Kertomus numero yksi ja puoli:

Viha on ehkä yksi tapa ja tie
jolla ihminen yrittää käsitellä ja voittaa
vääryyden näkemisestä syntyneen
ahdistuksen ja voimattomuuden
kokemuksen
Jaksaakseen sekasortoisten tilanteiden keskeltä
järkeään menettämättä eteenpäin

Mutta ei oikea tapa eikä tie
koska juuri sillä tiellä
hän on jo avannut sisimpänsä samoille voimille
joilta yrittää itseään suojata
Ja silloin juuri
maailman järjettömyys häntä itseään kuluttaa
ja turmelee

Kuivaten hänet onnettomuuden helteessä
kuin kesän kauneimman kukan

Ethän anna sen tapahtua itsellesi?
Ja vastoin kaikkea vihan voimaa
sano että elät
sillä sinä elät vaikka et ymmärtäisi
Ja elät vaikka tuntuu ettet
aina jaksaisi

Annat itsellesi luvan kohdata voimattomuutesi
ja käyt ahdistuksen läpi kuivumatta
Kun et anna kaiken sen tapahtua itsellesi
avautuvat erämaahankin lähteet
joiden voimasta kukka
vastoin vääryyden kavalaa saarnaa
herkkänä kasvaa ja elämälle avautuen

Voit olla viemässä ratkaisun viestiä
virvoittaen monia laillasi
kärsiviä
ja auttaen ystävääsi valoon

Valossa paljastumme

Näin muistaen aina
ettei viha ja katkeruus ketään auta
Niiden tuoma voimantunne ja oikeutta uhkuva
karvaus
johtaa tappioon
johon vääryys josta suutuimme ei sinänsä olisi koskaan
voinut johtaa:
elämän kuivettumiseen
Sen ei olisi tarvinnut tapahtua
jos olisit antanut itsellesi mahdollisuuden
antaa anteeksi
silloinkin

Nyt

Sanoja
joilla voit virvoittaa väsyneen
Sanoja joilla voit
haparoiden ilmaista mitä tarkoitat,
ja toivoa että hän ymmärtäisi

Sanoja joilla tavu tavulta teet itsesi tiettäväksi
kuin portaikkoa alas klonksahteleva kolmipyörä
ihastuksesta kiljahtelevan lapsen käsissä
Ja ehkä kohta polvet verillä

Tai jos olet verbaalisesti lahjakas
kaikki se mitä tarkoitat
hukkuu liiankin tarkoituksellisten sanojen alle
Oi liiallista lahjakkuutta!

Sanoja
joihin emme herää,
tarkoitan

Me heräämme maailmaan
sanattomasti tuuli ikkunaverhoja leyhyttää
ja ensimmäiset liikahdukset käteni noustessa hiuksillesi
ovat vielä sanattomat

Kunpa aina olisinkin
hetken aikaa hiljaa tässä
Tuulelle avautuen
elämän ääntä tunnustelisin
sydän avoinna

Ehkä sitten päivän mittaan voisin
paremmin puhua sanoja,
jotka virvoittaisivat väsyneen

versio, ja sitten heips.

- - -


Taas on uusi päivä:
portaillasi odottaa sanojen muurahaislauma.
Sanon itselleni ja mietin kuinka
kertoisin sen sinulle.

Sanoja -
joilla voit virvoittaa väsyneen.
Sanoja joilla voit
haparoiden ilmaista mitä tarkoitat,
ja toivoa että hän ymmärtäisi.
Niin juuri:

Sanoja joilla tavu tavulta teet itsesi tiettäväksi
kuin portaikkoa alas klonksahteleva kolmipyörä
ihastuksesta kiljahtelevan lapsen käsissä,
ja ehkä kohta polvet verillä.

Mutta ei elämä ole kirjoittamista.

Vaikka jos olet verbaalisesti lahjakas
kaikki se mitä tarkoitat
hukkuu liiankin tarkoituksellisten sanojen alle.
Oi liiallista lahjakkuutta!

Kirkkaita portaita,
naamioihinsa kiinnikasvaneiden roolileikki.
Jatkan runoilua.

Sanoja - joihin emme herää.
Kerron mitä tarkoitan:

Aloitin sanomalla
että taas on uusi päivä.
Eikö niin.

Me heräämme maailmaan
sanattomasti tuuli ikkunaverhoja leyhyttää
ja ensimmäiset liikahdukset käteni noustessa hiuksillesi
olivat vielä sanattomat.

Kunpa aina olisinkin
hetken aikaa hiljaa tässä.
Tuulelle avautuen
elämän ääntä tunnustelisin
sydän avoinna.

Ehkä sitten päivän mittaan voisin
paremmin puhua sanoja,
jotka virvoittavat väsyneen.

Sitä tarkoitan, hengästyneesti.
Laitan kengät jalkoihini ja vaikenen:
taas on uusi päivä, ulkona odottaa maailma.


( 21.06.06 siinä yhdentoista kieppeissä )