miten kandityö

Ei siihen loppujen lopuksi kauaa mennyt. Aiheen tiesin jo puoli vuotta aiemmin, mutta en alkanut suunnittelemaankaan kuin vasta kuukautta ennen omaa proseminaari-istuntoani. Sitten se tuli kirjoitettua noin kolmessa viikossa, vaikka viikonloput pidin taukoa. Välillä palasin siihen, mitä olin aiemmin kirjoittanut ja kirjoittamisesta muodostui ihan mukavantuntuinen prosessi. Lopulliseen kandintyöhön tein vielä muutamia lisäyksiä ja korjauksia, mutta siinä se sitten oli melkein 30 sivua. Ei missään nimessä ylivoimainen urakka.

Kun on alalla (viestintä, valtsikka), jossa kirjoitetaan paljon ja pitkiä esseitä on tullut puserrettua muutenkin, meni itse kirjoittamiseen 5 päivää kuumeista puurtamista. Tuli siis kiire, kun esitysvuoro oli ekana. Muuten olin perehtynyt aiheeseen jo aiemmin ja tehnyt tutkimussuunnitelman kuukautta aiemmin.

pari kuukautta kaikkiaan meni sen tekemiseen. Mutta onko kandin paperiesta mitään hyötyä? Työhaastatteluissa ne aiheuttavat lähinnä ihmetystä.

Stressiä en kandintyöstä ottanut. Itselleni se oli vapaaehtoinen, enkä ensin aikonut edes tehdä koko tutkielmaa. Päädyin kuitenkin laajentamaan seminaarityöni kandintyöksi, koska se ei ollut kovinkaan iso vaiva. Työ oli tekeillä useita kuukausia, mutta aikaa en siihen paljoa käyttänyt.

Tein kandia useamman kuukauden aikana, mutta aika hitaalla tahdilla muitten kurssien ohella. Aloitin työn jo ajoissa ennen palautuspäivää. Olisinko joskus syyskuussa aloitellut lukemaan aineistoa ja joululoman pystyin jo ottamaan rennosti kun eka versio oli valmis.Viikonloppuisin en tehnyt juuri mitään. Aluksi tuntui isolta urakalta, mutta aika helposti se sitten syntyi. Meillä ohjaaja sanoi panikoiville, että tämä on vain kandintyö eikä siitä kannata ottaa suurta stressiä. Onneksi tein kandin kuitenkin huolella, nyt on hyvä pohja gradua varten.

Mun mielestä kandipelkoa lietsotaan joskus turhaan. Ei se tuntunut mitenkään ylivoimaiselta, lähinnä kurssilta muiden joukossa eli rohkeasti vaan kirjoittamaan. Mulla kesti proseminaarissani jotain vajaat kaks kuukautta ja sain kolmosen eli ihan ookoon. Samaan aikaan aloitin myös uuden suhteen ja kävin muitakin kursseja ja töissäkin joten en edes kirjoittanut sitä niin intensiivisesti. Ja koska kuulun koulumenestyksellisesti keskikastiin, enkä siis joutunut ponnistelemaan äärettömästi, voin sanoa, ettei kandihommasta kannata liikaa hermoilla. Jaksaa sitten stressata gradua (kuten minä juuri G:n parissa alkanut).