Määräytyykö sukulaisuus "veren" vai "kirkonkirjojen" perusteella?
Verenperintö vai kirkonkirjat?
mistä tietoa?
91203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sukulaisuus määräytyy verenperinnön perusteella eli biologia ratkaisee.
Mutta jos tarkoitus oli kysyä, kumpi ratkaisee perintöasiassa, niin totuus voikin olla toinen. Oletetaan, että Maija on kirkonkirjoissa merkitty Pekan lapseksi, vaikka hän oikeasti onkin Heikin lapsi. No, sattuu, että Heikki on kuollut eikä ole elossa ketään, jonka kautta verenperintöasiaa voitaisiin esim. dna-tutkimuksin todentaa, niin Pekan jälkeläiseksi Maija jää, ja Heikin mahdollinen perintö menee häneltä "sivu suun". Voidaan ehkä todentaa, jos Pekka vielä on elossa, että Maija ei olekaan hänen lapsensa, mutta se ei ilman todisteita osoita, että Maija onkin Heikin lapsi.
Sama ongelmahan on myös sellaisilla lapsilla, joilla (varsinkin aiempina aikoina) ei ole kirkonkirjoihin merkitty isää lainkaan. Eli sen sijaan, että olisi tietoa, kuka on Riston isä, niin kirkonkirjoista löytyykin vain tieto, että on syntynyt Risto Ullanpoika.
Tarkempaa tietoa varmaan löytyy, mutta riippuu tietysti siitä, mikä on se varsinainen kysymys, johon haluat vastauksen.
Muistaakseni 1960 luvun lopulla syntyneillä ei enää ole oikeutta periä biologisia vanhempiaan JOS hänellä on vanhemmat. Ainakin vielä 1962 syntyneet perii sekä biologiset että ottovanhempansa(tms). Tiedän tämän jutun, koska itse olen asiasta käräjöinyt.
ja biologinen isä kuoli -83 tunnustamatta koskaan avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsiaan. Isän vaimo kuoli äskettäin, eikä heille syntynyt avioliitosta lapsia. Antaako laki mahdollisuuden vielä tässä vaiheessa todistaa isyys (esim. isän elossa olevalta sisarelta dna) ja perintäoikeuden ao. lapsille?
Itse olen -62 syntynyt ja perin muutamia vuosia sitten biologisen isäni(minulla on toinen oikea isä elossa, jonka lapsi olen kirkonkirjoissa). Eli jos olet 40-luvulla syntynyt, niin taatusti sinulla on oikeus vielä periä biologiset vanhempasi. Itse kysyin lakimieheltäni asiaa kun biologinen isäni kuoli, niin saan periä sekä biologisen että "otto" isäni.
Lapsen syntymävuodella ei ole mitään tekemistä perimysoikeuden kanssa.
Jos lapseksi ottaminen (eli adoptio) on hyväksytty tuomioistuimessa ennen vuotta 1980, perii ottolapsi sekä ottovanhempansa että biologiset vanhempansa.
Tämän voipi tarkistaa vaikka: Laki lapseksiottamisesta 1985/153, siirtymäsäännökset
Näitä lapsia ei ole adoptoitu vaan kasvattivanhemmat kasvattivat eli kirkonkirjoissa heillä ei ole merkittynä isää ollenkaan vaan ainoastaan äiti, joka kuoli nuorimmaisen ollessa vuoden vanha (40-luvulla). Salliiko laki tässä tilanteessa isyyden selvittämisen? Kuka on parhaiten näihin asioihin perehtynyt lakimies? Neuvoista etukäteen kiittäen!
että lapsia ei ole adoptoitu, ei heillä ole perintöoikeuttaellei heille ole testamenttia.
Eli siis kasvattilapset eivät peri.
kasvattiäiti teki testamentin, joten hänen perimisensä suhteen ei ole epäselvyyttä. Biologinen isä sen sijaan ei ole tehnyt testamenttia, eikä hänellä ole muita lapsia, kuin nämä avioliiton ulkopuolella syntyneet, joita hän ei ole virallisesti tunnustanut, vaikka koko kylä asian tietääkin. Lapset ovat aivan isänsä näköisiäkin ja osa suvusta on sitä mieltä, että lasten kuuluu isänsä periä, kun eivät ole mitään muuta elämänsä aikana häneltä saaneet. Toiset sukulaiset ovat taas sitä mieltä, ettei lapsille kuulu yhtään mitään....?
Perinnöt menevät kirkonkirjojen mukaan.
Lapsella on oikeus ajaa isyyden vahvista-
mista koskevaa kannetta, vaikka isä olisi kuollutkin.
Isyyden vahvistamista ja isyyden kumoa-
mista koskevissa asioissa isyysnäytöllä on
keskeinen merkitys. Isyysnäyttö voidaan ja-
kaa näyttöön sukupuoliyhdynnästä ja näyt-
töön siittämisestä. Näyttö sukupuoliyhdyn-
nästä koskee kysymystä siitä, onko juuri asi-
anomainen mies ollut äidin kanssa sukupuo-
liyhdynnässä aikana, jolloin lapsi on siitetty.
Siittämisnäytöllä tarkoitetaan puolestaan
näyttöä biologisesta polveutumisesta eli näyt-
töä siitä, onko mies osapuolten perinnölliset
ominaisuudet huomioon ottaen voinut siittää
lapsen.
Näytön arvioimiseksi sukupuoliyhdynnästä
tarvitaan tietoa lapsen todennäköisestä siit-
tämisajankohdasta. Lausunnon antaa sen sairaalan synnytysosaston ylilääkäri, jossa synnytys on tapahtunut, tai tämän osaston erikoislääkäri. Jollei synnytys ole tapahtunut sairaalassa tai jollei synnytyslääkäri muusta syystä voi antaa lausuntoa, sen antaa oikeuslääkäri.
Veritutkimuslain 1 §:n mukaan tuomiois-
tuin voi isyyden vahvistamista koskevassa asiassa asianosaisen vaatimuksesta tai, milloin asian selvittämisen kannalta katsotaan tarpeelliseksi, omasta aloitteestaan
määrätä tehtäväksi veri- tai muun periytyviä
ominaisuuksia koskevan (oikeusantropologi-
sen) tutkimuksen.
DNA-tutkimusten käyttöön ottaminen on
johtanut siihen, että isyys voidaan eräissä ta-
pauksissa selvittää niissäkin tapauksissa,
joissa se ei ole aiemmin ollut mahdollista.
Esimerkiksi vainajasta voidaan useimmissa
tapauksissa saada DNA-tutkimukseen sovel-
tuva kudosnäyte. Sairaaloissa on useissa ta-
pauksissa kudosnäytteitä henkilöistä, jotka
ovat olleet siellä hoidettavina tai joille on
tehty ruumiinavaus.
Jos miehen kudosta ei ole saatavissa, mie-
hen lähisukulaisten näytteitä analysoimalla
voidaan saada näyttöä kuolleen miehen isyy-
destä. Tilanne on paras silloin, jos saatavissa
on näyte miehen molemmista vanhemmista.
Tällöin tulos on useimmiten vakuuttava.