Metsä -pyhättöni-
saan kai levähtää,
sammalmatollesi, hetkeks´ painaa pään.
Metsä -pyhättöni-
kaunis kirkkoni.
On metsätähdin koristeltu sammalalttari.
Ilta-auringossa
loistaa taivas, maa.
Metsäkirkon valaisten myös hentoon purppuraan.
Honkain latvuksissa
urut tuulien,
soittaa lempeästi, tyyntäin sydämen.
Levottoman maailman
luonas unohdan.
Suojaat ihmislasta- rauhaa tarjoat.
saan kai levähtää,
sammalmatollesi, hetkeks´ painaa pään.
Metsä -pyhättöni-
kaunis kirkkoni.
On metsätähdin koristeltu sammalalttari.
Ilta-auringossa
loistaa taivas, maa.
Metsäkirkon valaisten myös hentoon purppuraan.
Honkain latvuksissa
urut tuulien,
soittaa lempeästi, tyyntäin sydämen.
Levottoman maailman
luonas unohdan.
Suojaat ihmislasta- rauhaa tarjoat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystävänsä."
(Lainaus, Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi. 1971.)
Hyvä, että löysin sinut. Ajattelemme (jos sallit) samalla tavalla. Runollasi ehkä paikoin pieniä vaikeuksia soljua puhtaasti eteenpäin, mutta pidän siitä silti sisältönsä takia. Metsällä on rauhoittava vaikutus. Kannoit rauhallisuuden hetkeksi korvieni ja silmieni kautta sydämeen, sen aistii runostasi.
Risto Rasa on suuri luonnon rakastaja. Kenties pitäisit hänen runoistaan. Runot eivät ole riimittelyä, vaan vähän modernimpaa rakennetta noudattavia. Silti ne ovat täysin ymmärrettäviä, lämpimiä. Minä en voi olla pitämättä niistä: ne vain ovat vastustamattomia.
"Kirvat torkkuvat
lehvistöissä.
Metsä on sydänten
ääniä täynnä."
____________________
"Kuutamo.
Veden partaalla
istuu sammakko ja hieroo
rillejä hihaan."
(Lainaukset samasta kuin ylimmäinen)
Kiitos ,Hessu-kissa ,rehellisestä vastauksestasi. Arvostan sellaista vilpittömästi.
Mukava, jos ajatuksemme kävivät yksiin. Luonto yhdistää aika usein ihmis-sieluja.
Runoa kirjoittaessa tuntuu usein, kuin se tulisi "jostakin" ikään kuin itsestään. Joskus oikeita sanoja ja rytmiä ja sointua ei löydy..ei löydy...vaikka sanoja ja sanamuotoja hakisi ja hakisi ja pyörittelisi niitä paperilla.
On varmaan tuttua))).
Aika mukava yhteensattuma, kun mainitsit Risto Rasan. Kyselin nimittäin tänään hänen runokirjaansa divarista. (en ollut lukenut vielä vastaustasi) Olen jonkin verran lukenut Rasan runoja ja pitänyt niistä paljon.
Tässä yksi ja ehkä aika ajankohtainenkin))
"Kesä.
Hyttynen hoitaa
heinänuhaani akupunktiolla." (Risto Rasa)
pähkäily itselleni hyvin tuttua. Ajatus on ja kuva väikkyy silmien edessä, mutta sanoja ei saa järjestykseen. Vaikka ihan huvikseni runoilen (myös keskustellakseni muiden samansieluisten kanssa) otan harrastukseni sen verran vakavasti, että mietin yleensä tarkasti kaiken maailman tavumääriä, äännetoistoja ja loppusointuja. Ihana tunne todella, kun sanat vain valuvat paperille/näytölle.
Ja Risto Rasa. Kokoelmista tehty yhteispainos "Laulu ennen muuttomatkaa", (runot 1971 - 1980. Delfiinikirjat, Otava.) on yksi vakituisista päivänpiristäjistäni. Jos vain jostain saat käsiisi, osta omaksesi keinolla millä hyvänsä. :)