Isä tutustui steinerin oppeihin

Tämä lainattu eräältä toiselta Suomalaiselta keskustelupalstalta.

Vastaisille hyökkäilijöille sen verran tiedoksi, että en kuulu mihinkään puolueeseen tai uskonnolliseen yhteisöön. Uskon mielipiteen- ja sananvapauteen ja siihen, että paras ja kestävin tulos saavutetaan vain avoimella kohtaamisella, ovat näkemyserot millaiset tahansa.

Käsitykseni antroposofiasta perustuu omiin ja omaisteni sekä lukuisten ystävieni kokemuksiin. Jotta näitä kokemuksia olisimme jotenkin voineet järjellisesti selittää, on ollut pakko perehtyä antroposofien omiin teksteihin hyvinkin laajasti. Olemme kokeneet noitavainojen kaltaista vastustusta, ja siksi en ainakaan toistaiseksi halua esiintyä omalla nimelläni. Olen huomannut, että keskustelut pyritään tyrehdyttämään iskemällä kriitikon persoonaan tavalla, joka on mahdollisimman kaukana antrojenkin kuuluttamasta rakkaudesta, suvaitsevaisuudesta ja moniarvoisesta kulttuurista.

Ajauduin antroposofian pariin niin kuin monet muutkin: olin pettynyt peruskouluun, ja hyvin mielikuvamarkkinoitu steinerkoulu näytti antavan paremmat eväät jälkikasvulle kuin suuri , lopullista alasajoaan odotteleva koko kansan koulu. Tarvittiin myös päivähoitopaikka, ja steinertarha vaikutti ihanteelliselta. Totta kai tunsin olevani moderni ja ennakkoluuloton, ja koetin hälventää läheisteni ja naapureideni ennakkoluuloja koulua kohtaan niin hyvin kuin taisin. Minä siis toistelin juuri niitä samoja fraaseja yksilöllisyyden korostamisesta, käden taitojen ja luovuuden opettamisesta sekä koulun ja kodin läheisestä yhteistyöstä kuin näköjään yhä tehdään. Vitsi on siinä, että olin autuaan tietämätön itse antroposofiasta. Uskon varmuudella siis puolustin opetusmetodia, jonka syvin pyrkimys minulta salattiin. Kun kyselin jostakin kouluun liittyvästä, yleensä en saanut vastausta, ja kun rupesin itse ottamaan selvää joistakin koulun kummallisuuksista, olinkin hankala. Niin minusta sitten tuli ent. steinervanhempi ja antroposofian ja muun new agen itseopiskelija.

Kävin biodynaamisen viljelyn kurssin (kristillisen settlementtiliikkeen ylläpitämässä Viittakiven opistossa, jonka pellot ovat ties kuinka kauan olleet biodynaamisessa viljelyssä!!!) mutta ei luennoilla eikä käytännön harjoittelussa kukaan puhunut preparaateista esim. seuraavaa: ns. kristalliöinä joulun ja loppiaisen välillä sarveen sullottu lehmänlanta ”kokoaa kosmista energiaa” puolen metrin syvyydessä maan povessa. Lehmänlantaa laimennetaan niin kuin homeopaattista lääkettä. Laimennosta sekoitetaan puuastiassa varpuvispilällä rytmisesti noudattamalla kellon tarkkuudella Sveitsin Goetheanumissa (olen käynyt siellä) laadittua astrologista kylvö- ja korjuukalenteria. Preparaattien avulla vahvistetaan erilaisia luonnonhenkiä, juuri niitä lapsuutemme satujen maahisia (antroposofiassa gnoomeja), keijuja jne, joita näkemään ja kokemaan antrot, teosofit ja muut luonnon jumalallistajat vuosittain järjestettävillä kursseilla opiskelevat.

Kun opettaja käskee eurytmia-tunnilla pitämään ikkunat kiinni, ”estetään luonnonhenkien karkaaminen” eurytmia eli meditointi-tilasta ulos. ( Olen päässyt sivusta kuulemaan opettajien välistä keskustelua.) Olen myös osallistunut uteliaisuuttani luonnonhenkien tunnistamiskurssiin, ja totta vie tiedän, mistä puhun. Epäilenpä, että olin kurssilla ainoa ei-uusaikalainen.

Lastentarhalaisille ja koululaisille opettajien lahjoittamat kivet, simpukat, kristallit toki ovat viehättäviä, mutta niihin kätkeytyy vesimiehen ajan, jota meidän nyt väitetään elävän, mukaan se sama maaginen voima, joista vaikkapa Satu Silvo lukemattomissa TV- ja lehtijutuissaan on päässyt satuilemaan.

Olen nähnyt, miten steinerkoululaisen lähes kymmenen vuotta kestäneeseen kiusaamiseen opettajakunta ei halunnut puuttua. Oli kuulemma ”oppilaiden välinen asia”. Myöskään luokkatovereiden vanhemmat eivät halunneet puuttua asiaan. Hätääntyneet vanhemmat leimattiin ”hulluiksi”. Vasta sairastuneen lapsen koulunvaihto ja Kiusattujen tuki ry:n apu tepsivät. Mielestäni ainoa selitys menettelylle on antroposofien karmaoppi, jonka mukaan karma toteutuu sosiaalisissa suhteissa.
Olen myös nähnyt, miten opettajakunta leimaa pikkukoululaisen hulluksi, ja seurannut vanhempien epätoivoista taistelua lapsensa puolesta. Lapsi vaihtoi koulua ja menestyi niin älyllisesti kuin sosiaalisestikin erittäin hyvin.
Olen lukenut erään maamme johtavimmista steinerpedagogeista kirjoittaman sanallisen arvion viidesluokkalaisen oppilaan kyvyistä. Onneksi koulun ohjeen mukaan oppilas itse saa lukea kevätlukukauden lopussa saamiaan sanallisia arviointeja menestyksestään vasta kahdeksannen luokan jälkeen. Viisaat vanhemmat säästivät lapsensa tältä nöyryyttävältä ja julmalta tekstiltä.
Olen myös nähnyt, miten vanhempien erittäin hyvänä pitämä useita vuosia koululleen omistautunut luokanopettaja savustettiin mitä hirvittävimmällä tavalla työstään. Vanhemmat katselivat voimattomina ja ihmeissään. Selityksiä ei tietenkään saatu.
Olen nähnyt, miten koulun ei-antroposofiset työtekijät saadaan tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaisiksi, työrukkasiksi, joilla ei ole mitään sanottavaa työnsä käytäntöihin. Jos et alistu, lähdet. Jos et lähde heti, niin vikiset ja lähdet.
Olen myös nähnyt, miten ns. älymystöstä suuri osa ottaa lapsensa steinerkoulusta viimeistään lukioon siirryttäessä. Syynä on halu turvata lapsensa valmiudet jatko-opintoihin.
Olen myös ollut halukas vastaamaan oikeudessa sanoistani, kun olen kertonut ”ulkopuolisille” sisäpiirin asioista. Jostain syystä uhattua haastetta ei sitten tullutkaan.
Jne.jne.jne.

Läpäisyperiaatteella koulun opetuksessa toteutetaan Steinerin hengentieteen ydintä. Päämääränä on tietoisuuden tason harjaannuttaminen imaginaatioitten (=mielikuvien. vrt. satujen, legendojen, antiikin myyttien ym. runsaus opetuksessa) ja inspiraation kautta intuitioon eli selvänäköön. Se tarkoittaa kykyä lukea kosmisia aikakirjoja harjoitusten avulla avautuvalla ns. kolmannella silmällä . Niihin taas sisältyy niin menneisyyden kuin tulevaisuudenkin tapahtumat. Niinpä monet antrot ”tietävätkin” olevansa milloin kenenkin historian suurmiehen reinkarnaatio. Bernard Lievegoedin mukaan (ks. teos Neulansilmän läpi, julk. Suomen antr. liitto) teollisuusjohtajat ovat menneiden mestareiden jälkeläisiä (opetetaanko Johdon kursseilla Snellman-korkeakoulussa näitä? – jos, niin ei tarvitse ihmetellä nykymenoa!). Eräs antroposofipiireissä varsin hyvin tunnettu persoona on kehunut minulle olevansa itsensä Rudolf Steinerin reinkarnaatio.

Steiner-koulun 11. luokan opetukseen kuuluva Parsifal-runoelma onkin mielenkiintoinen. Tämän keskiajalta periytyvän tarinan teema on Graal. ”Minnelaulaja kuvaa Graalia ’kallisarvoiseksi kiveksi’ (Lapis excellis). - - - kivi oli alkemistinen symboli ja tarkoitti aivojen alla olevaa käpyrauhasta – ns. kolmatta silmää! ja että romanttisen Graal-tarun ja sen kuusitoista peräkkäistä seikkailua käsittävän juonen ideana oli esittää tämän ’kolmannen silmän’ avautumista ja aktivoimista näkemään Ajan kätkössä olevat salaisuudet ja ihmisen kohtalon syy ja tarkoitus” (Trevor Ravenscraft: Pyhä keihäs. Gummerus 1974. s. 77). Kirjoittaja näyttää olevan antroposofiaan syvästi perehtynyt ja Steinerin hengenlahjoja jumaloiva mies. Kirja sisältää varsin mielenkiintoista juttua Hitlerin ja Steinerin porukan okkulttisesta kasvupohjasta.

”Rudolf Steinerin mukaan antroposofia pohjaa selvänäköiseen tiedostamiseen. Kirjassaan (Steiner: Selvänäköisyys nykyaikana ja sen suhde ajatteluun. Suomen antr. liitto 2000, kirj. huom.) hän (Steiner) käsittelee aforistisesti tietoa todellisesta selvänäköisyydestä sekä todellisen selvänäköisyyden tuomaa tietoa. Hän muistuttaa meitä välttämättömästä vakuuttumistehtävästämme kouluttaa kaiken henkisyyden ohella fyysistä ajatusvoimaa l. tiedostamisen kykyä saadaksemme inhimillisen ajattelun mukaan maailmankehityksen piiriin”. (Minä Olen- lehti 6/2000, kirjaesittely) Ajatukset lienevät aktuelleja yhä, ks. suomalaisen niteen julkaisemisvuosi. On pötyä, etteivät nämä ajatukset olisi keskeisiä myös pedagogiikassa.
Eräässä nettikeskustelussa koulun fanaattinen kannattaja esitti koulun nimen muuttamista steinerkoulusta Waldorff-kouluksi, jotta intohimot koulukeskustelussa vähenisivät. Lisää silmänkääntötemppuja meille vähä-älyisille!

Koulun opetukseen kuuluu hämmästyttävän paljon muutakin germaanista ainesta. Goethen alkemistinen ja mefistoteelinen maailmankatsomus tietenkin on luku sinänsä.

Sitten kansallisesta kulttuuristamme Steiner-koulussa. Kalevalaa käsitellään peräti kahdella luokalla. Aluksi 4. luokalla oppilas tekee oman pikkukalevalansa, johon yhdistyy kiitettävällä tavalla kädentaitojen harjoittaminen. Kuka esim. vanhemmista tietää, missä valossa vaikkapa shamanismi oppilaille esitetään.
Seuraava sitaatti on Kauno Mannosen puolitoista vuotta sitten pitämästä esitelmästä: ”Monet tietäjät ovat jo kuitenkin ennustaneet ja todenneet, että meillä on suuri tehtävä kansakuntana. Nostradamus, Blavatsky, Steiner ja Ervast ovat sen selkeästi ilmaisseet. Rudolf Steiner jopa siten, että kalevalainen kulttuuri tulee olemaan Euroopan tulevan kulttuurin pohjana. Luonnollisesti hän tarkoittaa sitä jumalallista viisautta (theosophiaa) joka Kalevalassa iölmenee, eikä sitä virsukulttuuria, jona suomalaiset monesti vielä Kalevalansa näkevät. Blavatsky taas kehotti maailman teosofeja ottamaan mallia Suomesta, sillä täältä tulee valo. Nostradamus näki, että sellainen kristinuskon tiedostaminen, mikä Suomessa syntyy, pelastaa maailman. Pekka Ervast oli sitten se tietäjä, joka sai elämältä (Väinämöiseltä) tehtäväkseen palauttaa kansa muistamaan sitä viisautta, mikä Kalevalastamme teosofian avaimella voidaan ammentaa, ja minkä viisauden Marjatan poika, Jeesus Kristus KARJALAN kuninkaana, Uudessa testamentissa selkeämmin tälle arjalaiselle viidennelle kulttuurille esille tuo.” ( III Pekka Ervast –seminaari Hanasaaressa 1999. Karjaa 2000. s. 63-64)

Mitä tästä tulisi päätellä?

Steinerilaisten demonioppi on sitten luku sinänsä. Frank Linden ”Ihminen ja paha – pahan impulssit vuosituhannen vaihteessa” (Suomen antr. liitto 1999) sisältää maamme antroposofeille pidettyjä esitelmiä. Linden luennoista tulee erittäin selvästi se antrojen yleinen käsitys, että tutustuminen erilaisiin demoneihin on suorastaan välttämätöntä ihmisen ja ihmiskunnan henkisen kehityksen kannalta. Ilman niiden kohtaamista ihminen on kykenemätön ottamaan vastaan ”Kristus-virikkeen”! Bernard Lievegoed kehuskelee pystyvänsä vetämään arkielämäänsä näitä demoneja. Steinerilaiset puhuvat kauniisti hyvän ja pahan, valon ja pimeyden taistelusta. En oikein tiedä, miten kehittävää näillä asioilla leikkiminen herkälle lapselle tai identiteettiään hakevalle uteliaalle murrosikäiselle on. Lasten ja nuorten viihdekulttuuri työstää samaa demonista maailmankuvaa. Luciferisia, ahrimaanisia ja asurisia demoneja ei välttämättä mainita nimeltä, mutta tarkoitus on sama. Kun em. kulttuuriin oleellisesti kuuluu myös positiivinen suhtautuminen tajuntaa laajentaviin huumeisiin ja mustaan magiaan (ohjeiden antamista myöten), on siinä vanhemmilla tekemistä, jotta lapsikultansa saisi pidetyksi jollakin tapaa kaidalla tiellä. On tosin paljon merkkejä siitä, että vanhemmat eivät uusaikalaisten mielestä lastensa kasvattajiksi sovikaan. Paras kasvattaja on yhteisö, joka kulkee Graalin polkua. Teosofi Alice Bailey, tuo kaikenmaailman enkeli- ym. terapeuttien ja kvanttiterveyteen ja kuolemattomuuteen kouluttavien oppiäiti on yksiselitteisesti esittänyt, miten lapset pitää ”pelastaa” uuden ajan oppeihin. (Alice Bailey: Kansojen kohtalo)

Steinerilaiset ovat halunneet tähän asti jyrkästi kieltää kuuluvansa maailmanlaajuiseen New Age –verkostoon. En ymmärrä, mitä häpeämistä siinä on. Opit ovat perusteiltaan aivan identtiset, Steinerin tuomat ”tieteeelliset” maanviljelys-, kasvatus-, lääketieteelliset ym. näkemykset eivät sitä muuksi muuta. Järkyttävää minusta on se, että nämä huuhaaopit näytään otettavan täydestä yhteiskunnan johtavissa piireissä. Konsul(t)it ovat osanneet asiansa. Liian usein olen kuullut erilaisten vaikuttajatahojen vakuuttavan minulle silmät kirkkaina, että ”emme me tiedä” opista. Heidän kanssaan käymäni keskustelut osoittavat, että heidän tietonsa perustuvat tiukan itsesensuurin läpikäyneeseen kaunotekstiiin ja –puheeseen (henkilökohtainen kanssakäyminen sitoo kielenkannat parhaiten), ei ITSE tutkittuihin erilaisiin tietolähteisiin. Se tietää, joka haluaa. Muuten yhteisistä veromarkoistamme päättäjä ei ole tehtäviensä tasolla vaikkapa tehdessään kauaskantoisia taloudellisia sitoumuksia yleensä nollabudjetilla aloittavien steinerkouluyhdistysten kanssa. Eikö päättäjätahojen olisi rehellisyydenkin nimissä syytä myöntää olleensa/olevansa tehokkaan mielikuvamarkkinoinnin uhreja?

Kun nyt joku taas vaihteeksi alkaa irvailla salaliittoteorioiden kehittelemisestä, viittaan Marilyn Fergusonin teokseen ”The Aquarian Conspiracy”.(J.P.Tarcher 1980)

Tuo keskeinen antroposofien yhteiskunnallinen toimija Bernard Lievegoed kehottaa kehottamasta päästyäänkin perustamaan kouluja. Koulu, kauppa tai maatila muuttaa hänen mukaansa paikkakunnan auraa. Hän nimittää näitä antroposofisia tukipisteitä kristillisiksi yhteisöiksi. ”Taistelu käydään henkisellä tasolla”, hän kirjoittaa kirjasessaan Neulansilmän läpi. Millaista taistelua hän mahtaa tarkoittaa? Vaikuttaa siltä, että sitä käydään nimenomaan lasten kustannuksella toteuttaen määrätietoisesti ja johdonmukaisesti Lievegoedin esittämää mallia eri ryhmien toiminnasta antroposofisten päämäärien hyväksi (ks. Kohti 2000-lukua-kirjanen, jonka pitäisi kuulua jokaisen antroposofiasta kiinnostuneen, puhumattakaan luottamushenkilöiden ja sosiaali-, koulu- ja hoitoalalla päätöksiä valmistelevan ja tekevän virkahenkilön iltalukemistoon).

Ihan eri ammatillisen keskustelun aihe sinänsä on samaisen Lievegoedin laajasti esittelemä terapeuttinen ajattelu antroposofisessa psykoterapiassa (Ihminen kynnyksellä. Sisäisen kehityksen haaste. Suomen antr. liitto 1998). Jungin arkkityyppiajattelu ja astrologia lyövät kiinnostavalla tavalla kättä keskenään. Yksilön elämänkaari –käsite lienee lyönyt käsitteenä itsensä läpi saman Lievegoedin seuraajien lanseeraamana monilla tahoilla. Olisiko joku skepsiksen väestä kiinnostunut ottamaan kantaa…

Olen sitä mieltä, että veronmaksajia ei saa sitoa kollektiivisesti enää yhdenkään uuden steinerkoulun perustamiseen. Joka tuollaisella opetuksella lapsestaan haluaa kouluttaa uuden Mikael-rodun edustajan (ks. Sergei O Prokofjev: Rudolf Steinerin karmatutkimus ja antroposofisen seuran tehtävät. Suomen antr. liitto 1999), tehköön sen omalla kustannuksellaan.

Jos antroposofiasta ja sen käytäntöön soveltamisesta ei voi keskustella avoimesti ilman että joutuu leimatuksi paranoidiksi, länsimainen mielipide- ja ilmaisuvapaus on unelma vain. Mutta niinhän todellisuuskin on antrojen mielestä mayaa, harhaa…