Kerrostaloasuminen

molemmista. Ja se rivari vasta kamala paikka olikin. Siellä vasta kytättiinkin että mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Siellä perustettiin sellasia juopposeuroja ja jos ei juopotellut, ei sitten sinne sopinutkaan mukaan. Ja sitten juorutaan sellaisista ihmisistä jotka haluaisivat rauhassa olla, kaikenlaista sen ihmisen päänmenoksi. Verhot vaan heiluu kun tulee kotiin tai lähtee kotoa. Joku huutelee hävyttömiä ikkunoistaan "kännissä" kuin käki tietenkin. Ei ne muuten kehtaisi. Joo en kyllä rivariin toista kertaa muuta oli se senverta kamala kokemus tällaselle raittiille ihmiselle. Kerrostaloon muutin takasin, täällä sentään jotain rauhaa Kaheleilta ihmisiltä joilla ei ole mitään käytöstapoja. Varsinkin nuo "venakot" ovat kaikkein pahimpia elämän pitäjiä joka paikoissa missä asuvatkin. Ovat niin olevinaan hienoja ihmisiä, mutta kyllä ne jossain vaiheessa näyttävät sen todellisen minänsä.

Tämä nyt tapahtui mulle, mutta olen kuullut muiltakin samoja juttuja, joten en ole sitten ilmeisesti ainoa joka ei rivariin muuttaisi enää koskaan.

Inhoan itsekin kerrostaloasumista, aina saa kuunnella jonkun kusipään mökkälöintiä.
Ja minähän tunnetusti olen kusipäämagneetti!
Olen asunut nuorempana myös rivareissa ja paritalossakin.
Rivari oli 2 kerroksinen, ihana, rauhallinen ja valoisa. naapurit kivoja. Paritaloon muutti seinän taa lapsiperhe, lapset saivat hakata väliseinää yömyöhään ja huutaa...
Olen sitä mieltä, että kaikkein paras asumismuoto on TALO isolla tontilla...sillain rintamamiestyyliin.Se on unelmani, ei ällöjä naapureita joidenka kaamea rakki ulisee vitusti, ei ällöjä venakkokakaroita, jotka saa olla ja elää kuin pellossa, ei seinää poraavia kusipäitä klo 24.00...
Kerrostaloasumine pitäisi kieltää lailla, ja kaikille oikeus elää omassa talossa...!!!

Rivarissa pääsee toki eroon yläkerran naapureista (ja alakerran - ja porraskäytävistä), mutta siihen ne hyvä puolet sitten taitavatkin loppua.

Jotenkin kun vertaa niin rivarissa on kaikki omakotitalon huonot puolet, muttei yhtään niitä hyviä.

Ja kun hintakin on usein käytännössä kovempi kuin omakotitalossa, niin... :)

Rivarissa kyllä pärjää, jos olet riittävän vahva ihminen ja kestät läheisempää kontaktia naapureiden kanssa. Pahimmat arjen ongelmat tulevat lumitöistä, yhteisen nurmikon leikkaamisesta ja kuinka monta autoa haluat omistaa= miten paljon viet parkkipaikalla tilaa.Jos kaipaa olla oloissasi pidä linjasi äläkä antaudu ikinä keskustelemaan liian pitkäksi aikaa kenenkään kanssa, koska pian naapurisi saattaa pimputella ovesi takana tai huudella ajatuksiaan aidan yli ilman kiirettä.

Asun pienessä rivariyhtiössä ja pidän olostani täällä. Naapurini ovat osa tylsiä, osa kivoja, mutta kun oppii ottamaan etäisyyttä ja rajaamaan henkisen tilansa sujuu asiat ihan ok.

Rivari. Oma piha? Kokoajanhan olet näyttämöllä.Et pierasekkaan muiden tietämättä.
Paritalo, perseestä, hyi v..
Kerrostalo. Ovi kiinni ja oma rauha. Se pitää valvoo.
No kunnan vuokraluukuissa, joissa kahjut vaapasti mellastaa, sitä ei saa. Hirveimpiä niissäkin paritalot!