Yritän tuhertaa kirjaa ja koska olen täysi perfektionisti, heikkohermoinen, ynnä kaikkea muuta josta en nyt lähde kertomaan, olen jumissa. Ja niin naurettavan asian takia kun aika ja -persoonamuoto eli rupesin jossain kolmannenkymmenennen liuskan jälkeen epäilemään kirjoitanko oikeassa persoonassa.
Tarvitsen mielipiteitänne.
Aloitin kirjoittamaan kertojana; Liisa käveli kauppaan. Anni mietiskeli sängyllään ym. Kun luen tekstiäni vaikuttaa se minusta vähän persoonattomalta, ulkopuoliselta. Ongelma on siinä että kerron monesta hahmosta, en ainoastaan päähenkilöstä, joten en voi kirjoittaa minä -muodossa. Vai voinko?
Jos joku viitsisi kaikessa armeliaisuudessaan tuupata mua hieman eteenpäin, olisin mielettömän kiitollinen...
Tarvitsen mielipiteitänne.
Aloitin kirjoittamaan kertojana; Liisa käveli kauppaan. Anni mietiskeli sängyllään ym. Kun luen tekstiäni vaikuttaa se minusta vähän persoonattomalta, ulkopuoliselta. Ongelma on siinä että kerron monesta hahmosta, en ainoastaan päähenkilöstä, joten en voi kirjoittaa minä -muodossa. Vai voinko?
Jos joku viitsisi kaikessa armeliaisuudessaan tuupata mua hieman eteenpäin, olisin mielettömän kiitollinen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ongelma on siinä että kerron monesta hahmosta, en ainoastaan päähenkilöstä, joten en voi kirjoittaa minä -muodossa. Vai voinko? "
Periaatteessa voit. Kannattaisi tosin harkita esim. minä-kertojan ja kaikkitietävän kertojan vuorottelua. Tai sitten vaikkapa voisit vuorotella jokaisen hahmon kanssa, siten että jokainen kertoisi erikseen tarinansa minä-muodossa, ja kaikkitietävän kertojan osuudessa tarinat sidottaisiin yhteen.
... eli tällainen käytäntö toimii hyvoin jos henkilöitä on suhteelisen pieni määrä - päähenkilöitä sellaiset max. 5-6. Hyvä esimerkki monen minäkertojan käytöstä on Joanna Russin Naisten Planeetta, suomenkielisistä Johanna Sinisalon Ennen Päivänlaskua Ei Voi. Että eikun kirjastoon.
Skitsolle: Unohda turhat neuvot ja vapauta luovuutesi. Esimerkkkinä haluan kertoa sinulle Kung-Fu- mestari Bruce Leestä. Hän etsi omaa tyyliään lähes yhtä perfektionistisesti kuin sinäkin. Lee tutustui lukuisiin erilaisiin johtaviin Wushu- tyylisuuntiin löytämättä kuitenkaan täydellistä. Hän luki niinikään fysiikkaa (Benson, university physics) sekä anatomiaa oppiakseen ymmärtämään hallitsevien tyylisuuntien similariteettejä ja toisaalta heikkouksia. Senseimme tuli siihen tulokseen, että paras tyyli ei sisällä tyyliä ollenkaan. Se on puhdasta intuitiota, rakennettuna vahvan empiirisen kokemuksen varaan. Tee sinä myös samoin. Lue kirjoja, niin fiktiivistä kuin asiatekstiäkin, proosaa sekä fantasiaa. Lopulta huomaat, että kynääsi ohjaa enemmänkin selkäytimesi kuin kognitiivinen minäsi.
voit kirjoittaa minä-muodossa, jos se on sinulle luontaisempaa kuin hän-kertoja. Minä kertoja pystyy vain tunkeutumaan syvemmälle. Tietenkin sen pää henkilön ajatuksiin. Minä-kertoja ei voi kertoa, vain arvella muiden henkilöiden ajatuksia, tarpeita, toiveita jne. Jokaisen ns. hyvän tarinan edetessä tulisi päähenkilön kasvaa ja muuttua henkisesti. Esim. Aluksi Harry Potter oli ujo ja säälittävä sorrettu poika, lopussa hän kohtaa rohkeasti pahan. Okei huono esimerkki, mutta ymmärrät varmaan mikä on pointti. Kaikissa hyvissä tarinoissa tapahtuu muutos, jolloin teksti on kiinnostava. Kertomisen tyylin jokainen valitsee itse. Mä suosin sitä kaikki tietävän kertojan asemaa, ulkopuolista tarkkailijaa joka voi sanoa vaikka jokaisesta henkilöstä, että hän tunsi raivoa ja epäili sitä toista... kälä kälä kälä... Jatka yritystä äläkä luovuta. Pyydä tekstistäsi muilta mielipiteitä, esim vihamiehiltäsi, he varmasti löytävät puutteita, joita sinun on hyvä ruveta korjailemaan. Ystävät sanovat usein ( raivostuttavan usein ) "Ihan kiva." Se ei paljon auta.
Kirjoita minä muodossa jos haluat. Minä muoto on kuitenkin sokea muiden tekemille asioille ja tunteille.
Tästä ei tainnu olla paljoakaan apua. Kannattaa kuitenkin kirjoittaa niin kuin se luontevasti tulee. Väkisin väännetty teksti ei kelpaa kustantamoille.