Minun lapseni menee kouluun syksyllä. Hän on ujo ja tarvii aika tutustumiseen. On ollut eskarissa pidetty ja odotettu leikkikaveri. Ei haasta riitaa kenenkään kanssa ja ottaa leikkiin kaverit leikinkin ulkopuolelta. Mutta, menee ujona liiaksi toisten mukana, ehkä hakien hyväksyntää johonkin ryhmään. Ei avaudu helposti varsinkaan aikuiselle, oma äiti tietysti erikseen, mutta silloinkin joutuu joskus lypsämään tietoja jos tarvitaan. Esim. jos joku harmittaa. Tutustuessaan uuteen paikkaan, on kuin kuka tahansa lapsi. Äitinä mietityttää, miten pärjää nykyään jo julmassakin koulumaailmassa. Tiedot ja taidot jäävät joskus ujouden varjoon. On olemassa lapsia, jotka ovat rohkeita eivätkä ujostele mitään. Jääkö ujo lapsi näiden "riehakkaiden lapsien" varjoon ja onko liiaksi porukan vietävissä. Kotona on opetettu oikeat arvot ja yritetty opettaa elämän pelisäännöt. Onko teillä muilla rakkaat vanhemmat samoja murheita, ehkä ajatuksia ja neuvoja. Kiitos kaikista asiallisista viesteistä ja aikuismaisista kommenteista. Terv. kohta koululaisen äiti.
Minun lapseni
äiti**
4830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tulevan ekaluokkalaisen vanhempaa jännittää, miten siellä koulussa pärjää. Riehakkaiden lapsien vanhempia jännittää eri asiat kuin sinua.
Kyllä lapset hyvin sinne kouluun sopeutuu. Eikä kaikkien tarvitse olla reippaita.
Nykyään ollaan aktiivisia kodin ja koulun yhteistyössä. Jos jokin asia vaivaa, on helppo ottaa opettajaan yhteyttä.
Monessa koulussa on käytössä "reissuvihko", joka kulkee lapsen repussa. Sinne opettaja kirjoittaa terveisensä kotiin ja päinvastoin.
Onnea koulutielle!
lapsi voi olla koulussa aivan toisenlainen kuin muualla on ollut riippuen tietysti luokastaan, mutta myös omasta selviytymisestään siinä maailmassa. Hyvillä eväillä on kuitenkin turvallisempaa lähteä kuin heikommilla ja jos kotona on asiat hoidettu kuntoon niin muutakaan ei voi.
Kuvaus kuulosti aika paljon yhdeltä lapsistani joka on se kiltein ja kuuliaisn koululainen koskaan, mutta yllättäen ei saanut pitkään aikaan kaveria koulussa vaikka muualla niitä riitti. Syynä oli luokan tyttöjen vähyys ja pariton lukumäärä. Lisäksi moni oli jo pariutunut naapurinsa kanssa ja me asuimme suunnalla jossa ei ollut luokkatovereita ihan naapurissa vaan jopa korttelin, kaden päässä..
Joulun seutuun bestis löytyi kun luokalle tuli uusi tyttö ja vaikka kavereita tulee ja menee tämä yhteys säilyy jopa muutostamme huolimatta.
Asioilla on taipumus järjestyä useimmiten tavallaan ja oikeastaan noissa asioissa ei voi kuin odottaa ja toivoa parasta.
Huono puoli on jos hakee hyväksyntää ja lähtee mukaan tolloiluihin varsinkin jos joukossa on joku pikkupeto joka osaa käyttää valtaa muihin ja uunottaa toisia tekemään puolestaan vaikka mitä. Tähän asiaan olit jo kinnittänyt hieman huomiota joten ei auta kuin olla lypsyllä ja varpaillaan ajoittain!
Opettajastakin on paljon kiinni. kuri ja työrauha luokassa häiritsee puuttuessaan pahiten arkaa lasta. Rohkaisu ja kannustus ihan pienillä asioilla auttaa arkaa todella paljon ja niiden puuttuminen jumittaa ja jännittää.. Ekalla kuitenkin opitaan perustaitoja ja opetellaan sitä koulussa oloa joten ainakin puolet on kiltillä lapselle hallussa ellei luonne muutu ympäristön vaihtuessa radikaalisti..
Meidän esikoisemme, erittäin ujo tyttö aloittaa syksyllä toppuluokan. Ensimmäinen luokka meni hyvin, kavereitakin sai heti. Opettajalle kannattaa heti alussa kertoa, että lapsi on ujo niin hän toivottavasti osaa ottaa sen huomioon. Ujo kun jää helposti niiden äänekkäämpi pimentoon. Ei kaikkien tarvitsen olla aina suuna päänä - ja onneksi eivät olekaan! Tsemppiä teille!
Aivan kuulostaa meidän nuorimmaiselta! Koulu alkamassa syksyllä ja kyllä jännittää. Minua siis =) . Ihan samoja mietin kuin sinäkin tämän viestiketjun aloittaja. Koulun tutustumispäivänäkin opettaja puhui siitä kuinka kotona pitää opettaa odottamaan vuoroaan, esittämään asiansa nätisti (ei huutelemaan muiden yli jne.).
Arvaat varmaan kuinka tämä jäi häiritsemään minua: mitä sitten ne lapset, jotka aina odottavat vuoroaan kiltisti, jotka ovat niin kilttejä, etteivät huutele muiden yli vaan odottavat kuuliaisesti opettajan huomiota???? Tuli ikävä tunne, että nykyään vaaditaan kaikilta reippautta, toisten yli menemistä jne.
Ei auta kuin toivoa opettajan hyväksyvän nämä luokan hiljaisetkin. Toivottavasti heitä on enemmän kuin meidän lapsi...