Haluan lentää

... aidan toisella puolella. Niinhän se vähän on. Luulen, että kun vähän aikaa eläsit sitä sun kaipaamaas elämää, alkaisit kaipaamaan jotain pysyvää,jotain suhdetta jne..
Mulla on nyt vähän päinvastanen tunne... oon tässä niin kauan eläny niin, että ei oo ollu kauheesti mitään pysyvää ja on vaa pitäny hauskaa ja ollu niin kauan sinkku, et sitä olis kiva vaikka seurustella.

Tee jotain vaihtelevaa...tutustu uusiin kavereihin tai sit tee ystäväporukalla jotain. Meette vaikka matkalle.
Tai sitten jos tunnet oikeesti itses niin ahdistuneeks, niin pidät vähän välimatkaa teidän suhteeseen. Kun kyllähän se jotai kertoo, jos ei oo onnellinen, kun seurustelee?

Mutta tosiaan kuuntele itseäsi. Mitä oikeasti haluat?? Ja tee se.. älä ainakaan miellytä muita :)

Voi sinua...Löysin täältä ihmisen kuka ajattelee saman tyyppisesti tällähetkellä kuin minä!
Haluan oppia lentämään ja jatkaa elämää niin kuin se oli ennen...

Tämä viesti ehkä ei auta sinua,mutta huomaat tästä varmasti sen että et ole ainoa joka on tuon tyyppisessä tilanteessa.

Viime syksy,olin menevä tyttö joka joi,mutta se oli silleen hillittyä,näki ystäviä ja tutustu uusiin ihmisiin helpommin kun oli se pullo. Kaikki oli ihanaa,kun tiesi että minulla on ne ystävät ja paha olohan siinä lähtee kun se pullon korkkaa ystävien kanssa.

Joulukuun alussa kaveripiiri vaihtu niistä silloin tällöin pulloon tarttuivista ja hauskaa pitävistä ihmisistä amiksiin.
Istutaan autossa ja vedetään viinaa niin paljonku lähtee ja ollaan sitten tuska tilanteessa,ettei muista mitään tai konttasi nukkumaan.Rikos piirit tuli kuvioihin ja sai pelätä milloin äitin ja isin entinen kiltti tyttö herää putkasta tai kotiin tulee postissa poliisilta viestiä. Aina oli paineet päällä ja se alkoholin hillitty käyttö muuttu painajaiseksi. Se peitti hetken pahan olon,mutta ei kokonaan ja ei ollut sellaista ihmistä koskaan mukana kuka lohdutti ja kenelle oli helppo puhua,oli vaan ne että "vittuako vinkutat paskasta olosta,mee perseesees märisemään" tai jotain muuta vastaavaa.Hauskuus ja iloisuus jäi kokonaan pois.Katoin vierestä kun ihmiset tappeli,rikko paikko ja varasti. Tää on vaikee selittää,mutta tämän hetkinen elämä on yhtä helvettiä!
En osaa päästää niistä ihmisistä irti enään,vaikka ei ne ole minun sydän ystäviä.
Silti se on porukka missä hetkeksi se tuska lähtee pois ja saatto aina jonku pojan löytää,mikä jäi yhen illan jutuksi. Lopuksi alko kuuluu et"ai se muija joka jakaa pillua kaikille"
Heruttelin kyllä monelle ihmiselle,mutta en laskenu housuja monen edessä! Silti pieni paikka ni jutut leviää.
Sitten se jäi päälle,yhen illan-viikon jutut ja unohdus!
Nyt huomasin että rakastan yhtä miestä,mutta en tiedä osaanko enään antaa sille sitä rakkautta kun olen oppinut menemään ja tulemaan kenen mukana vaan.Tulee tosi ahdistunut olo,ku ei saa mennä ja tulla miten haluaa. Noh,eilen kylläkin sen pojan kanssa myönnettiin rakkaudet toisillemme,mutta tänään se mietityttää että satutanko sitä,koska en tiedä osaanko seurustella enään.
Paineet purkautuu päähän,mutta ei ole enään niitä ystäviä kovin paljoa kenelle pysty puhumaan ja ketkä lohdutti. Jätin ne silloin joulun aikaan ja uskaltaako enään puolen vuoden päästä takasi mennä hakemaan? Ei!

Haluan lentää,haluan löytää kahlitut siipeni mitkä hukkasin.
Haluan lopettaa sen että nukuntan itteni kyynelillä uneen!
Haluan lentää takaisin niiden ystävien lähelle ja korjata virheet,ketkä oikeesti oli/on sydämessä tärkeitä ja niiltä sai tukea.
Etsitäänkö yhdessä siipemme ja lennetään elämässämme eteenpäin hymy huulilla ja koitetaan etsiä ne hyvät asiat takaisin elämäämme..?
*Halaus*

Ismo Alanko säätiön levyltä "Minä ja pojat" kappaleet "Liikaa" ja "Kaikki raitistuu".