Shar pei

Kotimaa: Kiina (Hong Kong)

Rodun uskotaan saaneen alkunsa jo liki 2000 vuotta sitten Han-dynastian aikana Kiinassa, Dai Lekin kaupungissa Kwan Tungin maakunnassa. Shar pei on luultavasti monien eri rotujen, muun muassa pyreneitten- ja tiibetinmastiffin, risteytymä. Sinisenmustan suun ja kielen arvellaan periytyneen lyhytkarvaiselta chow chow'lta. Rodun nimi tarkoittaa "hiekkakoiraa": nimitys on luultavasti peräisin siitä, että turkki on lyhyttä ja karkeaa.



Käyttötarkoitus

Käyttötarkoitukseltaan shar pei on hyvin moninainen; se toimi kiinalaisten talonpoikien vahti- ja metsästyskoirana, koiratappeluissa sekä temppelinvartijana — uskottiin, että shar pei haukkumisellaan ja sinimustan suunsa paljastamalla ajaa pois pahat henget. 1970-luvulla rotu oli kuolla sukupuuttoon, ja se kirjattiinkin Guinnessin ennätysten kirjaan kynologisena harvinaisuutena, eli se oli yksi harvinaisimmista roduista maailmassa. Rotu saatiin kuitenkin pelastetuksi Hong Kongin kautta lähinnä Amerikkaan, mistä se kirjavien vaiheiden kautta lähti leviämään Eurooppaan ja muuallekin maailmaan.



Ulkomuoto

Shar peista on tätä nykyä kaksi eri ulkomuototyyppiä (Kiinassa arvostellaan kolme tyyppiä). Tyypit ovat alkuperäinen bone mouth sekä jalostetumpi meat mouth, jolla muun muassa on massiivisempi pää ja joita on suurin osa kannasta. Myös karvanlaatuja on kaksi: lyhyt horse coat ja pitempi brush coat. Rotumääritelmiä on kuitenkin vain yksi, ja koirat arvostellaan samassa kehässä riippumatta tyypistä tai karvanlaadusta. Tämä tuottaa usein hankaluuksia ulkomuototuomareille.

Yleisin väri on fawn, mutta kaikki yksiväriset ovat hyväksyttyjä, esimerkiksi ruskea, musta, punainen ja harmaa.



Yleisvaikutelma

Toimelias, tiivisrakenteinen, neliömäinen ja keskikokoinen. Kallossa ja sään kohdalla olevien poimujen, pienten korvien ja "virtahevon" kuonon ansiosta shar pein ulkonäkö on ainutlaatuinen. Urokset ovat narttuja suurempia ja voimakkaampia. Säkäkorkeus on 44-51 cm.

Yleensä kuvissa esiintyy shar pein pentuja, jotka kasvaessaan suoristuvat. Aikuisella koiralla ei saa olla liikaa nahkaa ja poimuja. Normaali, terve koira ei kaipaa mitään erityistoimenpiteitä hoidon suhteen.



Luonne

Shar pei on isäntäväkeensä kiintyvä eikä välttämättä välitä vieraista tai suhtautuu näihin pidättyvästi. Se on myös suhteellisen itsepäinen, ja joillakin yksilöillä vielä on vahva taisteluvietti, joten kaikki rodun edustajat eivät tule toimeen samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Shar pei tarvitseekin määrätietoisen kasvatuksen, eikä varsinkaan uros sovi ensimmäiseksi koiraksi.

Suomessa Shar Peilla ei juurikaan esiinny liiallisten ihopoimujen aiheuttamia ongelmia muualla, kuin toisinaan pään alueella. Se tarkoittaa sitä, että koiralla on pään aluella niin liiotellusti nahkaa, että tulee ns. "läskit silmille". Se aiheuttaa erilaisia silmäongelmia, ja vaatiikin aina leikkauksen. Tällaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.
Shar Peit olivat Suomessa kiellettyjä vuoteen 1997 asti, mutta kielto on poistunut.
Shar Pei sopii sellaiselle ihmiselle, joka tietää koirista jonkin verran, sillä Shar Pei on toisinaan hyvin itsepäinen ja aika haastava koulutettava. Shar Peilta puuttuu miellyttämisen- ja palvelemisenhalu, eikä siinä esiinny paimennusviettiä lainkaan, mikä tekee koirasta "kauaksi irtaantuvan". Käytännössä tarkoittaa sitä, että koira saattaa lähteä omille teilleen, metsästyskoirien tapaan.
Mutta huumorintajua Shar Peista löytyy!!! Meidän perheen 6-vuotias Shar Pei-pappa ei jätä yhtään tanssituokiota väliin ja on aina valmis puettavaksi lasten teatteriesityksiin, kun taas 3-vuotiaan parsonin arvovalta ei pukemista kestä. Melkein 40-vuoden koirakokemuksella ja moniin eri rotuihin tutustuneena sanoisin, että Shar Pei on niin ainutlaatuinen koira, NIIN LUONTEENSA KUIN ULKOMUOTONSAKIN PUOLESTA, että kun on kerran Shar Peihin tutustunut, ei voi ilman elää.