Muistuuko sinulle mieleen mitään?
Tuskinpa muistuukaan.
Muistatko ystäväsi viimestä yötä?
Jos ei tule mieleen,niin voin
kyllä virkistää muistiasi
Muista tulen aina jäljittään sinua
Vielä jonain päivänä
muista varautua siihen
Tuskinpa muistuukaan.
Muistatko ystäväsi viimestä yötä?
Jos ei tule mieleen,niin voin
kyllä virkistää muistiasi
Muista tulen aina jäljittään sinua
Vielä jonain päivänä
muista varautua siihen
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ketä sinä syytät,
miksi on mielesi
noin musta - mitä
on tapahtunut sinulle?
Mustuis sinun mielesi,kun sukulainen kuolee:pidetään itsarina,vaikka huumehörhöt
uhkailivat häntä ja sukulaisakin,ajeluttivat öisin,lainasivat vielä rahaakin.Mutta yks on varmaa et ne tietää,mitä minäkin tiedän.Aika kuluu,mutta odotan.....
jonkun henkeä täällä?
JOs vääryys on tapahtunut, maallinen oikeus ratkaisee? Surullista, otan osaa menetykseesi.
ANTAA ANTEEKSI,
KUIN KOSTOA HAUTOA?
Tuo nyt ei ollut
kovin runollinen,
tuo runosi.
Halua pelotella
kyllä jotakuta
anonyymisti..
VAI KERRO,
OLIKO SE
VAIN RUNO?
jOS EI,
LAITAMMEKO
ASIALLE
NIKKISI ETSIJÄT?
lAITON UHKAUS SE ON
RUNOKIN, JOS EI RUNO OLE.
Anteeksi en anna ikinä vaan odotan ja odotan,Tunnen sen,että asia selviää.
Odotan että he astuvat samaan kuoppaan,minkä tekivät sukulaisellenikin.Asia loppuun käsitelty.Runo oli vähän synkähkö.Tsau
aika. Toivottavasti syyllinen saa maallisen oikeudenkäynnin, niin ei ikuisuutta vankina.
Sama vaikka olisikin ikuisuudenkin vankina,miettis vähän pitempään.Toivon oikeutta.Sepä siinä.
joka poistettiin, mutta jonka otsikko näkyy tuossa valikossa? En ehtinyt edes lukea runoa, mutta se vaivasti koko eilisen päivän.
En liity tähän varmaankaan millään tavalla,
mutta kuitenkin, on kauheaa, jos jotain kamalaa on oikeasti tapahtunut.
Todella karmivan koskettava runo. Yksi parhaita mitä olen lukenut.
9 ½.
Mutta runo on runo.
Asian todellisuutta ajatellen on olemassa anteeksiantamuksen maailma. Se ei pyyhi tyhjiin kärsittyä kipua eikä suhtaudu siihen vähätellen, mutta antaa elossa oleville jatkamisen mahdollisuuden.
Jokainen joutuu asioistaan tilille kyllä, ennemmin tai myöhemmin - mutta jos sidot itsesi katkeruuteen et tukahduta niitä jotka vihaat. Annat vihan tukahduttaa itsesi. Etsiessäsi voimaa ja oikeassaolemisen käsitystä väärästä lähteestä:
Siitä samasta joka tuotti pahuuden, josta nyt olet katkera.
( Pirullisuuden lähteestä. )
ANNA ITSELLESI LUPA ANTAA ANTEEKSI.
Ja korostan ettei se tarkoita että tehty teko, mitä lieneekin, olisi vähäpätöinen ja mitätön. Ei. Ainoastaan todelliset rikokset tarvitsevat todellista anteeksiantamusta. Ja todellinen anteeksiantamus ihmisten maailmassa ei myöskään mitätöi seurauksia.
Minäkin toivon että väärintekijät joutuvat kohtaamaan tekemänsä kasvoista kasvoihin!
Toivon heille parannuksen mieltä.
Ja toivon voimaa jaksaa ja kestää syyllisyytensä kanssa kun - toivottavasti! - ymmärtävät syyllisyytensä raskauden ja ottavat sen tosissaan.
Toivon heille kaikkea hyvää.
Olenhan itsekin syyllinen. Mihin?
Niin moneen, moneen, moneen asiaan. Esimerkiksi anteeksiantamattomuuteen ja katkeruuteen olen elämäni aikana syyllistynyt niin tukahduttaen minulle annettua elämän lahjaa. Olen syyllistynyt pahan puhumiseen ja kuoleman toivottamiseen läheiselleni. Olen syyllistynyt jos mihinkin. Kärjistäen tuodaan asia lähelle katsoen kauemmas: Natsisaksassa syyllistyin juutalaisten joukkomurhaan Hitlerin univormussa. Koska sama pahuus ja raadollisuus asuu jokaisessa meistä mahdollisuutena mitä katalimpiin tekoihin. Myös ja erityisesti minussa.
( Ja kuitenkin minulle on annettu elämän mahdollisuus, tulevaisuus ja toivo! )
Mutta on helppo sulkea silmät itsessään siltä minkä lähimmäisessään näkee ja tuomitsee. Vaan tällöin sulkee silmänsä elämältä?
Toivon sinulle voimaa ja jaksamista.
Elämä on uusia aamuja ja lahjoja täynnä - maailman vääryyksistä huolimatta.
Vastoin kaikkea pahaa joka yrittää katkeruudella ja vihalla tuhota elämäsi ajatukset nosta kasvosi vasten aurinkoa ja sano: sittenkin minä jatkan, sittenkin elämä on.
Se on paras vastelause vääryyttä vastaan!
Juuri sillä tavalla voitat pahuuden. Muuten jäät vangiksi.
Vaikka nyt tuntuisi kuinka vaikealta, yritä tehdä päätös:
Toivon että syylliset jäisivät kiinni - mutta EN JÄÄ KANTAMAAN HEITÄ SYDÄMESSÄNI vihan ja katkeruuden sitein. En anna heidän tekemänsä pahuuden SITOA ITSEÄNI samaan pahuuteen KOSTOMENTALITEETIN kautta, vaan KÄÄNNYN kuluttavasta vihasta pois.
Niin luovutat heidät jäytävän vihan kammiosta, jonka olet sydämeesi rakentanut, annat asian Korkeampiin käsiin. Niin että ehkä Hän (tai jos et Häntä tunne, ainakin luovuttaminen jo itsessään, elämän tie) pääsee sinua parantamaan, lohduttamaan ja auttamaan...
Olet liian arvokas että tunne-elämäsi kuivettuisi vihan erämaassa.
Tämä nyt tässä vaan tuli mieleen.
En tahdo elämääsi mestaroida enkä ylhäältäpäin mitään sanella. Mutta jos ehkä miettisit?
Runona tuo oli lyhyt ytimekäs ja todella ilmaisuvoimainen teksti kuvaten elämän katkeraa tuntoa ja ilmaisten vääryydestä suuttuneen purskahdusta karmaisevan hyvin. Toivon todellakin, että jos runo perustui todelliseen tunteeseen ja on oikea mielenilmaus, se olisi ja jäisikin purskahdukseksi. Ei elämääsi sisältäkäsin syöväksi ja kuluttavaksi virraksi.
Tämä olen havainnut:
Jos on sitkeän anteeksiantamaton yhtä ihmistä kohtaan se heijastuu vähitellen ja vääjäämättä kaikkiin ihmissuhteisiin salakavalasti turmellen ja tehden epäluuloiseksi ja kovaksi koko elämää kohtaan.
- - -
On ehkä luonnollista että olet nyt täynnä oikeutettua suuttumusta ja kapinaa elämän todellisuutta vastaan. Mutta kohtaa tuo asia itsesi kanssa ja käsittele se, rakas ystävä, ettei se jäisi jäytämään ja tuhoamaan elämääsi ja elämäsi arvoa.
Näin toivoo sinulle jaksamista tässä koettelemuksessasi eräs elämän kipeyksien kanssa myös kamppailemaan joutunut ja sinua ystävällisyydellä eikä syytösmielellä ajatteleva.
Kirjoitukseni ehkä oli liiankin proosallinen muodoltaan, mutta asia josta yritin kertoa on tosi ja elämässä koettu, lopuksi puen sen vielä runon muotoon.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000017334803
Kiitos vastauksestasi.Vihan alle on jäänyt niin paljon tuskaa ja katkeruutta,ei pysty käsittämään,miksi ihmisen täytyy kestää niin paljon.Nyt ymmärrän elämää sen verran,että jokaisella on omat tuskansa ja vaikeutensa,niinkuin laulussa sanotaan:rakasta,kärsi ja unhoita.Rakastin.kärsin
mutten voi unohtaa.Pahimman yli olen päässyt,
elämän pyörät pyörivät,laiskasti,odottaen,tunnen
jonakin päivänä asia selviää.En sentään istu kotona kädet ristissä odottaen.Työ ja kirjoittaminen sekä perhe ovat apuna.Yritän opetella saamaan vihaa vähenemään,ajan kanssa...,
Kiitos itsellesi kun jaksoit kommentoida vastaustani.
En tiedä mistä on kyse eikä minun tarvitsekaan.
Syvä kipu ja kärsityt vääryydet ei todellakaan parane unohtamalla. Vaikka ne pyrkis aktiivisesti unohtamaankin niin kuitenkin ne on tapahtuneita ja niillä on ihmisen henkilöhistorian kokemuksissa osansa.
Kohtaamattomat asiat tulee aina ihmissuhteissa esiin tavalla tai toisella. Maton alle lakaistut kun kuitenkin on olemassa siellä maton alla ja oireilee sitten monin tavoin niin ettei läheiset eikä välttämättä itsekään tiedä miksi käyttäydyn näin. Senpä tähden on tärkeää katsoa kipujaan silmiin ja kohdata ja käsitellä ne...
Anteeksiantaminen on mielestäni tärkeää mutta ei tosiaan tapahdu sormia napsauttamalla eikä varsinkaan tunnemaailmassa heti. Avain on tahtopäätös. Että kun tahtoo olla kantamatta kaunaa ja päättää antaa anteeksi ettei sitoudu katkeruuteen ja väärää hautoviin ajatuksiin. Se on valinta.
Kun valinnan saa tehtyä tunne-elämäkin voi alkaa vähä vähältä aueta siitä solmusta minkä käsittämättömmät ja yli ymmärryksen menevät epäoikeudenmukaisuudet on tuoneet. Jollain tavalla näistäkin asioista voi jälkeenpäin kasvaa myös uudenlaista vahvuutta ja ymmärrystä toisia kohtaan vaikka silloin kun kipu ja epäoikeudenmukaisuuden tunteen kokeminen on vahvasti päällä sitä ei kyllä jaksa ajatella niin positiivisesti.
Myös olen vakuuttunut että aika itsessään ei paranna haavoja. Mutta ajan myötä haavat voi parantua. Ja kun asian on itsensä kanssa kohdannut ja työstänyt se ei jätä kyynisyyttä ja negatiivista elämänasennetta sisimpään. Ainakin se negatiivisuus ja katkeruus voi huomattavasti helpottua. Tärkeää on ettei jää syytellen kysymään "miksi" vaan kysyy rehellisesti "miten tästä eteenpäin".
En minäkään voi mitään sille että mun elämässä on tapahtunut joitain ikäviä asioita, mutta kuinka näiden asioiden kanssa elän ja tulevaisuuteen suhtaudun, sille voin jo paljonkin.
Toivon sulle vielä todellakin kaikkea hyvää ja jaksamista!!!
Karmivaa,mutta totta.Ei tiedä uskoakko sinua vai ei?!?Jotkut eivät kestä,mitä todellisuus on.
Sinä näytät ymmärtävän asian juuren.Toivon tosiaan,että laki on niin,että jos teet sen muille,sen tapahtuu myös sinulle!Olkoon myös niin,silloin on hyvä olla!Ajattelin taas ääneen.