Auringonnousu...

Katselin auringonnousua.
Punaisena nousi Oulujärven takaa itäkoillisesta.
Ja mietin elämää.
Mietin äitiä. Äitiä, joka menetti lapsensa.
Äitiä, joka on elämääkin suurempi ihminen.
Hän ei olisi tätä ansainnut. Ei koskaan!
Tuli oma äitini mieleen. Hänkin oli samankaltainen. Nöyrä ja vaatimaton ihminen, jolla ei ole mitään pahaa kenestäkään sanottavana.
Siksi en mitenkään suostu ymmärtämään, mikä on tämän tarkoitus.
Miksi tämä kärsimys on annettu äidille, joka ei olisi sitä ansainnut.
Lahjakkaat lapset, joista äiti oli sydämessään ylpeä. Mutta ei koskaan ylpistellyt.
Itse menetin oma äitini 14-vuotiaana.
Se oli kuin salamanisku juuri silloin, kun kaiken piti olla elämässä hyvin.
Siitä menettämisestä on taisteltu läpi nuoruuden vaiheet. Läpi avioliitot ja lasten syntymiset.
Ei ole ollut mummun käsivarsia opastamassa lapsia, eikä minua.
Mutta nyt äitinä ollessani, en ikinä kestäisi oman lapsen menettämistä.
Kai tällä kaikella joku tarkoitus on.
Ihmettelen vaan, että mikä?

Sori, että näin aamuyön tunteina tällaista suollan.
Tulin töistä puolen yön jälkeen ja kävin suihkussa.
Ei vaan nukuta.
0153
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Neitopohjolan kirjoitti:

Katselin auringonnousua.
Punaisena nousi Oulujärven takaa itäkoillisesta.
Ja mietin elämää.
Mietin äitiä. Äitiä, joka menetti lapsensa.
Äitiä, joka on elämääkin suurempi ihminen.
Hän ei olisi tätä ansainnut. Ei koskaan!
Tuli oma äitini mieleen. Hänkin oli samankaltainen. Nöyrä ja vaatimaton ihminen, jolla ei ole mitään pahaa kenestäkään sanottavana.
Siksi en mitenkään suostu ymmärtämään, mikä on tämän tarkoitus.
Miksi tämä kärsimys on annettu äidille, joka ei olisi sitä ansainnut.
Lahjakkaat lapset, joista äiti oli sydämessään ylpeä. Mutta ei koskaan ylpistellyt.
Itse menetin oma äitini 14-vuotiaana.
Se oli kuin salamanisku juuri silloin, kun kaiken piti olla elämässä hyvin.
Siitä menettämisestä on taisteltu läpi nuoruuden vaiheet. Läpi avioliitot ja lasten syntymiset.
Ei ole ollut mummun käsivarsia opastamassa lapsia, eikä minua.
Mutta nyt äitinä ollessani, en ikinä kestäisi oman lapsen menettämistä.
Kai tällä kaikella joku tarkoitus on.
Ihmettelen vaan, että mikä?

Sori, että näin aamuyön tunteina tällaista suollan.
Tulin töistä puolen yön jälkeen ja kävin suihkussa.
Ei vaan nukuta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu