hänen itsetuntonsa on täysin alhaalla, kävelee huonoryhtisenä ja vain vilkuilee pelokkaana, puhuu epävarmasti ja hilajisella äänellä, änkyttää ja hikoilee, kompastelee ja toheloi, kun taas toinen on hieman ylipainoinen, mutta kävelee hyvässä ryhdissä, puhuu selkeästi ja rauhallisesti, hallitsee täysin itsensä ja tilanteen, on hauska ja hieman mysteerinen, hyvin itsevarma tyyppi, niin kumman ottaisit, ehdokas nro 1 vai ehdokas nro 2?
Oma veikkaukseni on, että ottaisit vaihtoehto nro 2.
Varmaan juolahti nyt mieleen, että saman päätöksen tekisivät miehetkin, jos vaihtoehdot olisivat vaan naisia. Mutta suuri osa miehistä ei tee niin, vaan ottaisivat nro 1:n. Ainakin omalla kohdallani luultavasti kävisi juuri näin.
Jaa no mun mielestä nykyään naiset ovat ulkonäkökeskeisimpiä kuin miehet.
Käytännössä ei tosta ketään vaan oteta eikä ole mitään kahta vaihtoehtoa, joten en varmaan kummankaan kanssa alkais olemaan. Tai sitten vastaavasti voisin kumman vaan. Ei tollaset tekstit nyt paljoa kuitenkaan kerro ihmisestä millanen se oikeasti on.
Mulla on aivan syötävän ihana avomies! Maailman upein kundi, aivan varmasti. Ihanat siniset simmut, pitkä ja hoikka, pukeutuu tyylikkäästi... ja ne hiukset! Sen hymy vie kyllä jalat alta saman tien, ja sen käsivarret on ihanat. Kaiken lisäks tämä mies on rehellinen, luotettavan, hellä ja jopa hieman romanttinen. Hänen kanssaan voi keskustella ja olla lähekkäin. Seksikin maistuu! Mies järjestää pieniä mukavia yllätyksiä ja osoittaa rakkauttaan joka päivä suukoilla ja halauksilla =) Kantaa ostoskassit, avaa ulko-ovet, tulee juttuun tarvittavien sukulaisten kanssa. Täydellinen mies!! Yhdessä on oltu jo monta vuotta, ja ollaan varmaan maailman tappiin asti.
Ai niin, minä olen muuten lihava. Painoin pahimmillaan 107 kg (olen 165 cm pitkä).
Ja sitten sä heräsit.
Ymmärrän keskustelun aloittajan ajatuksenjuoksun, jos minun kertomukseni on oikeasti joillekin mahdoton käsittää todeksi. Surullista. Totta se kuitenkin on. Olen herännyt jo aika monena aamuna tämän miehen viekusta... ja sinne käyn taas kohta nukkumaan.
Tyyli paljastaa.
Niin mitä se kirjoitustyyli paljastaa? Että olenkin sinkku? Vai että puoliskoni ei vastaa kuvausta? Vai että olen hoikka? Vai ehkä että kirjoitin sittenkin unissani? =)
Jos tarkoitat tekstin ylistävää sävyä, huomaa ironia. Alkuperäinen oli kurkkuaan myöten täynnä hehkutusta, ja pointtini vahvistamiseksi kirjoitin karrikoiden. Kirjoitin kuitenkin totta.