- E-en, Kyynel vastasi peloissaan.
- Hyvä! minä jo vähän ajattelinkin, Simo sanoi ja katsoi Samuun merkitsevästi. Simo ja Samu lähestyivät Kyyneltä. Kyynel tiesi että olisi turha yrittää pakoon, Samu ja Simo saisivat hänet kiinni kuitenkin.Samu riuhtaisi Kyyneleen koululaukun hänen selästään ja tokaisi:
- Kappas mitäs täältä löytyy!Oikea barbi-lompakko, Samu hekotti.
- Anna se takaisin! Kyynel huusi epätoivoisesti.Samu tyhjensi lompakon ja tunki sen sisällön taskuunsa ja lähti äkkiä lipettiin Simon kanssa. Kyynel alkoi itkeä.
- Miksi heidän on kiusattava juuri minua? Kyynel kysyi itseltään.
- Sitä ei voi kukaan tietää, joku vastasi hänen takaatansa. Vastaaja oli häntä ehkä vuoden nuorempi tyttö ,jolla oli kaunis vaalea tukka, joka oli letitetty kahdelle tiukalle letille.
- Kuka sä oot? Kyynel kysyi hieman töykeään sävyyn ,vaikka ei tarkoittanut olla töykeä.
- Olen Liisa, Liisa vastasi kirjakielellä kuten näytti vastaavan kaikkiin kysymyksiin.
- ÖÖ.. joo mä oon Kyynel, Kyynel sanoi vähemmän kirjakielellä.
- Kyynel, miten kaunis nimi, Liisa vastasi ihaillen.
- Ai kiitos, Kyynel sanoi.
- Samu ja Simo osaavat olla joskus tosi kamalia, Liisa selitti.
- Niin mistä sinä ne tunnet? Kyynel kysyi ihmeissään.
- Voi he ovat asuneet naapurissani niin kauan kuin muistan, Liisa voihkaisi.
- Ai jaa, Kyynel sanoi.
- Hei minun on pakko lähteä nyt, nähdään taas, Liisa sanoi ja lähti kävelemään sinnepäin jonne Samu ja Simo olivat juosseet.
- Voi kulta missä olet ollut? Debbie kysyi ja katsoi Kyyneltä huolestuneesti.
- En missään! jäin vain koululle hetkeksi. Kyynel ei ikinä kertonut Debbielle minään Samusta tai Simosta.Kyynel juoksi huoneeseensa ja otti esille kirjan jonka nimi oli Vain yksi kyynel. Se oli koskettava tarina miehestä nimeltä George joka etsi epätoivoisesti rakastettuaan jonka oli monia vuosia sitten kadottanut mutta kun viimein löysi rakaansa oli hänen itse jätettävä tämä maailma ja siirryttävä tuonpuoleiseen. Tarina oli todella surullinen mutta samalla kiehtova.
- Olisipa minullakin mies joka välittäisi minusta yhtä paljon, Kyynel mietti.Samassa oveen koputettiin.
- Sisään! Kyynel sanoi. Ovella oli Debbie, joka näytti hyvin vakavalta.
- Kyynel, pitäisiköhän sinun kertoa minulle jotakin? Debbie kysyi huolestuneella ,mutta tiukalla äänellä.
- Miten niin? Kyynel kysyi ,vaikka luuli jo tietävänsä mistä oli kyse.
- Koulusta soitettiin, sinut on jo pidemmän aikaa nähty kahden pojan kanssa ja he tuntuvat kiusaavan sinua.Onko asia totta?Debbie kysyi.
- No joo, on se, Kyynel vastasi.
- Miksi et ole kertonut minulle mitään? Debbie kysyi.
- No en tahtonut huolestuttaa sinua, Kyynel selitti.
- Tällaisista asioista pitää aina kertoa! Debbie sanoi vakavana.
- Niin tiedän, Kyynel sanoi ja purskahti samassa itkuun.
Kyynel makasi vuoteessaan. Debbie oli antanut Kyyneleelle anteeksi ja soittanut Samun ja Simon vanhemmille ja selittänyt tilanteen. Kyynel tiesi että asia oli vain pahentanut tilannetta. Nyt Samu ja Simo kiusaisivat häntä entistä enemmän. Yht` äkkiä Kyynel kuuli mekastusta ullakolta. Kyynel nousi vuoteestaan ja hiipi ullakolle. Kyynel meinasi pyörtyä kun näki mitä ullakolla oli. Hänen edessään seisoi kukas muu kuin viikatemies.
Noo kommenttia kommenttia;)
- Hyvä! minä jo vähän ajattelinkin, Simo sanoi ja katsoi Samuun merkitsevästi. Simo ja Samu lähestyivät Kyyneltä. Kyynel tiesi että olisi turha yrittää pakoon, Samu ja Simo saisivat hänet kiinni kuitenkin.Samu riuhtaisi Kyyneleen koululaukun hänen selästään ja tokaisi:
- Kappas mitäs täältä löytyy!Oikea barbi-lompakko, Samu hekotti.
- Anna se takaisin! Kyynel huusi epätoivoisesti.Samu tyhjensi lompakon ja tunki sen sisällön taskuunsa ja lähti äkkiä lipettiin Simon kanssa. Kyynel alkoi itkeä.
- Miksi heidän on kiusattava juuri minua? Kyynel kysyi itseltään.
- Sitä ei voi kukaan tietää, joku vastasi hänen takaatansa. Vastaaja oli häntä ehkä vuoden nuorempi tyttö ,jolla oli kaunis vaalea tukka, joka oli letitetty kahdelle tiukalle letille.
- Kuka sä oot? Kyynel kysyi hieman töykeään sävyyn ,vaikka ei tarkoittanut olla töykeä.
- Olen Liisa, Liisa vastasi kirjakielellä kuten näytti vastaavan kaikkiin kysymyksiin.
- ÖÖ.. joo mä oon Kyynel, Kyynel sanoi vähemmän kirjakielellä.
- Kyynel, miten kaunis nimi, Liisa vastasi ihaillen.
- Ai kiitos, Kyynel sanoi.
- Samu ja Simo osaavat olla joskus tosi kamalia, Liisa selitti.
- Niin mistä sinä ne tunnet? Kyynel kysyi ihmeissään.
- Voi he ovat asuneet naapurissani niin kauan kuin muistan, Liisa voihkaisi.
- Ai jaa, Kyynel sanoi.
- Hei minun on pakko lähteä nyt, nähdään taas, Liisa sanoi ja lähti kävelemään sinnepäin jonne Samu ja Simo olivat juosseet.
- Voi kulta missä olet ollut? Debbie kysyi ja katsoi Kyyneltä huolestuneesti.
- En missään! jäin vain koululle hetkeksi. Kyynel ei ikinä kertonut Debbielle minään Samusta tai Simosta.Kyynel juoksi huoneeseensa ja otti esille kirjan jonka nimi oli Vain yksi kyynel. Se oli koskettava tarina miehestä nimeltä George joka etsi epätoivoisesti rakastettuaan jonka oli monia vuosia sitten kadottanut mutta kun viimein löysi rakaansa oli hänen itse jätettävä tämä maailma ja siirryttävä tuonpuoleiseen. Tarina oli todella surullinen mutta samalla kiehtova.
- Olisipa minullakin mies joka välittäisi minusta yhtä paljon, Kyynel mietti.Samassa oveen koputettiin.
- Sisään! Kyynel sanoi. Ovella oli Debbie, joka näytti hyvin vakavalta.
- Kyynel, pitäisiköhän sinun kertoa minulle jotakin? Debbie kysyi huolestuneella ,mutta tiukalla äänellä.
- Miten niin? Kyynel kysyi ,vaikka luuli jo tietävänsä mistä oli kyse.
- Koulusta soitettiin, sinut on jo pidemmän aikaa nähty kahden pojan kanssa ja he tuntuvat kiusaavan sinua.Onko asia totta?Debbie kysyi.
- No joo, on se, Kyynel vastasi.
- Miksi et ole kertonut minulle mitään? Debbie kysyi.
- No en tahtonut huolestuttaa sinua, Kyynel selitti.
- Tällaisista asioista pitää aina kertoa! Debbie sanoi vakavana.
- Niin tiedän, Kyynel sanoi ja purskahti samassa itkuun.
Kyynel makasi vuoteessaan. Debbie oli antanut Kyyneleelle anteeksi ja soittanut Samun ja Simon vanhemmille ja selittänyt tilanteen. Kyynel tiesi että asia oli vain pahentanut tilannetta. Nyt Samu ja Simo kiusaisivat häntä entistä enemmän. Yht` äkkiä Kyynel kuuli mekastusta ullakolta. Kyynel nousi vuoteestaan ja hiipi ullakolle. Kyynel meinasi pyörtyä kun näki mitä ullakolla oli. Hänen edessään seisoi kukas muu kuin viikatemies.
Noo kommenttia kommenttia;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä hyvä :) Nyt en tainnut huomata kirjoitusvirheitäkään :) Jatka vaan!
Muuten ihan hyvä jatko, mutten voinut olla huomaamatta pikku vikoja. Olisit esim. kirjoittanut välillä hän eikä: "Kyynel makasi vuoteessaan. Debbie oli antanut Kyyneleelle anteeksi ja soittanut Samun ja Simon vanhemmille ja selittänyt tilanteen. Kyynel tiesi että asia oli vain pahentanut tilannetta. Nyt Samu ja Simo kiusaisivat häntä entistä enemmän. Yht` äkkiä Kyynel kuuli mekastusta ullakolta. Kyynel nousi vuoteestaan ja hiipi ullakolle. Kyynel meinasi pyörtyä kun näki mitä ullakolla oli."
Jatka toki!
Nyt en muuta kans huomannut kuin sen että käytit kauheasti kyynel- nimeä, joka häiritsee vähän, mutta älä myöskään käytä LIIKAA hän-pronoinia!
antaisin tekstille arvosanan 9½
Mutta sen sanon, etten itse kyllä paremmin osaisi kirjoittaa, ja muitahan on helpompi arvostella ;)
juu ihan ookoo jatka toki :D