Olisiko kellään vinkkejä, että miten saada helpotusta vauvakuumeeseen. Puolisen vuotta ollut kova kuume ja tuntuu pahenevan vaan koko ajan. Ongelma on että mieheni ei vielä halua lasta ja haluan kunnioittaa hänen mielipidettään. Eli kipeästi tarvitsisin vinkkejä. Onko muita samassa tilanteessa?
apua vauvakuumeeseen
elmino
4946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni paha kuume vaivasi viime syksynä, mutta jossain vaiheessa laantui kuin itsestään. Nyt on taas tullut takaisin. Silloin alkoi kaikki kaverit odottaa ja nyt ne synnyttää yksi toisensa jälkeen. Tuntuu tosi pahalta, kun ei pysty edes olemaan onnellinen niiden puolesta, kun kamala kateus kalvaa koko ajan. Syön pillereitä, mutta olen siitä huolimatta toivonut tulevani vahingossa raskaaksi niin kauan kuin muistan, kun ei halukasta isäehdokasta ole löytynyt. Nyt olen kohta kolme vuotta elänyt miehen kanssa, joka kyllä kuulemma voi haluta lapsia sitten joskus.. Itse olen kohta kolmekymppinen ja välillä mietin, että pitäisikö miestä vaihtaa, jos haluan lapsen, mutta en kuitenkaan tosissani, koska haluaisin elää rakkaani kanssa loppuelämäni. Välillä vaan tuntuu, että halutaan elämältä niin eri asioita. Itse haaveilen kodista ja perheestä, toinen kai haluaa pitää hauskaa eikä oikein ota vastuuta itsestäänkään saati sitten muista.
Sama tunne rakastan miestäni mutta halutaan eri asiota. On kyllä sanonut että haluaa lapsia sitten joskus mutta välillä pelottaa että tuleekohan sitä "sitten joskus" aikaa ikinä. Kaveri kans pian saa vauvan ja toisella kaveripariskunnalla on yritys päällä. Vaikka ei vinkkiä ollutkaan niin kiva kuulla että en ole yksin.
Tulipa hyvä nimimerkki valittua, kun en ajatellut, että saatan vielä palata asiaan.. Olen vähän ajatellut siihen malliin, että ehkä tuo läheisten lastenhankinta saa miehenkin jossain vaiheessa pehmenemään, kun näkee, että elämä jatkuu lasten kanssakin. Luulen ainakin, että mies pelkää lasten sitovan itseään liikaa ja ettei sitten enää jää aikaa omille harrastuksille. Ehkä kun kavereista tulee isiä ja he alkavat ylpeinä kertoa lastensa edesottamuksista, niin mieskin haluaa kuulua joukkoon. Vähän samaan tyyliin kuin että jos kaverilla on tallentava digiboxi, niin pitäähän meilläkin olla..
Ikävä kuulla tilanteestasi elmino. Oma tilanteeni oli täsmälleen samanlainen vielä noin puoli vuotta sitten. Olin jo n. vuoden "kärsinyt" vauvakuumeesta, mutta mieheni oli sitä mieltä, että ei vielä lapsia. Hänen mielipiteeseensä oli syynä lapsuusajan kokemukset ja huono isäsuhde. Meilläkin vastauksena kysymykseen "milloin" oli aina "sitten joskus, älä hoppuile". Meillä syntyi usein myös riitoja, ei vain vauva-aiheesta vaan myös kaikesta muustakin, koska tämä asia hankasi välejämme kovasti. Olen erittäin lapsirakas ja haluan ehdottomasti ainakin yrittää saada lapsia. Joku voi olla sitä mieltä, että en rakastanut miestäni tarpeeksi, kun ajattelin jo jättää hänet, mutta itse mietin, että en välttämättä pysty antamaan itselleni anteeksi, jos en edes yritä saada lapsia. Olin myös sitä mieltä, että tällä kaikella on tarkoituksensa. Mietin tietysti myös, että löydänkö koskaan miestä ja saanko lapsia jne. Tiesin, että ei kannata painostaa eikä hoputtaa toista ihmistä, mutta toisaalta ajattelin, etten voi odottaa enää vuosia. Eräs ystäväni kehotti minua odottamaan vielä. Onneksi en ehtinytkään tehdä mitään radikaaleja ratkaisuja enkä painostanut miestäni ratkaisuun. Koimme elämässämme hyvin raskaita aikoja, mm. mieheni sairastui. Kaikki vastoinkäymiset ja yhdessä "rämpiminen" ja selviäminen lujittivat suhdettamme ja keskinäinen "hankaus" väheni. Tämän kaiken jälkeen mieheni eräänä päivänä pyysi minua jättämään pillerit pois ja nyt yritämme saada maailmaan esikostamme.
Mieheni kertoi joutuneensä miettimään elämänarvojaan uudelleen ja hän on myös työstänyt lapsuuden kokemuksiaan. Meillä tilanteen ratkaisivat vaikeudet ja henkilökohtainen muutos/kasvu. Ajattelen edelleenkin, että kaikilla asioilla on tarkoituksensa ja osaan arvostaa onneani huomattavasti enemmän kuin ennen. En osaa antaa sinulle vinkkiä, mutta halusin kertoa, että todellisessakin elämässä on onnellisia loppuja, vaikka minä en ainakaan aiemmin uskaltanut luottaa niihin. Voihan olla, että huomaat että haluatte erilaisia asioita etkä ehkä haluakaan jatkaa miehesi kanssa, mutta "sitten joskus" voi myös oikeasti tulla joskus =).
Kaikkea hyvää sinulle ja voimahalaus!