avioerolapsena,äiti jatkuvaan ylitöissä,
pelko,että juoppoisä tulee ja hakkaa..........
ei ketään neuvomassa elämää,vaan
alentamassa ja hyväksikäyttämässä....
pelko,että juoppoisä tulee ja hakkaa..........
ei ketään neuvomassa elämää,vaan
alentamassa ja hyväksikäyttämässä....
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mutta nythän aikuisena on mahdollisuus järjes-
tellä elämä tyydyttävällä tavalla. Joten menneet
ovat historiaa ja tulevaisuuden määräämme itse.
Miten voit sanoa noin? Et toden totta ole kokenu mitään vastaavaa kun puhut asiasta kun se olisi tosta vaan pois pyyhittävissä. Koita edes kuvitella mikä tuska tuollaisesta voi jäädä sisimpään loppu elämäksi.Sitä ei pyyhkäistä pois edes vuosikymmenten saatossa.
tokihan muistan että ,kaikki olisi paremmin
ja helpompaa ilman pentua. Useat riidat rahasta
eritoten yöaikaan. Luuletko etten ole huolehti-
nut siitä ettei minun lähellä tapahdu samoin.
En ole unohtanut, mutta en ole jatkanutkaan
tilannetta. Joten elämää ja historiaa on muillakin.
Ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu.
Minäkin olen odottanut että edes joku vahvistaisi ja todistaisi tapahtuneet tapahtuneiksi, eikä aina kiemurtelisi syrjään "menneet on menneitä"-olankohautuksella, ikäänkuin kaikki tapahtunut olisi pelkkää mielikuvituksen tuotetta.
Menneitä ei voi saada tekemättömäksi, mutta on hyvä jos joku mukana eläjista antaisi sen verran myötätuntoa ja ymmärtämystä että noista muistoista voi päästä eroon.
Lapsi on aina turvaton. Olemme jonkun lapsia vielä aikaihmisinäkin ja kannamme mukanamme lapsuuden taakkoja ehkä vaan sen takia että "asioista ei ole puhuttu, eikä puhuta nytkään".
Koska ymmärrämme että myötäeläminen ja empatia auttaisi suunnattomasti sellaista ihmistä, joka ei itse omin voimin voi vapautua menneisyyden traumoista?
Lapsi on aina turvaton,kun eletään aikuisten maailmassa.Tälläset ikävät tapaukset pitää saada puhua pois mielestä,koska ne satuttaa sisintä vielä vuosikymmentenkin jälkeen.Hyssyttely ei muuta tapahtunutta se vaan pahentaa omaa oloasi.Miksi pitäisi suojella sellasta ihmistä joka on satuttanu ja nöyryyttäny sinua?Puhu mielesi puhtaaksi vaikka tällä palstalla,eihän sinua kukaan tunnista,varmasti olosi parantuisi ja saisit purettua tuskasi ulos.
noita lapsuudenaikaisista muistoista.
Itse en kokenut noin kovia, mutta sekin jo että minua väheksyttiin ja epäiltiin osaamista ja muuta pärjäämistä tulevaisuudessa aiheutti vammoja sieluuni.
Minusta kasvoi heikolla itsetunnolla varustettu ihminen joka vieläkin vetäytyy syrjään isossa joukossa.
ja täysin hyväksyttävääkin.
Syyllisyyttä ei tarvitse tuntea, jos mielen varastoista, ullakko tai kellarikomerosta pyrkivät esiin kärsittyjen vääryyksien muistot.
Ainakin lievä lohtu on luullakseni monilla se, kun tietää, ettei itse tarvitse jatkaa samanlaista käytöstä mitä ymmärtämättömät vanhemmat, tai mut aikuiset ovat osoittaneet aikoinaan. Niin olen kuullut joidenkin sanovan, "en koskaan sano lapselleni, niinkuin minulle sanottiin , että sinusta ei ole mihinkään."
Hyvää Juhannusta!
...samanlaisia tuntemuksia, vaikka perhe oli ns. ehjä...juoppo isä, joka ei osannut rakastaa lapsiaan...ja väsynyt äiti joka kerran uhkasi tappaa meidät kaikki...vaikea semmoisia on unohtaakkaan...? Ehkä anteeksi kumminkin voi antaa nyt jo....tosin haavat ovat vieläkin aika syvät...ja minustakaan ei koskaan ollut mihinkään...
Olen aina tuntenut, että äiti rakastaa minua.
Olen kuunnellut, kun häntä on naitu ja ymmärtänyt, että aikuiset tekevät sitä.
Sain lopulta isäpuolen. Muistelen häntä hyvällä. Oikein hyvä ja kiltti mies.
Isänikin oli hyvä ihminen. Hänen nuoruutensa kului sotahommissa.
kaikista, sekä ädistäsi, isästäsi, että isäpuolestasi. Ainakin suurta ymmärrystä osoittaen.
Kuitenin joku särähti korvaani, "olen kuunnellut kun häntä on naitu."Mielestäni nainen ei ole objekti.
Minä olisin sanonut, että olen kuunnellut kun he ovat naineet. Siinä naimapuuhassa tehdään yhteistyötä - naidaan. Ei mies nai, vaan tehdään sitä yhdessä - nainen ja mies - eikö?
...nainen olisi objekti. Jotenkin vain on itseeni iskostunut, että naista naidaan tai pannaan. Täytyypä opetella siivoamaan sanomisiaan.
Reino
muuttanut sinua ihmisenäkin. Tuollaisen elämän elettyään tulee niin syvät haavat etteivät niihin riitä minkään maailman laastarinlaput. Ei edes anteeksi pyynnöt voi kokonaan hävittää tuntemaasi pahoinvointia.
Mutta jos kuitenkin ajattelet näitä syitä hiukan kauempaa. Esimerkiksi oliko vanhempasi alkujaan onnellisia? Mikä meni vikaan heidän elämässään? Mikä sai isäsi lankeamaan alkoholiin? Niin ei lapsi näitä ymmärrä silloin kun se tapahtuu, mutta nyt oletan sinun olevan aikuinen joka näitä kerrot? Sinun täytyy eritellä nämä asiat itsesi kanssa kysellä vanhemmiltasi jos elävät kuinka avioituivat olivatko onnellisia, mikä muutti heidän elämänsä niin vaikeaski? Sitten johdattelet asioita omaan lapsuuteesi ja jatkat.. sanat syntyvät samalla kun niistä puhutaan. Mutta jos vanhempasi eivät enään elä niin erittele vuosiluvut ajat ja silloinen elämän meno ja hae syyt ja seuraukset itse esiin. Kirjoittele asioita paperille montakertaa heitä vanhoja menemään ja taas aloita. Lue ne ja sure sääli itseäsi. Kaikki tälläinen itsesääli on parantavaa.
Huomaat, että jos on ymmärtäväisiä ihmisiä,
he ottavat osaa kuormasi kantamiseen ja se oikeasti helpottaa!
Tuntuu kauhealta, että on niin kovia ja omahyväisiä ihmisiä, että ovat kieltämässä toisen ilmaisuvapautta! Chatjeijalle pyyhkeitä tästä!
kyllä ne mieltä vaivaavat asiat on puitava ulos sieltä mielen sopukoista.
Ihan hyvä on purkaa tuntojaan täälläkin, mutta jos se ei tunnu selkiinnyttävän menneisyyden kahleita, olisi hyvä mennä ammattiauttajan kanssa keskustelemaan. Se voisi olla hyvinkin puhdistava kokemus.
Hyvää huomista päivää ja sitä ennen Hyvää yötä!!
Se oli sitä samaa, mitä tuo "tynnyrissä"-nikki on jo saanut lapsena kokea: ei oikeutta puhua!
Ilmaisunvapaus on yksi mielenterveyden peruskivi, mielestäni.
Kaikki oli ulospäin hyvin. Ei ollut väkivaltaa, ei juopottelua. Kaikin puolin "hyvä koti". Hyvä fasadi.
Aina piti olla esimerkillinen, aina piti käyttäytyä hyvin. Lapsilla ei ollut oikeuksia. Omaa mielipidettään ei saanut sanoa.
Lautanen piti syödä tyhjäksi. Oli selvä määräys: "Tämä ruoka on hyvää!", ennen kuin kukaan oli edes maistanut.
Lähes kaikki oli kiellettyä. Kaikkeen piti pyytää lupa, ja vastaus oli useimmiten "ei".
"Meillä ei kuunnella iskelmiä eikä muuta roskamusiikia. Musiikin pitää olla taiteellista."
"Nyt lähdet raittiusjuhlaan. Siellä on hienoa ohjelmaa, jopa Kastehelmi Karjalainen esiintyy. Panet puvun päällesi. Äläkä valita, että sen on vanhanaikainen. Silloin kun minä olin nuori kaikilla pojilla oli juuri tuollainen puku."
Tukahduttava ilmapiiri. Ei yhteyttä ulkomaailmaan. Kavereita ei saanut tuoda käymään. Jos toi, sai aina pelätä mitä loukkaavaa heille sanotaan.
Ja sitten: "Kyllä sinä olet kummallinen, kun sinulla ei ole omaa elämää. Elämäsi valuu ohi! Menet nyt muiden nuorten joukkoon kaupungille. Otat sitten tämän ison kassin mukaasi. Tuot samalla mukanasi multaa kauppapuutarhasta. Ja mennessäsi viet tämän lumppusäkin matonkuteiden leikkaajalle. Tulet sitten heti kotiin. Jos muistan myöhemmin jotakin muuta, niin lähetän sinut uudestaan kaupungille."
______________
Tämä vain on toisenlainen tynnyriesimerkki aloittajalle. Olin nujerrettu lapsi tynnyrissä. Olin todella onnellinen muuttaessani pois kotoa, mutta kesti kauan, ennen kuin osasin elää.
PS: Olen osannut käsitellä asian, ja olen tehnyt sovinnon ennen vanhempieni kuolemaa. Ei ole enää pahoja tunteita. Ylläoleva on vain kylmää faktaa.
Joskus äidin kanssa nähtiinkin,kun illalla odoteltiin ja taksi jätti tiehaaraan humalaisen isän ja "ystävätär" jatkoi matkaa samalla taksilla.
Tuollaisen miehenmallin saanut vetää puoleensa luusereita. Olen "kouluni" kasvatti.
Lapsuudestasi on jo yli puoli vuosisataa, anna sen jo olla ja elä tätä päivää. Jo vuosikymmeniä olet tehnyt itse oman elämäsi. Tyytyväisyytesi elämääsi riippuu vain sinusta. Elä tässä ja nyt! Kenelläkään ei ole kuin tämä päivä. Huono tai hyvä menneisyys on mennyttä, sitä et voi muutaa, vain asennettasi siihen voit muuttaa.