Osaako joku kertoa joudunko karenssiin ja kuinka pitkäksi aikaa ansiosidonnainen katkeaa, jos lopetan kurssin kesken / työharjottelun jakson jälkeen henk.koht.syistä johtuen.
TYÖHARJOITTELIJA
väsyttää - ei jaksa
7830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos olet ansiosidonnaisella, niin selviät kahden kuukauden karenssilla. Jos olet oikeutettu vain työmarkkinatukeen, niin taitaa käydä kehnommin... Työmarkkinatuen nykykäytännöstä kertokoon tietävämmät. Ennen sitäkin saaneet selvisivät kahden kuukauden karenssilla, elleivät olleet alle 25-v, nykyisin taitaa olla toinen linja.
... voisitko saada sairauslomaa? Vai onko jaksamattomuus itse asiassa pottuuntumista?
Aika hereitä lienevät työttömyysturvan maksajat sanktioita jakelemaan silloin, kun työtön oma-aloitteisesti keskeyttää harjoittelun tai kurssin.
Onkohan missään tilastoja siitä, millaisia syitä yleensä hyväksytään ilman, että karenssinuija kopahtaa?
Eipä ole julkisesti saatavissa mitään syyluetteloa. Jotain viitteitä voisi saada työministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön ohjeista, vaan niiden sisällöt taitavat pysyä tiukasti vain alan viranomaisten tiedossa.
Pääperiaate useimmilla työkkäreillä taitaa olla, että kaikesta mahdollisesta saa karenssin. Joitain harvoja työkkäreitä on, joissa näyttää siltä, että niissä on järjenkäyttö sallittu ja työtönkin ihminen, vaan niitä on tosi harvassa eikä niitä ainakaan löydy isoissa kaupungeissa, ehkä yhden kaupungin yhtä työkkäriä lukuunottamatta. Mutta jääköön se vain minun tiedokseni.
Alkajaisiksi kannattaa lukea vaikka lait työttömyysturvasta ja työmarkkinatuesta. Netistä löytyy työttömyysturvalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksiä jne.
Vaivaa joutuu vähän näkemään, mutta senjälkeen helppoa kuin heinänteko, "pelaaminen" järjestelmällä.
No vitutus, ei liene pätevä syy mihinkään. Terveydelliset syyt yleensä paras tapa vältää karenssi, mutta siihen on oltava näyttöä, lääkärintodistus tmv. Sekin onnistuu, jos/kun jaksaa juosta lääkärissä valittamassa.
Työsuhteissa parasta, jos palkka- yms. epäselvyyksiä, tosin niistäkin oltava näyttöä ja ensin yritettävä tilannetta korjata liiton tai työsuojelupiirin kautta.
jotka eivät rehellisesti ja yksinkertaisesti jaksa työssään, vaikka lääketieteellistä syytä ei löydy? Lääkäri siis sanoo, että tutkittavan pitää suoriutua tehtävistään mutta tutkittava itse on sitä mieltä, ettei hän niistä selviydy. Tässähän on kokijan sana ammattiarvioijan sanaa (ja dokumenttia) vastaan. Auttaako asiaa esimerkiksi työtovereitten ja/tai esimiehen kirjoittama todistus siitä, että työntekijä ei syystä X, seikasta Y johtuen ole (enää) soveltuva nykyisiin tehtäviinsä?
Ainut, mikä voi auttaa, on psykiatrin vahva lausunto vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Työtovereiden tai kenenkään muunkaan muilla lausumille ei ole mitään merkitystä.
Meinaat että tuosta vois kuka vaan vittuuntua työpaikkaansa ja kirjoittaa sitten muutaman todistajan kanssa virallisennäköisen paperin jossa todistetaan etten ole enää mitenkään soveluva nykyisiin tehtäviini??
Ja sitten vaan työkkäriin ilmottautumaan ja kuittaamaan ansiosidonnaista.
Mistä näin nasevia ideoita joku voikaan keksiä? Tällä systeemillähän ei tarttis mitään muuta kuin "ottaa aina vähän omaa lomaa" heti kun alkais osastonjohtajan tai kenen tahansa pomon tai työkaverin naama kyllästyttää.
Voisko tämän luotettavan todistusten tehtailun laajentaa pidemällekin, kun kerran ei tunnu yhteiskunnan kassalla olevan mitään peräseinää ollenkaan?
Kun työtön viettää työttömyyskorvauksillaan talvipakkasia Pattayalla (olen tavannut siellä muutamankin sellaisen), niin luotettavien todistajien kirjoittamalla todistuksella voisi saada hoidettua nuo epämiellyttävät henkilökohtaiset työnhaun uusimiset reissun aikana. Kävis jouheammin tuo korvauksilla reissaaminen.
Samoin tuo lääkärintodistuksen vänkääminen jostain diagnoosista, mikä estää jotain työtä tekemästä. Paperia vaan printteriin ja todistus työkkäriin, niin ei tartte mitään karenssia kärvistellä, vaan voi ilman mitään omaa vastuuta siirtyä aina halutessaan yhteiskunnan kustannettavaksi.
Olisko siinä kuitenkin ollut lainsäätäjällä joku ajatus taikka jopa kokemus siitä, että ihmiset väärinkäyttää jotain etuutta,varsinkin jos se tehdään aivan naurettavan helpoksi tehdä? Kustannusvaikutukset? Asenteet?
Täytyypä miettiä.