seisoin korkealla ja katsoin autoja, jotka näyttivät muurahaisilta. Olin yksin. Yksin koko maailmassa.
Mietin miksi elämä oli heittänyt minut pois elämän junasta. Miksi en saanut jatkaa? Mihin olin hukannut matkalipun?
Istuuduin jä rupesin heiluttelemaan jalkoja viileässä ilmassa. Autoja ei enää ollut. Olin yksin koko maailmassa. Huokaisin helpotuksesta, kun huomasin että sain tehdä tämän yksin. Ei silmin näkijöitä.
Tiesin että isäni pettyisi. Hän oli aina sanonut että olimme äidin kanssa samanlaisia. Nyt tekisin sen, minkä äitikin oli tehnyt. Jotenkin ymmärsin nyt äitiä, vaikka silloin en ymmärtänytkään...
Kurotuin kohti katuja, tuuli tarttui kiharoihini. Tunsin kummallista vapuden tunnetta, olinko siltikkään valmis tähän? Voisinko nousta viellä junaan?
Tjusin, että juna oli jo liian kaukana, en saisi sitä enää koskaan kiinni....
Äkkiä humasin leijuvani ilmassa. En pudonnutkaan! ajattelin. Silloin näin ruumiini maassa, ja purskahdin itkuun. Äidin kasvot ilmestyivät eteeni ja muistin mitä äiti oi sanonut: "Pysy junassa, kultaseni, pysy junhassa." Niin äiti oli sanonut. Matkasin yksin läpi tuskaisen elämäni äidin sanoja muistellen ja nyt kun olin kuollut, ymmärsin mitä ne sanat olivat tarkoittaneet.
Mietin miksi elämä oli heittänyt minut pois elämän junasta. Miksi en saanut jatkaa? Mihin olin hukannut matkalipun?
Istuuduin jä rupesin heiluttelemaan jalkoja viileässä ilmassa. Autoja ei enää ollut. Olin yksin koko maailmassa. Huokaisin helpotuksesta, kun huomasin että sain tehdä tämän yksin. Ei silmin näkijöitä.
Tiesin että isäni pettyisi. Hän oli aina sanonut että olimme äidin kanssa samanlaisia. Nyt tekisin sen, minkä äitikin oli tehnyt. Jotenkin ymmärsin nyt äitiä, vaikka silloin en ymmärtänytkään...
Kurotuin kohti katuja, tuuli tarttui kiharoihini. Tunsin kummallista vapuden tunnetta, olinko siltikkään valmis tähän? Voisinko nousta viellä junaan?
Tjusin, että juna oli jo liian kaukana, en saisi sitä enää koskaan kiinni....
Äkkiä humasin leijuvani ilmassa. En pudonnutkaan! ajattelin. Silloin näin ruumiini maassa, ja purskahdin itkuun. Äidin kasvot ilmestyivät eteeni ja muistin mitä äiti oi sanonut: "Pysy junassa, kultaseni, pysy junhassa." Niin äiti oli sanonut. Matkasin yksin läpi tuskaisen elämäni äidin sanoja muistellen ja nyt kun olin kuollut, ymmärsin mitä ne sanat olivat tarkoittaneet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.