haluaisin vilpittömästi tietää, onko "odottaminen" lääketieteellisesti perusteltavissa oleva "hoitomuoto" kun diagnoosina on selittämätön lapsettomuus ja ikää tulee tänä vuonna 33v.?
syy kysymykseeni on seuraava:
minulla on kohta neljä vuotta lapsettomuutta takana 1 kv n. puolitoista vuotta sitten. vuosi sitten spermatesti, tulos: ei mitään katastrofaalista, mutta heikentää hedelmöitymismahdollisuuksia.
viime vuoden lokakuussa tilasin ensimmäisen lääkärinajan julkiselle puolelle lapsettomuudesta, eilen sain ensimmäisten sairaalaverikokeiden tulokset.
tähän pisteeseen pääsy on siis vienyt "vain" 8kk, joka jo sinällään on anteeksiantamatonta, mutta tämä paranee koko ajan.
testitulokseni ovat kaikki hyviä tai keskinkertaisia. ei mitään hälyyttävää. hormonit ja ovulaatiot toimivat kuin kello, ei ole syytä tutkia ovulaatiota uudelleen, vaikka sanoinkin, että itse testaamalla mammaksi/apteekin testeillä en läheskään joka kuukausi saa ovulaatiota ainakaan näkyviin.
diagnoosi selittämätön lapsettomuus (ja kuten kaikki tiedämme, selittämätön lapsettomuus on hyvin harvoin oikeasti selittämätöntä - se on vain riittämättömästi tutkittu).
sairaalan naistentautien poliklinikan hoitoratkaisu (en ole henkilöä edes tavannut koskaan):
odottakaa.
kyllä, todellakin.
odottakaa puoli vuotta niin palataan.
ei siis: jonottakaa, vaan odottakaa.
kun on odotettu puoli vuotta, saadaan soittaa ja aloittaa jonotus.
ikääkin on jo sen verran, että odottamalla 6kk ei ongelma kuin vain pahenee.
ei varjoainekuvauksia, ei lääkkeitä, ei mitään.
pitäisi kuulemma ajatella jotakin muuta kuin lapsen saamista ja rentoutua.
taatusti ajattelenkin, nimittäin todella hanurista olevaa terveydenhuoltojärjestelmää. tajuaisin kyllä jonottamisen, mutta en suostu nielemään sitä, että odottamista käytetään "hoitomuotona", varsinkaan kun
en ole sosiaalitapaus tai mielenterveyspotilas vaan kunnon kansalainen.
miltä tämä kuulostaa teistä? onko tämä tyypillistä muualla suomessa? tähän asti lukemastani päätellen ei todellakaan ole.
syy kysymykseeni on seuraava:
minulla on kohta neljä vuotta lapsettomuutta takana 1 kv n. puolitoista vuotta sitten. vuosi sitten spermatesti, tulos: ei mitään katastrofaalista, mutta heikentää hedelmöitymismahdollisuuksia.
viime vuoden lokakuussa tilasin ensimmäisen lääkärinajan julkiselle puolelle lapsettomuudesta, eilen sain ensimmäisten sairaalaverikokeiden tulokset.
tähän pisteeseen pääsy on siis vienyt "vain" 8kk, joka jo sinällään on anteeksiantamatonta, mutta tämä paranee koko ajan.
testitulokseni ovat kaikki hyviä tai keskinkertaisia. ei mitään hälyyttävää. hormonit ja ovulaatiot toimivat kuin kello, ei ole syytä tutkia ovulaatiota uudelleen, vaikka sanoinkin, että itse testaamalla mammaksi/apteekin testeillä en läheskään joka kuukausi saa ovulaatiota ainakaan näkyviin.
diagnoosi selittämätön lapsettomuus (ja kuten kaikki tiedämme, selittämätön lapsettomuus on hyvin harvoin oikeasti selittämätöntä - se on vain riittämättömästi tutkittu).
sairaalan naistentautien poliklinikan hoitoratkaisu (en ole henkilöä edes tavannut koskaan):
odottakaa.
kyllä, todellakin.
odottakaa puoli vuotta niin palataan.
ei siis: jonottakaa, vaan odottakaa.
kun on odotettu puoli vuotta, saadaan soittaa ja aloittaa jonotus.
ikääkin on jo sen verran, että odottamalla 6kk ei ongelma kuin vain pahenee.
ei varjoainekuvauksia, ei lääkkeitä, ei mitään.
pitäisi kuulemma ajatella jotakin muuta kuin lapsen saamista ja rentoutua.
taatusti ajattelenkin, nimittäin todella hanurista olevaa terveydenhuoltojärjestelmää. tajuaisin kyllä jonottamisen, mutta en suostu nielemään sitä, että odottamista käytetään "hoitomuotona", varsinkaan kun
en ole sosiaalitapaus tai mielenterveyspotilas vaan kunnon kansalainen.
miltä tämä kuulostaa teistä? onko tämä tyypillistä muualla suomessa? tähän asti lukemastani päätellen ei todellakaan ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika erikoinen neuvo,jos ikääkin alkaa olla jo tuon verran.Noin voisi sanoa 10v nuoremmalle lapsettomuudesta kärsiville.Minä olin 25 kun hakeuduimme tutkimuksiin ja hoitoihin kunnaliselle puolelle,ja edes tuolloin ei käsketty ns odottamaan "ajan hoitavan".
Meilläkään myös ei ole vahvaa selkeää syytä hedelmättömyyteen.Siittiöt ei huippuja ,mutta kelvollisia,ja minäkin toimin kohtalaisesti.Kuitenkin jo 12v kulunut noista alkututkimuksista ja käyty paljon hoitoja läpi.Yksi ihme on saatu aikaseksi IVF hoidolla.Jos ajan olisi uskottu parantavan ,olisi meillä ihan tyhjä koti,koska luomuna onnistu.Tottakai sinun on päästävä aktiiviseen hoitoon halutessanne.Jos eivät ota kunnalliselle,menkää yksityiselle.Vuodet kuluu ja mahikset huononee niiden myötä .Onnea jatkoon :)
No tätähän se on: käsketään odottamaan ja sitten jonottamaan, kunnes ihmiset kypsyvät ja menevät yksityiselle.
Nyt on tullut hätä käteen, kun tajutaan, ettei kaikilla ole todellakaan varaa yksityisiin lääkäreihin ja julkinen puoli ruuhkautuu enemmän ja enemmän, kun Kela-korvaus on niin minimaalisen pieni. Ja Kela-korvauksen suuruutta taas ei haluta nostaa, vaan pyritään nostamaan julkisen puolen hintoja, jotta ihmisiä saataisiin pakotettua yksityisille... Mielenkiintoista terveyspolitiikkaa!
Terveisin: turkulainen, jonka eka julkisen puolen hammaslääkäriaika on "noin" vuoden päästä
Tuttavaperhe yritti kaikkea, nainen olisi ollut valmis adoptioon, mutta mies ei halunnut. Jättivät asian sitten sikseen ja tottuivat ajatukseen siitä, etteivät he vain saa lapsia. Nainen tuli raskaaksi ~35-vuotiaana, nyt heillä on kaksi kaunista ja tervettä tyttölasta.
harvoin se on noin helppoa. Mukavaa, että jotkut ovat kuitenkin noin onnekkaita. Ehkä se on katkeruus, joka rassaa, koska meille ei todellakaan ei käynnyt noin, vaan päinvastoin lapsettomuus ajoi meidät totaalisesti toisiamme vastaan ja eroon.
taidat olla kunnan talousosastolla töissä...
vastauksestasi päätellen pitäisi vain odottaa ihmettä ja toivoa parasta.
tietysti kiva jos jolle kulle näin käy, mutta voi olla, että minulle ei käy.
ei lapsettomuutta "hoideta" tekemättä yhtään mitään, sehän on täyttä idiotismia tässä iässä ja jokainen vastuullinen terveydenhoitoalan ihminen tajuaa kyllä sen.