koskaan sattunut sellaista, että sua on tuntematon ihminen luullut joksikin toiseksi?
Mulle sattui eilen oikeastaan hauska tapaus kaupan kassajonossa. Eräs nuorehko nainen minun edessäni kääntyi ja sanoi "kyllä minä sut tunnen. Oli hyvä, kun sait silloin häissä sen kahinan loppumaan. Oli hullua, kun sukulaiset alkoivat häissä keskenään riitelemään"
Voi hitto mikä yllätys ja jonoa takanani oli paljon. Koetin sanoa vain, että onhan se tietenkin kamalaa häissä. En alkanut inttämään, etten tiedä sellaisesta tapahtumasta mitään ja onneksi tilanne meni nopeasti ohi. Tuppaa naurattamaan vieläkin se tilanne :)
Mulle sattui eilen oikeastaan hauska tapaus kaupan kassajonossa. Eräs nuorehko nainen minun edessäni kääntyi ja sanoi "kyllä minä sut tunnen. Oli hyvä, kun sait silloin häissä sen kahinan loppumaan. Oli hullua, kun sukulaiset alkoivat häissä keskenään riitelemään"
Voi hitto mikä yllätys ja jonoa takanani oli paljon. Koetin sanoa vain, että onhan se tietenkin kamalaa häissä. En alkanut inttämään, etten tiedä sellaisesta tapahtumasta mitään ja onneksi tilanne meni nopeasti ohi. Tuppaa naurattamaan vieläkin se tilanne :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
...kai joskus 70-luvulla telkkarissa pyöri sarja "Naapurilähiö" (vastaa jotain nykypäivän Salkkareita suunnilleen) ja joku ihan tuntematon naisihminen tuli bussissa kertomaan kuinka on nähnyt minut siinä monta kertaa. Väitin tietty vastaan mutta nainen vain naureskeli, oli ihan varma.
En itse seurannut ko. sarjaa mutta sen jälkeen yritin etsiä sieltä jotain itseni näköistä henkilöä... en löytänyt.
Sellaista kyllä sattuu vähän väliä että joku väittää tavanneensa minut aiemmin - vaikka en takuulla ole ennen nähnyt koko ihmistä.
elämän mittaan kohdalle tullut, mutta huvittavin on kyllä se mihin isäni törmäsi.
Tästä on nyt jo yli 20 vuotta aikaa kun isäni erään pienehkön kaupungin kadulla alkoi kiukuttelemaan eräälle naiselle "On se nyt ihme ettei oma tytär voi tervehtiä isäänsä". Tätä oli sitten jatkunut jonkin aikaa, kunnes isä oli tajunnut että naisella oli eri väriset silmät kuin minulla. Eli niin lähi etäisyydellä oli erehtynyt ja minä olin silloin todistettavasti 350 kilometrin päässä.
...kun golfseurueessa eräs tuntematon mies väen vängällä väitti pelanneensa kanssani viime kesänä. Kertoi niin yksityiskohtaisesti hyvät suoritukseni että aloin jo itsekin uskoa :)
persoonallisen oloinen että minua ei toisiin sekoiteta.
Paitsi joskus joku on luullut minua kait JEESUKSESKI,,,
koska ovat sanoneet minulle että "älä Jeesustele"
;))
Mä kai niin tavallisen näköinen että jatkuvasti tulee "uusia tuttavia" ;)
Useissa juhlissa yms. on joku tullut kyselemään "olenko ollut siellä töissä", "Sen sukulainen" jne.....
Minä voin vain todeta:" Minulla on niin paljon kaksoisolentoja"
Ei,ainakaan vielä, ole tullut negatiivista "kaimaa".
No, ei se minua haittaa, tuleepahan juttukavereita;)
aloituksia,,,
kunhan pääsee jutun alkuun. Niin se menee tää lausahdus " ootsä siellä kassana, vai mistä mä sut muistan??"
Joissain porukoissa ja paikkakunnilla on sellaen tapa avata keskustelu. Ei tarvi sit niin´kuin prassailla erikoisilla avauksilla.
Voi sitäkö se onkin. Kiva tapa;)
Parempi sekin kuin het tyrkyttäs vieraalle itseään.
Noo, tuo selitys ei kelpaa kuitenkaan vanhempiin ihmisiin jotka ovat tunnistavinaan minut;)
Pitäisköös tehdä itsensä erottuvammaksi,hmm....
siinä voi käydä niin ettei tutukaan sitten muista että kuka tuo outo-hiippari on.
Kannattaa olla ihan itsensä.
Kyllä mä olen sinut ihan itseni kanssa,
ei parane muutoksista;)
asuin ja myöhemmin työskentelinkin suuressa lähiössä.
Jossain vaiheessa alkoi käydä niin, että asiakas saatoi mainita minulle jostakin sellaisesta tilanteesta, jossa en ollut osallisena.
Juttu selvisi myöhemmin, kun eräs toinen nainen oli kokenut samaa - meidät huonosti tuntevat sekoittivat kumpi on kumpi.
Vierekkäin seistessämme minä olin suurempikokoinen - lisäksi hänellä oli "aatelisnenä" ja minulla "puolipottunokka".
Meistä tuli ystävät ja naureskellen aina sovimme:"Älä sitten nolaa minua julkisella paikalla"!
Hän alkoi kutsua minua pikkusiskokseen vaikka sittemmin ilmeni, että minä olin pikkuisen vanhempi;)
ole kukaan tullut jututtamaan toisena henkilönä, mutta puhelimen kautta kyllä on sekotettu toiseen. Vähän aikaa kuuntelin, kun mummo toisessa päässä hoputti hakemaan vanhat vaatteet hyväntekeväisyyteen vietäviksi :) Sattuuhan näitä.
En tiedä, lieneekö sitten silkkaa imartelua, kun joskus on kysytty (lehtiasiamies) että "Onks sun isi kotona"... Mutta en tilannu lehteä ;) Silti ;D
Olin Helsingissä ihan vaan kaupoissa tai jotain, vapaapäivää vietin kuitenkin.
Yhtäkkiä eräs tummaihoinen pariskunta alkoi tuijottaa minua ja elehtiä näyttävästi. Nainen harppasi leveä hymy huulillaan luokseni ja alkoi puhua, osoitteli miestä ja puhui.
Sanoin, että I´m sorry but I don´t understand!
Nainen katsoi hieman viistosti, kuulosti siltä että hän vaihtoi toiseen kieleen tai murteeseen tehden kysymyksen. Kun vain toistin, etten ymmärtänyt,hän kohautti olkapäitään ja häipyi miehen luo.
He katsoivat vielä minuun, vaikuttivat jotenkin pahastuneilta (tai sitten vain luulen niin) ja poistuivat paikalta.
Ehkä tummuuteni sai heidät luulemaan minua joksikin toiseksi.
a-e