Mä olen poika mutta mä olen hyvin tyttömäinen, olen pieni, en käy salilla, pitkä blondi fleda, korviksia, rannekoruja, ajan kainalokarvat, olen hyvin paljon tytön näköinen ilman meikkiä eli sellainen tyttöpoika, ostan naisten farkkuja takkeja, paitoja, olen skidistä astin pitänyt minihameita ja sukkahousuja varsinkin. Joskus olen ajatellut että leikkautan itseni naiseksi, mutta joskus taas tuntuu aivan toiselta! Sit ku dokaan nii käytän AINA meikkiä. Mä kyl diggaan naisista, mutta tunnen itseni joskus enemmän naiseksi kuin mieheksi, tääl varmasti joku osaa auttaa mua, että pitäisikö harkita ollenkaan leikkausta vai olenko vain tyttöpoika?
auttakaa mua
eternity star
122225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kannattaa miettiä tulevaisuuttaan hyvin tarkasti. Vaikka oletkin pukeutunut ajoittain tytöksi lapsesta asti, se ei välttämättä osoita transsukupuolisuutta, pitää myös henkisesti kokea olevansa tyttö.
Jos pystyt elämään tyttöpoikana ja pelkkä pukeutuminen ja meikkaus riittää, ei kannata ihan huvikseen lähteä transprosessiin. Toisaalta naisien diggaaminen ei välttämättä määrää sukupuolista suuntautumistasi, yhtä hyvin voit olla lesbo.
Mikäli tosiaan koet olevasi nainen ja haluat/pystyt elämään täysipäiväisesti elämäsi loppuun asti naisena, voisi hyvinkin harkita transtutkimuksiin lähtöä. Aivan kevyillä perusteilla prosessiin ei kannata lähteä, jos pukeutuminen riittää pääsee helpommalla.
On myös ajateltava tulevaisuuttakin. Et ehkä enää joidenkin vuosien kuluttua ole kovin tyttömäinen ja naisena esiintyminen on entistä vaikeampaa. Jos kuitenkin tunnet olevasi nainen, keskustele toisten transsukupuolisten kanssa tai alan asiantuntijoiden. Tietoa ja apua löytyy Transtukipisteen nettisivuilta. Mitä nuorempana lähtee prosessiin, sen paremmat tulokset ovat.
Leikkaus ny on ihan vihoviimeinen asia, mitä kannattaa murhetia. Kannattaa miettiä, että miten kokee sen, että vanhenee miessukpuoleen, miehiset piirteet vahvistuu, kasvojen luut - parrankasvut, rinta- ja persuuskarvat kasvaa. Jos tuo tuntuu karseelta visiolta, niin sitten voi miettiä, että pitäiskö niitä hormoneja harkita. Se pitäis päättää niinku paljon aikaisemmin kuin leikkauksiin lähtö.
Montako kertaa olet yrittänyt itsemurhaa?
Jos vastaus on "nolla" tai jos ylipäänsä kykenet löytämään jonkun sellaisen tavan, jossa kykenet elämään itsesi kanssa sellaisena, kuin miksi olet syntynyt, niin älä ryhdy sukupuolenkorjausprosessiin.
Sukupuolenkorjausprosessi auttaa erääseen syndroomaan, joka ilmenee vastakkaisen sukupuolen mukaisena aivorakenteena BSTc:ssä, joka on äärimmäisen harvinainen ja joka hoitamattomana johtaa tavallisesti joko psykoosiin tai itsemurhaan - mutta se on varma tie katastrofiin kaikille muille. Kärjistäen siis jos olet aito TS, se auttaa sinua, mutta jos et ole, se käytännössä tekee sinusta sellaisen.
Puhun brutaalisti, koska kyse on brutaaleista asioista. Tähän juttuun ei ikinä pidä lähteä ilman läpikotaista itsetutkiskelua ja sitä, että todella kohtaat ihmisen, mietit kuka ja mikä olet, mitä haluat elämältäsi - ja oletko valmis myös siihen, että hommat voivat mennä pieleen.
Muista, että parhaimmillaankaan et ikinä kykene olemaan funktionaalinen nainen. Et tule saamaan kuukautisia. Et voi tulla äidiksi. Et voi koskaan imettää tai tuntemaan äitiyden riemuja. Äänesi ei koskaan enää palaa entiselleen. Tulet elämään jatkuvasti siinä riskissä, että menneisyytesi käy ilmi. Mutta jos silti tuo kaikki on pienempi paha kuin eläminen jatkuvassa tuskassa, dysforiassa ja sukupuolihelvetissä, ja olet valmis Pienen Merenneidon tapaan ottamaan riskin ja maksamaan siitä sen hinnan täysimittaisena, niin hankkiudu tutkimuksiin ja hoitoihin.
Sukupuolenkorjausleikkaukseen ei mennä sillä, että lyödään rahat kirurgille käteen ja pyydetään että tee minusta tyttö. Sitä edeltää pitkällinen, henkisesti hyvin rankka, tutkimus, jossa todella katsotaan että onks' tää sitä vaiko tätä vai ei mittään. Siellä sinut todella revitään auki niin, että varmistutaan että olet aito transsukupuolinen etkä vain luule olevasi. Plus sitten vähintään vuoden arkielämäkoe eli 24/7 elämistä tyttönä jatkuvasti. Tämä siksi, että varmasti tiedät, mitä olet tekemässä. Epäaidot TS:t nimittäin helposti vetävät itsensä jojoon pari viikkoa leikkauksen jälkeen kun huomaavat, ettei se ratkaissutkaan mitään, ja sitä tuskin haluat.
Eli mieti tarkasti, mitä haluat. Olennaista on, että kykenet löytämään itsellesi sellaisen tilan, jossa voit elää itsesi kanssa tasapainossa. Olipa se sitten poikana, tyttönä tai ihan minä tahansa.
Tuli tämä raamatunpaikka mieleen sinulle.
Tarkoitus on pitää löytämääni totuutta esillä, ei tuomita, tuputtaa, eikä mitään ikävää; Tahdon onneasi nyt ja aina!!!
Syön täällä Israelissa suklaakakkua, olen tullut iltavuorosta ja kasvatan hiuksia peppuun asti. Sulhanen on tuonut kukkia pöydälle, vaaleenpunaisia ja pinkkejä.
Mun elämä on muuttunut helvetillisestä taivaalliseksi. Kyllä on ollu elämänkoulut...
Jes. 29:16
Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva kuvaajastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"?
En lähtisi muuttamaan Jumalan luomaa. Jos sen saven kaa on ongelmia, pyydä, että Hän ratkaisee ne tavallaan.
Usko vaan, niin tulet onnellisemmaksi, tasapainoisemmaksi Jeesuksen kanssa, Hän rakastaa ihmisiä!!!
jos transsukupuolinen tekee itsemurhan ellei pääse/voi mennä korjaukseen. Ei siihen rukoilut auta, on kokeiltu kymmeniä vuosia. Kyllä siihen tarvitaan lääkärin ammattitaito. Voihan se hoitokin olla Jumalan ratkaisu, mistä sen pystyy ihminen sanomaan. Ehkäpä Jumala on nimenomaan tarkoittanutkin, että lääkärit korjaavat tapahtuneen virheen.
Minä koin nimenomaan prosessiin lähtiessäni että Jumala tiesi tästä jo ennen kuin minä uskalsin tietää. Prosessissa edetessäni olen kokenut keräileväni itseni palasia ja tulevani ehjemmäksi astiaksi.
Jumala siis on hyväksynyt minut ennen kuin itse hyväksyin itseni. Ehkä siksi että roikuin heteronormatiivisissa piikkilangoissa niin kauan. Kielsin itseni itseltäni, jotta ihmiset ympärilläni eivät näkisi poikkeavaa ihmistä. Sellaisia kuitenkin Jumala on luonut.
Moni tapakristitty on kiinni lähimmäisensä lihassa eikä häntä kiinnosta lähimmäisen sielu. Pitäisi elää niin kuin liha sanoo. Eli sinut on luotu nakki jalkojen väliin, elä lihasi mukaan. Vai onko näin todella? Käsittääkseni Raamattu puhuu muuta.
Minulla on naisen sielu ja siksi tunsin alttarillakin itseni valehtelijaksi ja teeskentelijäksi. Avioliittoon meidät vihittiin. Uskoin, että elämäntapa muuttaisi minut. Väärä luulo. Avioliitto oli kuitenkin minulle onnellinen asia. Mutta se ei mitenkään muuttanut tosiasiaa että olen sittenkin nainen.
Haluan olla julkisesti kristitty ja puolustan itsekin diagnostisoituna transsukupuolisena lääketiedettä tekohurskaita tapakristittyjä vastaan. Katsokaa sielujamme älkääkä lihaamme.
En kuitenkaan markkinoi voimakkaasti elämänkatsomustani, koska se tulkittaisiin väärin. Voin kuitenkin olla olkapäänä mikäli joku kristityksi itsensä tunteva pohtii sukupuoltaan. Ei ole mitenkään väärin korjata ruukkuaan.
Joh. 9:1-3
Juuri tuollainen haluaisin itsekin olla! Ihanaa! NAUTI tyttömäisyydestäsi täysin siemauksin. Sinuna ehkä tekisin jotain kauneuskirurgisia korjailuja jolla muuttaisin ulkonköäni enemmän naiselliseksi. Tietenkin parta, aataminomena ja muuta karvoitusta poistaen. Isompia leikkauksia harkitsisin tarpeen mukaan.
Joskus tuntuu että kaukoidän maissa näihin asioihin suhtaudutaan paljon meitä vapautuneemmin ja positiivisemmin!
Mutta olen iloinen puolestasi, olisimpa itsekin siro ja hoikka tyttömäinen poitsu...
Olisit vaan mies miksi olet syntynytkin. Nyt ne meikit pois, miehekkäät vaatteet päälle, kasvatat parran, leikkaat hiukset lyhyeksi, annat karvojen kasvaa... Kyllä susta vielä mies tehdään :)
Punainen nuttu vielä ja kasvatat ison mahan - ja olet joulupukki. :)
Ei paljon auttanut, vaikka kasvattikin parran ja leikkasi tukan siiliksi. Miehekkäät vaatteet päälle ja silti tuntui aina vaan pahemmalta. Henkinen rasitus oli erittäin suuri. Nyt pystyn elämään omaa elämääni naisena. Ehkäpä tuo alkuperäinen kirjoittajakin löytää oman linjansa välittämättä tällaisista "taneleista".