Mitä pitäisi tehdä kun koko elämä näyttää hyvältä ulospäin, mutta itseäni joudun pitämään kasassa kaikin voimin. Kohta koko korttitalo romahtaa ja sitten se on menoa.
Ulospäin elämäni on seuraavaa: olen kivan, ikäisekseni (41) nuoren näköinen, lapset ok, eronnut 4 vuotta sitten ja seurustelen itseäni 8 v. nuoremman miehen kanssa ja pyöritän muutamaa muuta siinä sivussa (josta pari ystävääni tosi kateellisia). Olen hauska, hyväntuulinen ja suosittu seurassa, kuitenkin olen myös älykäs ja osaan myös keskustella mielenkiintoisesti sekä ottaa huomioon muut ihmiset. Hallitsen muiden mielestä kaikkea mitä teen ja olen erittäin järkevä.
Oikeasti asia on näin. Sisimmässäni olen tosi hukassa. En taida rakastaa lapsiani, en miesystävääni ja vähiten itseäni. Taloudellisesti olen vararikossa ja tunnen olevani henkisesti vain hiuskarvan varasssa. Suren sitä että en tunne mitään, mutta kuitenkin roikun kiinni miehessä joka on itseäni paljon nuorempi, eikä edes halua sitoutua. Ehkä juuri siksi että tunnen olevani turvassa... kun ei tarvi sitoutua. Muutama mies on yrittänyt eroni jälkeen ja olen suorastaan joutunut paniikkiin. Silti haluaisin hellyyttä, rakkautta ja seksiä niin että kipeää tekee. Miesystäväni on älykäs, sulkeutunut ja impotentti (siksi muut miessuhteet), sitäkään ei ulospäin uskoisi.
Haluan elää leveästi vaikka rahat ei riitä, tiedän että loppu on käsillä tässäkin asiassa, olenhan kuitenkin toisaalta älykäs ja tiedän ettei näin voi jatkua. Ehkä tämä on vain yksi muoto itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Jotenkin kaikki on hukassa, koko punainen lanka elämästäni. Näin kai on ollut koko tämän 4 vuotta eroni jälkeen.
En kysy mitä pitää tehdä, tiedän kyllä mitä PITÄISI tehdä. Tiedän että pitäisi lopettaa kerskakulutus ja alkaa maksaa velkoja pois, soitella velkojille ja sopia maksuaikatauluista, elää vaatimattomasti ja keskittyä lapsiin. Jättää mies, joka ei tunne minua kohtaan mitään ja olla hetki yksin. Tiedän että pitäisi tilata aika mielenterveystoimistosta ja aloittaa masennuslääkitys. Kaiken tuon sijaan olen päättänyt lopettaa elämisen, henkivakuutus kuntoon ja auto kallioon (rahoilla lapset voisivat maksaa velkani pois ja ehkä jotain jäisikin). Kukaan ei IKINÄ arvaisi että teko on tahallinen. Näin tekee siis pelkuri.
Ulospäin elämäni on seuraavaa: olen kivan, ikäisekseni (41) nuoren näköinen, lapset ok, eronnut 4 vuotta sitten ja seurustelen itseäni 8 v. nuoremman miehen kanssa ja pyöritän muutamaa muuta siinä sivussa (josta pari ystävääni tosi kateellisia). Olen hauska, hyväntuulinen ja suosittu seurassa, kuitenkin olen myös älykäs ja osaan myös keskustella mielenkiintoisesti sekä ottaa huomioon muut ihmiset. Hallitsen muiden mielestä kaikkea mitä teen ja olen erittäin järkevä.
Oikeasti asia on näin. Sisimmässäni olen tosi hukassa. En taida rakastaa lapsiani, en miesystävääni ja vähiten itseäni. Taloudellisesti olen vararikossa ja tunnen olevani henkisesti vain hiuskarvan varasssa. Suren sitä että en tunne mitään, mutta kuitenkin roikun kiinni miehessä joka on itseäni paljon nuorempi, eikä edes halua sitoutua. Ehkä juuri siksi että tunnen olevani turvassa... kun ei tarvi sitoutua. Muutama mies on yrittänyt eroni jälkeen ja olen suorastaan joutunut paniikkiin. Silti haluaisin hellyyttä, rakkautta ja seksiä niin että kipeää tekee. Miesystäväni on älykäs, sulkeutunut ja impotentti (siksi muut miessuhteet), sitäkään ei ulospäin uskoisi.
Haluan elää leveästi vaikka rahat ei riitä, tiedän että loppu on käsillä tässäkin asiassa, olenhan kuitenkin toisaalta älykäs ja tiedän ettei näin voi jatkua. Ehkä tämä on vain yksi muoto itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Jotenkin kaikki on hukassa, koko punainen lanka elämästäni. Näin kai on ollut koko tämän 4 vuotta eroni jälkeen.
En kysy mitä pitää tehdä, tiedän kyllä mitä PITÄISI tehdä. Tiedän että pitäisi lopettaa kerskakulutus ja alkaa maksaa velkoja pois, soitella velkojille ja sopia maksuaikatauluista, elää vaatimattomasti ja keskittyä lapsiin. Jättää mies, joka ei tunne minua kohtaan mitään ja olla hetki yksin. Tiedän että pitäisi tilata aika mielenterveystoimistosta ja aloittaa masennuslääkitys. Kaiken tuon sijaan olen päättänyt lopettaa elämisen, henkivakuutus kuntoon ja auto kallioon (rahoilla lapset voisivat maksaa velkani pois ja ehkä jotain jäisikin). Kukaan ei IKINÄ arvaisi että teko on tahallinen. Näin tekee siis pelkuri.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no et totta vieköön ole, lueppahan mitä kirjoitit niin huomaat että olet itserakas aivoton kanamainen nainen jota ei metrin halkokaan pysty tyydyttämään, ei kun parenpaa tulevaisuutta sinulle...
Kirjoituksestasi päätellen olet kyllä älykäs; pilkut ovat oikeissa kohdissa ja kirjoitus helppolukuinen. Koska tiedät olevasi masentunut, tiedät varmasti myös että lääkityksen jälkeen elämä tuntuu hiukan paremmalta. Ei paljon, mutta sen verran ettei välttämättä kallionleikkaukseen ajaminen enää tunnu niin ajankohtaiselta.
Tilaa aika. Hanki lääkitys. Pimeä vuodenaikahan on vasta alkamassa.
Piristy.
mutta kannattaa antaa hetki ajatukselle mitä tapahtuu lapsillesi jotka jäävät tänne kuolemasi jälkeen. Sinä katoat ja heille jää suru ja kaipaus, sitäkö heille haluat(?).
Lapset ja heidän rakkautensa sinuun, siinä on juuri se asia minkä takia et voi luovuttaa.