Kertokaahan parhaita liskounia, eli usean ryyppypäivän jälkeen nähtyjä levottomia unia. En muista oliko tämä liskouni, mutta kerran näin sellaista että olin armeijassa sotaharjoituksissa, mutta piipuissa oli kovat. Sitten ammuttiin harjoituksissa kavereita ja muistan sen ikävän tunteen kun hyvä kaverini kuoli minun ampumana ja ajattelin että onko tässä mitään järkeä, mutta niin sen harjoituksen piti mennäkin, meidät käskettiin ampumaan toisiamme.
Liskojen yöt
salamanteri
22358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun pahin liskojen yö... tuli dokattua yks viikonloppu tosi huolella. Perjantaina aloitin dokaamisen ja sunnuntaina varmaan joskus seiskan aikaan loppu, ei vaan jaksanut enempää... No baarista kotiin ja taisinpa sammua tosinopeasti. No seuraava päivä oli aika hirvittävässä krapulassa ja vapinassa ja osasinkin jo odottaa aika hirvittävää liskojen yötä.
Ilta tuli ja kaveri soittaa ja pyytää dokaamaan...en pysty, enkä halua...tulee yö ja jossain vaiheessa taisin saada untakin.
Näen unta jossa kaveri ketä soitti mulle kanssa soittaa mulle ja pyytää dokaamaan, ja minä lähden...josain vaiheessa unessa aloitan leikkimielisen painin erään tyypin kanssa ketä oli viikonloppunakin kanssani ryyppäämässä ja joka yltyy siihen että laseja hajoaa ja painimme verisenä lasinsirpaleiden seassa...kuitenkin koko ajan leikkimielellä...
Joku hakkaa metalli ovea. herään vai heräänkö? Henki ei kulje en saa avattua silmiäni. Tunnen kuinka joku on asunnossani, oven hakkaus jatkuu, sydän hakkaa en saa itseäni hereille, en saa henkeä... pikkuhiljaa saan raotettua silmiäni hieman, pieni tummaihoinen poika katsoo sänkynlaidalta suoraan minua, untako? hereillä? en saa happea. Suljen silmäni...näen edelleen huoneen selvästi, mutta pienen tumma ihoisen pojan tilalle on tullut ihmisen muotoisia hahmoja joilla on ääriviivat, mutta jotka ovat sisältä täynnä tv:n lumisadetta joka kuitenkin liikehtii mielettömän agressiivisesti... joku hakkaa ovea...en saa vieläkään itseäni hereille( vai olenko hereillä?)haukon henkeä...saan taas silmät hieman auki ja näen samaisen pienen pojan...suljen silmäni ja lumisadehahmot ovat palanneet...yritän herätä ja saada hengitykseni kulkemaan... tätä kestää vielä hetken, kunnes hengitys palaa, saan silmäni kunnolla auki, hiestä märkänä herään...ja kaikki on taas normaalisti...
Haluaisin itsekin nähdä noin pahoja unia. Mielestäni kunnon painajaiset ovat parasta (heti märkien unien jälkeen). Ne voittavat mennentullen pahimmatkin kauhuelokuvat. Täytyy kai alkaa ryyppäämään enemmän.